Effect of bonding and post length to the dislodgement characteristics of fiber reinforced composite root canal post

Purpose: The aim of this in vitro study was to investigate the forces needed to dislodge bonded and mechanically attached individually formed fiber-reinforced composite (FRC) posts from a simulated root canal. Materials and Methods: Two different groups of FRC posts were made. The first group simulated bonded individually formed FRC posts and the second group simulated mechanically attached individually formed FRC posts to a root canal. The fiber post material in both groups (everStick Post, GC Corporation) consisted of unidirectional E-glass fiber reinforcement in a semi-interpenetrating polymer network (IPN) polymer matrix. The fiber material was formed into posts (diameter of 1.5-1.6 mm) by rolling it between two microscope glasses and light-polymerizing it. Different post lengths were made. Artificial root canals were made by drilling holes in polymethylmethacrylate (PMMA) blocks. The final post lengths inside the blocks in both groups were: 2, 3, 4 and 6 mm (n= 6/length). FRC posts in the blocks were tested with a 2-point bending test where the load was applied 0.5 mm from the end of the post. Results: Both length and bonding had a significant effect on the dislodgement force (p < 0.001). The shortest posts differed statistically significantly from the other post lengths (p< 0.05). Greater force was needed to dislodge bonded FRC posts compared to not bonded FRC posts in every tested post length. The minimum post length inside the artificial root canal to achieve adequate mechanical retention, i.e. without bonding to simulated root was 3 mm. Conclusion: This study highlighted the importance of good bonding of FRC posts to root canal

Developing the service concept of rental work wear articles for Pore ry

The aim of this thesis is to develop the service concept of rental work wear articles. The ser-vice is existing and provided by student association Pore ry for students of Haaga-Helia Uni-versity of Applied Science in Haaga campus. The commissioning party of this bachelor thesis is Pore ry. The goal of a product based thesis is to help the student association to transmit the service concept more fluently to new students. The commissioned thesis is based on two products, a manual of the service concept and calculation of pricing. The goal of the calculations is to help in the future board members of Pore ry to make decisions related to the rental work wear ser-vice. The thesis is divided to two parts, to a theoretical framework and a description of the products. With the help of theory part, a definition is made of what a service concept is. Also the aspects to take into account for the development are discussed. The theoretical part of the thesis dis-cusses about service concept and strategy. To support the service concept, the topics are narrowed to quality and process management. To the narrowing also affected the need of development, which in this case is inner need. Strategic thinking is achieved through profitabil-ity and pricing. In strategy the legislations relative to the topic and associations has also a part. In the description part the present state of the service concept, the developing ideas, making the products and the execution are presented. The developing ideas are gathered by inter-viewing one specialist of the topic, three stakeholders, and ten customers. The interview method is semi-structured. The product-based thesis received its goals by having two outcomes, the manual and calcula-tions of pricing. The idea for the subject came in the end of May 2015 but the concrete execu-tion started in the March 2016. The products were published in May 2016. The new learning concept in Haaga campus will start in autumn 2016. The autumn is the real test for the manual and for the future of the service concept of rental work wear articles

Toinen opettaa, toinen kasvattaa : Yhteisopettajuuden mahdollisuudet opetuksen ja oppimisen tukena

Tulevaisuuden yksi kiinnostava opettamisen muoto on yhteisopettajuus. Yhteisopettajuudessa vähintään kaksi opettajaa suunnittelee, ohjaa ja arvioi yhdessä sovittua kokonaisuutta tai peruskoulun kokonaista opetusryhmää eli luokkaa. Yhteisopettajuus on parhaimmillaan hyvää yhteistyötä, vuorovaikutusta ja työarjen jakamista. Kahden opettajan yhteistyössä olennaista on vertaistuen saaminen, luottamus toiseen sekä jaettu opettajuus, jolloin molempien opettajien osaaminen ja vahvuus tulevat esille. Tämän Pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella opettajien omia kokemuksia yhteisopettajuuden mahdollisuuksista opetuksen tukena. Tutkimuskysymyksenä oli mitä hyötyä tai haasteita opettajat kokevat yhteisopettajuudessa. Pro gradu-tutkimus on jatkoa pilottitutkimukselle, joka tehtiin 2018 keväällä Pro seminaarityöhön. Tutkimus toteutettiin avoimella teemahaastattelulla, jossa taustalla vaikuttaa fenomenografinen näkökulma. Tämän näkökulman tavoitteena oli selvittää ihmisten erilaisia päätelmiä, tulkintoja ja ajatuksia ja vertailla niitä, etsiä samankaltaisuuksia, erilaisuuksia tai poikkeavuuksia. Haastateltavina oli alakoulun opettajia ja yliopisto- opettajia Varsinais-Suomesta sekä Itä-Suomesta. Viitekehyksenä tutkimuksessa on hyödynnetty Vygotskyn näkemystä yksilön kehitykseen ja oppimiseen sekä Vygotskyn käsitettä lähikehityksen vyöhykkeestä. Taustalla on myös kollaboratiivinen oppiminen (yhteisöllinen tai yhteistoiminnallinen oppiminen), joka muodostuu keskenään vuorovaikuttavien tekijöiden tuloksena

