Tieto kalavarojen käytön ja hoidon suunnittelussa

Kalataloudellisten käyttö- ja hoitosuunnitelmien (KHS) laatimiseksi tarvitaan tietoa kalatalousalueiden kalatalouden nykytilasta ja historiasta, kalakantojen ja kalastuksen tavoitteista, konkreettisista toimenpiteistä, joilla kalakantojen ja kalastuksen tavoitetilaa pyritään saavuttamaan, kalastuksen valvonnan järjestämisestä sekä kalakantojen ja kalastuksen seurantojen toteuttamisesta. Tässä raportissa on koottuna kalatalouden keskeisten toimijoiden (järjestöt, ely-keskukset ja metsähallitus) näkemyksistä siitä, mikä tieto on kaikkein tärkeintä KHS-suunnittelussa ja mitä tarpeellista tietoa puuttuu. Keskeisiksi tiedontarpeiksi tunnistettiin mm. tieto kalakantojen tilasta, kestävän kalastuksen tavoitetilan määrittely, tieto kalastusrajoituksista, eri tarkoituksiin parhaiten soveltuvien alueiden määrittely, valvonnan tarve ja monenlaiset seurannat. Keskeisiä tiedon puuteita ja kehittämistarpeita tunnistettiin näissä samoissa teemoissa, mutta myös esimerkiksi viitearvojen ja mittareiden määrittelyssä kalavesien tilan kuvaamiseksi ja seuraamiseksi. Ympäristö-, kalakanta- ja kalastustietoa on olemassa ja niiden hyödyntäminen on keskeisen tärkeää erityisesti ensimmäisellä KHS-kierroksella. Tietovarantoja pitää kuitenkin kartoittaa, kuvata ja arvioida sekä muokata tarpeeseen sopivaksi sekä avata suunnittelun käyttöön. Lisäksi tarvitaan uudenlaista tiedonkeruuta ja seurantaa. Luken tietovarantojen arviointi on aloitettu. Toimijat myös arvioivat mitä seurantatietoa kalatalousalueet voisivat jatkossa itse tuottaa. Sopiviksi seurantamenetelmiksi nähtiin muun muassa vesialueiden käyttäjien toiveiden selvittäminen, lupamyyntitedon keruu, koekalastukset, kyselyt kalastajille, kalastuskirjanpito, saalisnäytteiden keruu ja pienimuotoiset merkintätutkimukset. Toimijoilla on laajasti halua osallistua seurantatiedon määrittelyyn ja hankkimiseen.201

