Driving High and Low: Heavy Vehicle Drivers and Their Supervisors Facing Digitalization

Our qualitative study in two Finnish companies examines the view presented as part of the ‘employment crisis’ debate that digitalization is leading to a significant substitution of the work of drivers of heavy road vehicles. The main effects of digitalization thus far on the drivers’ work have been automation of individual vehicle functions, speeding up the communication among them and between them and their supervisors, and more intensive control of work performance. The study does not find support for the claim about labor substitution in the foreseeable future, but, instead, indications of a widening digital divide between drivers and supervisors, leaving drivers as bystanders in learning processes associated with digitalization. Although the results cannot be generalized without reservation to different types of companies or business and labor market environments, the findings of the trends in the drivers’ work and labor market position probably have broader relevance

Tuottavat toimintamallit : kokemuksia pk-yrityksistä

Tuottavat toimintamallit eli TuotTo -hanke etsi keinoja toiminnan tuottavuuden ja työhyvinvoinnin yhteiseen kehittämiseen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Hankkeen lähtökohtana oli näkemys, jonka mukaan yrityksen toimintaympäristön, asiakaskunnan, tuotteiden, tuotantoprosessien ja työvälineiden muutokset kytkeytyvät toisiinsa. Näitä asioita on siksi tarkasteltava rinnakkain. Tänä päivänä erityisesti tietotekniikan ja digitalisaation kehitys on keskeinen työtä muuttava tekijä. Se ravistelee työtä kaikkialla, myös TuotTo-hankkeeseen osallistuneissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Samalla yritysten verkostot ja liiketoiminta-alueet laajenevat. Paikallinen palvelu laajenee Suomen kattavaksi tai peräti kansainväliseksi liiketoiminnaksi. Materiaalit ja tuotteet liikkuvat ympäri maata ja maailmaa. Toisiinsa kytkeytyvät, jatkuvasti kehittyvät järjestelmät sekä laajenevat verkostot ja palveluketjut haastavat yrityksiä miettimään toimintatapojaan uudelleen. Pitäisikö panostaa verkkokauppaan? Miten saisi varaston paremmin online hallintaan? Miten yrityksen pitäisi näkyä sosiaalisessa mediassa? Samaan aikaan yrityksillä on pulaa tiloista ja osaavista työntekijöistä. Henkilöstön eläköityessä yrityksistä uhkaa hävitä liiketoiminnan kannalta tärkeää hiljaista tietoa. Jotta yritys pysyy kilpailussa mukana, siltä vaaditaan jatkuvaa tuottavuuden kehittämistä, joustavuutta, asiakaslähtöisyyttä, uusien teknologisten ratkaisujen hyödyntämistä ja nopeaa uudistumista. TuotTo-hankkeeseen osallistuneissa yrityksissä työelämän haasteet kytkeytyivät varsin usein digitaalisten järjestelmien ja välineiden hankinnan ja käytön haasteisiin. Mitä pitäisi huomioida uusien tietojärjestelmien hankinnassa? Miten käyttää tehokkaasti nykyistä tietojärjestelmää? Monimutkaistuneessa ympäristössä toimiminen ja liiketoiminnan kasvu olivat asettaneet uusia vaatimuksia myös yritysten sisäiselle viestinnälle. Miten viestit kulkevat yritysjohdolta työntekijöille tai yrityksen eri toimipaikkojen välillä? Yrityksen avoimuus vaikuttaa siihen, lähteekö se mukaan hankekehittämiseen ja kuinka valmis se on ottamaan hankeasiantuntijoiden tekemät kehitysehdotukset vastaan ja työstämään niitä yhdessä yritykselle sopiviksi ratkaisuiksi. Avoimuus tarkoittaa tässä yhteydessä avointa kommunikointia ja yhteistyötä yrityksen ja hankkeen asiantuntijoiden kesken. Yhteistä TuotTo-hankkeeseen mukaan lähteneissä yrityksissä oli se, että niissä kehittämiseen ja työhyvinvoinnin parantamiseen suhtaudutaan myönteisesti. Useissa yrityksissä mukaan lähdön pontimena oli jokin yksittäisen ja konkreettisen kehittämiskohteen tunnistaminen ja havahtuminen siihen, että hankkeesta voi saada apua ja kannustusta kehittämistoimiin. Yritykset haluavat kehittää toimintaansa suunnitelmallisesti ja ovat avoimia asiantuntijoiden esittämille kehittämisehdotuksille. Tyypillistä yrityksille oli se, että varsin moni niistä on elänyt kasvuvaihetta. Tämä on tuonut mukanaan omanlaisiaan kehittämisen tarpeita. Monet yrityksistä ovat melko nuoria, eikä yrityksille ole vielä muotoutunut kehittämiskäytäntöjä. Myös sukupolvenvaihdos, jonka myötä yrityksen johtoon on tullut omistajan jälkeläinen tai ulkoa palkattu johtaja, saattaa yrityksen muutostilanteeseen. Nopeat muutokset johtavat usein siihen, että erilaisia käytännössä ilmeneviä haasteita ratkaistaan tilanne kerrallaan. “Jonkun pitäisi tehdä jotain” -tyyppinen kehittäminen on satunnaista. Silloin kehittäminen ei tapahdu suunnitelmallisesti, tehokkaasti ja tuloksekkaasti. Hankkeeseen osallistuneet yritykset olivat pääosin pieniä yrityksiä, joissa työntekijät toimivat arjessa lähellä asiakasrajapintaa. Myymälä ja tuotantotila olivat usein yksi ja sama asia, olipa kyse sitten metalli- ja konepajasta, tarrayrityksestä tai vaateverkkokaupasta. Siivousyrityksissä työntekijä toimii asiakkaan tiloissa. Näin ollen työntekijät tuntevat tuotteet ja prosessit sekä asiakkaan palvelutarpeen. Työntekijöille muodostuu arvokasta kokemusta, näkemystä ja tietoa, jota yritys voi hyödyntää kehittämisessä. Yrityksissä eri asiat kehittyvät usein eri tahtisesti, jolloin prosessit, välineet, tehtävät ja osaaminen voivat joutua “epäsynkroniin”. Tästä aiheutuu työn häiriöitä, sujumattomuutta ja epäselvyyksiä. Työntekijän voi olla vaikea hahmottaa omaa paikkaansa ja oman työnsä merkitystä osana jatkuvasti muuttuvaa toiminnan kokonaisuutta. Yritys saattaa tunnistaa yleisen, hieman epämääräisen kehittämisen tai parantamisen tarpeen tai nähdä kehittämisen tarvetta monissa yksittäisissä asioissa. Yritykset tarvitsivat apua kehittämisen kokonaiskuvan jäsentämiseen ja kehittämistarpeen tarkan kohteen määrittelyyn. TuotTo-hankkeessa kehityshaasteisiin lähdettiin etsimään ratkaisuja yhdessä ja henkilöstön voimin. Tässä julkaisussa kerromme, minkälaisia kehittämishaasteita ratkaistiin, miten se tapahtui ja minkälaisia hyötyjä kehittämisellä saavutettiin

