Children’s participation in Finnish pre-school education - Identifying, Describing and Documenting Children’s Participation

Peer reviewe

Tuomarin rooli siviili- ja hallintoprosessissa

Tutkielmassa on vertailtu tuomarin roolia siviiliprosessin dispositiivisissa asioissa ja hallintoprosessissa. Vertailussa käytetään apuna kahta ratkaisumallia, jotka ovat peräisin Carol Gilliganin kehittelemästä sukupuolten moraalikehityspsykologiasta. Siten naisen moraalisissa ratkaisuissa käytetään arvoja, jotka ovat muotoutuneet samaistumisen kokemuksena hoivaajaan ja joissa ihmissuhteiden ja vastuun merkitys on korostunut. Naisen eettisenä ratkaisumallina on vastuun etiikka, jossa painottuvat tilannekohtaisen oikeudenmukaisuuden arvot, vastuu, kohtuus ja joustavuus. Vastuun oikeuden heikko kohta on se, että heikompi ei vaadi oikeuksiaan ja hänen asemansa voi heikentyä edelleen. Vastuun etiikka liitetään tutkielmassa hallintoprosessin tuomarin rooliin, koska hallintoprosessin tuomari toimii virallisperiaatteen alaisena ja on selvitysvastuussa joustavassa prosessissa. Miehen moraalikehitys kumpuaa erillisyyden tunteesta hoivaajaansa ja siinä korostuu yksilöllisyys ja oikeuksien painottuminen. Eettinen ratkaisumalli on oikeuden etiikka, jolle on tyypillistä reilun pelin säännöt, tasapuolisuus, ongelmien abstrahoituminen ja muodollisuus. Oikeuden etiikan heikko kohta on tilannekohtainen kohtuuttomuus oikeuksien korostamisen vuoksi. Tämä ratkaisumalli liitetään siviiliprosessin dispositiiviseen menettelyyn. Tutkielman näkökulmana on yksityisen asianosaisen asema ja kokemus prosessissa. Asianosainen on eri asemassa prosesseissa siinä suhteessa, että siviiliprosessiin osallistuminen edellyttää käytännössä asianajajan apuun turvautumista. Hallintoprosessissa on pyrkimys siihen, että yksityinen pärjää ilman avustajaa. Syynä on pidetty heikkoa kaksiasianosaissuhdetta ja sitä, että yksityisen asemaa on tasapainotettava suhteessa viranomaistahoon. Silti siviiliprosessissa asetelma saattaa yhtä hyvin olla epätasapainossa siten, että yksityinen on tiedollisesti ja taidollisesti heikommassa asemassa kuin vastapuolensa. Tuomarin roolia vertaillaan prosesseissa menettelyperiaatteiden ja vastuun jakautumisen sääntöjen avulla. Asianosaiset ovat siviiliprosessissa vastuussa asian oikeudellistamisesta. Myös totuuden käsite muodostuu erilaiseksi, koska selvitysvastuullinen hallintotuomari on lopulta vastuussa selvityksen riittävyydestä, kun taas siviiliprosessissa asianosaisen oikeussuojapyyntö rajaa totuuden. Siviiliprosessia on moitittu liiasta muodollisuudesta varsinkin sovittelukeskustelussa. Muodollisuus vaikeuttaa asianosaisen osallistumismahdollisuuksia ja etäännyttää häntä oikeusjutun käsittelystä. Muodollisuus edistää kuitenkin oikeusvarmuutta. Tuomioistuinsovittelussa on sanouduttu irti muodollisuudesta ja siinä sivussa myös aineellisesta oikeudesta. Sovittelussa on olemassa vaara siitä, että heikomman asema heikkenee entisestään. Joustava prosessi nähdään asianosaisen osallistumisen kannalta suotavampana menettelynä. Joustavuuden syynä on hallintoprosessissa käsiteltävien asioiden monimuotoisuus. Joustavuus ilmenee käytännössä virallisperiaatteen noudattamisena. Tuomarin toiminnan on oltava puolueetonta, mutta heikko asianosaissuhde ja yksityisen heikompi asema vaikuttavat siten, että tuomarin toiminta on tasapainottavaa paitsi yksityisen suuntaan, mutta myös yleisen edun suuntaan. Joustavuuden vuoksi asianosaisen luottamus saattaa vaarantua sen vuoksi, että prosessi ei ole ennakoitavaa ja prosessiasetelmaa on vaikea hahmottaa. Siten hallintoprosessissa onkin paineita oikeudellistamisen suuntaa. Joustavuuden rajana on puolueettomuuden vaatimus. Siviiliprosessissa puolueettomuus on kaksiasianosaissuhteen vuoksi korostuneempi kuin hallintoprosessissa. Puolueettomuuden vaatimus saattaa kuitenkin vaikuttaa siten, että tuomari ei voi auttaa heikompaa osapuolta riidan oikeudellistamisessa. Siten puolueettomuudella legitimoidaan vahvemman prosessiosapuolen asemaa. Olisiko virallisperiaatteesta apua siviiliprosessin muodollisuuden ongelmaan ja tasapainottamaan epätasapainoista suhdetta prosessiosapuolten välillä? Siviiliprosessi ja hallintoprosessi ovat lähentyneet toisiaan ja oikeuskirjallisuudessa on ennustettu tämän kehityksen jatkuvan. Myös oikeuden ja vastuun etiikka lähentyvät aikuisiässä toisiaan siten, että vastuun etiikka vahvistuu oikeuksien tärkeyden hahmottamisella ja oikeuden etiikassa kehittyy käsitys kohtuudesta. Prosessien kehityksessä olisi toivottavaa, että otettaisiin oppia toisen prosessilajin kehityksestä ja kokemuksista

