Progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia natalitsumabihoidon komplikaationa

Natalitsumabia käytetään yksinään taudinkulkua muuttavana lääkityksenä erittäin aktiivisen aaltomaisen MS-taudin hoitoon. Natalitsumabihoitoon liittyy riski sairastua progressiiviseen multifokaaliseen leukoenkefalopatiaan (PML). Nykyisin PML-taudin riski natalitsumabihoidon yhteydessä MS-potilailla on 2,77/1 000. Varmistettuja PML-tapauksia natalitsumabihoidon yhteydessä on todettu joulukuuhun 2012 mennessä 312, ja natalitsumabihoitoa on saanut 108 300 MS-potilasta. Suomessa on 350, Ruotsissa 1 871, Norjassa 700 ja Tanskassa 750 natalitsumabihoitoa saavaa MS-potilasta. PML-tapauksia on todettu Suomessa kaksi, Ruotsissa seitsemän, Norjassa yksi ja Tanskassa kolme. Kuvaamme ensimmäisen suomalaisen natalitsumabihoidon komplikaationa PML-tautiin sairastuneen MS-potilaan

MS-taudin diagnoosi, lääkehoito ja kuntoutus

Mitä uutta päivityksessä? MS-taudin lääkehoito aloitetaan heti McDonaldin diagnostisten kriteereiden täytyttyä. Henkilöitä, joilla todetaan kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO) ja suurentunut riski saada MS-tauti (MS-tautiin sopivia muutoksia magneettikuvauksissa (MK) ja selkäydinnesteessä), seurataan MK:lla 3-6 kuukauden välein vuoden ajan ensimmäisestä kuvauksesta. Akuutti pahenemisvaihe hoidetaan suonensisäisellä tai suun kautta otettavalla jättiannoksisella kortikosteroidilla. Ensisijainen lääkehoito on beetainterferoni tai glatirameeriasetaatti. Beetainterferonihoidossa olevilta mitataan 12 ja 24 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta MxA-vaste. Jos vaste puuttuu toistetuissa määrityksissä, hoitoa on vaihdettava, ja mikäli vaste on vähäinen, mittaus toistetaan. Beetainterferoni- tai glatirameeriasetaattihoidosta huolimatta aktiivisen MS-taudin toissijainen lääkehoito on natalitsumabi. Immunomoduloiva hoito lopetetaan, mikäli tauti muuttuu toissijaisesti eteneväksi eikä ole enää immunologisesti aktiivinen. English summary: Update on Current Care guidelines: Diagnostics, treatment and rehabilitation of multiple sclerosis Treatment is initiated when the McDonald criteria for relapsing-remitting multiple sclerosis (RRMS) are fulfilled. High-risk patients with clinically isolated syndrome are followed using magnetic resonance imaging for one year after the first imaging. Interferon-β or glatiramer acetate are the first-line immunomodulating drugs (IMD) for RRMS. MxA protein is measured 12 and 24 months after initiation of Interferon-β to evaluate possible development of neutralizing antibodies. If MxA protein may not be detected repeatedly interferon-β treatment is discontinued. If the disease is active in spite of treatment with first-line IMD, natalizumab may be considered as a second-line therapy. IMD is stopped when the transition to secondary progressive phase has occurred (or upon transition to secondary progressive phase)

Minimal Symptom Expression' in Patients With Acetylcholine Receptor Antibody-Positive Refractory Generalized Myasthenia Gravis Treated With Eculizumab

The efficacy and tolerability of eculizumab were assessed in REGAIN, a 26-week, phase 3, randomized, double-blind, placebo-controlled study in anti-acetylcholine receptor antibody-positive (AChR+) refractory generalized myasthenia gravis (gMG), and its open-label extension

Progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia natalitsumabihoidon komplikaationa

Natalitsumabia käytetään yksinään taudinkulkua muuttavana lääkityksenä erittäin aktiivisen aaltomaisen MS-taudin hoitoon. Natalitsumabihoitoon liittyy riski sairastua progressiiviseen multifokaaliseen leukoenkefalopatiaan (PML). Nykyisin PML-taudin riski natalitsumabihoidon yhteydessä MS-potilailla on 2,77/1 000. Varmistettuja PML-tapauksia natalitsumabihoidon yhteydessä on todettu joulukuuhun 2012 mennessä 312, ja natalitsumabihoitoa on saanut 108 300 MS-potilasta. Suomessa on 350, Ruotsissa 1 871, Norjassa 700 ja Tanskassa 750 natalitsumabihoitoa saavaa MS-potilasta. PML-tapauksia on todettu Suomessa kaksi, Ruotsissa seitsemän, Norjassa yksi ja Tanskassa kolme. Kuvaamme ensimmäisen suomalaisen natalitsumabihoidon komplikaationa PML-tautiin sairastuneen MS-potilaan

Eculizumab in refractory generalized myasthenia gravis previously treated with rituximab: subgroup analysis of REGAIN and its extension study

Introduction/Aims Individuals with refractory generalized myasthenia gravis (gMG) who have a history of rituximab use and experience persistent symptoms represent a population with unmet treatment needs. The aim of this analysis was to evaluate the efficacy and safety of eculizumab in patients with refractory anti‐acetylcholine receptor antibody‐positive (AChR+) gMG previously treated with rituximab. Methods This post hoc subgroup analysis of the phase 3 REGAIN study (NCT01997229) and its open‐label extension (OLE; NCT02301624) compared baseline characteristics, safety, and response to eculizumab in participants who had previously received rituximab with those who had not. Rituximab use was not permitted within the 6 months before screening or during REGAIN/OLE. Results Of 125 REGAIN participants, 14 had received rituximab previously (7 received placebo and 7 received eculizumab). In the previous‐rituximab group, 57% had used at least four other immunosuppressants compared with 16% in the no‐previous‐rituximab group. Myasthenia Gravis Activities of Daily Living total scores from eculizumab baseline to week 130 of eculizumab treatment improved in both the previous‐rituximab and no‐previous‐rituximab groups (least‐squares mean −4.4, standard error of the mean [SEM] 1.0 [n = 9] and least‐squares mean −4.6, SEM 0.3 [n = 67], respectively; difference = 0.2, 95% confidence interval −1.88 to 2.22). In addition, in both groups, most patients who were treated with eculizumab for 130 weeks achieved a Myasthenia Gravis Foundation of America post‐intervention status of minimal manifestations (66.7% and 65.0%, respectively). The eculizumab safety profile was similar between groups and consistent with its established profile. Discussion Eculizumab is an effective therapy for patients with refractory AChR+ gMG, irrespective of whether they had received rituximab treatment previously