Metsämaan vesitaseen muutokset Suomessa ilmaston muuttuessa

Muuttuva ilmasto, erityisesti kohoava lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus, ei voi olla vaikuttamatta metsien kasvuun Suomessa. Metsätalouden sopeutumistoimilla voidaan pyrkiä lisääntyvän tuotospotentiaalin hyödyntämiseen ja metsätuhoriskien pienentämiseen. Sopeutumistoimien suunnittelemiseksi tarvitaan kuitenkin ensin tietoa siitä, miten ilmasto muuttuu ja mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella on. Työni oli osa vuonna 2005 käynnistettyä Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelmaa (ISTO). ISTO, ja näin myös oma tutkimukseni, tuottaa siis tietoa, jonka avulla voidaan mukauttaa metsänhoitoa vastaamaan muuttuvia ilmastooloja. Työssä tarkasteltiin maan vesipitoisuutta menneessä, nykyisessä ja muuttuvassa ilmastossa. Tavoitteena oli ennustaa, miten kuivuuden esiintyminen muuttuu Suomessa. Lisäksi menneiden kuivien vuosien kasvuvaikutuksia tutkittiin lustomittausten avulla. Vesitasemuutoksia lähdettiin tutkimaan mallilaskelmilla. Laskelmat perustuivat yksinkertaiseen open bucket – tyyppiseen vesimalliin. Mallissa maaperä ajatellaan tilana, johon sadanta ja lumen sulaminen tuovat vettä. Haihdunta ja valunta päinvastaisesti vähentävät sitä. Mallia sovellettiin Metlan yhdeksällä provenienssikoealueella, joihin lukeutui sekä kuusikoita että männiköitä eri kasvupaikoilta. Mallin yksinkertaisuuden takia koealueilta tarvittiin ainaostaan päivittäiset tiedot lämpötilasta, sadannasta, säteilystä ja VPD:stä. Lisäksi tuli selvittää kasvupaikkojen savi- ja hiekkapitoisuudet maaperäparametrien laskemiseksi. Vesimallilla tehtiin kahdet laskelmat. Ensimmäisissä laskettiin päivittäistä vesitasetta vuosina 1961-2008 mitattua sääaineistoa käyttäen. Toisissa laskelmissa käytettiin mitatusta säädatasta modifioitua sääennustetta. Lämpötilaa ja sadantaa oli kasvatettu vastaamaan vuosisadan lopulle tehtyä ennustetta. Näiden kahden laskelman tuloksia vertailtiin keskenään kuivuuspäivien lukumäärän osalta. Malliin oli siis ohjelmoitu kuivuuspäiväindeksi. Indeksin perusteella kuivuutta katsottiin olleen päivänä, jolloin kasveille käyttökelpoisen veden määrä laski alle 4 prosentin ja haihdunta leikkaantui 90 prosentilla normaalitasoon nähden. Kuivuuspäivät lisääntyivät kaikilla provenienssikoealueilla. Suurin muutos olisi tulosten perusteella odotettavissa etelärannikolla ja männyn kasvupaikoilla, jotka jo entuudestaan olivat alueista kuivimpia. Vähäisin muutos olisi taas odotettavissa kuusen kasvupaikoilla, etenkin jos sijainti ei ole aivan eteläisimmässä Suomessa. Kasvuvaikutuksia koskevien tulosten perusteella maan vesipitoisuus ei ole ollut merkittävä lustojen kasvua rajoittava tekijä provenienssikoealueilla menneinä vuosikymmeninä. Kuivuuspäivien määriin ei tule suhtautua absoluuttisina totuuksina, sillä ne ovat määritelmänsä mukaisesti vain suuntaa antavia. Niiden avulla voidaan tehdä ainoastaan päätelmiä metsiköiden ja vuosien välisistä suhteellisista eroista ja kehityssuunnista. Suoria johtopäätöksiä puuston kasvusta tai elinvoimaisuudesta ei pystytä tekemään. Eikä myöskään pystytä arvioimaan, reagoivatko mänty ja kuusi ennustettuihin muutoksiin eri tavoin. Voidaan kuitenkin päätellä, että keskimääräisten vuotuisten kuivuuspäivien lukumäärän kasvu johtaa brutto- ja nettoprimäärituotoksen vähenemiseen. Tätä kautta kuivuuden lisääntyminen alentaa myös kasvua verrattuna tilanteeseen, jossa kuivuuspäivien määrä pysyisi muuttumattomana

Hoitajien näkemyksiä hiljaisesta raportoinnista ja hiljaiseen raportointiin siirtymisen haasteista