”Siinä sinä nyt olet kaikesta päätellen ryhtymässä johonkin merkitsevään ja painokkaaseen” : Sinäkerronta ja sen tehtävät Mikko Rimmisen romaanissa Jos se näyttää siltä

Maisterintutkielmassani tutkin Mikko Rimmisen romaanin Jos se näyttää siltä (2019) toisen persoonan kertojaa. Päätutkimuskysymykseni ovat, miten toisen persoonan kertojaa voidaan kuvata narratologian välinein ja millaisia tehtäviä toisen persoonan kerronnalla on romaanissa. Tehtävistä keskityn huumoriin ja syyllisyyden tematiikkaan. Analysoin sitä, kuinka toisen persoonan kertoja luo teokseen huumoria. Lisäksi pohdin, miten teoksen kertoja kuvaa päähenkilö Lyyn syyllisyyttä ja kuinka toisen persoonan kertoja suhteutuu tunnustuksellisuuteen. Kertoja on tutkimuksessani tekstistä havaittava ääni, joka viittaa päähenkilö Lyyhyn yksikön toisen persoonan pronominilla sinä. Puhuttelun voi tulkita kohdistuvan joskus myös lukijaan. Narratologisen kirjallisuudentutkimuksen avulla havainnollistan sitä, missä suhteessa teoksen sinäkertoja on kertomaansa tarinaan ja päähenkilö Lyyhyn. Tutkimukseni teoreettinen tausta koostuu ensisijaisesti Monika Fludernikin ja Matt DelConten jälkiklassisista kerronnan malleista. Jos se näyttää siltä -romaanin toisen persoonan kerronta on avointa, ja sitä on mahdollista ymmärtää eri tavoin erilaisista narratologisista lähtökohdista. Tutkimuksessani on käynyt ilmi, että kertojan voi ymmärtää joko tarinan ulkopuoliseksi tai osaksi päähenkilö Lyytä. Kertoja on ulkopuolinen, koska ei ikinä nimeä itseään tai osoita olevansa henkilö kertomassaan tarinassa. Toisaalta kerronnan näkökulma on rajautunut Lyyhyn, ja kertojan ja Lyyn äänet myös sekoittuvat toisiinsa. Sinäkerrontaa ei esiinny juurikaan luonnollisissa arkikeskusteluissa, mikä tekee siitä epäluonnollista. Tämä näkyy tutkimustuloksissani. Romaanissa ikään kuin ulkopuolinen kertoja kertoo päähenkilö Lyylle tämän omaa tarinaa. Ymmärtämällä kertojan osaksi päähenkilöä, kertoja on mahdollista luonnollistaa ja tehdä inhimillisemmäksi. Tällöin sinäkerronta havainnollistaa Lyyn jakautunutta todellisuuskokemusta, heikentyvää muistia ja itsekriittistä puhetta itselleen. Tutkielmassani osoitan, että toisen persoonan kerronta luo Rimmisen teokseen huumoria. Sinä-pronominin avoimuus mahdollistaa sen, että kertojan ironinen pilkka voi kohdistua päähenkilöön, kertojaan ja välillä myös lukijaan. Kertoja on myös karnevalistinen, sillä toisen persoonan kerronta kyseenalaistaa kertomisen ja tarinan erillisyyden sekä leikittelee kielellä. Lisäksi tutkimukseni osoittaa, että teoksen sinäkerronta liittyy keskeisesti syyllisyyden tematiikkaan. Romaanissa poika, jonka kanssa sosiaalisesti eristäytynyt Lyy on ystävystynyt, katoaa. Lyy vaikuttaa syylliseltä, mikä johtuu osittain kerronnasta. Toisen puolesta puhuva sinäkertoja arvioi ja ikään kuin ”syyttää” päähenkilöä. Kertojan yhteneväisyys päähenkilön kanssa mutkistaa syyllisyyden kysymystä, koska kerronnan rajautuminen muistiongelmista kärsivään Lyyhyn estää totuuden paljastamisen. Toisen persoonan kerronnan vuoksi myös tunnustaminen ja Lyyn minuuden eheytyminen totuuden paljastamisen avulla osoittautuvat mahdottomaksi

