Sovelluskehitys React Nativella

Insinöörityössä tutustuttiin mobiilisovelluskehityksen toteutustapoihin, hybridisovellusten ohjelmistokehyksiin sekä React Native -ohjelmistokehykseen. Työn tavoitteena oli oppia React Nativen käyttöä ja kehittää sovellus, jolla on täysin yhteinen koodikanta Android- ja iOS-alustoille. React Native on ohjelmistokehys, jonka avulla voi kehittää hybridisovelluksia Android-, iOS- ja Windows Phone-alustoille. Sen toiminta pohjautuu alustakohtaisten natiivikomponenttien käsittelyyn, mikä poikkeaa perinteisistä hybridisovelluksista. Perinteiset hybridisovellukset toteutetaan web-tekniikoilla, ja ne hyödyntävät kohdealustan WebView-säiliötä. React Nativen avulla kehitetyt sovellukset ovat alustariippumattomia natiivisovelluksia. Työn teoriaosuudessa syvennyttiin React Nativen toimintaperiaatteisiin ja pyrittiin havainnollistamaan muun muassa renderöinnin toimintaa. Käytännön osuudessa kuvataan sovelluskehitystä React Nativella oman sovelluksen ja koodiesimerkkien avulla. Lopputuloksena syntyi tavoitteiden mukainen Stats Collector -mobiilisovellus. Sovelluksen avulla voi kerätä tilastoja jalkapallo-ottelusta. Sovellusta on tarkoitus kehittää lisää ja julkaista se Googlen ja Applen sovelluskaupoissa.This thesis focuses on software development with React Native. Different methods of mobile application development and hybrid frameworks are also covered. The goal of the thesis was to learn to develop applications with the React Native framework and to develop a hybrid application with a common codebase for Android and iOS. React Native is a framework for developing Android, iOS and Windows Phone applications. It uses native components directly which differs from traditional hybrid frameworks. Traditional hybrid applications are developed using web-technologies and they use WebView containers to display the content. Applications made with React Native are platform independent native apps. The theory section concentrates on the operational principles of React Native. The section tries to illustrate for example how the rendering works in React Native. The software development with React Native is also described, including code samples and screenshots from Stats Collector application. The Stats Collector application was the result of the project and it met all the objectives. The application is for collecting match statistics from a football match. The application is supposed to be released in Google’s and Apple’s app stores after some further development

Arbetsfördelningen i en småbarnsfamilj : Att kombinera lönearbete, hushåll och familjeliv

Examensarbetet är en del av projektet Familjehuset, vars mål är att utveckla familjehusverksamheten genom att utveckla, pröva och utvärdera resursförstärkande modeller, metoder och material som bidrar till att utveckla samarbetet mellan de olika aktörerna inom barn- och familjearbete. Arbetet behandlar hur vardagen förändrats efter att det fötts ett barn till familjen, arbetsfördelningen i familjen och den gemensamma tiden i familjen. Resultatet av arbetet är reflektions- och diskussionskort som professionella inom hälsovården och det sociala området kan använda tillsammans med föräldrar för att få dem att reflektera, diskutera och planera familjelivet.Opinnäytetyö on osa Familjehuset-projektia, jonka tavoitteena on perhetalotoiminnan kehittäminen. Tämä tapahtuu kehittämällä, kokeilemalla ja arvioimalla voimavaroja vahvistavia malleja, menetelmiä ja materiaalia, jotka edesauttavat yhteistyötä perhetyön eri toimijoiden välillä. Tässä opinnäytetyössä käsitellään miten arki, työnjako perheessä ja yhteinen aika muuttuvat kun perheeseen syntyy lapsi. Opinnäytetyön tuotteena on reflektio- ja keskustelukortit, joita terveys ja sosiaalialan ammattilaisia voivat käyttää yhdessä vanhempien kanssa saamaan heidät pohtimaan, keskustelemaan ja suunnittelemaan perhe-elämäänsä.This thesis is a part of the project Familjehuset. The purpose of the project is to develop family center operation by developing, testing and evaluating resource strengthening models, methods and material that contribute to improving the co-operation between different participants in the field of working with children and families. This thesis discusses how the everyday life changes after a child is born into the family, division of labor in the family and the mutual time in the family. The result is reflection and discussion cards that can be used by professionals in health- and social care with parents to initiate reflection, discussion and planning of family life