Vapaa-ajankalastajien profiilit

Vapaa-ajankalastus on Suomessa hyvin suosittu vapaa-ajan aktiviteetti, sitä harjoittaa jossakin muodossa lähes 1,5 miljoonaa suomalaista. Kalastonhoitomaksun suorittaneita henkilöitä on runsaat 190 000. Vapaa-ajan kalastuksen ympärille rakentunut kalastuskulttuurimme on monipuolinen ja kattaa suuren kirjon eri vuodenaikoina ja erilaisissa pyyntiympäristöissä harjoitettavia pyyntimuotoja. Tilannekuvan päivitys on erityisen ajankohtaista juuri nyt, kun vapaa-ajan kalastuksen kansallista strategiaa ollaan uudistamassa. Suomalaisia vapaa-ajankalastajia on luokiteltu aiemmin etenkin kalastusmuotojen ja kalastamisen aktiivisuuserojen suhteen. Tämä profiilitutkimus laajentaa näkökulmaa kalastonhoitomaksun suorittaneista henkilöistä heidän demografisiin piirteisiinsä, kuluttajuuteensa, liikkuvuuteen, viestintäkanavien käyttöön, ja kalastukseen liittyvien muiden aktiviteettien toimijuuteen. Profiloinnin pohjana on satunnaisotokseen perustuva kyselytutkimus, joka toteutettiin loka-marraskuussa 2018 liki 20 000:lle kalastonhoitomaksun vuonna 2018 suorittaneelle henkilölle. Kyselyyn vastasi 5 694 henkilöä tasaisesti kautta koko Manner-Suomen. Kerätyn aineiston mukaan suomalainen vapaa-ajankalastaja harjoittaa lähes aina useita pyyntimuotoja mutta erilaisin painotuksin. Pyyntitapojen yhdistelmien ja ajankäytöllisten painopisteiden pohjalta tunnistettiin tässä tutkimuksessa viisi profiilia. Yleisyysjärjestyksessä nämä profiilit ovat ”aktiiviset vapakalastajat”, ”satunnaiset vapakalastajat”, ”himokalastajat”, ”pyydyspainotteiset aktiivikalastajat” sekä ”satunnaiset generalistit”. Eniten kalastuksen parissa aikaa viettävät kalastajina monipuoliset himokalastajat ja vähiten satunnaiset vapakalastajat. Satunnaisten ja aktiivisten vapakalastajien profiileissa toiminta painottuu voimakkaasti vapakalastukseen. Pyydyspainotteisilla aktiivikalastajilla selvä pääpaino on verkkokalastuksessa. Aktiiviset vapakalastajat ovat eniten irtautuneet yhteen paikkaan kiinnittyneestä kalastamisesta ja matkustavat kotimaassa ja ulkomailla selvästi muiden profiilien edustajia useammin. Toiminta on usein kavereiden kesken ja asiakkuuksien varassa tapahtuvaa. Rahankäyttö on muita profiileja suurempaa. Viestintäkanavana merkittäväksi on noussut sosiaalinen media. Monessa suhteessa toisenlaisia ovat esimerkiksi pyydyspainotteiset aktiivikalastajat. Heidän toimintansa keskittyy kodin tai loma-asunnon lähiympäristöön, ja kalastamisen rinnalla on moniin muihin profiileihin nähden aktiivista osallistumista osakaskunnan toimintaan, talkoisiin, ja monenlaisiin paikallisiin hoitotoimiin. Tiedonvaihtokanavia ovat muita profiileja useammin esimerkiksi sanomalehdet. Profiilit tuovat kokonaisuutena esiin sen, että on monta tapaa olla suomalainen vapaa-ajankalastaja. Monille satunnainen kalastaminen näyttää olevan välivaihe kiinnittyneempään ja sitoutuneempaan kalastajuuteen (toiset profiilit), mutta joillekin hyvä juuri sellaisena kun on, satunnaisena harrastuksena. Jos vapakalastuksen suosio vielä nykyisestään kasvaa, on kiinnostavaa nähdä, kanavoituuko kasvu aktiivisiin vai satunnaisiin vapakalastajiin, joiden kulutuskäyttäytyminen on varsin erilaista.201

Viehekalastus kalatalousalueilla

Muita kalastustapoja kuin onkimista ja pilkkimistä harrastavien 18-64 –vuotiaiden vapaa-ajankalastajien pitää maksaa kalastonhoitomaksu. Se oikeuttaa käyttämään yleiskalastusoikeutta eli kalastamaan yhdellä vavalla ja vieheellä muualla kuin erityiskalastuskohteilla ja kalastuskieltoalueilla. Kalastonhoitomaksuina kerätyistä varoista maksetaan yleiskalastusoikeuksien hyödyntämisestä korvauksia vesialueiden omistajille. Korvaukset perustuvat vesialueisiin kohdistuvaan viehekalastusrasitukseen. Viehekalastusrasituksen selvittämiseksi lähetettiin kalastonhoitomaksun maksaneista vapaa-ajankalastajista poimitulle otokselle marraskuussa 2018 kysely viehekalastuksesta 1.9.2017-31.8.2018 välisenä aikana. Otokseen valikoitui 20 169 kalastajaa maan eri puolilta. Kalastajia pyydettiin ilmoittamaan viehekalastuspäivät kalastonhoitomaksuun perustuvalla oikeudella ja viehekalastuspäivät muita lupia edellyttävissä kohteissa kalatalousalueittain sekä seisovien pyydysten käyttö. Kyselyn vastausprosentti oli 34,6. Tässä raportissa esitetään viehekalastuspäiväestimaatit kalastonhoitomaksuun perustuvalla oikeudella ja muilla luvilla kalatalousalueittain sekä kalastonhoitomaksun maksaneiden kalastuksen jakautuminen viehekalastukseen ja seisovilla pyydyksillä kalastamiseen. Kalatalousalueittain esitetään myös viehekalastuspäiväestimaattien osuudet kaikista koko maan viehekalastuspäivistä sekä ELY-keskusten kalataloustehtävien hallintoalueen viehekalastuspäivistä. Viehekalastuspäiviä oli 6,3 miljoonaa. Niistä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalataloustehtävien vastuualueen alueella oli 40,9 %, Pohjois-Savon alueella 45,6 % ja Lapin alueella 13,5 %. Kalastonhoitomaksun maksaneista 79,1 % käytti maksuun sisältyvää oikeutta viehekalastukseen. Seisovia pyydyksiä käytti 41,8 % ja ainoastaan seisovia pyydyksiä 11,7 % kalastonhoitomaksun maksaneista. Viehekalastus kalastonhoitomaksuun sisältyvällä oikeudella on runsainta (estimaatti yli 100 000 päivää) Helsinki-Espoon, Airisto-Velkuan, Tammisaari-Pohjan, Porvoo-Sipoon, Suur-Saimaan, Karjaanjoen ja Kirkkonummi-Siuntion, Näsijärven, Pohjois-Päijänteen, Kokemäenjoen yläosan ja Inarin kalatalousalueilla. Kalastonhoitomaksun mahdollistama viehekalastus kohdistuu selvästi alueille, joilla asuu paljon työikäisiä kalastuksen harrastajia ja joilla on runsaasti vesialueita ja hyvinä pidettyjä kalavesiä. Myös seuduilla, joilla on paljon vapaa-ajan asuntoja, on useimmiten paljon viehekalastusta.201