Cycling of dissolved and particulate organic matter in the pelagic marine environment : Impact of phytoplankton community mortality and microbial degradation

Cell lysis, as a consequence of adverse conditions, has been recognized as an important loss process among phytoplankton, in addition to the well-known loss processes of grazing and sinking. Cell lysis has been connected to increased release of carbon fixed by phytoplankton as dissolved organic carbon (DOC), the primary carbon source for pelagic heterotrophic bacteria. This has the potential to enhance pelagic remineralization at the cost of reduced sedimentation of organic carbon. Cell lysis may, therefore, have global consequences as the ratio of pelagic remineralization to sedimentation widely determines whether oceans function as a source or a sink of atmospheric carbon. However, the subject has been studied predominantly in oceans and oligotrophic marine regions. The Baltic Sea is different from these environments and the causes and consequences of phytoplankton cell lysis may, therefore, be expected to differ. The studies included in this thesis are the first attempt to study phytoplankton cell lysis and its effect on carbon cycling in the Baltic Sea. The focus of the thesis is mainly on elucidating the abiotic and biological controls of cell lysis and its relationship with pelagic DOC concentration. These were studied on a spatial scale during a spring bloom on an area covering the Gulf of Finland, the Åland Sea and the Baltic Proper, and on a temporal scale during a two-year long monitoring campaign in an estuary in the northern Gulf of Finland. In both studies the proportion of cells undergoing lysis was measured using a membrane impermeable nucleic acid stain to indicate cells with compromised membrane integrity. The spatial monitoring study revealed considerable variation in the proportion of cells undergoing lysis with generally higher proportion of dying cells in deep water (1-10 m: average 84%, range 67-91%; 30 m: average 77%, range 62-90%; 60 m: average 71%, range 58-86%) and among nanophytoplankton (surface water average: 64%), as compared to smaller eukaryotic picophytoplankton (surface water average: 88%) and picocyanobacteria (surface water average: 82%). No clear correlations between cell lysis and nutrient concentrations were found, although there was a weak correlation between the proportion of intact eukaryotic picophytoplankton and phosphate concentration (R2 = 0.13, p = 0.029). No connection between cell lysis and DOC concentration was found. Also during the temporal monitoring campaign variation of cells undergoing lysis was high (surface water average: 62%, range 18-97%). Again, no correlation between nutrient concentrations and cell lysis was found, although this time there was a weak negative relationship between the proportion of cells undergoing lysis and DOC concentration (R2 = 0.15, p = 0.0185). In both studies some indication was found that phytoplankton lysis is less prevalent in conditions where interspecific phytoplankton competition is low. Details of the flow of carbon from phytoplankton to pelagic heterotrophic bacteria was studied experimentally using two phytoplankton species (a dinoflagellate Apocalathium malmogiense and a cryptophyte Rhodomonas marina). Contrasting species specific differences were found in their ability to transfer carbon from the inorganic pool via DOC to bacterial biomass and in the composition of the emerging bacterial community. The smaller R. marina released more bioavailable DOC and attracted a bacterial community mainly consisting of copiotrophs (bacteria thriving when DOC is abundant and highly bioavailable), which likely directs more carbon towards microbial loop. The DOC released by the larger A. malmogiense was less bioavailable. If these results can be generalized to other taxa of similar size, the fast consumption of DOC released by R. marina may partially explain why no relationship between the lysis of small phytoplankton and DOC concentration was found. The overarching conclusion from the two field studies is that the environmental conditions, such as nutrient limitation, that have been shown to promote cell lysis in oligotrophic marine regions are not the main determinants of cell lysis in the Baltic Sea. Also, the high ambient DOC concentration and terrestrial runoff in the Baltic Sea seem to mask the effect of cell lysis on DOC concentration. The group and species specific differences in both cell lysis and carbon cycling indicate that investigating cell lysis on lower taxonomic levels will help to connect cell lysis to carbon cycling.Kasviplanktonin yhteyttämisessään sitoma hiili siirtyy eteenpäin kasviplanktonsolujen upotessa, tullessa syödyksi tai hajotessa. Uppoaminen kuljettaa hiiltä vesipatsaan tuottavasta pintakerroksesta syvempiin vesikerroksiin ja meren pohjan eliöstölle, ja mahdollisesti poistaa hiiltä pinnan hiilenkierrosta pitkäksi aikaa. Eläinplanktonin laidunnus siirtää hiiltä suuremmille eläimille pinnan ravintoverkossa. Kasviplanktonsolujen hajoamisen vaikutusta hiilen kiertoon on tutkittu kahta muuta kuolleisuusmekanismia vähemmän eikä sen kaikkia seurauksia tiedetä. Väitöskirjassani selvitin hajoavien kasviplanktonsolujen osuutta kasviplanktonyhteisössä sekä kuolevien solujen vaikutusta erityisesti vesipatsaan liuenneen orgaanisen aineen määrään avoimella Itämerellä kevätkukinnan aikana sekä kahden vuoden seurannalla Suomenlahden pohjoisrannikolla. Selvitin myös ympäristön olosuhteiden vaikutusta kuolevien kasviplanktonsolujen osuuteen. Kenttätutkimusten lisäksi tutkin kokeellisesti kasviplanktonista lähtöisin olevan orgaanisen aineen käyttöä vesipatsaan bakteerien toimesta. Hajoavien solujen osuus oli alimmillaan 18% ja korkeimmillaan 97%. Toisin kuin valtamerissä, alhaiset ravinnepitoisuudet eivät selittäneet vaihtelua hajoavien solujen osuudessa Itämerellä. Hajoavia soluja oli vähiten silloin, kun kasviplanktonyhteisö koostui lähinnä yhdestä lajista, mikä voi viitata haitallisiin lajienvälisiin vuorovaikutuksiin yhtenä solujen hajoamista edistävänä tekijänä. Hajoavien kasviplanktonsolujen vuosittainen vaihtelu korreloi hieman liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuden kanssa. Hajoavien kasviplanktonien määrällistä vaikutusta orgaanisen aineen kiertoon ei kuitenkaan pystytty määrittämään. Kokeissa havaittiin eroja eri kasviplanktonlajien tuottaman orgaanisen aineen määrässä ja laadussa sekä sen hajotuksessa ja sitä käyttävän mikrobiyhteisön koostumuksessa. Itämeren korkea liuenneen orgaanisen aineen määrä ja tuoreen orgaanisen aineen nopea hajotus bakteerien toimesta todennäköisesti selittävät, miksi valtamerissä havaittua yhteyttä liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa ja kasviplanktonin hajoamisessa ei havaittu Itämerellä yhtä selkeästi. Jotta Itämeren kasviplanktonin eri kuolleisuusmekanismien tarkka vaikutus hiilen kiertoon pystyttäisiin määrittämään, erot tärkeimpien kasviplanktonlajien tuottamassa liuenneessa orgaanisessa aineessa ja sen hajotuksessa tulisi tuntea paremmin