Yhdyskuntajätevesilietteiden maatalouskäytön ja viherrakentamisen riskit – RUSSOA I-III Loppuraportti

Yhdyskuntalietteeseen pidättyy runsaasti orgaanista ainesta ja ravinteita, kuten fosforia, jota hyödyntämällä voitaisiin korvata kalliiden keinolannoitteiden käyttöä ja myös säästää rajallisia fosforivarantoja. Lietteen koostumus riippuu kuitenkin pitkälti jätevedenpuhdistamolle saapuvien jätevesien koostumuksesta. Puhdistamoita ei ole nykyisellään suunniteltu poistamaan jätevesistä muuta kuin lähinnä ravinteita ja kiintoainesta, minkä vuoksi erilaiset orgaaniset haitta-aineet voivat joko kulkeutua puhdistusprosessin läpi tai pidättyä lietteeseen. Yhdyskuntalietteistä onkin havaittu lukuisia erilaisia orgaanisia haitta-aineita kuten esim. erilaisia palonsuoja-aineita, pintakäsittelyaineita, muovin pehmentimiä sekä lääkeaineita. Ympäristöön päätyessään lietteen sisältämät yhdisteet voivat vaikuttaa niin maaperään, vesistöihin kuin eliöihin. Tämän tutkimuksen perusteella, eräiden orgaanisten haitta-aineiden on havaittu olevan pysyviä lietteen käsittelyketjussa ja voivan näin ollen aiheuttaa haittaa ympäristölle. Toistuvien lietelevitysten seurauksena tiettyjen pysyvien yhdisteiden, kuten PBDE-yhdisteiden, maaperäpitoisuudet voivat nousta. Osa PFAS-yhdisteistä (etenkin lyhytketjuiset) sekä lääkeaineista saattaa vesiliukoisempina puolestaan joko kertyä kasveihin tai huuhtoutua maaperästä edelleen pinta- tai pohjavesiin. PFAS- ja PBDE-yhdisteet kertyvät myös lieroihin, joista ne puolestaan voivat päätyä eteenpäin ravintoketjussa. Triklosaanin ja ftalaattien pitoisuudet olivat myös yhdyskuntalietettä sisältävissä lannoitevalmisteissa sekä maaperässä, jonne näitä tuotteita oli levitetty, melko korkeita. Antibakteerisena yhdisteenä käytetyn triklosaanin vaikutuksia maaperän mikrobistoon ei voida täysin sulkea pois. Sama pätee myös muihin maaperässä havaittuihin antibioottijäämiin, etenkin fluorokinololi antibiootteihin