Riistatalouden hyvinvointivaikutukset : esiselvitys

Riistatalous on riistaeläinten hoitoon ja metsästykseen sekä niihin liittyvän ravinnon, tuotteiden ja palvelujen tuotantoon yhdistyvää biotaloutta. Siinä niukkojen riistavarojen ja inhimillisten resurssien avulla tyydytetään yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tarpeita, tuotetaan hyvän elämän aineksia ja ylläpidetään väestön elintasoa. Viime vuosina on enenevästi pohdittu sitä, miten riistatalous voisi tuottaa nykyistä enemmän hyvinvointia ekosysteemien ja yhteiskunnan muodostamassa kokonaisuudessa. Riistatalouden kehittämisen tueksi tarvitaan tietoa siitä, millaista hyvinvointia riistatalous nykyisin luo, sekä siitä, millainen tieto kehittämistoimia tehokkaimmin tukee. Päätöksenteossa kaivataan tätä nykyä etenkin euromääräisiä arvioita eri riistallisten toimintojen vaikutuksista. Syyskuussa 2015 käynnistyi Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen riistakeskuksen yhteisprojekti, jonka tuloksia kokoaa yhteen tämä esiselvitys. Selvitystyön aikana on vahvistunut käsitys siitä, että riistataloudella on suoria ja välillisiä hyvinvointivaikutuksia hyvin moniin suuntiin. Tietopohja on kuitenkin erittäin hajanaista, ja merkittäviä puutteita liittyy tietämykseen tässä projektissa käsiteltyjen vaikutusten merkityksestä kansallisesti. Metsästyksen ja riistanhoidon sosioekologisista kytkennöistä on tehty jonkin verran tutkimusta Suomessa ja muualla, mutta näiden toimintojen psyko-sosiaalisista hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista hyvin vähän. Sama pätee riistatalouden taloudelliseen arvoon tai taloudellisiin vaikutuksiin. Näistä ensimmäistä ei ole tutkittu Suomessa lainkaan. Riistatalouden aluetaloudellisia vaikutuksia on arvioitu Metsähallituksen lupa-asiakkaiden rahankäytön pohjalta, mutta ei kaikkien metsästäjien osalta. Esiselvityksessä tuli ilmi, että metsästykseen liittyvä kulutus on suomalaisessa metsästäjäkunnassa lähes kaksinkertaistunut 1990-luvun alkupuolen tasosta. Merkittävä muutos on tapahtunut rahankäytössä varusteisiin, matkustamiseen ja palveluista maksamiseen. Keskimääräinen henkilökohtainen rahankäyttö oli metsällä käyneillä suomalaisilla 950 euroa vuonna 2008, mutta sittemmin kulutus on tästä kasvanut. Metsästäjien rahankäytön kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei voida olemassa olevilla aineistoilla arvioida täsmällisesti, koska rahankäyttötietoja ei ole saatavissa riittävän yksityiskohtaisesti eriteltynä. Eri oletuksilla laskettuna vaikutukset talouden tuotoksen arvoon ovat suuruudeltaan 279–359 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti vaikutukset ovat 130–169 miljoonaa euroa arvonlisäyksen osalta. Työllisyysvaikutukset ovat puolestaan 2245–2986 henkilötyövuotta.201