Kaupunkivähemmistön rajat : Helsingin juutalaisyhteisö Venäjän keisarikunnan loppuajoista 1970-luvulle

The aim of this study is to analyze how ethnic-boundary drawing has been influenced in the urban context by the turbulent events of twentieth-century Europe. The analysis is specifically applied to the social boundaries of the small Helsinki Jewish community from the early twentieth century until the 1970s. In the period covered by this research, Helsinki evolved from a multilingual and heterogeneous military town of the Russian empire into the capital of an independent nation. As one of the few Eastern European Orthodox Jewish communities not destroyed in the Holocaust, the history of the Helsinki Jewish community offers a different set of spatial contexts that make this history an empirical case study of changing ethnic relations from one generation to another. My study suggests that empirical materials can be used as clues for teasing into existence the long-vanished practices of boundary-drawing done at various times in the past. Collecting and organizing information in archives is always guided by decisions that reflect the contemporary ideas of relevant and meaningful social categories. Consequently, as Jews in Finland became Finnish Jews, the ethnic background subsequently lost its distinction in the archival material; in short, the sources gradually became mute in this respect. My research strategy is to focus on questions concerning the economic aspects of social boundaries, for example, whether the members of the Helsinki Jewish congregation were entrepreneurs or were self-employed. I have operationalized occupational status to analyze changes in the social position of the community. The occupational titles were collected from three different cross-section years and organized by using a Historical International Classification of Occupations (HISCO) Scheme. By combining the occupational titles with the data on the Jewish-owned companies, I have established a set of descriptive statistics. Supported by the findings of this empirical material, my study analyzes how the concept of Finnish Jews has taken shape over the entire period of this study. Contemporaries writing about the Jews of Finland did not use concepts of ethnic boundaries, but nevertheless considered questions related to economic aspects as the key elements in modern societies. Such questions were a constant theme in modern economic antisemitism with a major influence on Jewish policies, such as the restriction of Jewish occupations in Finland until 1918, which in turn influenced the (counter-)narratives of Jewish business. This is what makes the Jewish occupations so interesting and also makes discussing them such a sensitive issue. The community is an important part of the history of Helsinki, but it has only been accepted as a part of the larger Finnish society since the Second World War. During this process, Jews were clearly less frequently categorized as Jews and more frequently categorized by the professions they represented. In this study I have contextualized different aspects of what has been selected and written down as Finnish-Jewish history. This involves discovering the political positions of its various authors. All histories on the Finnish Jews have been written during the post-Second World War period and, in consequence, are unavoidably viewed through post-Shoah/Cold War lenses. In these writings, the