Pelonmaiseman vaikutus rytikerttusen (Acrocephalus scirpaceus) vanhemmuuteen

Pelolla on kauaskantoisia vaikutuksia eläinten fysiologiaan ja käyttäytymiseen, sillä se muuttaa niiden ravinnonhakutehokkuutta, jälkeläishoivaa ja lisääntymismenestystä. Lukuisat saalistukseen keskittyvät tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi yksilöiden kokema saalistusriski voi vaikuttaa niiden kelpoisuuteen yhtä voimakkaasti kuin varsinainen saalistus. pelkoa, joka aiheutuu luonnollisista vihollisista, on tutkittu vähemmän. Tässä lopputyössä tutkin kenttäkokeella, kuinka havaittu pesäloisimisriski vaikuttaa yhden pesäloisivien käkien (Cuculus canorus) suosikki-isäntälajin, rytikerttusen (Acrocephalus scirpaceus), käyttäytymiseen. Aiemmat työt osoittavat, että rytikerttuset säätelevät pesänpuolustuskäyttäytymistä loisimisriskistä saamansa sosiaalisen tiedon perusteella, mutta ei tiedetä, muuttavatko linnut käyttäytymistään vain käkikohtaamisen aikana vai onko sosiaalisella tiedolla pitempiaikaisia seurauksia niiden käyttäytymiseen. Tässä kokeessa käytin 3D printattuja malleja käestä ja tavista esittääkseen eri sosiaalista tietoa loisintariskistä ja mittasin eroja lintujen valppauskäyttäytymisessä sekä loisintariskistä kertovan sosiaalisen tiedon aikana, että sen jälkeen (korkea, keskitaso, pieni, ei riskiä). Huomasin, että emolinnut olivat sitä valppaampia, mitä enemmän ne olivat altistuneet loisintariskistä kertoville ärsykkeille, sekä sosiaalisten informaatioesitysten aikana että kuusi päivää myöhemmin haudonta-aikana (kun pesä ei ole enää loisimisriskissä). Tulokset viittaavat siihen, että kun havaitut riskit ovat korkeita, haudontakäyttäytymistä mukautetaan loisriskin vähentämiseksi. Lisäksi lisääntynyttä loisintariskiä osoittavat vihjeet heikensivät pesimämenestystä, mikä johtui mahdollisesti lisääntyneestä stressistä ja valppauteen käytetystä ajasta vanhempien huolenpidon sijaan. Täten valppauskäyttäytymisen muutoksella on seurauksia yksilön lisääntymismenestykselle. Lisätutkimuksia tarvitaan todetakseen käyttäytymismuutoksen vaikutusta vanhemmuuteen poikas- vaiheella.Fear has far-reaching physiological and behavioural effects for animals, altering their foraging efficiency, parental care and breeding success. Extensive research shows that an animal’s perceived risk of predation, for example, can have fitness effects equivalent to direct killing. However, less work has explored the effects of fear induced by other natural enemies. Here I investigated by field experiment how the perceived risk of brood parasitism by common cuckoos (Cuculus canorus) affects behaviour of reed warblers (Acrocephalus scirpaceus), one of the favourite host species. Previous work shows that reed warblers upregulate behavioural defences based on social information about parasitism risk, but it is not known whether this alters their behaviour outside of an encounter with a cuckoo. Therefore, I manipulated social information about parasitism risk using models and alarm-call playbacks, and measured differences in vigilance behaviour depending on the amount of social information provided (high, medium, low, no risk). I found that vigilance increased when the perception of parasitism risk increased, both during social information presentations and 6 days later during incubation (when the nest is no longer at risk of parasitism). The findings suggest that when perceived risks are high, incubation behaviour is adapted to reduce parasitism risk. Additionally, the cues indicating increased parasitism risk reduced the fledging success, possibly due to the increased stress and the time allocated into vigilance rather than parental care. Therefore, these changes in incubation behaviour impact individual fitness. Further study is required into the behavioural changes in parenting during chick rearing from the increased perception of parasitism risk

