Cohabiting Partners Socioeconomic Characteristics and the Transition to Marriage in Finland

This study analyzes how the socioeconomic positions of cohabiting partners affect the transition to marriage by using information on both partners characteristics. The study uses a register-based data set compiled at Statistics Finland. The study population consists of 3,648 women born in 1966-1971 who were in a cohabiting union in January 1996, and who continued to cohabit or married their cohabiting partner during the period 1996-2003. Transition to marriage was analyzed with Cox regression model. Several control variables were included. As in previous studies, a favourable socioeconomic position encouraged marriage, as marriage rate increased with higher levels of education and income. Partners relative positions also had importance, since marriage rate was low when the female partner had high and the male partner low income, and the male partners unemployment discouraged marriage especially when the female partner had no unemployment. Marriage rate was low when both partners were studyin

Homogamia ja suomalaisten nuorten naisten avoliitot

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on selvittää nuorten suomalaisten naisten avoliittojen homogamisuutta eli puolisoiden ominaisuuksien samankaltaisuutta. Toisena tavoitteena on tutkia, miten homogamisuus ja puolisoiden erilaiset ominaisuusyhdistelmät vaikuttavat liittojen siirtymiin eli avoparien erilleen muuttoon ja avioitumiseen sekä edelleen avioituneiden parien avioeroon. Puolisonvalinnan teoriat pitävät liitonmuodostuksessa keskeisinä joko yksilöiden määrättyjä ominaisuuksia ja sosiaalista taustaa, hankittuja ominaisuuksia kuten koulutustasoa, tai sukupuolten välistä työnjakoa eli naisen erikoistumista kotityöhön ja miehen erikoistumista palkkatyöhön. Samojen tekijöiden, jotka tuovat puolisot yhteen, voidaan ennustaa lisäävän liiton pysyvyyttä. Puolisoiden ominaisuusyhdistelmillä voi kuitenkin olla erilainen vaikutus avo- ja avioliittojen kestävyyteen: avoliitto voidaan katsoa puolisoiden hankittuja ominaisuuksia ja sosioekonomista tasa-arvoisuutta korostavaksi liittotyypiksi ja avioliitto puolestaan määrättyjä ominaisuuksia ja traditionaalista työnjakoa suosivaksi liittomuodoksi. Samalla perusteella voidaan myös ennustaa parien valikoituvan avoliitosta avioliittoon. Tutkimuksen aineistona on 11 prosentin otos Tilastokeskuksen ja sosiologian laitoksen yhteistyössä muodostamasta yksilötasoisesta ja pitkittäisestä Palapeli-rekisteriaineistosta. Tutkimuskohteena ovat vuosina 1966–1971 syntyneiden naisten vuoden 1996 tammikuussa voimassa olleet avoliitot (puolisonvalinnan analyysin N=5 667, selittävän analyysin N=5 414). Homogamiaa on tutkittu avoliiton alkaessa ja liittojen siirtymiä seurattu vuosina 1996–2003. Määrättyjä ominaisuuksia tutkimuksessa ovat puolisoiden ikä, äidinkieli, syntymäkunnan tyyppi, lapsuuden sosioekonominen asema ja lapsuuden perherakenne. Hankittuja ominaisuuksia kuvaavat koulutustaso, avioliittohistoria, pääasiallinen toiminta ja tulot. Liittojen siirtymiä