New technologies, emission levels and overall environmental effects of wood-based bioproduct plants : English summary

This is a summary of the report New technologies, emissions levels and overall environmental effects of wood-based bioproduct plants. The report was prepared as part of the OHKE project The development of the licensing and supervision of new bioproduct plants in the chemical forest industry, financed by the Ministry of the Environment. The duration of the project was from May 2020 to August 2022. The Centre for Economic Development, Transport and the Environment for Southeast Finland and the Finnish Environment Institute (SYKE) have been responsible for the preparation and implementation of the project. In addition, experts from the Ministry of the Environment, Aalto University, LUT University, the Regional State Administrative Agency for Northern Finland, the Finnish Forest Industries Federation, the Finnish Association for Nature Conservation (FANC) and several forest industry companies were involved in the project

Ei merkittävää haittaa -periaatteen (DNSH) soveltaminen Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa

Tämä raportti esittelee lähestymistavan ja ohjeita DNSH-arviointiin Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa ja mahdollisissa muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Euroopan unionin jäsenmaiden on laadittava jokaiselle elpymis- ja palautumissuunnitelman toimenpiteelle elvytystoimista mahdollisesti aiheutuvan haitan määrittelemiseksi ns. DNSH-arviointi (Do No Significant Harm). Elpymis- ja palautumissuunnitelmaan liittyy kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmia. DNSH-arvioinnissa rahoitusohjelmien vastuutahojen on varmistettava, että jokainen elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettava hanke on DNSH-periaatteen mukainen kaikkien kuuden ympäristötavoitteen osalta: 1. ilmastonmuutoksen hillintä 2. ilmastonmuutokseen sopeutuminen 3. vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu 4. siirtyminen kiertotalouteen 5. ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen 6. biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. Suomen ympäristökeskus on kehittänyt DNSH-arviointien ohjeistusta ja arviointien toteutuskaavioita erilaisten kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmista rahoitettavien hankehakujen tueksi ja taustamateriaaliksi rahoitusohjelmien vastuutahoille. Arviointimenetelmien kehittämisessä on kiinnitetty huomiota erityisesti Suomen kestävän kasvun ohjelmassa tunnistettuihin teollisuuden investointihankkeisiin sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeisiin. Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeiden lisäksi kehitettyjä arviointimenetelmiä voidaan soveltaen käyttää myös muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Kehitettävien arviointimenetelmien käyttäjiä ovat rahoitusohjelmien vastuutahot, ensisijaisesti Business Finland, Suomen Akatemia, ympäristöministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö, ELY-keskukset sekä rahoitushakuja tekevien hankkeiden vastuutahot

Implementation of the DNSH principle for measures set out in Finland’s recovery and resilience plan

This report presents approaches and guidance for the DNSH assessment of projects in the Finnish recovery and resilience plan and other projects possibly requiring a DNSH assessment. Member States must provide a Do No Significant Harm (DNSH) assessment for each of the measures in their recovery and resilience plan. No action included in a recovery and resilience plan should cause significant harm to any of the six environmental objectives: 1. climate change mitigation 2. climate change adaptation 3. sustainable use and protection of water and marine resources 4. transition to a circular economy 5. prevention and control of air, water and soil pollution 6. protection and restoration of biodiversity and ecosystems. The Finnish Environment Institute, Syke, has developed guidance and methodologies for the DNSH assessment of funding applications under the Finnish program for sustainable growth. The developed methods and approaches are designed particularly for investment projects as well as research, development and innovation projects. To a large extent, the developed methodology can also be applied in the DNSH assessment of other types of projects. Users of the developed assessment methods are the bodies responsible for funding programs, especially, Business Finland, Academy of Finland, Ministry of the Environment, Ministry of Employment and the Economy, Centres for Economic Development, Transport and the Environment and those organizations applying for funding.Ei merkittävää haittaa -periaatteen (DNSH) soveltaminen Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa Tämä raportti esittelee lähestymistavan ja ohjeita DNSH-arviointiin Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa ja mahdollisissa muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Euroopan unionin jäsenmaiden on laadittava jokaiselle elpymis- ja palautumissuunnitelman toimenpiteelle elvytystoimista mahdollisesti aiheutuvan haitan määrittelemiseksi ns. DNSH-arviointi (Do No Significant Harm). Elpymis- ja palautumissuunnitelmaan liittyy kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmia. DNSH-arvioinnissa rahoitusohjelmien vastuutahojen on varmistettava, että jokainen elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettava hanke on DNSH-periaatteen mukainen kaikkien kuuden ympäristötavoitteen osalta: 1. ilmastonmuutoksen hillintä 2. ilmastonmuutokseen sopeutuminen 3. vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu 4. siirtyminen kiertotalouteen 5. ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen 6. biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. Suomen ympäristökeskus on kehittänyt DNSH-arviointien ohjeistusta ja arviointien toteutuskaavioita erilaisten kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmista rahoitettavien hankehakujen tueksi ja taustamateriaaliksi rahoitusohjelmien vastuutahoille. Arviointimenetelmien kehittämisessä on kiinnitetty huomiota erityisesti Suomen kestävän kasvun ohjelmassa tunnistettuihin teollisuuden investointihankkeisiin sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeisiin. Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeiden lisäksi kehitettyjä arviointimenetelmiä voidaan soveltaen käyttää myös muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Kehitettävien arviointimenetelmien käyttäjiä ovat rahoitusohjelmien vastuutahot, ensisijaisesti Business Finland, Suomen Akatemia, ympäristöministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö, ELY-keskukset sekä rahoitushakuja tekevien hankkeiden vastuutahot

