Implementointitutkimus sairaanhoitopiirin roolista kansallisen terveyden edistämisen ohjelman toimeenpanijana : – maakunnan tasolla korostui toimenpiteiden käyttöönotto, ylläpitovaiheeseen asti ei päästy

Sosiaali- ja terveysministeriö rahoitti vuosina 2017–2018 terveyden ja hyvinvoinninedistämisen ja terveyserojen kaventamisen kärkihankkeen osana VESOTE-hanketta (Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti), jonka tavoitteena oli levittää joukko näyttöön perustuvia elintapaohjauksen hyviä käytäntöjä tai toimintamalleja. Tutkimuksen tarkoitus on analysoida VESOTE -kärkihankkeen kautta väestötasoisen terveyden edistämisen ohjelman implementoinnin toteuttamista maakuntatasolla. Tutkimusmaakunta kattaa sairaanhoitopiirin 27 kuntaa sekä 500000 asukasta. Tavoitteena on kuvata terveyden edistämisen ohjelman käynnistyminen, haasteet ja edistäjät käytettäväksi muiden väestötason terveyden edistämisen ohjelmien implementoinnin tueksi. Laadullisen analyysin aineistona toimivat VESOTE – kärkihankkeen aikana syntyneet dokumentit: UKK-instituutin valtakunnallinen hankesuunnitelma 2016, aluehankkeen hankesuunnitelma 2017, aluehankeen rahoittajalle laatimat väliraportit 2017–2018, valtakunnallinen loppuraportti 2019 sekä aluehankkeen avainhenkilöiden kokemukset. Toteuttamisen onnistumista arvioitiin suomalaisessa käypä hoito  suositustyössä käytetyn implementointitutkimuksen ja kansainvälisen EPIS -viitekehyksien avulla. Teorioiden avulla voidaan selittää mitä vaiheita implementointiprosessi pitää sisällään ja miten ja miksi implementointi onnistuu tai epäonnistuu. Tämän tiedon varassa tehtiin analyysirunko, johon etsittiin sisällöllisesti sopivia asioita aineistosta. Terveydenhuollon toimintaa kehitettäessä tarvitaan terveyshyödyn mittaamisen rinnalle selittävää tutkimusta muutoksen edellytyksistä ja esteistä. Implementointiprosessin kartoitus-, valmistelu-, toteutus- ja ylläpitovaiheet ovat tärkeitä, koska ne kaikki vaikuttavat lopputulokseen. Tulokset ja vaikutukset ovat yhteydessä keinoihin, joita implementoinnissa käytetään. Sairaanhoitopiirin rooli keskittyi toteutusvaiheeseen. Ylläpitovaiheeseen eli toiminnan juurtumiseen ja sen vaikuttamiseen systemaattisesti palvelujärjestelmätasolla ei päästy

Väestötasoisen terveyden edistämisen intervention suunnittelu ja käynnistäminen vaatii aikaa, seurantaa ja arviointia

Sosiaali- ja terveysministeriö rahoitti vuosina 2017–2018 terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja terveyserojen kaventamisen kärkihankkeen osana VESOTE-hanketta, jonka tavoitteena oli levittää joukko näyttöön perustuvia elintapaohjauksen hyviä käytäntöjä tai toimintamalleja. Tutkimuksen tarkoitus on analysoida VESOTE -kärkihankkeen kautta väestötasoisen terveyden edistämisen intervention käynnistymistä ja jalkauttamista 11 sairaanhoitopiirin alueelle. Analyysin tavoitteena on identifioida tekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon, kun tulevaisuudessa käynnistetään laajoja terveyden edistämisen hankkeita. Analysoitava aineisto koostui hankkeen käynnistämiseen liittyvistä dokumenteista, joita olivat sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeen hankesuunnitelma 2016, sosiaali- ja terveysministeriön hakuilmoitus valtionavustushankkeille 2016 ja UKK-instituutin hankesuunnitelma 2016. Aineistoa täydennettiin ulkopuolisen arvioitsijan loppuraportilla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä, jossa aineistoa analysoitiin valmiin viitekehyksen avulla. Tarkoituksena on ymmärtää ilmiötä ja saada esiin tekijät, joihin kehittämishankkeita käynnistettäessä tulisi kiinnittää huomiota. Tulosten mukaan kehittämishankkeet käynnistetään nopealla aikataululla eikä suunnitteluun jää tarpeeksi aikaa. Hankkeiden toteuttamisajat ovat kestoiltaan lyhyitä. Tämä ei mahdollista seurantaa ja arviointia. Kirjallisuudessa korostetaan onnistuneessa terveyden edistämisen ohjelman implementoinnissa huolellista suunnittelua, viitekehyksen käyttöä, seurantaa ja arviointia. Monitasoisen intervention odotetaan käynnistyvän jo hankkeen alusta lähtien, mutta todellisuudessa mukana olevien tahojen sitouttamiseen tarvitaan aikaa. Tutkimustietoon perustuvan viitekehyksen käyttö suunnitteluvaiheessa ministeriötasolla auttaa hankkeen toimenpiteiden jalkauttamisessa sairaanhoitopiirien alueille. Kärkihanke ajoittui kaatuneen maakunta- ja sote-uudistuksen ajankohtaan, jolloin toimenpiteiden juurruttaminen jäi sairaanhoitopiirien vastuulle ilman ministeriön tukea.</p