selitettäessä tarkastellaan myös puolisoiden koulutustasojen muutoksia sekä työttömyyttä. Avoliittojen homogamisuutta tutkitaan puolisoiden ominaisuuksien ristiintaulukoilla, ristitulosuhteilla sekä korrelaatiokertoimilla. Puolisoiden ominaisuusyhdistelmien vaikutusta liittojen siirtymiin tutkitaan Coxin regressioanalyysilla. Avoliittojen puolisonvalinnassa esiintyi taipumusta homogamiaan kaikissa määrätyissä ja hankituissa ominaisuuksissa. Taipumus oli voimakkainta iässä, äidinkielessä ja koulutustasoissa. Iässä ja tuloissa esiintyi myös taipumusta valita puoliso hypergamisesti eli siten, että mies on liitossa vanhempi ja suurituloisempi. Homogamialla oli vain vähän vaikutusta avoparien avioitumiseen; vaikutus oli selvin lapsuuden sosioekonomisessa asemassa, jossa homogamia kasvatti avioitumista toimihenkilöperheestä tulevilla sekä maataloustaustaisilla yksilöillä. Avioituminen oli odotusten mukaisesti vähäistä epätraditionaalisilla pareilla, joissa naisen tulot olivat korkeat ja miehen matalat, ja kun miehellä oli runsaasti työttömyyttä ja naisella ei lainkaan. Myös miehen naista korkeampi ikä vähensi avioitumista. Määrättyjen ominaisuuksien keskeisyys avioliitoissa näkyi siten, että lapsuuden sosioekonomisen aseman mukainen homogamia pienensi eroriskiä avioliitoissa, muttei avoliitoissa. Myös kaupunkimaisuudeltaan erilaisissa kunnissa syntyneillä oli hieman suurempi eroriski avio- kuin avoliitoissa. Vastaavasti hankituista ominaisuuksista pääasiallisen toiminnan mukainen homogamia pienensi eroriskiä avopareilla, muttei aviopareilla. Kummassakin liittotyypissä sen sijaan koulutushomogamia pienensi ja naisen miestä korkeampi ikä kasvatti eroriskiä. Avioliitot näyttäytyivät avoliittoja traditionaalisempina siinä suhteessa, että avioliitoissa naisen korkeammat tulot kasvattivat ja miehen korkeammat tulot pienensivät eroriskiä. Sukupuolten suhteellisten asemien merkitys näkyi myös siten, että vaikka koulutustasojen kasvu pienensi eroriskiä sekä avo- että avioliitoissa, avioliitoissa pienennys oli suurin puolisoiden muuttuessa erilaisemmiksi miehen koulutustason kasvaessa enemmän ja vastaavasti pienin puolisoiden muuttuessa erilaisemmiksi naisen koulutustason kasvaessa enemmän. Naisen työllisyyden yhdistyminen miehen työttömyyteen kasvatti kuitenkin eroriskiä kummassakin liittotyypissä, ja perinteinen pääasiallisten toimintojen yhdistelmä, jossa mies on työllinen ja nainen muu tai tuntematon – usein kotityötä tekevä – pienensi eroriskiä odotusten vastaisesti vain avoliitoissa. Lisäksi kahdella aikaisemmin naimisissa olleella puolisolla oli korkea eroriski sekä avo- että avioliitoissa. Kahdella muussa kuin kahden vanhemman perheessä kasvaneella puolisolla oli kohonnut eroriski avoliitoissa, kun taas avioliitoissa sama vaikutus selittyi analyysin muilla tekijöillä. Homogamia äidinkielen suhteen ei edistänyt liittojen pysyvyyttä. Yksilön ominaisuuden vaikutus liittojen siirtymiin riippui usein puolison vastaavasta ominaisuudesta, ja teoriat avo- ja avioliittojen pysyvyyttä selittävien tekijöiden eroista saivat tutkimuksessa osittaista tukea