Syzeuctus-suvun monimuotoisuus ja ekologia Perun Amazoniassa

Tutkielman aiheena on, mitä suvun Syzeuctus ahmaspistiäislajeja (Ichneumonidae, Hymenoptera) Perun Amazoniasta kerätystä aiheistosta löytyi, onko osa niistä tieteelle uusia sekä milloin nämä lajit ovat aktiivisimmillaan. Aineistosta löytyi 16 lajia, joista 6 vaikuttaa tieteelle entuudestaan tuntemattomalta. Syzeuctus-pistiäiset osoittautuivat aktiivisimmiksi sadekauden jälkeen, mutta yhteys ei ole ehdoton. Lajirunsautta tarkastelemalla on tarkoitus vahvistaa loispistiäisten lajirunsauden maantieteellisestä jakautumisesta vallitsevaa käsitystä. Tutkimusmenetelminä aineiston keruussa ovat Malaise-pyydykset, joihin metsässä lentävät ahmaspistiäiset törmäävät ja päätyvät sitten näytteiksi. Näytteet on kerätty Allpahuayo-Mishanan kansallispuistosta koillis-Perusta 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana sekä ja Los Amigosin suojelukonsessiosta kaakkois-Perusta vuonna 2008

Preparative isolation of anthraquinones from the fungus Dermocybe sanguinea using enzymatic hydrolysis by the endogenous beta-glucosidase