national and transnational aspects are totally severed and become, indeed, mutually exclusive. The Jewish history of Helsinki is often told as a collective story, where each generation faces similar challenges and options. In this way, the past has been described as a joint striving for all Finnish Jews. In reality, wide economic differences have played an important role in what is ultimately a business-oriented community. In this narrative, the Jewish history has been reduced to a bare minimum in order to serve as a collective story. Consequently, in the histories of the city of Helsinki, Jews have either been described as poor, or they have not been remembered at all.Valtiotieteiden maisteri Laura Ekholmin väitöskirjatutkimus analysoi Euroopan 1900-luvun suurten murrosten vaikutuksia kaupunkiväestön etnisiin suhteisiin. Tarkastelun kohteena on Helsingin juutalaisyhteisö 1900-luvun alusta 1970-luvulle. Helsingin historia luo siten ainutlaatuisen asetelman etnisten ja sosiaalisten suhteiden pitkän aikavälin empiiriselle tarkastelulle. Helsinki muuttui Venäjän keisarikunnan monikielisestä varuskuntakaupungista itsenäisen valtion pääkaupungiksi. Lisäksi Suomen juutalaisyhteisöt olivat niitä harvoja Itä-Euroopan ortodoksijuutalaisista yhteisöistä, joita ei tuhottu holokaustissa. Monet juutalaisista perheistä ovat todellisia kantahelsinkiläisiä, mutta osaksi Suomen historiaa heidät on hyväksytty vasta toisen maailmansodan jälkeen. Ekholm osoittaa tutkimuksellaan, että historiallisia aineistoja voi käyttää etnisyyden tutkimuksessa. Asiakirjalähteet on koottu ja järjestetty sen perustella, mitä on pidetty tietämisen ja säilyttämisen arvoisena. Ne heijastavat siten heijastavat aikalaisten tekemiä luokitteluja. Tutkimusajanjaksolla Suomessa asuvista juutalaisista tuli suomenjuutalaisia. Aineistossa prosessi näkyy etniseen taustaan liittyvien luokittelujen vähenemisenä. Aineistot vaikenevat vähitellen asioista, joita ei ole enää pidetty yhteiskunnallisesti merkittävänä; yksilöitä ei enää luokiteltu juutalaisina vaan ammattikuntiensa edustajina. Työssä käytetty tutkimusstrategia on lähestyä etnistä rajanvetoa talouteen liittyvien kysymysten kautta, esimerkiksi tarkastelemalla, ovatko Helsingin juutalaisen seurakunnan jäsenet työskennelleet palkansaajina vai toimineet yrittäjinä. Yhteisön sosiaalisen aseman analysoimiseen on käytetty ammattiasemaan liittyviä määreitä. Juutalaisen seurakunnan ammattirakenne on kartoitettu kolmelta eri poikkileikkausvuodelta ja ammattinimikkeiden jaotteluun on käytetty HISCO (Historical International Classification of Occupations) -luokitusjärjestelmää. Vaikka aikalaiset eivät puhuneet etnisen rajanvedon käsitteillä, he olivat kiinnostuneita vähemmistöjen taloudellisesta asemasta. Talous on ollut merkittävä osa antisemitististä retoriikkaa, mikä on vaikuttanut politiikkaan juutalaisten ammatteja koskevat rajoitukset olivat voimassa Suomessa vuoteen 1918. Tällä oli myös vaikutusta juutalaisen yrittäjyyden (vasta)narratiiviin. Jännite tekee suomenjuutalaisten ammattirakenteen tutkimisesta kiinnostavaa, mutta samalla vaativaa. Suomenjuutalaisia käsittelevä historiankirjoitus on toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, minkä vuoksi tarkastelua on rajannut holokaustin jälkeisen ajan ja kylmän sodan reunaehdot. Kansallinen näkökulma on sulkenut pois transnationaalisen, eikä kansainvälisiä kysymyksiä ole yleensä johdettu koskemaan suomenjuutalaisia

