Automated vehicles – is a dilution of human responsibility the answer?

Peer reviewe

Criminalizing Business Cartels in Europe : A Comparative Perspective

Drawing on a comparative approach this study discusses the criminalization of the so-called hard-core cartels and suggests that despite possible pitfalls it continues to be a worthy endeavor. It seems that the integrity of the criminal justice system warrants the introduction of a criminalized anti-cartel regime, a project that should be on the agenda for all modern economies, including Finland and Sweden. However, one should not rashly proceed with such a vast project without carefully considering all the components that go into a successful regime lest the project become an asset turned into a liability. Crucially a failure regarding one or few components may undermine the whole project, as the UK experience may confirm. In the gravest cases criminal law alone could communicate adequately the blameworthiness of a given conduct: cartels impair one of the core pillars of our society, the market economy on which individuals depend in an attempt to ensure their own welfare. Indeed the bold disobedience to the whole system appears to be at the core of what is delinquent about cartels. Overcriminalization critique concerning a possible criminalization of cartel conduct seems to ignore the moral educative function of criminal law. The public may come to denounce behavior that was previously perceived to be neutral in moral terms one may think of the environmental offences for instance. Certainly public opinion could be shaped by experts views in complex fields of law. A coherent EU criminal policy and a national one for that matter, with regard to cartels should promote uniformity: the credibility of the criminal justice system is supported by criminally banning violations of a similar penal value. The justification for an exclusively administrative mode of anti-cartel enforcement appears vague. It seems that administrative sanctions could be properly adopted only against minor offences, whereas cartels as an egregious violation of competition law do not seem to fall within that category. Arguably, cartel conduct warrants the ultimate condemnation provided only by criminal law. Other measures would not produce the stigmatizing label on a par with criminal measures. Several EU member states have introduced criminal cartel offences whereas similar rules are absent at the EU level. In that regard it may be noted that it would hardly make for a coherent EU criminal policy if larger cross-border cartels did not prompt criminal liability whereas at the national level cartels were caught by criminal prohibition. Moreover, it may be argued that the UK problems with the cartel offence stem partly from the lack of harmonization in the EU, which may have also contributed to the misguided policy of relying exclusively on administrative sanctions in Finland where individual liability is completely absent. While the optimal deterrence theory cannot alone be relied upon to back a cartel criminalization project, it may remain a point of continued interest in the cartel criminalization debate due to its theoretical appeal. All in all, there are several commentators and jurisdictions that rightly acknowledge the value of a mixture of measures being available in the fight against cartels, including director disqualification orders, fines and custodial sanctions.Tässä tutkimuksessa käsitellään vakavimpien kartellimuotojen kriminalisointia oikeusvertailun kautta ja osoitetaan, että mahdollisista ongelmista huolimatta kyseistä kriminalisointia voi pitää tavoittelemisen arvoisena. Näyttää siltä, että rikosoikeusjärjestelmän yhtenäisyyttä tukisi rikossanktioiden käyttöönotto tässä kontekstissa, myös Suomessa ja Ruotsissa. Kuitenkin on tärkeää, ettei näin mittavaa hanketta aloitettaisi ilman perusteellista harkintaa. Yhden tai muutaman osa-alueen laiminlyönti arvioinnissa voisi heikentää koko projektia, mistä Yhdistyneen Kuningaskunnan kokemus kertoo. Vakavimmissa tapauksissa ainoastaan rikosoikeudelliset keinot voisivat riittävästi viestiä tietyn käyttäytymisen paheksuttavuutta. Kartellit heikentävät markkinataloutta, yhtä yhteiskuntamme perustavaa laatua olevaa tukipilaria, johon ihmiset tukeutuvat yrittäessään turvata omaa hyvinvointiaan. Tottelemattomuus markkinatalousjärjestelmää kohtaan näyttäisi olevan kartellien paheksuttavuuden perustana. Kun puhutaan kartellien kriminalisoinnista kritiikki rikosoikeuden liiallisesta käytöstä ei tunnu huomioivan riittävästi rikosoikeuden moraalia luovaa vaikutusta. Yleisön asenne voi muuttua kielteisemmäksi tietyn käytöksen osalta, vaikka sitä olisi aiemmin pidetty moraalisesti neutraalina esimerkkinä tästä voi pitää ympäristörikoksia. Monimutkaisilla oikeuden aloilla asiantuntijoiden mielipiteellä voi olla erityisesti vaikutusta yleisön suhtautumiseen. Johdonmukaisen EU:n ja kansallisen tason rikosoikeuslainsäädännön tulisi edistää yhtenäisyyttä: rikosoikeusjärjestelmän uskottavuutta tukee rangaistusarvoltaan samanarvoisten käytösten kriminalisointi. Perustelut yksinomaan hallinnolliselle kartellien vastaiselle täytäntöönpanolle eivät näytä riittävän. Vaikuttaa siltä, että hallinnollisia sanktioita tulisi käyttää vähäpätöisten rikkomusten kohdalla, kun taas kartellit, jotka ovat törkeitä kilpailuoikeudellisia rikkomuksia eivät kuuluisi tuohon joukkoon. Voisikin väittää, että kartellikäyttäytymisen tulisi yhteiskunnan taholta saada osakseen merkittävää paheksuntaa, minkä vain rikosoikeudellinen järjestelmä mahdollistaa. Hallinnollisilla sanktioilla ei ole vastaavaa stigmatisoivaa vaikutusta. Useat EU:n jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön rikossanktiot kartelleja vastaan. Vastaavia sanktioita ei ole käytössä EU:n tasolla. Tuskin voi pitää johdonmukaisena rikoslainsäädäntöä, jonka seurauksena suuremmat rajat ylittävät kartellit eivät toisi yksilöihin kohdistuvaa rikosoikeudellista vastuuta kun jäsenvaltiotasolla tilanne olisi päinvastainen. Sitä paitsi on syntynyt kuva, että Yhdistyneen Kuningaskunnan ongelmat kartellirikoksen suhteen juontuvat osittain EU-harmonisoinnin puutteesta. EU-harmonisoinnin puute on voinut myös Suomessa myötävaikuttaa siihen valitettavaan lopputulokseen, että lainsäädäntö nojaa ainoastaan hallintosanktioihin yksilöllisen vastuun puuttuessa kokonaan. Pelkästään optimaaliseen peloteteoriaan ei voi perustaa kartellien kriminalisointia, vaikka se pysynee edelleen keskustelun kiinnostuksen kohteena teoreettisen vetovoimansa johdosta. Kaiken kaikkiaan useat kommentoijat sekä valtiot oikeutetusti antavat painoarvoa sille, että kartellien vastaisessa täytäntöönpanossa olisi hyödyllistä jos käytössä olisi joukko toimenpiteitä, joihin kuuluisivat liiketoimintakiellot, seuraamusmaksut ja vankeusrangaistukset

