Eroaako sadesimulaattorin tuottaman sateen pisarakokojaukauma ja putoamisnopeusjakauma luonnon sateesta?

Tutkielman aiheena on verrata luonnon sateen pisarakokojakaumaa ja putoamisnopeusjakaumaa Vaisalan sadelaboratorion sadesimulaattorin tuottaman sateen pisarajakaumiin. Tarkoituksena on saada tietoa Vaisalan sadesimulaattorin tuottaman sateen ja luonnonsateen eroista. Tämän tutkimuksen aineisto perustuu aikaisempiin pisaratutkimuksiin ja tämän tutkimuksen aikaisiin pisaramittauksiin ulkona ja sadelaboratoriossa. Luonnon sateen eri intensiteeteistä mitattiin terminaalinopeus- ja pisarakokojakaumaa disdrometrillä ja punnitsevalla sademittarilla. Sadelaboratorion mittaukset terminaalinopeus- ja pisarakokojakaumista tehtiin optisella anturilla. Optisella anturilla saatiin arviot pisarakoolle sekä pisaroiden terminaalinopeuden että pisaroiden aiheuttaman optisen anturin jännitesignaalin vaimenemisen voimakkuuden kautta. Lisäksi sadelaboratoriossa mitattiin keinotekoisen sateen intensiteettejä vaa’alla, minkä avulla pyrittiin määrittämään kaikkia synoptisia intensiteettiluokkia vastaavat kierrosnopeudet sadesimulaattorille. Sadelaboratorion sade vastaa osittain luonnon sadetta. Luonnon sateen pisarat kuten myös sadesimulaattorin pisarat tippuvat pääosin teoriaa vastaavalla terminaalinopeudellaan. Jotkin pisarat kuitenkin tippuvat vastaavaa pisarakokoansa suuremmalla terminaalinopeudella, mikä voi johtua optisen anturin mittausteknisistä virheistä ja suurempien pisaroiden hajoamisesta pienemmiksi pisaroiksi ennen niiden havainnointia mittalaitteella. Pisarakokojakauma luonnon sateessa vaihtelee yleensä alle 1 mm pisaroista 5-6 mm pisaroihin. Sadelaboratorion pienin pisara 1,77±0,12 mm on siis melko suuri. Sadelaboratoriossa päästään kuitenkin pisarakokojakauman toiseen ääripäähän paremmin, pisarakoon ollessa mittaustavasta riippuen 5,29±0,86 mm tai 5,43±0,79 mm. Tutkimuksessa määritettiin myös sadesimulaattorilaitteiston kierrosnopeusluvut, jotta sillä voidaan mallintaa synoptisia intensiteettiluokituksia eri pisarakooilla

Obstetriska analsfinkterskador – en scoping review över aktuell finsk och svensk forskning och facklitteratur