Jews, second-hand trade and upward economic mobility : Introducing the ready-to-wear business in industrializing Helsinki, 1880-1930

Peer reviewe

Name changes and visions of ”a new Jew” in the Helsinki Jewish community

This article discusses an organized name-change process that occurred in the 1930s in the Jewish community of Helsinki. Between 1933 and 1944 in approximately one fifth of the Helsinki Jewish families (c. 16 %) someone had their family name changed. We argue that the name changes served two purposes: on the one hand they made life easier in the new nation state. It was part of a broader process where tens of thousands of Finns translated and changed their Swedish names to Finnish ones. On the other hand, the changed family names offered a new kind of Jewish identity. The name-changing process of the Helsinki Jews opens a window onto the study of nationalism, antisemitism, identity politics and visions of a Jewish future from the Finnish perspective

Culture, context and family networks : Value and Knowledge Transfers among Eastern European Jews in Nordic Countries, 1880-1940

Peer reviewe

Liikemiehiä ja narinkka-kauppiaita : Helsingin juutalaisten yrittäjien verkostot maailmansotien välisenä aikana

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimus käsittelee juutalaisten tekstiilialan yrittäjien sosiaalisia verkostoja Helsingissä 1920- ja 1930-luvuilla. Suomessa ei koskaan ole ollut suurta juutalaisvähemmistöä. Sotienvälisenä aikana juutalaisten määrä oli suurimmillaan, silloinkaan juutalaisia ei ollut yli kahta tuhatta. Vähäiseen määräänsä nähden juutalaiset näyttäytyivät Helsingin katukuvassa ja liike-elämässä merkittävällä tavalla: lähes kaikki työskentelivät vaatteiden ja turkisten tukku- tai vähittäiskauppiaina. Tutkielmassa kysytään, miten juutalaisiin tekstiilialan yrittäjiin suhtauduttiin ja miten yrittäjyys oli kytköksissä juutalaisuuteen 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, erityisesti maailmansotien välisenä aikana? Sodan jälkeen juutalaiset on hyväksytty osaksi suomalaista yhteiskuntaa, ja juutalaiset mielletään tavallisesti pieneksi uskonnolliseksi vähemmistöksi, ei varsinaisesti erilliseksi etniseksi ryhmäksi. Työmarkkinat ovat avainasemassa etnisen ryhmän ja muun yhteiskunnan kohtaamisessa. Siksi kysymys, miten vieroksutuista ja diskriminoiduista ortodoksijuutalaisista perheistä tuli menestyvää ylempää keskiluokkaa, johon ei liity erityistä etnistä stigmaa, muodostuu mielekkääksi juuri elinkeinoelämän kysymysten kautta. Työn teoreettisena viitekehyksenä ovat sosiaalisen pääoman teoriat, joissa painotetaan ihmisten välisiä sosiaalisia tukiverkostoja tärkeänä osana yhteisöjen taloudellista menestymistä ja kykyä jakaa resursseja. Tiiviit sosiaaliset suhteet, kattavat tukiverkostot ja muilta suljetut instituutiot näyttävät lisäävän yhteisön taloudellista menestymistä, vaikkei niiden ensisijainen funktio lainkaan liittyisi liike-elämään. Kaupparekisteriä, yrityskalentereita ja Suomen juutalaisen arkiston aineistoa yhdistelemällä olen kartoittanut, miten Helsingin juutalaisen seurakunnan ja juutalaisten yrittäjien suhteet nivoutuivat yhteen ennen toista maailmansotaa. Yrityksiä tarkastelemalla kävi ilmi, että seurakunta oli yhtenäinen, mutta ei kovin tasa-arvoinen mitä tulee sen jäsenien sosiaaliseen asemaan ja elinoloihin. Hyvälle yhteishengelle löytyi muita, juutalaisten asemaan liittyviä syitä. Juutalaisiin liitettiin hanakasti liike-elämään ja keinotteluun liittyviä mielikuvia, jotka kuvasivat vastakohtaisuutta 'aitojen kansalaisten' ja 'vieraiden juutalaisten' välillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa juutalaiset yrittäjät on yleensä mainittu lyhyesti viittaamalla autonomian ajan juutalaisten elinkeinoja rajoittavaan lainsäädäntöön, erityisesti narinkka-toriin, jolla juutalaiset myivät vanhoja vaatteita. Tämän tutkielman valossa yrittäjyys on ollut keskeinen osa juutalaista identiteettiä, eikä juutalaisten sijoittumista vaatetusalalle voi perustella vain aikaisemmilla rajoituksilla. Vaatetusala kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkuvuosina ja osa juutalaisista yrittäjistä menestyi erittäin hyvin. Menestys kanavoitui koko yhteisön hyväksi mm. erilaisten lahjoitusten ja avustujärjestöjen kautta. Toisaalta yksipuolinen ammattirakenne teki seurakunnasta haavoittuvaisen lama-aikoina. Lamavuodet 1930-luvulla ja toista maailmansotaa seurannut pula-aika leimaavat muistoissa vahvasti 'juutalaisten rättikauppiaiden' kokemuksia. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että sotienvälinen aikakausi on usein kuvattu vain siirtymäkaudeksi, jonka aikana juutalaiset vähitellen pääsivät pois narinkan ikeen alta