Socio-economic homogamy and its effects on the stability of cohabiting unions

The tendency towards socio-economic homogamy - partner similarity in terms of socio-economic status - is of great interest to social scientists, for two reasons. First, socio-economic homogamy is an indicator of social closure between status groups in a society. Second, given that homogamy leads to the accumulation of advantageous and disadvantageous socio-economic conditions within couples, it also intensifies social and economic inequalities between families. The objective of this thesis is to enhance knowledge of socio-economic homogamy and its consequences for union stability in Finland. The first aim was to analyse the strength and patterns of socio-economic homogamy in partner choice. The second aim was to determine whether and, if so, how homogamy is associated with the likelihood of ending non-marital cohabitation - through separation on the one hand, or marriage on the other. In addition, two dimensions of socio-economic status, individual educational attainment and social class of the family of origin, were analysed to find out whether matching on individually achieved status or on the status of the parental family had a bigger effect on union dynamics. The analyses were based on sets of register data compiled at Statistics Finland. Log-linear models were applied to study homogamy tendencies and their changes in marriages and cohabitations of women born in 1957-1979 at the age of 30. The effects of homogamy and heterogamy on the likelihood of separation and marriage were analysed with Cox proportional hazards model in cohabitations formed in the period 1995-2002 by women born in 1960-1977. An elaborate approach was adopted: marriage and separation rates were examined in each possible combination of partner status. The results imply that people tend to choose partners who are similar to them in terms of educational attainment and class background. However, homogamy was stronger with regard to education than to social-class origins. This is line with the view that boundaries based on achieved status are more difficult to cross in modern, individualized societies than boundaries based on social origins. The most highly educated - those with a higher university degree - were particularly strongly inclined towards homogamy. The general strength of homogamy did not change much across the birth cohorts from the late 1950s to the 1970s, but the trends differed depending on the level of education: homogamy strengthened among those with a low level of education, and weakened among the highly educated. The results also indicate that in the absence of homogamy, women increasingly tend to have partners whose level of education is lower than theirs. Homogamy in class background had a relatively weak influence on the stability of cohabiting unions. Homogamy increased the marriage rate among the children of farmers, whereas heterogamy was associated with an increased separation risk when one partner came from a farmer family and the other from an upper-white-collar family. Educational differences played a somewhat more significant role in these transitions. Homogamy was associated with a reduced risk of separation among the most highly educated cohabitors in particular. The effects of educational homogamy on the marriage rate were less consistent: homogamy increased the marriage rate among cohabitors with a basic-level education, but reduced it among the most highly educated. The findings reveal that status barriers and cultural differences are of significance in partner choice and the stability of cohabiting unions in