Elinkaaripäästöihin perustuva kulutusverotus

Sekä kotimaisia että tuontituotteita koskeva elinkaaripäästöihin perustuva kulutusvero on yksi ehdotettu tapa kompensoida ilmastopolitiikan luomia eroja kustannustasossa sekä hillitä mahdollista hiilivuotoa. Kulutusverot edellyttävät huolellista harkintaa ja laajaa tietopohjaa. Jotta voitaisiin arvioida veron tuottamia päästövähennyksiä suhteessa veron vaikutuksiin kuluttajien hyvinvointiin, tulisi tietää, missä määrin vero siirtyy tuotteen hintaan ja kuinka muuttunut hinta vaikuttaa kuluttajien valintoihin. Elinkaaripäästöihin perustuvassa kulutusverossa toinen suuri tietotarve liittyy päästötietoihin. Vaikka tuotteiden hiilijalanjälkiä koskeva tiedontuotanto on kehittynyt viime vuosina ja kasvaa nopeasti, niin se ei ole kuitenkaan vielä riittävän vakiintunut niin tarkaksi ja yksiselitteiseksi mitä kulutusvero vaatisi. Erityisesti maankäytöstä aiheutuvat päästöt tunnetaan vielä huonosti. Rajatumpi päästöperusteinen kulutusvero voisi soveltua tuotteisiin, joiden päästöt ovat suuret eivätkä kuulu laajasti muun päästöohjauksen piiriin. Esimerkiksi eläinperäiset elintarvikkeet olisivat tällainen tuoteryhmä. Parhaat mahdollisuudet saavuttaa kokonaisuudessaan hyvinvointia lisäävä ohjausvaikutus on silloin, kun tuotteiden päästöt eivät eroa merkittävästi tuottajien välillä. Nykytiedoilla tällaisen veron kustannukset voisivat kuitenkin monien tuotteiden osalta olla suuremmat kuin hyödyt.En föreslagen metod för att kompensera de skillnader i kostnadsnivån som klimatpolitiken ger upphov till och att begränsa ett eventuellt koldioxidläckage vore en konsumtionsskatt som baserar sig på livscykelutsläpp och som skulle gälla både inhemska och importerade produkter. Konsumtionsskatter förutsätter noga övervägande och en bred kunskapsbas. För att skatten ska leda till utsläppsminskningar och därtill inte onödigt minska konsumenternas välfärd, bör det finnas kännedom om i vilken mån skatten överförs till produktpriserna och hur de förändrade priserna påverkar konsumenternas val. Ett annat stort behov av kunskap inom konsumtionsskatten som baserar sig på livscykelutsläpp gäller informationen om utsläpp. Även om framtagandet av information om produkternas koldioxidavtryck har utvecklats under de senaste åren och ökar i snabb takt, har den ännu inte stabiliserats till en så noggrann och entydig nivå som konsumtionsskatten skulle kräva. I synnerhet är kännedomen om utsläpp som orsakas av markanvändning fortfarande dålig. En konsumtionsskatt som baserar sig på utsläpp kunde vara lämplig för produkter med stora utsläpp som inte i stor omfattning ingår i annan utsläppsstyrning. Livsmedel av animaliskt ursprung är ett exempel på en sådan produktgrupp. Enligt aktuella uppgifter skulle kostnaderna för en sådan skatt dock för många produkter vara större än fördelarna med skatten.A consumption tax based on life cycle emissions placed on both domestic and foreign products has been suggested as an instrument to level cost differences among producers that are caused by climate policies, and to alleviate possible carbon leakage. Consumption taxes require careful consideration and lots of information. To assess the emission reductions and welfare effects of a consumption tax, to ensure that the welfare gains from emission reductions offset welfare losses from changes in consumption, information is needed on the pass-through of the tax to prices and on how the changed price affects consumers’ choices. Another information requirement is products’ carbon footprint data. The data on carbon footprints has improved recently both in terms of quality and coverage, but it is not yet accurate and harmonized enough to be applied as a base for a consumption tax. Especially the emissions associated with land-use are still quite poorly known. A carbon footprint tax could be applied to products that have high emissions and are not subject to other emission reduction instruments in a substantial way and when the emissions of a product do not significantly differ across producers. For example, animalbased food products are this kind of product group. With the current knowledge the cost of a carbon footprint tax could, in many cases, exceed the benefits.nonPeerReviewe