Teollisuuspatruuna Axel Wilhelm Wahren juutaisena maahanmuuttajana

Peer reviewe

"Tää mun Stadini" : Jälleenrakennusajan Helsinki lapsuuden muistin paikkana

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Helsinkiin liittyviä omaelämänkerrallisia muistoja kilpakeruuaineiston kautta. Primaariaineistona tutkielmassani toimii Helsinki-Stadini kilpakeruu, jonka ovat totetuttaneet Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansanrunousarkisto, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Svenska Litteratursällskapet, Stadin Slangi ry., Helsingin kaupunginmuseo, Kallio–lehti sekä Töölöläinen–paikallislehti. Tarkastelen 12 kappaletta keruun vastauksia, valitsemani kertojat ovat syntyneet vuosien 1937–1949 välillä. Tutkielmaan on valikoitunut vastauksia sekä nais – että mieskertojilta. Tutkimustehtävänä on selvittää, minkälaisena muistin paikkana jälleenrakennusajan Helsinki näyttäytyy lapsuuden muisteluissa. Tutkimuskysymyksiäni ovat miten muistojen kautta merkityksellisettään paikkoja ja näille annettuja merkityksiä ja miten erityiseksi koettu ajanjakso heijastelee muistamista? Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani toimii muistietotutkimus sekä pienten kertomusten analyysimalli. Pienten kertomusten analyysimallissa olen käyttänyt Kirsti Salmi–Niklanderin käyttämää mallia historilallisia aineistoja varten. Tutkielman aineistoa läpikäydessäni olen käyttänyt lähilukemisen menetelmää. Tämän lisäksi olen käyttätynyt aineistoani tukevaa kirjallisuutta. Tärkeitä käsitteitä tutkilemassa ovat muistin paikka, nostalgia sekä suuret ikäluokat, joihin kertojani kuuluvat. Vastauksissaan kertojat kirjoittavat arjestaan, monesti kuvaillen paikkoja ja esimerkiksi leikkejä. Vastauksista nousi esiin myös kokemuksia sodan jälkeen jättämistä asioista sekä tunnelmia pula-ajasta. Tutkielmassani esittelen aiheita kolmen eri lähestymistavan kautta; ensimmäisessä analyysiluvussa kerron, mitä kertojat kertovat muistinsa paikoista kaupungissa, tämän jälkeen analysoin kuinka jälleenrakennuksen jälkeinen pula-aika heijastuu muistoissa ja lopuksi esittelen kuinka historialliset mallikertomukset, kuten esimerkiksi Olympialaiset ja sodan jälkeinen aika näkyvät vastauksissa. Muistoissa paikkoja merkityksellistetään monesti tekemisen sekä sosiaalisten toimintojen kautta. Paikat toimivat näyttämönä arkielämän tekemiselle. Jälleenrakennuksen aika heijastuu kaikessa muistamisessa, pula näkyy eniten kotitalouksien puutteessa, asunnoista ja asumisesta puhuessa. Esillä olivat myös elintarvikkeiden pula, ostokuponkien käyttäminen sekä jätepaperinkeräys. Vastauksisa arjen kautta tulleet toiminnot ovat jääneet eniten vastaajilla mieleen. Historialliset mallikertomuksetkuten olympialaiset ja Helsingin asumisongelmat näkyivtä myös kertojien muistikerronnassa. Sota on vielä 1950–luvun puolella esillä vastauksissa, ja siitä puhuttiin arkielämän tapahtumien kautta. Eniten sodan vaikutus näkyi oman perheen sisällä useimmiten isien käytöksenä. Kertojien vastauksissa risteilee myös kokemuksia ja toteamuksia aikojen parantumisesta sekä elämän iloista. Nostalginen lapsuuden muistelu merkityksellistää myös kertojien muistoja