Merten roskaantuminen, muovit, mikromuovit ja haitalliset aineet

Julkaisuun on lisätty korjaussivu sivusta 14. (17.7.2018)Merten roskaantuminen on viime aikoina yhä suurempaa huomiota saanut ympäristöongelma. Merten roskat voivat koostua useista erilaisista kiinteistä materiaaleista kuten muovista, kumista, metallista, paperista, tekstiileistä jne. Kelluvasta roskasta valtaosa on muovia ja se on pääasiassa peräsin maalla tapahtuvista toimista (60–80 %). Merkittävimpiä roskien päästölähteitä ja kulkeutumisreittejä ovat mm. huonosti hoidetut kaatopaikat, hulevedet, jätevedenpuhdistamot, roskaantuminen sekä laiton roskien dumppaus rannikoiden läheisyyteen. Myös jokien rooli roskien kuljettajana voi olla merkittävä. Noin 20 % roskista syntyy puolestaan merellä tapahtuvista toimista kuten liikenteestä, kalastuksesta ja vesiviljelystä. Muovin tuotanto on kasvanut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Merissä olevan roskan ja tuotetun muovin määrät kulkevat käsi kädessä, minkä vuoksi merten roskamäärän ennustetaan kasvavan, ellei välittömiin toimenpiteisiin ryhdytä. Eniten roskaa löytyy tiheään asuttujen alueiden lähistöiltä, mutta kaukaisemmatkaan alueet eivät ole säästyneet roskaantumiselta. Nykyään etenkin muoviroskaa löytyy kaikkialta meriympäristöstä, niin rannoilta, vesipatsaasta, eliöstöstä kuin meren pohjasta. Mereen päädyttyään roskat voivat olosuhteista riippuen säilyä siellä pitkään. Mikroroskaksi kutsutaan yleisesti alle 5 mm:n kokoista roskaa. Mikromuovit saattavat puolestaan toimia vektoreina mm. erilaisille tulokaslajeille, taudinaiheuttajille sekä haitallisille orgaanisille yhdisteille. Mikropartikkeleiden sekä makroroskien päästölähteiden, kulkeutumisen ja esiintymisalueiden (vertikaalinen, horisontaalinen, maantieteellinen) selvittäminen on tärkeää niin vaikutus- ja riskinarvioinnin kuin mahdollisten päästövähennyskeinojen kannalta. Tietyillä alueilla roskaantuminen on jo varsin näkyvä ongelma, aiheuttaen lukuisia erilaisia sosioekonomisia sekä ekologisia haittoja. Tämän vuoksi erilaisiin vähennys- ja hallintatoimenpiteisiin tulisi ryhtyä välittömästi

Pysyvät orgaaniset yhdisteet jätteenkäsittelylaitosten ympäristöluvissa. Haitalliset aineet direktiivilaitosten inventaariossa

Vuonna 2018 julkaistiin jätteenkäsittelyn parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT, Best Available Techniques) koskevat päätelmät (BAT-päätelmät), joissa on muun muassa suositeltu tehtäväksi jätevesien ja jätekaasujen inventaario. Siinä tulisi esittää tiedot sekä laitoksen toiminnan kannalta, että niiden prosesseissa muodostuvien merkityksellisten haitallisten aineiden päästöjen keskimääräisistä pitoisuuksista, näiden kuormitusarvot sekä niiden vaihtelu. Ympäristöministeriö on julkaissut ohjeen jätteenkäsittelyn parhaita käyttökelpoisia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien soveltamisesta (Ympäristöministeriö 5.11.2018). Vaikka ohjeen mukaan inventaariossa onkin tarkoituksenmukaista hyödyntää olemassa olevia tarkkailutietoja, on selvityksemme perusteella syytä varmistaa kemikaalien tarkkailun ajantasaisuus. POP-yhdisteiden, SVHC-, ja VPD-aineiden listat päivittyvät, kun kemikaalitieto kasvaa. Samoin kasvaa tieto eri jätejakeiden sisältämistä vaarallisista aineista. Selvitimme jätteenkäsittelylaitosten ympäristöluvista, vastaavatko kerättävät tarkkailutiedot olemassa olevaa kemikaalitietoa. Inventaario on hyvä hetki päivittää tarkkailu nykytietoa vastaavaksi. Jätteenkäsittelylaitoksilla päästö-, käyttö- ja vaikutustarkkailun lähtökohta on teollista tuotantoprosessia haasteellisempi, koska jätteenkäsittelyyn tulevien materiaalien koostumusta ei tunneta. Peruslähtökohtana tulisi ympäristölupahakemuksessa olla perusteellinen selvitys jätteenkäsittelyyn tulevien materiaalien laadusta (ml. materiaalien sisältämät kemikaalit), vaihtelevuudesta ja prosessissa mahdollisesti syntyvistä vaarallisista ja haitallisista aineista. Kattava haitallisten aineiden inventaarion tekeminen laitoksen ilma- ja vesipäästöistä tukisi ympäristönsuojelulain mukaista toiminnanharjoittajien selvilläolovelvollisuuden toteutumista

