Viipuri liikkumisen keskuksena 1800-luvun alkupuoliskolla

Viipuri oli rajakaupunkina 1800-luvun alkupuoliskollakin liikkumisen keskus, jonka kautta kulki runsain määrin matkustajia niin itään ja erityisesti Pietariin, kuin myös lännen suuntaan. Matkustaja- ja passirekistereiden kautta on mahdollista analysoida, mitä matkustusdokumentteja liikkujat käyttivät, ja keitä kulkijat olivat. Jossakin määrin aineisto mahdollistaa myös kurkistuksen kaupungissa tapahtuneeseen majoitustoimintaan ja vieraanvaraisuuteen. Tämän ohessa on mahdollista tehdä johtopäätöksiä matkaajien sukupuolesta ja sosiaalisesta asemasta, mutta kokonaisuudessaankin rekisterien tarjoama kuva liikkumisesta on ennen kaikkea suuntaa antava. Esimerkiksi passirekisterit kertovat vain passin saajasta, vaikka niillä saattoi matkustaa kokonaisia perheitä. Kaikkia kulkijoita tuskin muutenkaan saatiin kirjattua rekistereihin ja osa epäilemättä vältteli tietoisesti viranomaisten kohtaamista, kenties juuri puuttuvien matkustusdokumenttien vuoksi. Artikkeli tarjoaa kuitenkin uutta tietoa erityisesti kaupungin rajojen ylittämisestä, joka on tutkimuksessa jäänyt melko niukasti tutkituksi teemaksi. Osa liikkumisesta oli selkeästi arkipäiväisen kulkemisen, kuten rahdinajon ja kaupankäynnin piiriin kuuluvaa, mutta lisäksi lukuisia piikoja, työmiehiä ja käsityöläisoppipoikia tuli Viipuriin työtä etsimään, osa taas jatkoi matkaansa edelleen Pietariin. Vuosisadan alkuvuosikymmenten Viipurin maltillinen väestönkasvu suhteessa matkustajien jatkuvasti kasvavaan määrään kertoo taloudellisen aktiivisuuden lisääntymisestä, mutta myös Viipurin luonteesta liikkumisen solmukohtana. Keskeinen havainto on, että yhteiskunta oli liikkeessä laajemmin kuin aikaisemmin on ajateltu, ja oli tavallista lähteä etsimään elantoa kotipitäjää tai -kaupunkia kauempaa, oli tavoitteena sitten pysyvämpi tai tilapäinen toimeentulo

Identiteetit ja yhteisöllisyys kaupunkitilassa keskiajalta 1900-luvulle

publishedVersionPeer reviewe

Raadin vallassa, kruunun varjossa : Tukholman kaupungin hallinto- ja oikeuslaitos kasvavien vaatimusten puristuksissa 1580-1627

Tukholma oli vuosina 1580-1627 ekspansiivinen kaupunki, jossa koettiin voimakas väestönkasvu etenkin 1600-luvun alussa. Kaupunkia hallitsivat pormestari ja raati, sekä näiden alaiset viranhaltijat. Raati muodosti poliittisen johdon ja oli samalla tuomioistuin, raastuvanoikeus. Oikeudenhoidon ja hallinnon muodollinen pohja oli Maunu Eerikinpojan kaupunginlaki. Tukholman hallintomiehet koostuivat muiden kaupunkien tapaan vauraista porvareista, vasta aivan tutkimusajanjakson lopulla tilanne alkoi muuttua kaupungin ylimpien virkamiesten suhteen. Ura raadissa merkitsi arvostusta kaupungissa, mutta taloudellisesti tuloksena saattoi olla lähes henkilökohtainen konkurssi elinkeinonharjoitukseen käytetyn ajan vähennyttyä radikaalisti. Raatimiehillä virkaurat olivat usein melko samanlaiset, eikä porvarillisen pormestarinkaan toiminta paljon poikennut raatimiesten tehtävistä. Kuninkaalliset pormestarit sen sijaan olivat selvästi "käskijöitä" ja raadissa hallitsevassa asemassa. Kaupunginhallinnon virat olivat haluttuja, vaikka työtaakka oli suuri ja virka toi usein mukanaan konfliktitilanteita. Vuosina 1580-1591 raadin työmäärä kasvoi vähitellen, oikeusistuimena pormestarit ja raatimiehet selvittelivät rikos- ja siviilijuttuja, minkä lisäksi hallintotyö hoidettiin raastuvassa. Kaarle-herttuan kaudella 1592-1604 kruunu puuttui raadin kokoonpanoon ja ajanjaksoa leimasi herttuan toimista johtunut hallinnollisen työn määrän kasvu. Vuosina 1605-1615 tuomiokirjaan merkittyjen juttujen määrä laski huomattavasti. Tämä johtui Norrmalmin erottamisesta sekä viranhaltijoiden laiminlyönneistä ja voidaankin esittää arvio, että todellisuudessa raadin vallan piiriin kuuluneiden juttujen määrä ei laskenut, vaan kasvoi aikaisemman kehityksen osoittamassa suunnassa. Viimeistään ajanjaksolla 1616-1627 raadin työn määrä oli kasvanut niin suureksi, että tarvittiin radikaaleja uudistuksia. Vuoden 1619 säännöllä ja kuninkaallisten pormestarien nimityksellä pyrittiin parantamaan tilannetta. Tutkimusjakson alkuun verrattuna oli raadin työmäärä lähes viisinkertainen ja hallintojutut olivat kasvaneet suurimmaksi ryhmäksi

Venäläissotilaiden majoittaminen kaupunkitilan kyseenalaistajana 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen Viipurissa

peerReviewe

Burgomasters of Stockholm as Agents of the Crown and Self-Interest (1590-1640)

This article has no abstract.peerReviewe

Kesälukukausi – pikatie työelämään?

nonPeerReviewe

Ruotsalainen nasaali ja muita pilkahduksia Viipurin monikulttuurisuudesta 1700-luvulla

Ruotsalainen nasaali ja muita pilkahduksia Viipurin monikulttuurisuudesta 1700-luvull