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kitinkannuksen hoitohenkilökunnan näkemyksiä hiljaisesta raportoinnista ja hiljaiseen raportointiin siirtymisen haasteista asumispalvelun asiakkaiden hoidossa. Tavoitteena oli saada tuloksia, joiden kautta Kitinkannuksen hoitohenkilökunnan olisi mahdollista kehittää asiakaslähtöisesti hiljaista raportointia osaksi asumispalvelun asiakkaiden hoitotyötä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta. Kohderyhmänä oli Kitinkannuksen hoito-osaston hoitohenkilökunta (N=16) ja aineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella. Vastauksia saatiin 11 kappaletta. Saadut vastaukset analysoitiin induktiivista menetelmää käyttäen. Tulosten mukaan hoitohenkilökunnan käsitykset siirtymisestä hiljaiseen raportointiin olivat sekä myönteisiä että kielteisiä. Suurin osa koki, että hiljainen raportointi olisi hyvin soveltuva asumispalveluasiakkaiden hoitotyöhön. Hiljaisen raportoinnin uskottiin lyhentävän raportointiaikaa ja mahdollistavan yksilöllisen tiedonsaannin. Kielteisenä asiana siirtymisessä pidettiin suullisen raportin sosiaalisen ja vuorovaikutuksellisen merkityksen katoamista. Kehityshaasteina nähtiin muun muassa kirjaamiseen liittyvät puutteet ja epäsopivat raportointitilat. Lisäksi muutoksen aiheuttama vastustusta pidettiin yhtenä tärkeänä huomioitavana asiana hiljaiseen raportointiin siirtymisessä. Opinnäytetyön tulosten pohjalta muodostettu toimintamalli hiljaiseen raportointiin siirtymisen tueksi olisi sovellettavissa myös muissa samankaltaisissa hoito- ja palvelukodeissa.The purpose of the thesis was to find out the views of Kitinkannus nursing staff about the silent reporting and the challenges regarding its implementation in the care of housing service customers. The objective was to get results through which the nursing staff of Kitinkannus would be able to develop silent reporting in a customer-oriented way to be a part of the care of housing service customers. Qualitative research method was used. The target group of the research was the nursing staff of Kitinkannus (N=16) and the material was collected with an open questionnaire. 11 responses were received. The responses received were analysed using inductive method. According to the results the thoughts of Kitinkannus nursing staff about the implementation of silent reporting were both positive and negative. Majority experienced that silent reporting would be well suited into the care of housing service customers. In addition, the staff believed that silent reporting would shorten the report time and enable personalized access to information. As a negative thing in the implementation of silent reporting nursing the staff regarded the disappearance of verbal handover’s social and interpersonal significance. The shortcomings in documentation and unsuitable report facilities were seen as development challenges. Also, resistance to change was seen as one factor that should be noticed in the implementation of silent reporting. Operations model that was formed based on the results of the present thesis in order to support the implementation of silent reporting, could also be used in other similar nursing and service homes

Current-year shoot hydraulic structure in two boreal conifers – implications of growth habit on water potential

Peer reviewe

Osmolality and non-structural carbohydrate composition in the secondary phloem of trees across a latitudinal gradient in Europe

COST Action FP1106 STReESS ; EU Life Programme (LIFE12 ENV/FI/000409 ; Ajut Marie Curie IF fellowship (No 659191)Phloem osmolality and its components are involved in basic cell metabolism, cell growth, and in various physiological processes including the ability of living cells to withstand drought and frost. Osmolality and sugar composition responses to environmental stresses have been extensively studied for leaves, but less for the secondary phloem of plant stems and branches. Leaf osmotic concentration and the share of pinitol and raffinose among soluble sugars increase with increasing drought or cold stress, and osmotic concentration is adjusted with osmoregulation. We hypothesize that similar responses occur in the secondary phloem of branches. We collected living bark samples from branches of adult Pinus sylvestris, Picea abies, Betula pendula and Populus tremula trees across Europe, from boreal Northern Finland to Mediterranean Portugal. In all studied species, the observed variation in phloem osmolality was mainly driven by variation in phloem water content, while tissue solute content was rather constant across regions. Osmoregulation, in which osmolality is controlled by variable tissue solute content, was stronger for Betula and Populus in comparison to the evergreen conifers. Osmolality was lowest in mid-latitude region, and from there increased by 37% toward northern Europe and 38% toward southern Europe due to low phloem water content in these regions. The ratio of raffinose to all soluble sugars was negligible at mid-latitudes and increased toward north and south, reflecting its role in cold and drought tolerance. For pinitol, another sugar known for contributing to stress tolerance, no such latitudinal pattern was observed. The proportion of sucrose was remarkably low and that of hexoses (i.e., glucose and fructose) high at mid-latitudes. The ratio of starch to all non-structural carbohydrates increased toward the northern latitudes in agreement with the build-up of osmotically inactive C reservoir that can be converted into soluble sugars during winter acclimation in these cold regions. Present results for the secondary phloem of trees suggest that adjustment with tissue water content plays an important role in osmolality dynamics. Furthermore, trees acclimated to dry and cold climate showed high phloem osmolality and raffinose proportion