Digitalisoituvat työprosessit : kohti uutta toimintamallia ja osaamista

Työssä käytettävät tietojärjestelmät ovat yhä useammin laajoja integroituneita osajärjestelmien kokonaisuuksia. Nämä integroituneet tietojärjestelmät, kuten toiminnanohjausjärjestelmät, ovat reaaliaikaisen tietoon perustuvan verkottuneen työskentelyn ydin. Niitä käyttävät ja niissä olevaa tietoa hyödyntävät useat toimijat ja laajat verkostot sekä organisaatiossa että sen ulkopuolella. Uusien integroituneiden tietojärjestelmien käyttöönotto vaatii laajaa osaamisen kehittämistä niin yksilön, organisaation kuin verkostonkin näkökulmasta. Tällaisten järjestelmien käyttöönotossa uudistuvat järjestelmien ohella myös toimintatavat ja -mallit. Työnjako, työtehtävät ja työprosessit voivat muuttua radikaalistikin ja vaatia merkittävää uudelleen orientoitumista yksilön omien sekä organisaation tehtävien ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Kun työskennellään tietojärjestelmien tukemissa verkostoissa, järjestelmäuudistuksissa käytön ja toimintatapojen osaamisen kehittämisen haasteet kasvavat. Tässä tutkimushankkeessa tarkastelimme tietojärjestelmän käyttöönottoa työssä oppimisen prosessina, jossa uuden järjestelmän oppimisen ohella opetellaan uudet toimintatavat ja -mallit. Raportissa kuvaamme tietojärjestelmämuutoksen vaikutuksia työhön, työprosesseihin ja tehtäviin sekä muutoksessa esille nousevia osaamisen kehittämisen haasteita. Esittelemme mallin osaamisen kehittämiseen integroivan tietojärjestelmän käyttöönoton eri vaiheissa. Mallissa eritellään järjestelmän käytön osaamisvaatimukset sekä osaamisen kehittämisen painopisteet käyttöönotossa. Malli auttaa jäsentämään järjestelmän ja sillä tehtävän työn jatkuvaa rinnakkaista kehittämistä ja uuden oppimista