Haitalliset aineet kierrätyslannoitteissa ja niiden raaka-aineissa

Haitallisten aineiden esiintymistä kierrätyslannoitteissa ja niiden raaka-aineissa selvitettiin maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Jätelannoite-hankkeessa. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa lisätietoa kansallisen lannoitelainsäädännön uudistamisen tueksi. EU:n uusi Lannoitevalmisteasetus (2019/1009) määrittelee laatukriteerit ja sallitut syötteet EU-lannoitevalmisteille, joille tulee myös taata vapaa liikkuvuus EU-alueella. Asetus rajaa EU-lannoitevalmisteiden sallittujen raaka-aineiden ulkopuolelle useita jäteperäisiä materiaaleja, joita on kuitenkin Suomessa käytetty pitkään lannoitevalmisteina tai niiden raaka-aineina. Tällaiset materiaalit jäävät jatkossa kansallisen lainsäädännön piiriin. Näihin materiaaleihin lukeutuvat mm. yhdyskuntajätevesiliete, lanta ja metsäteollisuuden lietteet. Suomessa lannoitelainsäädäntö asettaa raja-arvot ja seurantavelvoitteet kahdeksalle lannoitteiden sisältämälle haitalliselle raskasmetallille. EU:n Lannoitevalmisteasetus puolestaan määrittelee laatukriteerit näiden lisäksi myös muutamille orgaanisille yhdisteryhmille, kuten PCDD/F-, PAH- ja PCB-yhdisteille. Monissa EU-maissa on jo aiemmin sovellettu kansallisia raja-arvoja Lannoitevalmisteasetuksen piiriin kuuluville haitallisille aineille, mutta paikoin myös esim. PFAS- ja LAS-yhdisteille sekä ftalaateille. Lisäksi kirjallisuudessa on nostettu esille monia muita huolta aiheuttavia yhdisteitä. Tässä työssä kartoitettiin eri maissa lannoitevalmisteille sovellettavia laatukriteerejä. Näitä verrattiin Suomesta saatavilla olevaan pitoisuusaineistoon. Lisäksi pyrittiin tarkastelemaan missä määrin kirjallisuudessa esille nostettuja yhdisteitä on määritetty suomalaisista materiaaleista. Aineiston saatavuus vaihtelee materiaaleittain. Yhdyskuntajätevesilietteistä ja ruoppausmassoista on saatavilla eniten pitoisuustietoja, kun taas eläinperäisten ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen kohdalla aineistoa on hyvin vähän. Kirjallisuuden perusteella hankkeessa pyrittiin myös tunnistamaan materiaalikohtaisesti sellaisia haitallisia aineita, joiden esiintymistä kierrätyslannoitevalmisteissa ja niiden raaka-aineissa olisi aiheellista selvittää aiempaa tarkemmin. Tällaisiin yhdisteisiin lukeutuvat mm. metsäteollisuuden lietteiden mahdollisesti sisältämät kvaternaariset ammoniumyhdisteet, eläinperäisten ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen lääke- ja torjunta-ainejäämät, ruoppausmassojen sisältämät organotinat, ja yhdyskuntajätevesilietteiden sisältämät lääkejäämät, LAS-yhdisteet, siloksaanit ja synteettiset myskit. Kierrätyslannoitteiden turvallisen käytön edistämiseksi tulisi jatkossa määritellä kriteerit tai raja-arvot ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tämä edellyttää materiaaleihin liittyvien haitta-aineiden ja niiden pitoisuuksien tuntemista. Materiaaleille, joiden sisältämiä haitallisia aineita tai niiden pitoisuustasoja ei tunneta riittävästi, kriteerien asettaminen ja riskien arviointi on vaikeaa. Hallinnollisia vaihtoehtoja koskevia jatkotoimenpiteitä arvioitaessa onkin aiheellista tiedostaa, että ympäristönsuojelun korkean tason ja hyötykäytön edistämisen välillä saattaa olla vaikeasti yhteensovitettavia ristiriitoja.Hazardous