Innovating Competitive Advantage – Remote Monitoring of Petroleum Distillates

The business models and technologies of bulk automotive liquids logistics have remained un- changed for decades. However, digital innovations such as sensor networks are likely to enable a new level of operational efficiencies. Widely adopted, sensor data from bulk containers could transform the industry’s cost-efficiency, customer service and added-value services. However, currently it is unclear how the industry business models should adapt to the looming leap in available technology. If not embraced in magnitude and extent large enough, the promise of technological innovation will fail in revolutionising the way petroleum distillates are distributed. This study researches how a conservative industry such as distillates logistics can best embrace innovation opportunities within technology and business models. First a review of current research in the fields of distillates logistics and disruptive innovation is conducted. The identified gaps in knowledge are then reflected upon extensive interviews with industry experts. Key findings of the research include a notion on potentially disruptive technological opportunities requiring particular approaches to spotting and nurturing them. Also, especially in the industry of distillates logistics, ecosystems and Value Networks play a significant role in developing operational value from first pure technological developments

Suomen teknillinen korkeakoulu vuosikertomus 1937 - 1938

Sisältää tietoja mm. opettajista, opiskelijoista, opiskelijoiden määristä, suoritetuista tutkinnoista, opintoretkistä, myönnetyistä stipendeistä ja apurahoista sekä lahjoituksista

Outlining Play and Playful Learning in Finland and Brazil : A Content Analysis of Early Childhood Education Policy Documents

Early childhood education and care is a current interest in many countries. Many international studies have highlighted the importance of high-quality early education environments where learning and play are integrated. Studies show that these types of learning environments have a positive impact on children's future prospects and overall development. Critical curriculum steering documents from Finland and Brazil form the basis of this study and can similarly be shown to define the quality of these environments, as well as providing definitions of playful learning in these differing cultural contexts. A content analysis explores patterns of the cultural and pedagogical difference of definition. This descriptive comparison permitted similarities and differences between the countries with regard to play to emerge. In this article, the authors explore what these different cultural and pedagogical definitions of play and playful learning are and what they might mean. The article thus makes a methodological contribution to a broader discussion of comparative studies of national curricula in early childhood education with specific regard to children's engagement, learning and development in and through play. The theoretical conclusions are, however, more tentative, but the authors suggest some innovative ways to conceptualise cultural and pedagogical differences in play by making an analogy with Wittgenstein's analysis of games in his Philosophical Investigations.Peer reviewe

Participation and play in early childhood education : "We would play and everybody would be happy!"

Peer reviewe