Detta examensarbete är en scoping review som handlar om obstetriska analsfinkterskador. Syftet med arbetet är att ge en översikt över aktuell forskning och facklitteratur som behandlar ämnet, samt att identifiera områden som kräver fortsatt forskning. Datamaterialet består av tretton artiklar som har erhållits genom databassökning och genomsökning av de svenska och finska barnmorskeförbundens tidskrifter. Det inkluderade datamaterialet är från Finland och Sverige och publicerat 2015–2019. Datamaterialet har analyserats med hjälp av en kvalitativ innehållsanalys. Katie Erikssons teori om lidande har använts som teoretisk referensram för examensarbetet. Resultatet av examensarbetet visar att det finns en diversitet i de vetenskapliga studier och tidningsartiklar som gjorts om obstetriska analsfinkterskador. Analysen av datamaterialet gav upphov till tre teman; Föderskan, Förlossningen och Vården. Dessa teman beskriver bl.a. kvinnors upplevelser av livet med allvarliga förlossningsskador, riskfaktorer för obstetriska analsfinkterskador samt diagnostik, behandling och förebyggande av dessa skador. Slutsatsen är att examensarbetet ger en överskådlig presentation av vetenskapliga artiklar och facklitteratur som skrivits om obstetriska analsfinkterskador de senaste åren. Examensarbetet är till nytta för vårdpersonal och studerande inom vården.Tämä opinnäytetyö on scoping review, joka käsittelee synnytyksessä syntyneitä peräaukon sulkijalihasvaurioita. Työn tavoitteena on antaa katsaus ajankohtaisista tieteellisistä julkaisuista ja tietokirjallisuudesta, sekä tunnistaa niitä alueita, jotka vaativat lisää tutkimusta. Tutkimusaineisto kerättiin tietokantahaun sekä suomalaisten ja ruotsalaisten kätilöliittojen lehtien avulla, ja se koostuu kolmestatoista artikkelista. Koottu tutkimusaineisto on Suomesta ja Ruotsista ja julkaistu vuosina 2015-2019. Aineisto on analysoitu kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Katie Erikssonin teoria kärsimyksestä on toiminut teoreettisena viitekehyksenä työlle. Tutkimusaineiston tulos osoittaa, että synnytyksen yhteydessä syntyneistä peräaukon sulkijalihasvaurioista on tehty monenlaisia tieteellisiä tutkimuksia ja lehtiartikkeleita. Tutkimusaineiston analyysi johti kolmeen teemaan; Synnyttäjä, Synnytys ja Hoito. Nämä teemat käsittelevät mm. naisten kokemuksia elämästä vakavien synnytysvaurioiden kanssa, synnytyksen yhteydessä syntyvien sulkijalihasvaurioiden riskitekijöitä, sekä näiden vaurioiden diagnostiikkaa, hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Lopputulema on, että opinnäytetyö antaa selkeän katsauksen viime vuosien tieteellisistä julkaisuista ja tietokirjallisuudesta koskien peräaukon sulkijalihasvaurioita synnytyksen yhteydessä. Opinnäytetyöstä on hyötyä hoitoalan työntekijöille ja alan opiskelijoille.This thesis is a scoping review of obstetric anal sphincter injuries (OASIS). The aim with this work is to give an overlook on up-to-date research and specialist literature on the subject, and to identify fields for further research. The data material consists of 13 articles that were found by database search and in the magazines of the Finnish and the Swedish midwifery associations. The material is published in 2015-2019 and it is analysed by a qualitative content analysis. The theory on suffering by Katie Eriksson has been used as theoretical framework. The result shows that there is a diversity in the up-to-date research and specialist literature on OASIS. The analysis of the data material led to three themes; Mother, Birth and Care. These themes describe, among others, women’s experiences of life with severe perineal trauma, and risk factors, diagnosing, treatment and prevention of OASIS. The conclusion is that this thesis gives a clear overlook on present research and specialist literature on OASIS. The thesis is beneficial for persons working and studying in the healthcare field

Long-term characterization of organic and elemental carbon at three different background areas in northern Europe

Elemental carbon (EC) and organic carbon (OC) are major components of atmospheric PM2.5. In this article we represent the results of long-term measurements (8–12 years) of EC and OC at three different background sites in Finland: in a rural area (Virolahti) since the summer 2010, in a marine environment (Uto) ¨ since the summer 2011, and in a clean arctic environment (Pallas/Matorova) since 2014. The concentrations of OC and EC were measured with a semi-continuous organic and elemental carbon analyser (SC-OCEC) in all the sites. The yearly average concentrations of OC varied between 0.96–3.1, 0.76–1.6 and 0.30–0.69 μg m− 3 at the rural (Virolahti), marine (Uto) ¨ and arctic (Pallas/Matorova) sites, respectively. Similarly, the corresponding yearly average concentrations of EC ranged between 0.095–0.48, 0.090–0.2 and 0.010–0.086 μg m− 3 at those sites. A clear seasonal variation in OC and EC concentrations was observed at each measurement site. OC concentrations were highest during summertime whereas EC concentrations were highest in wintertime. The seasonality of OC was clearest at the Arctic site that had also the largest temperature variation and shortest growing season resulting in a sharp increase in OC concentrations from June to August. At all the measurement sites, OC concentrations gradually increased when the temperature rose over sub-zero temperatures whereas the daily average EC concentrations did not show as apparent temperature dependence as OC. Based on the cluster analysis, highest OC and EC concentrations, and the highest total load for EC (23–32%), at all the sites were detected with the air mass origin of southeast. In the marine environment, the effect of black carbon from ship plumes was investigated. The limit for ship fuel sulfur content changed during the measurement period (in January 2015), but it was not observed to influence the Optical EC concentrations. Overall, long-term, continuous measurements are crucial when the time trends in air quality and the effect of emission mitigation actions are investigated. In this study, a slight decrease in OC was observed at the Marine site, however, a decrease for EC was seen both at the rural and marine sites suggesting that the emission mitigation actions like EURO limits for light vehicles or improved after-treatment systems developed for industry and energy production have already decreased the background concentrations in rural areas