Elinkaaripäästöihin perustuva kulutusverotus

Sekä kotimaisia että tuontituotteita koskeva elinkaaripäästöihin perustuva kulutusvero on yksi ehdotettu tapa kompensoida ilmastopolitiikan luomia eroja kustannustasossa sekä hillitä mahdollista hiilivuotoa. Kulutusverot edellyttävät huolellista harkintaa ja laajaa tietopohjaa. Jotta voitaisiin arvioida veron tuottamia päästövähennyksiä suhteessa veron vaikutuksiin kuluttajien hyvinvointiin, tulisi tietää, missä määrin vero siirtyy tuotteen hintaan ja kuinka muuttunut hinta vaikuttaa kuluttajien valintoihin.Elinkaaripäästöihin perustuvassa kulutusverossa toinen suuri tietotarve liittyy päästötietoihin.Vaikka tuotteiden hiilijalanjälkiä koskeva tiedontuotanto on kehittynyt viime vuosina ja kasvaa nopeasti, niin se ei ole kuitenkaan vielä riittävän vakiintunut niin tarkaksi ja yksiselitteiseksi mitä kulutusvero vaatisi. Erityisesti maankäytöstä aiheutuvat päästöt tunnetaan vielä huonosti. Rajatumpi päästöperusteinen kulutusvero voisi soveltua tuotteisiin, joiden päästöt ovat suuret eivätkä kuulu laajasti muun päästöohjauksen piiriin. Esimerkiksi eläinperäiset elintarvikkeet olisivat tällainen tuoteryhmä. Parhaat mahdollisuudet saavuttaa kokonaisuudessaan hyvinvointia lisäävä ohjausvaikutus on silloin, kun tuotteiden päästöt eivät eroa merkittävästi tuottajien välillä. Nykytiedoilla tällaisen veron kustannukset voisivat kuitenkin monien tuotteiden osalta olla suuremmat kuin hyödyt. Julkaisu on päivitetty 17.4.2023, s. I, 1, 3, 4, 5, 8

Kohti saasteetonta tulevaisuutta : Saasteettomuuspolitiikan ja -sääntelyn ennakointi