Askiteksen ja sen komplikaatioiden hoito

Teema : hepatologia. English summaryPeer reviewe

Globus pharyngeus : a review of etiology, diagnostics, and treatment

Globus is a non-painful sensation of a lump or a foreign body in the throat, and it frequently improves with eating. Although globus is a common symptom, only little is known about the etiology, and the causes have remained controversial. Previously, globus was labelled as a hysterical symptom. However, nowadays, the research has been mainly focused on somatic causes and it is suspected that the etiology is complex. Because of the unclear etiology, the diagnostics and treatment are varying, predisposing patients to possible unnecessary investigations. This review presents the current literature of globus: its etiology, diagnostics, and treatment. In addition, a special aim is to discuss the rational investigation methods in globus diagnostics and present a diagnostic algorithm based on recent researches.Peer reviewe

Diagnostiikka ja riskinarviointi edistyvät : Lääkkeiden maksatoksisuus

Lääkkeiden aiheuttamat maksavauriot ovat harvinaisia, ja niiden diagnostiikka voi olla kliinikoille vaikeaa. Riskinarviointia helpottavat lääketietokannat maksavaurioita aiheuttavista lääkkeistä. Myös riskitekijät tunnetaan aiempaa paremmin. Ennuste on yleensä hyvä, kun lääkkeen käyttö on loppunut, mutta sairaus voi johtaa jopa maksansiirtoon tai potilaan kuolemaan