substances in recycled fertilisers and their raw materials This report focuses on the occurrence of hazardous substances in recycled fertilisers and their raw materials. The study was carried out as a part of the project Jätelannoite, funded by the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland. The project aimed to produce information to support drafting national fertiliser legislation. The new EU Fertilising Product Regulation (2019/1009) defines quality criteria and accepted input materials for EU fertilising products, for which free movement within the EU must be ensured. The regulation excludes several waste-based materials from the list of accepted input materials. Many of these materials have been used as raw materials for fertilisers in Finland, and they will remain within the scope of national regulation. These materials include e.g. sewage sludge, manure, and sludges from the forest and paper industry. The Finnish national fertiliser legislation sets limit values and monitoring obligations for eight hazardous heavy metals. The EU Fertilising Product Regulation sets additional quality criteria for selected groups of organic contaminants, such as PCDD/F, PAH, and PCB substances. Several EU member states have already previously set national limit values for these substances, and in some cases also for PFAS and LAS compounds as well as phthalates. Several other compounds of potential concern have been brought up in the literature. In this study, we did a review of the chemical quality criteria set for fertilisers in different countries. These criteria were compared to concentration levels in Finnish materials. Additionally, we looked at how extensively the parameters regulated in different countries or brought up in the literature have been measured in Finnish materials. There is great variation between materials in data availability. In general, there is more information available on hazardous substances in sewage sludge and dredged materials than in animal-based by-products and food industry by-products. Based on the literature, we identified hazardous substances related to different types of recycled fertilisers and their input materials. The occurrence of the identified contaminants in these materials should be investigated more thoroughly. The identified contaminants include e.g. quaternary ammonium compounds potentially present in sludges from the forest and paper industry, residues of pharmaceuticals and pesticides present in animal by-products and food industry by-products, organotin compounds often found in dredged materials, and pharmaceutical residues, LAS compounds, siloxanes and synthetic musks present in sewage sludge. To promote the safe use of recycled fertilisers and to prevent environmental pollution, quality criteria or limit values for hazardous substances should be developed. This requires knowledge of the contaminants present in different materials, and their concentration levels in those materials. Setting quality criteria and estimating the risks of materials for which such information is not available is challenging. When evaluating different regulatory approaches, it should be noted that there may be severe conflicts between ensuring a high level of environmental protection and promoting the use of recycled fertilisers.Skadliga