Miten luovuus näkyy musiikinopettajan työssä? Musiikinopettajien kertomuksia luovuudesta

Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee musiikinopettajien kertomuksia luovuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten luovuus ilmenee musiikinopettajien työssä. Luovuuden tutkiminen on tärkeää ja ajankohtaista, sillä luovuus on entistä suuremmassa roolissa opetussuunnitelmissa. Lisäksi luovuutta pidetään tärkeänä tulevaisuuden taitona. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta teorialuvusta, joissa esittelen luovuutta eri näkökulmista. Luovuus on moniulotteinen ilmiö, jota on tutkittu eri tieteenaloilla. Tyhjentävää määritelmää luovuudesta ei ole onnistuttu luomaan. Useiden tutkijoiden mukaan luovuustutkimus on jakautunut neljän luovuuden elementin tutkimukseen: luovan yksilön, prosessin, tuotteen ja ympäristön tutkimiseen. Tarkastelen myös musiikillista sekä pedagogista luovuutta. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin kerronnallisella tutkimusotteella. Tutkimuksen aineistoksi kerättiin musiikinopettajien kertomuksia luovuudesta. Tutkimukseen osallistui yhteensä viisi (N=5) musiikinopettajaa eri puolilta Suomea. Tutkimuksen aineisto kerättiin kerronnallisella haastattelulla, ja aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä. Tutkimuksessa löytyi viisi (5) pääteemaa luovuuden ilmenemiselle musiikinopetuksessa: luovuus opetuksen suunnittelussa, luova opettaminen, opettaminen luovuuden kehittämiseksi, opettaminen luovuuden kautta sekä luovuus oppimisympäristössä. Tutkimus osoitti, että luovuus on erottamaton osa musiikinopettajan työtä. Musiikinopettajat käyttävät lukuisia erilaisia luovia työtapoja ja pyrkivät aktiivisesti kehittämään oppilaiden luovuutta. Luovuudella on myös syvempi merkitys musiikinopetuksessa, sillä luovien ratkaisujen ja työtapojen avulla musiikinopettajat pyrkivät edistämään oppilaiden hyvinvointia. Lisäksi luovuus on osa musiikinopetuksen oppimisympäristöjä

Yläkoulun musiikintunnit nuoren psyykkisen hyvinvoinnin edistäjänä ja tukena

Tiivistelmä. Nuoruus on siirtymävaihe lapsuudesta aikuisuuteen. Nuoruus alkaa murrosiästä, johon kuuluu paljon fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia. Yläkouluajan nuoruuden vaiheet ovat varhaisnuoruus (7.lk) ja keskinuoruus (8–9.lk). Varhaisnuoruus on kuohuvaa aikaa. Ihmisen elämänvaiheisiin kuuluu erilaisia kehitystehtäviä eli tavoitteita ja haasteita. Varhaisnuoruuden kehitystehtävät liittyvät nuoren sosiaalisiin suhteisiin ja vanhemmista irtaantumiseen. Tämän vuoksi varhaisnuoruutta kutsutaan myös ihmissuhdekriisin ajaksi. Keskinuoruudessa kuohunta tasaantuu. Nuorelle alkaa muodostua yksilöllinen minäkäsitys, ja keskinuoruuteen viitataankin usein identiteettikriisinä. Hyvinvointia on hankala määritellä yksiselitteisesti, koska hyvinvointi on subjektiivinen kokemus ja sitä voidaan tutkia eri näkökulmista. Usein hyvinvointia tarkastellaan pahoinvoinnin kautta. Psyykkinen hyvinvointi on mielen hyvinvointia. Mielenterveyteen viitataan usein silloin, kun mielen hyvinvointi on häiriintynyt. Koulu on merkittävä osa suomalaisen nuoren kehitysympäristöä, ja siksi myös kouluhyvinvointi on suuri osa nuoren psyykkistä hyvinvointia. Musiikin psyykkiset hyvinvointivaikutukset ovat olleet pitkään tiedossa, vaikka sitä, miten ne tarkalleen syntyvät, ei tiedetä vielä tarpeeksi hyvin. Musiikki on tärkeää etenkin nuorille, ja musiikin kokeminen merkitykselliseksi on myös yhteydessä koulun musiikinopetukseen. Musiikki voi olla apuna varhaisnuoruuden ja keskinuoruuden kehityksessä, sillä useat nuoret rakentavat identiteettiään ja ihmissuhteitaan musiikin avulla. Hyvinvoinnin edistämisessä musiikinopettaja on suuressa roolissa. Musiikinopettajan on tärkeä ymmärtää musiikin kokonaisvaltainen rooli nuoren elämässä