Lapsuuden kielihäiriön vaikutus elämänlaatuun

This clinical study focused on effects of childhood specific language impairment (SLI) on daily functioning in late life. SLI is a neurobiological disorder with genetic predisposition and manifests as poor language production or comprehension or both in a child with age-level non-verbal intelligence and no other known cause for deficient language development. The prevalence rate of around 7% puts it among the most prevalent developmental disorders in childhood. Negative long-term effects, such as problems in learning and behavior, are frequent. In follow-up studies the focus has seldom been on self-perception of daily functioning and participation, which are considered important in the International Classification of Functioning, Disability, and Health (ICF). To investigate the self-perceived aspects of everyday functioning in individuals with childhood receptive SLI compared with age- and gender-matched control populations, the 15D, 16D, and 17D health-related quality of life (HRQoL) questionnaires were applied. These generic questionnaires include 15, 16, and 17 dimensions, respectively, and give both a single index score and a profile with values on each dimension. Information on different life domains (rehabilitation, education, employment etc.) from each age-group was collected with separate questionnaires. The study groups comprised adults, adolescents (12-16 years), and pre-adolescents (8-11 years) who had received a diagnosis of receptive SLI and had been examined, usually before school age, at the Department of Phoniatrics of Helsinki University Central Hospital, where children with language deficits caused by various etiologies are examined and treated by a multidisciplinary team. The adult respondents included 33 subjects with a mean age of 34 years. Measured with 15D, the subjects perceived their HRQoL to be nearly as good as that of their controls, but on the dimensions of speech, usual activities, mental functioning, and distress they were significantly worse off. They significantly more often lived with their parents (19%) or were pensioned (26%) than the adult Finnish population on average. Adults with self-perceived problems in finding words and in remembering instructions, manifestations of persistent language impairment, showed inferior every day functioning to the rest of the study group. Of the adolescents and pre-adolescents, 48 and 51, respectively, responded. The majority in both groups had received special education or extra educational support at school. They all had attended speech therapy at some point; at the time of the study only one adolescent, but every third pre-adolescent still received speech therapy. The 16D score of the adolescent or the 17D score of the pre-adolescents did not differ from that of their controls. The 16D profiles differed on some dimensions; subjects were significantly worse off on the dimension of mental functioning, but better off on the dimension of vitality than controls. Of the 17D dimensions, the study group was significantly worse off on speech, whereas the control group reported significantly more problems in sleeping. Of the childhood performance measures investigated, low verbal intelligence quotient (VIQ), which is often considered to reflect receptive language impairment, was in adults subjects significantly associated with some of the self-perceived problems, such as problems in usual activities and mental functioning. The 15D, 16D, and 17D questionnaires served well in measuring self-perceived HRQoL. Such standardized measures with population values are especially important in confirming with the ICF guidelines. In the future these questionnaires could perhaps be used on a more individual level in follow-up of children in clinics, and even in special schools and classes, to detect those children at greatest risk of negative long-term effects and perhaps diminished well-being regarding daily functioning and participation.Kielihäiriö (kielenkehityksen erityisvaikeus, dysfasia) on neurobiologinen häiriö, johon alttius periytyy. Se on yksi lapsuusiän yleisimmistä kehityshäiriöistä. Kielihäiriöisellä lapsella on huomattavia ongelmia puheen tuotossa ja/tai ymmärtämisessä, vaikka hän on ei-kielellisesti normaaliälyinen eikä hänellä ole todettavissa muuta tunnettua syytä kielellisiin vaikeuksiin. Myöhempiä häiriön ilmentymiä ovat mm. oppimisvaikeudet ja käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöt. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli kiinnostus kielihäiriön vaikutuksesta myöhempään elämään ja jokapäiväiseen toimintaan. Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena. Itse arvioitua toimintakykyä kuvaamaan käytettiin yleisiä terveyteen liittyvän elämänlaadun mittareita 15D, 16D ja 17D. Lisäksi selvitettiin muita tietoja, kuten koulumuotoa tai työllisyystilannetta. Tutkittavat olivat aikuisia, nuoria (12-16-vuotiaita) ja varhaisnuoria (8-11-vuotiaita), joilla oli diagnosoitu, pääosin ennen kouluikää, puheen ymmärtämiseen painottuva kielihäiriö Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Korvaklinikan Audiofoniatrisella osastolla. Verrokkiaineistoina olivat ikä- ja sukupuoliverrokit väestöotoksista ja Tilastokeskuksen väestötiedot. Aikuisia vastanneita oli 33, keski-ikä 34 vuotta. Elämänlaatu oli 15D-indeksilukuna keskimäärin lähes verrokkien tasolla, mutta ulottuvuuksista puheen tuottamisen, tavanomaisten toimintojen, ajattelun selkeyden ja ahdistuneisuuden osalta tulokset olivat merkitsevästi verrokkeja heikommat. Vanhempiensa kanssa asui 19 % ja 26 % oli eläkkeellä: merkitsevästi enemmän kuin väestössä keskimäärin. Aikuisiässä koetut ongelmat sananlöytämisessä tai ohjeiden ymmärtämisessä olivat yhteydessä heikentyneeseen päivittäiseen toimintakykyyn ja osallistumiseen. Nuoria vastanneita oli 48 ja varhaisnuoria 51. Enemmistö oli erityisluokilla tai sai muuten tukea koulunkäynnilleen. Tutkimushetkellä nuorista enää yksi, mutta varhaisnuorista vielä joka kolmas sai puheterapiakuntoutusta. Nuorten 16D- ja varhaisnuorten 17D-indeksiluvut eivät merkitsevästi eronneet verrokeiden luvuista. Nuoret kokivat ulottuvuuden ajattelun selkeys merkitsevästi heikommaksi kuin verrokit, kun taas ulottuvuudessa elinvoimaisuus tilanne oli päinvastainen. Varhaisnuorilla ulottuvuuksista merkitsevät erot todettiin puheen tuotossa, jossa tutkimusryhmäläiset kokivat enemmän ongelmia, ja nukkumisessa, jossa verrokeilla oli enemmän ongelmia. Lapsuuden tutkimustuloksista matala kielellinen älykkyysosamäärä, joka osaltaan heijastaa kielellisen ymmärtämisvaikeuden astetta, oli aikuisilla yhteydessä myöhempään toimintakykyyn, erityisesti tavanomaisiin toimintoihin ja ajattelun selkeyteen