Peer reviewe

Student Welfare Law as Part of the Finnish Welfare Policy

Goals. Education has a major role to play as a factor in increasing and sustaining the well-being of society. Within the decades there has been a wide range of student welfare services designed to promote equal education. The history of student welfare is part of the history of the Finnish welfare state, and regardless of the age, student welfare services have been geared to meeting the social challenges that characterize the era. Student welfare services can be seen as a welfare policy targeting children and young people. The new student welfare law came into effect in 2014. In the absence of previous research into this law, it was appropriate to study how the law and the discourse that supports it integrates student welfare into the whole of the Finnish welfare policy. Methods. The research material was the government's proposal for parliament as a student welfare law and some related laws (HE 67/2013). No new material was collected for the study. The analysis has applied the three-phase critical discourse analysis initially proposed by Fairclough, first examining the themes and rhetoric of the government's proposal. In the third stage of the analysis the results of the previous steps were analyzed in the contexts related to the production of the government's proposal. Based on the results of these three phases, conclusions have been drawn as to why the government's proposal was formed as it was. Results and Conclusions. The themes of the government's proposal focused on the organization of student welfare strategies and regulations on organizing responsibility. Much attention was also given to themes of well-being and equality. The economic aspects were not as much quantified, but the economic argumentation was strong. The rhetoric of the proposal was mainly factualizing and no options were given in the proposal. There was also a lot of commonly-accepted value themes in the proposal. In the social context, there was concerns about the diversity of the problems of children and young people and the burden on national economy. The purpose of student welfare is to ensure that as many students as possible become part of working life. According to the study, student welfare seems to be an integral part of a welfare policy in which pupils' well-being and education have been made a tool to increase the economic well-being of society.Tavoitteet. Koulutuksella on suuri merkitys yhteiskunnan hyvinvointia lisäävänä ja ylläpitävänä tekijänä, ja tasapuolisten kouluttautumismahdollisuuksien edistämiseksi on vuosikymmenten kuluessa kehitetty erilaisia oppilashuoltopalveluja. Oppilashuollon historia on osa suomalaisen hyvinvointivaltion historiaa, ja oppilashuollolla on aikakaudesta riippumatta pyritty vastaamaan ajalle ominaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Oppilashuolto voidaankin nähdä lapsiin ja nuoriin kohdistettavana hyvinvointipolitiikkana. Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki astui voimaan vuonna 2014. Aiemman kyseiseen lakiin kohdistuvan tutkimuksen puuttuessa oli aiheellista tutkia, miten se ja sen syntyä puoltava diskurssi yhdistävät oppilashuollon osaksi suomalaisen hyvinvointipolitiikan kokonaisuutta. Menetelmät. Tutkimusaineistona oli Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 67/2013). Tutkimusta varten ei kerätty uutta aineistoa. Analyysissa on sovellettu Fairclough'n alun perin esittämää kolmivaiheista kriittisen diskurssianalyysin mallia tarkastelemalla ensin hallituksen esityksen tematiikkaa ja retorista luonnetta. Analyysin kolmannessa vaiheessa on analysoitu edellisten vaiheiden tuloksia hallituksen esityksen syntyyn liittyvissä konteksteissa. Näiden kolmen vaiheen tulosten perusteella on tehty päätelmät siitä, miksi tutkimuksen kohteena ollut hallituksen esitys on muodostunut sellaiseksi kuin on. Tulokset ja johtopäätökset. Hallituksen esityksen tematiikassa painottuivat oppilashuollon järjestämisen strategiat ja määräykset järjestämisvastuusta. Paljon huomiota saivat myös hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden teemat. Taloudelliset seikat eivät olleet määrällisesti yhtä paljon esillä, mutta niillä argumentointi oli vahvaa. Esityksen retoriikka oli pääosin faktuaalistavaa ja vaihtoehdotonta. Esityksessä oli myös paljon yleisesti kannatettavilla arvoteemoilla väritettyä hyvepuhetta. Yhteiskunnallisessa kontekstissa aineistossa tuotiin esiin huolta lasten ja nuorten ongelmien monimuotoistumisesta ja sen aiheuttamasta taakasta julkiselle taloudelle. Oppilashuollon tehtävänä onkin varmistaa mahdollisimman monen koululaisen tai opiskelijan myöhempi sijoittuminen työelämään. Tutkimuksen perusteella oppilashuolto näyttää olevan erottamaton osa hyvinvointipolitiikkaa, jossa oppilaiden hyvinvoinnista ja kouluttautumisesta on tehty väline yhteiskunnan taloudellisen hyvinvoinnin lisäämiseksi

Sosioekonomisen aseman yhteys altruistiseen turvattomuuteen 60- ja 70-luvuilla rakennetuilla asuinalueilla

