Maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämismahdollisuudet ja -kustannukset

Vuonna 2012 Suomen ammoniakkipäästöt olivat yhteensä noin 37 kilotonnia. Siitä noin 90 % oli peräisin maataloudesta. Maatalouden ammoniakkipäästöt ovat peräisin tuotantoeläinten lannasta ja epäorgaanisista typpilannoitteista. EU:n päästökattodirektiivissä (2001) Suomen ammoniakkipäästökatoksi asetettiin 31 kt vuodelle 2010. Vuonna 2012 uusitussa Göteborgin pöytäkirjassa uudeksi ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoitteeksi on asetettu 20 % vuoden 2005 päästöistä, mikä tarkoittaa nykyisellä päästölaskennalla samaa 31 kt:n velvoitetta vuodelle 2020. Myös EU:n uudessa päästökattodirektiiviehdotuksessa Suomelle asetettu päästövähennysvelvoite vuodelle 2020 on 20 prosenttia. Tässä työssä toteutettiin teknis-taloudellinen arviointi maataloussektorin ammoniakkipäästöjen vähentämismahdollisuuksista kustannuksineen. Tulosten mukaan varsinkin nuorten nautojen, mutta myös lypsylehmien valkuaislisäruokintaa pitäisi vähentää tai siitä pitäisi luopua kokonaan. Käytännössä tämä tarkoittaa ruokintasuositusten viemistä nykyistä tehokkaammin käytäntöön tilakohtaisen neuvonnan kautta. Lannankäsittelyteknisistä menetelmistä kustannustehokkainta on ottaa käyttöön päästöjä vähentäviä menetelmiä lantaa levitettäessä. Lietelanta ja virtsa tulisi levittää pääasiassa sijoittamalla, mutta letkulevitys olisi mahdollista varsinkin oraille levitettäessä. Hajalevityksestä tulisi luopua kokonaan. Kuiva- ja kuivikelanta sekä pellon pintaan levitetty lietelanta ja virtsa tulisi muokata maan sisään mahdollisimman nopeasti levityksen jälkeen, viimeistään 12 tunnin sisällä levityksestä. Kaikki lietesäiliöt tulisi kattaa vähintään kelluvalla katteella. Suositeltavinta olisi kattaa vähintään kaikki uudet lietesäiliöt kiinteällä, tiiviillä katteella. Virtsasäiliöt tulee aina kattaa tiiviisti. Lietevarastojen täytön tulee tapahtua lietepinnan alapuolelta myös vanhoissa säiliöissä

Hevosenlannan käsittely Suomessa : Tulokset lannankäsittelykyselystä talleille

Tässä raportissa esitellään keskimääräiset hevosenlannan käsittelyn toimet suomalaisilla talleilla koko lannankäsittelyketjussa eläinsuojasta lannan hyödyntämiseen. Tieto perustuu vuoden 2014 keväällä talleille tehdyn lannankäsittelykyselyn vastauksiin. Kysely toteutettiin vanhan Nitraattiasetuksen (931/2000)) vähimmäislantalatilavuuksien päivittämisen tueksi yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke), Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), hevosalan (Suomen Hippos, Suomen ratsastajainliitto ry, Hippolis – Hevosalan osaamiskeskus ry) sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:n kesken. Kyselyn rahoitti ympäristöministeriö.201

Calculation of atmospheric nitrogen and NMVOC emissions from Finnish agriculture : Description of the revised model

Agricultural gaseous nitrogen emissions are mostly related to manure management, grazing and fertilisation. These emissions include ammonia (NH3), nitrous oxide (N2O), nitric oxide (NO) and di-nitrogen (N2). Most of the non-methane volatile organic compounds (NMVOC) emissions originate from livestock farming, but also from cultivated crops. All these emissions are inventoried and reported for the UN Convention on Long-range Transboundary Air Pollution (CLRTAP), EU National Emission Ceilings Directive (2001/81/EC) and the UN Framework on Climate Change (UNFCC). In Finland, a specific national model for gaseous nitrogen emissions from agriculture has been used for the inventory since 1998. The revised calculation model documented here is tied to the Finnish Normative Manure System, which provides data on manure quality and quantity for various livestock categories. The emission calculation follows the flow of total ammoniacal nitrogen (TAN) and total nitrogen (N) through the manure management systems, starting from excretion and ending at manure spreading. The main manure management phases considered in the calculation are livestock housing, manure storing and manure field application. The calculation also embeds estimations on emissions from grazing and outdoor yards, as well as emissions from the use of mineral fertilisers. The nitrogen calculation model provides data for the calculation of agricultural NMVOC emissions. All calculations are constructed in compliance with the Tier 2 method of the EMEP/EEA emission inventory guidebook (2016)

Carbon footprint of food - an approach from national level and from a food portion