Ohjelmoijan työterveyskysely : ohjelmoijan työn kuormitus ja työterveyspalvelut

Ohjelmointiin liittyy tietotyönä monia kuormittavia tekijöitä. Työ on henkisesti vaativaa ja edellyttää niin ohjelmoijalta itseltään kuin koko ympäröivältä organisaatiolta kykyä tunnistaa, käsitellä ja välttää henkisesti kuormittavia tekijöitä. Ohjelmoijat kantavat myös suurta vastuuta, sillä työllä voi olla merkittäviä vaikutuksia työn ulkopuolelle ja työn laatua täytyy ylläpitää omin neuvoin. Tässä pro gradu -tutkielmassa laadittiin ja suoritettiin ohjelmoijille kohdennettu työterveyskysely, jonka tuloksia analysoitiin. Kysely keskittyy sen laatineen työryhmän havaitsemiin ja kirjallisuudesta löydettyihin kuormitustekijöihin, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia ohjelmistojen tuotannossa ja ohjelmoijien hyvinvoinnissa. Tavoitteena oli selvittää, tuottavatko nykyiset työterveyspalveluiden tarjoajat ohjelmoijille soveltuvia terveyspalveluita ja voisiko kohdennettu kysely auttaa niin ohjelmistokehityksessä kuin työterveydessäkin.Software development as knowledge work has many related stressors. The work is mentally very demanding and requires skills to detect, cope with and evade stressors from both the developer themselves and the entire surrounding organization. Developers also have high responsibility in their work, because the effects of the work can be tremendous and the quality of the work must be constantly upheld by software developers themselves. In this Master’s thesis an occupational healthcare survey was created specifically for software developers. This survey was conducted and its results analyzed. The survey focuses on software development related stressors observed by a work group creating the survey and discovered from a literature review that may cause excessively negative impact on the software development process and to the wellbeing of developers. The goal was to explore if modern occupational healthcare services provide adequate service for developers and if a demographically targeted survey could be helpful in the software development process as well as in occupational healthcare

Fyysisen aktiivisuuden yhteys lasten ja nuorten koulumenestykseen

Tiivistelmä. Lapsista ja nuorista enää vain harva saavuttaa fyysiselle aktiivisuudelle asetetut minimisuositukset. Tämän lisäksi fyysisen aktiivisuuden määrä oppilailla näyttää laskevan entisestään peruskoulun edetessä. Viime aikoina huolta on myös herättänyt lasten ja nuorten koulumenestyksen kehitys, mihin osasyynä lienee olevan suomalaisten oppilaiden PISA-kokeissa saamien tulosten havaittu laskusuhdanne. Mielenkiintoista onkin, että samaan aikaan huoli sekä lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuudesta että koulumenestyksestä on ollut kasvussa. Tässä kandidaatin tutkielmassa pyrinkin selvittämään, millainen yhteys fyysisellä aktiivisuudella on lasten ja nuorten koulumenestykseen. Useiden tutkimusten mukaan vaikuttaisikin siltä, että lasten ja nuorten korkean fyysisen aktiivisuuden hyödyt eivät jää pelkästään terveydellisiin seikkoihin, vaan korkea fyysinen aktiivisuus on myös todella yhteydessä oppilaiden koulumenestyksen kehitykseen. Kaikissa tutkimuksissa havaitut fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen väliset yhteydet eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä, mutta suuntaus vaikutti olevan kuitenkin lähes kauttaaltaan positiivinen. Tämän lisäksi fyysisen aktiivisuuden yhteyksissä lasten ja nuorten koulumenestykseen on mahdollisesti eroja sukupuolten välillä. Huomion arvoista on kuitenkin se, että korkeasta fyysisestä aktiivisuudesta ei ollut kummallekaan sukupuolelle haittaa koulumenestyksen kannalta. Tutkielmassa käsiteltyjen tutkimusten perusteella onkin lähes mahdotonta perustella syitä,miksi lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden kehitystä ei pyrittäisi aktiivisesti tukemaan myös koulupäivien aikana. Tämänkaltaisesta koulupäivään lisätystä liikunnassa näyttää olevan terveydellisten tekijöiden lisäksi hyötyä myös oppilaiden koulumenestyksen kehitykselle. Monessa tutkimuksessa oppilaat pärjäsivätkin lukuisissa oppiaineissa paremmin lisätyn liikunnan seurauksena, vaikka se olisi ollut pois kyseisten oppiaineiden opetukseen käytetystä ajasta. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden tukeminen tulisikin nähdä suurena mahdollisuutena, jonka avulla on mahdollista vaikuttaa sekä oppilaiden terveyden että koulumenestyksen kehitykseen