Tutkielmassa tarkastellaan yksilön ja asuinalueen sosioekonomisen aseman eri ulottuvuuksien yhteyttä altruistiseen turvattomuuteen. Altruistinen turvattomuus rajataan tutkielmassa lasten puolesta koetuksi turvattomuudeksi ja keskeisenä tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa lasten puolesta koetusta turvattomuudesta suomalaisilla lähiöasuinalueilla. Tutkielma hyödyntää rikollisuuden pelon kohdalla yleisesti käytettyjä haavoittuvuuden ja sosiaalisen disorganisaation teoriaperinteitä. Lisäksi tutkielma kritisoi yleisesti käytössä olevaa rikollisuuden pelon käsitettä suosien sen sijaan termiä turvattomuus. Aineistona tutkielmassa käytettiin Suomen Akatemian rahoittaman Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus -hankkeen (PREFARE) keräämää kyselytutkimusta, johon on yhdistetty tietoja väestörekisteristä ja ruututietokannasta. Aineisto kerättiin vuonna 2013 ositetulla ryväsotannalla 60- ja 70-luvuilla rakennetuilta lähiökerrostaloalueilta. Vastaajia aineistossa on yhteensä 7 728 jakautuneena 71 asuinalueelle. Analyysimenetelmänä käytettiin logistista monitasomallinnusta. Vastemuuttujana oli itse raportoitu lasten puolesta koettu turvattomuus. Pääasialliset selittävät muuttujat olivat yksilötason ja asuinaluetason sosioekonomista asemaa kuvaavat muuttujat. Lisäksi analyyseissa otettiin huomioon aiemman tutkimuksen ohjaamana sosiodemografisia muuttujia, yksilön uhrikokemukset sekä vanhemmuus. Tutkielman tulosten perusteella yksilötasolla sosioekonomisen aseman subjektiivinen puoli on yhteydessä altruistiseen turvattomuuteen: toimeentulonsa huonoksi kokevien vetosuhde kokea turvattomuutta lasten puolesta on suurempi kuin toimeentulonsa hyväksi kokevien. Muiden yksilön sosioekonomista asemaa kuvaavien muuttujien ja altruistisen turvattomuuden väliltä ei löytynyt yhteyttä kontrolloivien muuttujien huomioimisen jälkeen. Asuinalueen kohdalla ainoastaan asuinalueen matala koulutustaso on yhteydessä altruistiseen turvattomuuteen. Lisäksi korkeakoulutus saattaa olla yhteydessä altruistiseen turvattomuuteen lähiöasuinalueilla. Tulokset ovat osittain ristiriitaiset aiempaan tutkimukseen nähden, jonka perusteella matala sosioekonominen asema on yhteydessä sekä henkilökohtaiseen että altruistiseen turvattomuuteen. Kuitenkin lähes kaikki altruistista turvattomuutta tarkasteleva tutkimus on tehty Yhdysvalloissa, jossa sosiaalinen ja sosioekonominen kointeksti on hyvin erilainen kuin Suomessa. Lisäksi tutkielman aineisto rajautuu lähiöasuinalueille, jotka ovat sosioekonomista eroistaan huolimatta muun muassa rakennetuilta piirteiltään samankaltaisia. Joka tapauksessa lasten puolesta koettu turvattomuus näyttäisi linkittyvän huoleen toimeentulosta. Tämä puolestaan istuu näkemykseen turvattomuuden kanavoitumisesta, eli ajatuksesta, jonka mukaan koettu turvattomuus pitää sisällään myös yleisempää epävarmuutta tai ahdinkoa. Lisäksi tutkielmassa esitetään, että altruistinen turvattomuus saattaa myös kiinnittyä muuttohalukkuuteen ja segregaatioon

Microarray studies on the effect of silencing tynA in Escherichia coli K-12

To study the biological role of the tynA gene product of Escherichia coli, a primary amine oxidase (ECAO, E.C. 1.4.3.21), the tynA gene was genetically silenced by conjugation with a kanamycin resistance cassette. We used a microarray method to compare the mRNA expression in the modified strain (δtynA) to that in the wild type (wt) strain at the time of induction of ECAO expression (0 h) as well as 1 h and 4 h after the induction. These data in brief describe the different experimental conditions, sample preparation, data collection and analysis of the conducted microarray experiment. The differential expression of genes in the studied strains 1 h after the induction of ECAO expression is described. The microarray data have been deposited in NCBI's Gene Expression Omnibus and are accessible through GEO Series accession number GSE65385.</p