The evaluation of food chain environmental impacts was conducted using an environmental accounting model developed for the Finnish food sector, and a model of a Finnish standard lunch plate, which followed nutritional recommendations and represented division of a plate into three parts; half of the plate comprising vegetables, one quarter protein and one quarter carbohydrate.The impacts on climate change were analysed over the whole food chain. Different methods of food processing were assessed: preparation of a standard lunch plate at home, public food service preparation of lunch portions and industrial processing of ready‐made food. The overall aim was to help consumers make environmentally responsible choices in consumption and identify the key areas requiring improvement in terms of climate change and the food supply chain.According to environmental accounting in the food sector, the food chain accounts for 7% of CO2 emissions, 43% of CH4 emissions, and 50% of N2O emissions produced across the entire economy. Impact contribution of the Finnish food chain in climate change was calculated to be 14%. Food represented 15‐20% of the climate change impact of daily consumption. The carbon footprint ranged from 570g to 3.5kg equivalent CO2 for a single food portion. Impact profiles of portions varied depending on raw material composition and production procedure. Producers of animal products, food consumers making their food choices, and particularly decision makers in public catering are the critical stakeholders for minimizing climate change impacts of the food chain

Hevosenlannan energiakäytön ympäristövaikutukset

Hevosenlanta on hevosen erittämän sonnan ja virtsan sekä kuivikkeen seos. Hevosista muodostuu kuivike- tai kuivikepohjalantaa keskimäärin noin 10 tonnia eläintä kohti vuodessa. Poneilla määrä on noin puolet tästä. Talliin kertynyt lanta varastoidaan lantaloihin. Myös osa tarhoihin ja ratsastuskentille eritetystä sonnasta kerätään lantaloihin. Loput lannasta jää tarhoihin, laitumelle ja alueille, joilla hevosilla liikutaan. Hevosenlannan hyödyntäminen on haaste erityisesti suurille taajama- ja ammattitalleille, joilla on paljon hevosia ja jotka sijaitsevat asutuksen keskellä ilman omaa tai muutakaan peltoa, jonne lanta voitaisiin levittää. Hevosenlannan poltto onkin alalla usein nähty ratkaisuna ongelmaan. Toisaalta sen toteuttaminen pienessä mittakaavassa on haastavaa sekä teknisesti että vallitsevan lainsäädännön asettamien vaatimusten vuoksi. Suomessa Fortum Oyj on selvittänyt hevosenlannan energiakäyttöä seoksena puuhakkeen kanssa Järvenpään voimalaitoksessa. Fortum on kehittänyt toiminnasta täyden palvelun HorsePower toimintakonseptin, jossa Fortum sekä toimittaa asiakastalleille tarvittavan kuivikkeen (sahanpuru) ja ohjeistaa sen käytön että hakee muodostuneet lannat kuljettaakseen ne hyödynnettäväksi Järvenpään voimalaitoksessa. Tässä raportissa selvitetään hevosenlannan voimalaitoskäytön elinkaariset ympäristövaikutukset Fortumin HorsePower – konseptissa (HoPo). Niitä verrataan asiakastallien aiempaan lannankäsittelyyn, joka oli lannan toimittaminen keskitettyyn kompostointiin ja sieltä edelleen maatalouden ja viherrakentamisen tarpeisiin. Tulosten mukaan HoPo-järjestelmä osoittautui tarkastelluissa ympäristövaikutusluokissa referenssijärjestelmää paremmaksi vaihtoehdoksi, koska se välttää kompostoinnissa sekä kompostin varastoinnissa ja käytössä muodostuvat kasvihuonekaasujen ja ammoniakin päästöt eikä käytä ilmastonmuutosta kiihdyttävää turvetta kuivikkeena. Lisäksi poltossa muodostuvat päästöt kuittaantuvat pääosin hakkeen korvaamisesta lannalla saatavilla päästöhyvityksillä. Energiakäytössä menetettävän lannan orgaanisen aineksen mahdollisia maaperävaikutuksia päästövaikutuksineen ei kuitenkaan tarkastelussa arvioitu menetelmän puuttumisen vuoksi. Verrattuna tarkasteltuun kompostointiin muutos ei välttämättä ole merkittävä, sillä pääasiassa viherrakentamiseen päätyvä orgaaninen aines ja ravinteet eivät ole peltomaan kuntoa ylläpitämässä. Tällaisessa tapauksessa lannan energiahyödyntäminen voi olla varteenotettavampi vaihtoehto. On kuitenkin olemassa muita käsittelyvaihtoehtoja, kuten keskitetty biokaasulaitos tai lannan suora peltokäyttö, jotka mahdollistavat orgaanisen aineksen ja ravinteiden tehokkaamman hyödyntämisen. Niiden ympäristövaikutusten arviointi nyt tarkasteltujen vaihtoehtojen rinnalle loisi kattavamman kuvan hevosenlannan voimalaitoskäytön ympäristövaikutuksista. Tämän hankkeen toteuttivat yhteistyössä Luonnonvarakeskus Luke ja Suomen ympäristökeskus SYKE Fortum Oyj:n tilauksesta.201