Euroopan unioni on hiljattain julkaissut kunnianhimoisen saasteettomuustoimintaohjelman, jolla pyritään vahvistamaan kokonaisvaltaista saasteiden hillintää Euroopassa. Visiona vuodelle 2050 on, että tuohon mennessä ilmaan, veteen ja maaperään joutuvat päästöt ovat pienentyneet tasolle, jolla niillä ei ole enää haitallisia terveys- tai luontovaikutuksia. Visio on yhteiskunnallisesti laajasti hyväksytty, mutta tavoitteen saavuttaminen tulee vaatimaan merkittäviä ja kokonaisvaltaisia muutoksia taloudessa ja yhteiskunnassa. Tässä raportissa käsitellään saastumiseen ja sen torjuntaan liittyviä ilmiöitä, trendejä ja signaaleja. Lisäksi esitellään joukko mahdollisia uusia ohjauskeinoja ja kahdeksan poikkileikkaavaa EU:n saasteettomuuspolitiikkaan ja laajemminkin ympäristösääntelyyn liittyvää rinnakkaista kehityskulkua. Saasteettomuuspolitiikan toteuttamiseksi on kiinnitettävä huomiota yhä suurempaan joukkoon saasteita ja saasteiden yhteisvaikutuksia sekä sovellettava ja pantava täytäntöön jo käytössä olevien ohjauskeinoja nykyistä tehokkaammin. On myös pureuduttava niihin saasteisiin ja saastumista aiheuttaviin toimintoihin, joihin nykyiset ohjauskeinot eivät ole kyenneet puuttumaan riittävästi tai ei vielä lainkaan. Ohjauskeinojen avulla pyritään osaltaan eri tavoin kannustamaan teknologisiin innovaatioihin, jotka ovat keskeisiä sekä tuotantomenetelmien että saasteettomuuden seurannan kehittämisessä.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

BAT-päästötasoja lievempien raja-arvojen hyötyjen ja haittojen arvioinnin hyvät käytännöt

Raportissa kuvataan hyviä käytäntöjä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) päästötasoja lievempien päästöraja-arvojen (ympäristönsuojelulain 78 §) hakemiseen ja arvioimiseen teollisuuspäästödirektiivin mukaisten ns. direktiivilaitosten (teollisuuspäästödirektiivi 2010/75/EU) ympäristölupaprosesseissa. Keskeiset suositukset hyviksi käytännöiksi ovat: 1) Päästöjen vähentämisen kustannukset (nettoarvo kokonaiskustannuksista eli pääoma- ja käyttökustannukset yhteensä) tulisi arvioida nykyarvona. 2) Ympäristöhyödyt tulisi arvioida rahamääräisesti silloin kun yleisesti hyväksyttyjä, tapaukseen soveltuvia menetelmiä on käytettävissä. Muussa tapauksessa ympäristöhyödyt arvioidaan laadullisesti. 3) Ilmapäästöjen menetettyjen ympäristöhyötyjen arvioinnissa suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti alueellisesti tarkennetun IHKU-mallin (Suomen oloihin laadittu ilmapäästöjen haittakustannusmalli) tuloksia. Niille ilman epäpuhtauksien päästöille, joille ei voida soveltaa IHKUmallia, voidaan käyttää Euroopan ympäristökeskuksen julkaisemia ympäristökustannuksia Suomen oloissa. 4) Vesipäästöjen aiheuttamien ympäristöhaittojen euromääräiseen arvottamiseen BAT-poikkeamien yhteydessä ei ole toistaiseksi käytettävissä EU-tasolla yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä tai lähestymistapoja. Vesipäästöjen osalta arvioidaan ensimmäisessä vaiheessa, syntyykö rahamääräisesti arvotettavissa olevaa ympäristöhaittaa. Jos tällaista ympäristöhaittaa arvioidaan syntyvän, sovelletaan tapauskohtaisesti Suomessa käytettyjä arvottamismenetelmiä ja yksikköhaittakustannuksia, esimerkiksi vesienhoidollisia kunnostuskustannuksia. Kaikissa tapauksissa rahamääräistä arvottamista ei kuitenkaan pystytä tekemään ja on tyydyttävä ympäristövaikutusten ja niistä aiheutuvien haittojen kuvaamiseen ilman arvottamista. 5) Jotta poikkeama voidaan myöntää, tulisi investoinnin kustannusten olla selvästi ympäristöhyötyjä suuremmat. BAT-poikkeuksen käsittelyn kokonaisharkinnassa lupaviranomainen voi ottaa huomioon myös muita näkökohtia kuten tasapuolisuus suhteessa muihin laitoksiin sekä tilan puutteen ja prosessin erityispiirteiden vaikutukset BAT-tekniikan käyttöönottoon. Joissakin tapauksissa laadulliset arviot ja tapauskohtainen harkinta voivat olla tarkoituksenmukaisin lähestymistapa kokonaisarvion tekemiseksi