ämnen i återvunna gödselmedel och deras råvaror Denna rapport behandlar förekomsten av skadliga ämnen i återvunna gödselmedel och deras råvaror. Arbetet genomfördes inom ramen för projektet Avfallsgödsel, som finansierades av Jord- och skogsbruksministeriet. Målet med projektet var att producera mer information som stöd för reformen av den nationella gödsellagstiftningen. EU:s nya förordning om gödselfabrikat (2019/1009) fastställer kvalitetskriterierna och de tillåtna flödena för EU-gödselfabrikat, som också ska garanteras fri rörlighet inom EU. Förordningen utesluter flera avfallsbaserade material, som dock länge har använts som gödselfabrikat eller som råvaror för dessa i Finland, från de tillåtna råvarorna för EU-gödselfabrikat. Sådana slags material kommer i fortsättningen att omfattas av den nationella lagstiftningen. Till dessa material hör bland annat kommunalt avloppsslam, gödsel och skogsindustrins slam. I Finland fastställer gödsellagstiftningen gränsvärden och uppföljningsskyldigheter för åtta skadliga tungmetaller som hittas i gödselmedel. EU:s förordning om gödselfabrikat fastställer kvalitetskriterier utöver för dessa, även för några organiska grupper av föreningar, såsom PCDD/F-, PAH- och PCB-föreningar. I många EU-länder har man redan tidigare tillämpat nationella gränsvärden för de skadliga ämnen som omfattas av förordningen om gödselfabrikat, men ställvis också för till exempel PFAS- och LAS-föreningar samt för ftalater. Dessutom har man i litteraturen också lyft fram många andra föreningar som orsakar oro. I detta arbete kartlade man de kvalitetskriterier som tillämpas på gödselfabrikat i olika länder. Man jämförde dem med det material om halter som finns tillgängligt i Finland. Dessutom strävade man efter att granska i vilken mån föreningar som lyfts fram i litteraturen har definierats i finländskt material. Stoffets tillgänglighet varierar från material till material. Det finns mest information om halterna av kommunalt avloppsslam och muddermassor, medan det finns mycket lite material om biflöden från djur och från livsmedelsindustrin. Utgående från litteraturen strävade man i projektet också efter att materialspecifikt identifiera sådana skadliga ämnen vars förekomst i återvunna gödselfabrikat och deras råvaror man skulle ha skäl att utreda noggrannare än tidigare. Till sådana föreningar hör bland annat kvartära ammoniumföreningar som eventuellt finns i skogsindustrins slam, läkemedelsrester och bekämpningsmedelsrester i djurs och livsmedelsindustrins biflöden, muddringsmassornas organotiner och läkemedelsrester i det kommunala avloppsslammet, LAS-föreningar, siloxaner och syntetiska mysker. För att främja en säker användning av återvunna gödselmedel bör man i fortsättningen fastställa kriterier eller gränsvärden för att förebygga förorening av miljön. Detta förutsätter att man känner till de skadliga ämnena i olika material och deras halter. För material, vars skadliga ämnen eller haltnivåer man inte känner till, är det svårt att fastställa kriterier och bedöma riskerna med dem. När man bedömer de fortsatta administrativa åtgärderna för olika alternativ är det också skäl att vara medveten om att det kan förekomma motstridigheter i samband med samordnandet av en hög nivå på miljöskyddet och främjandet av nyttobruket som är svåra att ihop