Mcl-1 Antisense Therapy Chemosensitizes Human Melanoma in a SCID Mouse Xenotransplantation Model

It is well established that high expression of the antiapoptotic Bcl-2 family proteins Bcl-2 and Bcl-xL can significantly contribute to chemoresistance in a number of human malignancies. Much less is known about the role the more recently described Bcl-2 family member Mcl-1 might play in tumor biology and resistance to chemotherapy. Using an antisense strategy, we here address this issue in melanoma, a paradigm of a treatment-resistant malignancy. After in vitro proof of principle supporting an antisense mechanism of action with specific reduction of Mcl-1 protein as a consequence of nuclear uptake of the Mcl-1 antisense oligonucleotides employed, antisense and universal control oligonucleotides were administered systemically in combination with dacarbazine in a human melanoma SCID mouse xenotransplantation model. Dacarbazine, available now for more than three decades, still remains the most active single agent for treatment of advanced melanoma. Mcl-1 antisense oligonucleotides specifically reduced target protein expression as well as the apoptotic threshold of melanoma xenotransplants. Combined Mcl-1 antisense oligonucleotide plus dacarbazine treatment resulted in enhanced tumor cell apoptosis and led to a significantly reduced mean tumor weight (mean 0.16 g, 95% confidence interval 0.08–0.26) compared to the tumor weight in universal control oligonucleotide plus dacarbazine treated animals (mean 0.35 g, 95% confidence interval 0.2–0.44) or saline plus dacarbazine treated animals (mean 0.39 g, 95% confidence interval 0.25–0.53). We thus show that Mcl-1 is an important factor contributing to the chemoresistance of human melanoma in vivo. Antisense therapy against the Mcl-1 gene product, possibly in combination with antisense strategies targeting other antiapoptotic Bcl-2 family members, appears to be a rational and promising approach to help overcome treatment resistance of malignant melanoma