Kiva meno : ikäihmisten sosiaalista syrjäytymistä ennaltaehkäisevä ryhmätoiminta

Ikäihmisten yksinäisyyttä ja sen yleisyyttä on tutkittu paljon ja yksinäisyyttä pidetäänkin yhtenä suuremmista ikäihmisten terveyteen liittyvistä uhista. Sosiaalisten suhteiden heikentyminen ja yksinäisyyden kokeminen ovat yhteydessä syrjäytymisen syntyyn. Sosiaalinen eristäytyminen, yksinäisyys ja masentuneisuus liittyvät usein yhteen ja johtavat ikäihmisen toimintakyvyn hei-kentymiseen, mikä lisää avun ja laitoshoidon tarvetta. Yksinäisille ikäihmisille suunnattujen psykososiaalisten ryhmäkuntoutusten avulla on tutkimusten mukaan voitu lievittää yksinäisyy-den kokemusta, auttaa ystävyyssuhteiden luomisessa sekä edistää terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä. Kehittämisprojektin tavoitteena oli toiminnallisen, sosiaalista syrjäytymistä ennaltaehkäisevän Kiva meno-ryhmätoiminnan mallintaminen ja tarkoituksena oli sen pohjalta tuottaa yleispätevä ryhmämalli, jota voidaan sovelletusti käyttää ja jalostaa myös muuhun ryhmätoimintaan Turun kaupungin ennaltaehkäisevissä vanhuspalveluissa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella ikäihmisen arjessa ja kotona selviytymisessä korostuivat terveelliset elintavat, lihaskunnon ja tasapainon ylläpitäminen, yhteisöllisyyden tunteen lisääminen sekä sairauksien varhainen tunnistaminen ja hoito. Ryhmämallin sisältö koostettiin näihin teemoihin perustuen. Kehittämisprojektin soveltavan tutkimuksen osuudessa tavoitteena oli teemahaastattelun avulla saada tietoa toiminnallisen ryhmämallin toimivuudesta turkulaisten ikäihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä työmenetelmänä. Tarkoituksena oli selvittää, vastaavatko ryhmämällin teemat ja keinot ikäihmisten omaa käsitystä siitä, mikä edesauttaisi heitä itseään ylläpitämään toimintakykyään mahdollisimman hyvin. Tiedonantajina toimivat ryhmänohjaajat (n=2) ja ryhmäläiset (n=4). Kiva meno – ryhmätoiminnan sisällön koettiin vastanneen tarpeita. Tärkeimpänä asiana pidettiin yhdessä tekemistä ja mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä kokemuksellisuutta. Teemahaastattelun tuloksia hyödynnettiin viimeistelemällä ryhmämallia vastaamaan paremmin ikäihmisten tarpeita korostamalla enemmän mahdollisuutta keskinäiseen vuorovaikutukseen. Ikäihmisten sosiaalista syrjäytymistä ennaltaehkäisevä Kiva meno- ryhmätoiminta vakiintuu osaksi Turun kaupungin hyvinvointikeskuksissa tarjottaviin ikäihmisten toimintoihin.Loneliness among elderly people and the prevalence of it have been widely studied. Loneliness has been considered one of the biggest threats to health of the elderly people. Weakened social relationships and feeling lonely are linked to exclusion. Social isolation, loneliness and depression are often associated together and causing weakening of physical functional capacity. This will increase the need for help and treatment at the home care. Studies have shown that psychosocial group treatments aimed at the elderly people have alleviated loneliness, helped to create friendships and boosted health, well-being and performance. The aim of this project was modelling the group activity called Kiva meno and also to create universal model that may be used and to further develop to suit other group activities. Based on the literary review, it is important for the elderly to have a healthy lifestyle, maintain muscle strength and balance, have mutual interaction and get early diagnosis and treatment for their illnesses in order to cope in everyday life. The contents of group model were based on these themes. The empirical part aimed at finding out how well does the functional group model work in preventing loneliness and exclusion of the elderly people in Turku. The data was collected using theme interviews among group leaders (n=2) and group members (n= 4). The group members felt that Kiva meno group activities met their needs. Working together, possibility to participate in social activities and getting new experiences were most important for members. The group model was finalized to better meet members’ needs by highlighting the possibility to mutual interaction. Kiva meno – group will become a part of services for the elderly people provided by welfare centres in the City of Turk

Implementointitutkimus sairaanhoitopiirin roolista kansallisen terveyden edistämisen ohjelman toimeenpanijana – maakunnan tasolla korostui toimenpiteiden käyttöönotto, ylläpitovaiheeseen asti ei päästy