Minga : Talkootyön merkitys Ecuadorin vuoriston kichwoille

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielman aiheena on talkootyön merkitys Ecuadorin vuoristoalueen kichwoille. Tutkielma perustuu seitsemän kuukauden mittaiseen antropologiseen kenttätyöhön Ecuadorissa Cayamben ja Quiton alueella syyskuusta 2002 huhtikuuhun 2003 sekä aihetta koskevaan kirjallisuuteen. Kenttätyöaineisto koostuu nauhoitetuista haastatteluista, kenttämuistiinpanoista, lasten piirroksista ja sanomalehtileikkeistä. Tutkielma pyrkii selvittämään, mikä sija perinteisellä minga-talkootyöllä on nykypäivänä kichwa-kulttuurissa ja Ecuadorin monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Minga on kichwoille merkittävä historiallinen järjestelmä, jolla on voimakas symbolinen ja identiteettiä vahvistava merkitys. Viime aikoina minga on levinnyt kichwa-kulttuurista Ecuadorin mestitsiväestön pariin ja samalla maaseudulta kaupunkeihin. Mingan historiallinen tausta on kaksijakoinen: toisaalta minga esiintyy kichwoiden historiallisuuden ja etnisen identiteetin tukipylväänä, toisaalta siirtomaa-ajoista lähtien espanjalaiset ja myöhemmin mestitsiyhteiskunta ovat käyttäneet minga-talkootyötä välineenä alkuperäisväestön taloudellisessa hyväksikäytössä. Tutkielman päätavoite on selvittää, miten minga rakentuu kichwa-yhteisön ja sitä ympäröivän mestitsi-yhteiskunnan muodostamassa viitekehyksessä sekä miten se järjestelmänä asettuu markkinatalouden rinnalle. Minga on paitsi taloudellinen, myös sosiaalinen, poliittinen ja uskonnollinen järjestelmä. Se perustuu resiprookkisen vaihtoon ja sillä on kichwa-yhteisössä merkittävä rooli sosiaalisten suhteiden uusintamisessa ja yhteisön talouden kulmakivenä. Laajentuessaan osaksi mestitsiyhteiskunnan käytänteitä mingan roolit ovat muuttuneet: sosiaalinen merkitys on heikentynyt ja antanut sijaa voimakkaammalle poliittiselle painotukselle. Työssä tarkastellaan mingan eri aspekteja ja niiden suhdetta kichwa-kulttuuriin ja laajempaan ecuadorilaiseen yhteiskuntaan. Minga nähdään Ecuadorissa usein markkinatalouden vastapoolina. Tutkielma pyrkii osoittamaan, etteivät länsimainen kulutuskeskeinen kapitalismi ja kichwoiden talkootyöhön sekä sukulaisuuteen perustuva talous nykypäivänä enää asetu toistensa vastakohdiksi, vaan ne voivat toimia saman kokonaisuuden komplementaarisina osina muodostaen yhdessä leimallisesti ecuadorilaisen järjestelmän. Kuitenkin niin kauan, kun minga ymmärretään markkinatalouden luomassa viitekehyksessä ymmärtämättä siihen sisältyvää resiprookkisen vaihdon periaatetta, ei järjestelmien komplementaarisuus toteudu tasa-arvoisesti, mikä mahdollistaa minga-työn hyväksikäytön. Kichwat ovat omaksuneet mestitsi-kulttuurista omaan kulttuuriinsa ja tarkoitusperiinsä sopivia elementtejä, kuten rahatalouden ja puhtaasti kaupalliset suhteet, ja samoin mestitsiyhteiskunta on herännyt valjastamaan nationalistisiin pyrkimyksiinsä kichwoiden symboleita kuten mingaa ja yhteisöllisyyttä. Kichwoiden osallistuminen markkinatalouteen on osaltaan mahdollistanut elämisen kulttuurin perinteisten tapojen ja elinkeinojen mukaisesti. Kaupallisessa toiminnassa saaduilla rahoilla ostetaan viljelymaata sekä ylläpidetään vahvaa kichwa-kulttuuria ja identiteettiä. Tutkielmassa esitetään, että vaikka minga järjestelmänä on käymässä läpi suuria muutoksia, vastoin useimpien tutkijoiden arvioita se ei ole katomassa tai menettämässä merkitystään. Vaikka konkreettinen talkootyö on kaupungistumisen ja viljelymaiden pilkkoutumisen seurauksena hieman vähentynyt, on mingan symbolinen merkitys kasvanut ja laajentunut paitsi kichwa-yhteisössä, myös maan mestitsiväestön parissa

Linguistic, Cultural and History-related Studies on Jews in Finland : A Look into the Scholarship in the 21 Century

Peer reviewe