Finland, and that group boundaries based on achieved status are stronger than those based on ascribed status in terms of union dynamics.Sosioekonominen homogamia - puolison valitseminen samasta sosioekonomisesta ryhmästä - on yhteiskunnallisesti merkittävä tutkimuskohde pääasiassa kahdesta syystä. Sosioekonomista homogamiaa voidaan ensinnäkin pitää osoituksena statusryhmien välisestä sosiaalisesta sulkeutuneisuudesta. Toiseksi, homogamia johtaa hyväosaisuuden ja toisaalta huono-osaisuuden kasaantumiseen perheissä, ja kasvattaa siten sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta perheiden välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sosioekonomista homogamiaa ja sen yhteyttä liiton kestävyyteen Suomessa. Ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella, esiintyykö puolisonvalinnassa homogamiaa ja onko homogamiataipumuksissa tapahtunut muutoksia viime vuosikymmeninä. Toisena tavoitteena oli tutkia, miten puolisoiden samankaltaisuus tai erilaisuus vaikuttaa todennäköisyyteen, että avoliitto päättyy - joko parin erilleen muuttoon tai avioitumiseen. Sosioekonomisen aseman mittareina käytettiin sekä omaa koulutustasoa että lapsuuden perheen sosiaaliluokkaa. Näin voitiin tarkastella, onko samankaltaisuus saavutetun aseman vai sosioekonomisen perhetaustan mukaan tärkeämpää liittojen solmimisessa ja purkautumisessa. Tutkimusaineistona oli Tilastokeskuksessa muodostettu rekisteriaineisto. Homogamiataipumusten ja niiden muutosten tarkasteluun käytettiin vuosina 1957-1979 syntyneiden naisten avo- ja avioliittoja heidän ollessaan 30-vuotiaita. Homogamian yhteyttä avoliittojen purkautumisen todennäköisyyteen tutkittiin vuosina 1960-1977 syntyneiden naisten jaksolla 1995-2002 solmimissa avoliitoissa. Tulosten mukaan suomalaisilla on taipumus valita puoliso samasta sosioekonomisesta ryhmästä. Homogamia oli kuitenkin voimakkaampaa koulutusasteen kuin lapsuuden perheen sosiaaliluokan mukaan. Tulos on yhdenmukainen sen oletuksen kanssa, että nykyaikaisissa yhteiskunnissa saavutetun aseman mukaiset luokkarajat ovat jyrkempiä kuin perhetaustaan liittyvät luokkarajat. Korkeimmin koulutetut - ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneet - olivat kaikkein taipuvaisimpia homogamiaan. Homogamiataipumuksissa ei tapahtunut yleisellä tasolla suuria muutoksia 1950-luvun lopulla syntyneistä 1970-luvulla syntyneisiin, mutta koulutusryhmien välillä oli eroja: homogamia heikentyi korkeasti koulutettujen keskuudessa, ja voimistui vähän koulutetuilla. Homogamian ohella naisilla osoittautui olevan taipumus valita yhä useammin puolisoksi mies, jonka koulutusaste on matalampi kuin itsellä. Lapsuuden perheen sosiaaliluokan mukaisella samankaltaisuudella oli vain vähän vaikutusta avoliiton pysyvyyteen. Homogamia oli yhteydessä suurempaan avioitumisen todennäköisyyteen maataloustaustaisilla avopuolisoilla, kun taas maataloustaustaisten ja ylemmistä toimihenkilöperheistä tulevien henkilöiden välisillä avoliitoilla oli kohonnut eroon päättymisen riski. Puolisoiden koulutuserojen merkitys oli jonkin verran suurempi. Homogamia oli yhteydessä pienempään eroriskiin erityisesti korkeasti koulutetuilla. Koulutushomogamia lisäsi avioitumisen todennäköisyyttä pelkän perusasteen koulutuksen saaneilla avopareilla, kun taas korkeasti koulutetuilla avopareilla homogamia oli yhteydessä pienempään avioitumisen todennäköisyyteen. Tutkimus osoittaa, että puolisoiden sosioekonomisella samankaltaisuudella on merkitystä sekä liitonmuodostuksessa että avoliittojen pysyvyydessä Suomessa, ja että saavutetun aseman mukainen samankaltaisuus on tärkeämpää kuin sosioekonomisen perhetaustan mukainen samankaltaisuus