Jätevesien ravinteet kiertoon turvallisesti ja tehokkaasti

Nykyinen yhdyskuntajätevesien käsittelyprosessi on kehitetty aikanaan puhdistamaan jätevettä ja vähentämään vesistöjen kuormitusta. Prosessia ei ole suunniteltu ravinteiden talteenoton ja kierrätyksen näkökulmasta. Fosfori sidotaan niukkaliukoisessa muodossa lietteeseen, mihin päätyy myös typestä alle kymmenesosa. Loput typestä haihdutetaan ilmaan (aiheuttaen mm. kasvihuonekaasupäästöjä) ja johdetaan purkuveden mukana vesistöön. Puhdistusprosessin sivutuotteena muodostuvasta lietteestä suurin osa hyödynnetään viherrakentamisessa ja maisemoinnissa, mikä ei hyödynnä lietteen sisältämiä ravinteita, etenkään fosforia, tehokkaasti. Kiristyvät tavoitteet kiertotaloudessa ja hiilineutraalisuudessa ohjaavat käyttämään resursseja yhä tehokkaammin. Ympäristöministeriön ravinteiden kierrätyksen toimenpideohjelman (2019–2030) mukaan pyrkimyksenä on hyödyntää jätevesilietteiden ravinteet pääosin lannoitteina vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetilaa voidaan tukea kehittämällä jätevedenkäsittelyä kohti ravinteiden ja orgaanisen aineksen turvallista talteenottoa. Näin voidaan tuottaa esimerkiksi maatalouden käyttöön soveltuvia lannoitevalmisteita ja vähentää samalla ympäristöön kohdistuvaa ravinnekuormitusta, neitseellisten luonnonvarojen kulutusta ja energiaintensiivistä typpilannoitteiden tuotantoa. Kierrätyslannoitteiden avulla voidaan lisätä myös orgaanista ainesta peltoihin, joka mm. parantaa maan rakennetta ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista. Puhdistamolietteen hyötykäyttö on nähty viime aikoina ongelmallisena etenkin sen sisältämien orgaanisten haitta-ainejäämien vuoksi. Tämänhetkisten tutkimusten perusteella nykyiset jäteveden-puhdistusprosessit tai lietteenkäsittelymenetelmät kykenevät poistamaan vain pienen osan näistä erityisen pysyvistä ja haitallisista orgaanisista yhdisteistä, ja osa niistä kulkeutuu puhdistetun jäteveden mukana vesistöön ja osa lietteen hyötykäytön seurauksena maaperään. Jotta ravinteiden ja orgaanisen aineksen palauttaminen jätevesistä takaisin ympäristöön olisi tulevaisuudessa turvallista, tarvitaan uudenlaisten ratkaisujen käyttöönottoa. Uusilla menetelmillä ja niiden yhdistelmillä voidaan saada talteen jopa 90 % fosforista ja typestä kolminkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Myös ravinteiden käyttökelpoisuutta kasveille voidaan parantaa. Menetelmien avulla voidaan myös vähentää haitta-aineiden kulkeutumista ympäristöön. Tutkittua tietoa eri menetelmien vaikutuksista haitta-aineisiin sekä haitta-aineiden vaikutuksista ympäristöön on kuitenkin vähän olemassa. Ympäristöministeriön rahoittamassa NORMA-hankkeessa koottiin tietoa kehitteillä olevista ravinteiden talteenottomenetelmistä ja niiden yhdistelmistä, sekä tunnistettiin niihin liittyviä tietopuutoksia. Menetelmien arviointia varten hankkeessa tuotettiin monitavoitearviointikehys, jonka avulla menetelmiä voidaan arvioida esimerkiksi ravinteiden talteenoton, lopputuotteen turvallisuuden ja kustannusten näkökulmasta. Arvioinnissa voidaan tarkastella miten eri tekijöiden painottaminen vaikuttaa vertailun kohteena olevien menetelmien paremmuuteen. Arviointikehystä tulee soveltaa puhdistamokohtaisesti kunkin puhdistamon erityispiirteet huomioiden. Menetelmien vertailun tueksi tarvitaan lisää tutkimustietoa, erityisesti haitta-aineista. Jätevesien sisältämät ravinteet ja orgaaninen aines ovat alihyödynnettyjä resursseja, joiden hyötykäytön mahdollisuuksia tulisi tulevaisuudessa parantaa ja samalla vähentää niistä aiheutuvia ympäristöhaittoja. Ratkaisut voivat olla lyhyellä aikavälillä puhdistamokohtaisia, mutta pidemmällä aikavälillä on syytä pohtia suurempia rakenteellisia muutoksia, jotka kattavat kehitettävien menetelmien lisäksi lainsäädännölliset, vesihuollon järjestelmätason sekä markkinoiden muutokset

Nordic resilience: Strengthening cooperation on security of supply and crisis preparedness

Against the backdrop of the COVID-19 crisis and Russia’s aggression in Ukraine, crisis preparedness and security of supply have taken on a new urgency. The recent events have demonstrated the fragility of many of the international flows of critical goods, products and services on which the Nordics also depend. As one of the most interconnected regions in the world, it is only through cooperation that the Nordics can avoid supply disturbances and crises that cascade throughout the region.The Nordics are well placed to enhance such cooperation. Based on extensive comparative analysis, the report shows how the Nordics share key characteristics in their approach to crisis preparedness and security of supply. What this report calls the Nordic resilience approach thus also forms a solid basis for joint action at the regional level.Finland’s and Sweden’s pending NATO accession will further strengthen the potential for Nordic cooperation. It is with this potential in mind that the present report investigates Nordic crisis preparedness and security of supply models, reviews existing cooperation and provides practical recommendations on how to jointly strengthen Nordic resilience.</p