Sosiaali- ja terveysministeriö rahoitti vuosina 2017–2018 terveyden ja hyvinvoinninedistämisen ja terveyserojen kaventamisen kärkihankkeen osana VESOTE-hanketta (Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti), jonka tavoitteena oli levittää joukko näyttöön perustuvia elintapaohjauksen hyviä käytäntöjä tai toimintamalleja. Tutkimuksen tarkoitus on analysoida VESOTE -kärkihankkeen kautta väestötasoisen terveyden edistämisen ohjelman implementoinnin toteuttamista maakuntatasolla. Tutkimusmaakunta kattaa sairaanhoitopiirin 27 kuntaa sekä 500000 asukasta. Tavoitteena on kuvata terveyden edistämisen ohjelman käynnistyminen, haasteet ja edistäjät käytettäväksi muiden väestötason terveyden edistämisen ohjelmien implementoinnin tueksi. Laadullisen analyysin aineistona toimivat VESOTE – kärkihankkeen aikana syntyneet dokumentit: UKK-instituutin valtakunnallinen hankesuunnitelma 2016, aluehankkeen hankesuunnitelma 2017, aluehankeen rahoittajalle laatimat väliraportit 2017–2018, valtakunnallinen loppuraportti 2019 sekä aluehankkeen avainhenkilöiden kokemukset. Toteuttamisen onnistumista arvioitiin suomalaisessa käypä hoito  suositustyössä käytetyn implementointitutkimuksen ja kansainvälisen EPIS -viitekehyksien avulla. Teorioiden avulla voidaan selittää mitä vaiheita implementointiprosessi pitää sisällään ja miten ja miksi implementointi onnistuu tai epäonnistuu. Tämän tiedon varassa tehtiin analyysirunko, johon etsittiin sisällöllisesti sopivia asioita aineistosta. Terveydenhuollon toimintaa kehitettäessä tarvitaan terveyshyödyn mittaamisen rinnalle selittävää tutkimusta muutoksen edellytyksistä ja esteistä. Implementointiprosessin kartoitus-, valmistelu-, toteutus- ja ylläpitovaiheet ovat tärkeitä, koska ne kaikki vaikuttavat lopputulokseen. Tulokset ja vaikutukset ovat yhteydessä keinoihin, joita implementoinnissa käytetään. Sairaanhoitopiirin rooli keskittyi toteutusvaiheeseen. Ylläpitovaiheeseen eli toiminnan juurtumiseen ja sen vaikuttamiseen systemaattisesti palvelujärjestelmätasolla ei päästy.</p

Väestötasoisen terveyden edistämisen intervention suunnittelu ja käynnistäminen vaatii aikaa, seurantaa ja arviointia

Sosiaali- ja terveysministeriö rahoitti vuosina 2017–2018 terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja terveyserojen kaventamisen kärkihankkeen osana VESOTE-hanketta, jonka tavoitteena oli levittää joukko näyttöön perustuvia elintapaohjauksen hyviä käytäntöjä tai toimintamalleja. Tutkimuksen tarkoitus on analysoida VESOTE -kärkihankkeen kautta väestötasoisen terveyden edistämisen intervention käynnistymistä ja jalkauttamista 11 sairaanhoitopiirin alueelle. Analyysin tavoitteena on identifioida tekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon, kun tulevaisuudessa käynnistetään laajoja terveyden edistämisen hankkeita. Analysoitava aineisto koostui hankkeen käynnistämiseen liittyvistä dokumenteista, joita olivat sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeen hankesuunnitelma 2016, sosiaali- ja terveysministeriön hakuilmoitus valtionavustushankkeille 2016 ja UKK-instituutin hankesuunnitelma 2016. Aineistoa täydennettiin ulkopuolisen arvioitsijan loppuraportilla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä, jossa aineistoa analysoitiin valmiin viitekehyksen avulla. Tarkoituksena on ymmärtää ilmiötä ja saada esiin tekijät, joihin kehittämishankkeita käynnistettäessä tulisi kiinnittää huomiota. Tulosten mukaan kehittämishankkeet käynnistetään nopealla aikataululla eikä suunnitteluun jää tarpeeksi aikaa. Hankkeiden toteuttamisajat ovat kestoiltaan lyhyitä. Tämä ei mahdollista seurantaa ja arviointia. Kirjallisuudessa korostetaan onnistuneessa terveyden edistämisen ohjelman implementoinnissa huolellista suunnittelua, viitekehyksen käyttöä, seurantaa ja arviointia. Monitasoisen intervention odotetaan käynnistyvän jo hankkeen alusta lähtien, mutta todellisuudessa mukana olevien tahojen sitouttamiseen tarvitaan aikaa. Tutkimustietoon perustuvan viitekehyksen käyttö suunnittelu[1]vaiheessa ministeriötasolla auttaa hankkeen toimenpiteiden jalkauttamisessa sairaanhoitopiirien alueille. Kärkihanke ajoittui kaatuneen maakunta- ja sote-uudistuksen ajankohtaan, jolloin toimenpiteiden juurruttaminen jäi sairaanhoitopiirien vastuulle ilman ministeriön tukea