The effects of socioeconomic and cultural characteristics of regions on the spatial patterns of the Second Demographic Transition in Finland

The article studies to what extent regional socioeconomic and cultural characteristics explain spatial patterns in the Second Demographic Transition in Finland. The country’s 75 functional regions are used as area units. A summary indicator of the transition based on divorce and cohabitation is used as the dependent variable. The results show that the spatial pattern is mainly determined according to the regional level of urbanization, but the effect is mediated by cultural characteristics (secularization and support for the socialist and green parties). The cultural characteristics have only a modest independent effect.cohabitation, cultural factors, divorce rate, regional differences, second demographic transition, socioeconomic factors

Pienet puolueet haastavat suuret eurovaaleissa? : Puolueen koko ja Euroopan parlamenttivaalit laajentuneessa Euroopan unionissa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tarkastelin puolueen koon vaikutusta puolueen kannatukseen Euroopan parlamenttivaaleissa. Analysoin varianssianalyysin avulla pienten, keskikokoisten ja suurten puolueiden kannatusta Karlheinz Reifin ja Herman Schmittin toisen asteen vaalin teorian näkökulmasta vuoden 2004 Euroopan parlamenttivaaleissa laajentuneessa Euroopan unionissa. Puolueen koon vaikutusta vaalimenestykseen on tutkittu vähän. Tutkimus on lähinnä liittynyt toisen asteen vaalin teorian huomioon, että pienet puolueet menestyvät eurovaaleissa hyvin. Tämä tutkielma ei tähtää toisen asteen vaalin teorian uudelleen muotoiluun, mutta pyrkii tuomaan uutta tietoa puolueen koon vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen ja etsimään mahdollisia muita erikokoisten puolueiden vaalimenestykseen vaikuttavia muuttujia. Toisen asteen vaalin teorias olettaa, että hallituspuolueet menestyvät eurovaaleissa heikommin kuin kansallisissa parlamenttivaaleissa. Tarkastelen, kuinka erikokoiset hallitus- ja oppositiopuolueet menestyivät eurovaaleissa verrattuna kansallisiin parlamenttivaaleihin. Teorian mukaan hallituspuolueet menestyvät eurovaaleissa vaihtelevasti vaalisyklin eri vaiheissa. Selvitän, miten väite toteutui erikokoisten hallituspuolueiden kohdalla. Katsoin myös, onko äänestysaktiivisuus yhteydessä erikokoisten puolueiden vaalimenestykseen eurovaaleissa? Äänestyskäyttäytyminen, puoluejärjestelmän rakenne ja puolueiden toiminta postkommunistisissa maissa poikkeaa Länsi-Euroopasta. Tarkastelen, eroavatko uudet postkommunistiset jäsenmaat muista EU-maista erikokoisten puolueiden menestyksen suhteen toisen asteen vaalin teorian näkökulmasta tarkasteltuna. Puolueen koon merkitystä suhteessa sen vaalimenestykseen eurovaaleissa tarkastellaan lopuksi poliittisen järjestelmän staattisten ja dynaamisten rakenteiden avulla. Näitä ovat vaalitapa ja volatiliteetti. Tutkin, selittävätkö muut tekijät kuin toisen asteen vaalin teorian olettamukset erikokoisten puolueiden menestystä eurovaaleissa. Pienet puolueet menestyivät hyvin vuoden 2004 eurovaaleissa. Postkommunistisissa jäsenmaissa pienet puolueet menestyivät jopa paremmin eurovaaleissa verrattuna muihin EU-maihin. Teorian olettamukset pienten puolueiden menestyksestä ja hallituspuolueiden tappiosta eurovaaleissa osoittautuivat toisiinsa vaikuttaviksi tekijöiksi. Pienet hallituspuolueet menestyivät eurovaaleissa paremmin kuin suuret hallituspuolueet. Vaalisyklin ja hallituspuolueen koon yhteisvaikutus ei taas osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi. Myöskään äänestysaktiivisuuden vaihtelut EU-maiden välillä eivät vaikuttaneet erikokoisten puolueiden menestykseen eurovaaleissa. Pienet puolueet menestyivät eurovaaleissa paremmin juuri korkean volatiliteetin maissa. Yksinään volatiliteetti ei kuitenkaan osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi muuttujaksi. Joka tapauksessa yhdessä puolueen koon kanssa tarkasteltuna voidaan sanoa, että havaittavissa on eroja erikokoisten puolueiden menestyksen suhteen erisuuruisen volatiliteetin maissa. Oli myös havaittavissa, että enemmistövaalitavan maissa tai maissa, joissa on vallassa selkeästi kaksi dominoivaa puoluetta, suuret puolueet menettivät kannatustaan eurovaaleissa

Homogamy in socio-economic background and education, and the dissolution of cohabiting unions

Peer reviewe

A test of the effort equalization hypothesis in children with cerebral palsy who have an asymmetric gait

Healthy people can walk nearly effortlessly thanks to their instinctively adaptive gait patterns that tend to minimize metabolic energy consumption. However, the economy of gait is severely impaired in many neurological disorders such as stroke or cerebral palsy (CP). Moreover, self-selected asymmetry of impaired gait does not seem to unequivocally coincide with the minimal energy cost, suggesting the presence of other adaptive origins. Here, we used hemiparetic CP gait as a model to test the hypothesis that pathological asymmetric gait patterns are chosen to equalize the relative muscle efforts between the affected and unaffected limbs. We determined the relative muscle efforts for the ankle and knee extensors by relating extensor joint moments during gait to maximum moments obtained from all-out hopping reference test. During asymmetric CP gait, the unaffected limb generated greater ankle (1.36 +/- 0.15 vs 1.17 +/- 0.16 Nm/kg, p = 0.002) and knee (0.74 +/- 0.33 vs 0.44 +/- 0.19 Nm/kg, p = 0.007) extensor moments compared with the affected limb. Similarly, the maximum moment generation capacity was greater in the unaffected limb versus the affected limb (ankle extensors: 1.81 +/- 0.39 Nm/kg vs 1.51 +/- 0.34 Nm/kg, p = 0.033; knee extensors: 1.83 +/- 0.37 Nm/kg vs 1.34 +/- 0.38 Nm/kg, p = 0.021) in our force reference test. As a consequence, no differences were found in the relative efforts between unaffected and affected limb ankle extensors (77 +/- 12% vs 80 +/- 16%, p = 0.69) and knee extensors (41 +/- 17% vs 38 +/- 23%, p = 0.54). In conclusion, asymmetric CP gait resulted in similar relative muscle efforts between affected and unaffected limbs. The tendency for effort equalization may thus be an important driver of self-selected gait asymmetry patterns, and consequently advantageous for preventing fatigue of the weaker affected side musculature.Peer reviewe