Inhimilliset tekijät turvallisuudessa : Onnistuneen kehittämisen elementtejä

Opas esittelee, miten inhimillisten tekijöiden (HF, Human Factors) näkökulmaa voidaan käyttää uudistamaan työpaikan turvallisuusajattelua ja -käytäntöjä sekä työn kehittämistä ja johtamista. Turvallisuuskriittisillä aloilla (kuten ilmailu, ydinvoima, merenkulku, raideliikenne) inhimillisten tekijöiden hallinta on pakollista. Näillä aloilla aihepiirin sisällyttämistä turvallisuuden hallinnan järjestelmiin on edellytetty jo vuosia. Aihepiirin sovelluksista hyötyvät monet muutkin alat, kuten sosiaali- ja terveysala, perinteiset teollisuudenalat, palveluala ja maantieliikenne. Työpaikkojen ja toimialojen turvallisuusajattelun uudistamiseen haastavat lainsäädännön ja turvallisuutta ohjaavien normien muuttuminen sekä tarve ja tahto jatkuvasti parantaa työpaikkojen turvallisuustasoa. Inhimilliset tekijät turvallisuudessa -näkökulmassa ajatellaan, että ihmisen toiminta luo turvallisuutta. Näkökulma ei lyö itseään läpi automaattisesti, vaan sitä pitää edistää organisaatioissa kokonaisvaltaisesti, ratkaisukeskeisesti sekä osallistavasti. Vaikka tieteellisessä tutkimuksessa ja keskustelussa inhimillisiä tekijöitä on tuotu esille vuosikymmeniä, näkökulman käytäntöön viennissä on edelleen haasteita. HF-näkökulman huomiointi ja soveltaminen käytännössä on isompi ponnistus kuin yksittäisen turvallisuuden kehittämisen projektin toteuttaminen. Kyse on ajattelutavan muutoksesta, joka alkaa näkyä käytännön työssä myönteisinä tuloksina, mutta se edellyttää systemaattista ja pitkäjänteistä työtä, jota johdetaan. Tässä oppaassa lähestymme inhimillisten tekijöiden hallintaa erityisesti organisaation oppimisen ja yhteisen kehittämisen näkökulmasta. Kuvaamme HF-kehityspolkua eli inhimillisten tekijöiden hallinnan edistämistä ajallisesti etenevänä, uusia sovelluskohteita sisältävänä kehittämisen prosessina. Esittelemme myös tätä kehittämistyötä tukevia onnistuneen HF-toiminnan elementtejä

Työprosessin mallintaminen työn yhteisen kehittämisen välineenä

Tässä oppaassa esittelemme työyhteisön yhteistä kehittämistä tukevan työprosessien kehittämismenetelmän, eli työn mallinnusmenetelmän. Opas antaa edellytykset mallintaa monipuolisesti erilaisia työprosesseja käytännössä. Mallintaminen on hyödyllistä, kun halutaan tietoa siitä, miten tietty työprosessi käytännössä toteutuu, ja halutaan kehittää prosessia: esimerkiksi vähentää häiriöitä, parantaa laatua ja sujuvuutta tai edistää yhteistyötä ja tiedonkulkua. Opas on toteutettu osana Participative Development for Supporting Human Factors of Safety (PARSA) -tutkimushanketta, jota rahoitti SAFIR2022 tutkimusohjelma. Hankkeessa mallinnettiin erilaisia työprosesseja ydinvoimalan kunnossapidossa. Olemme poimineet niistä esimerkkejä oppaaseen. Haluamme kiittää kaikkia työprosessien mallintamiseen osallistuneita aktiivisesta työskentelystä ja arvokkaista menetelmää koskevista kommenteista

Safely on the rails

This guide details the development of work and the promotion of safety from the perspective of human and organizational factors. We will review what is meant by human and organizational factors, who should understand them and how they can be taken into account in practice. This guide is intended to provide rail traffic actors with tips for developing their own work and for expanding and renewing their safety thinking. The guide may be useful for rail traffic operators, units in charge of maintenance, railway networks and other actors who develop safety culture. It can be utilized to train employees, supervisors, experts and man-agement; to support work or as a resource for self-study

Työelämän digikuilujen yli : digitalisaatio kaikkien kaveriksi

Digitalisaatio lisää tuottavuutta ja taloudellista hyvinvointia, mutta synnyttää myös ristiriitoja ja eriarvoisuutta niin työelämässä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Eriarvoisuuden taustalla ovat digitaaliset kuilut. Niillä tarkoitetaan eroja ihmisten mahdollisuuksissa, kyvyissä ja motivaatiossa käyttää ja hyödyntää digitaalisia sovellutuksia, välineitä ja palveluja. Raportti sisältää analyysin digitaalisista kuiluista Suomen työelämässä perustuen Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimuksen aineistoon sekä vuosina 2020-21 toteutettuihin yksilöhaastatteluihin, organisaatiotasoisiin tapaustutkimuksiin ja osallistaviin kehittämistyöpajoihin. Raportin kehittämisesitykset nostavat esiin erityisesti johdon ja henkilöstön yhteistyön, taitavan muutosjohtamisen, innovatiivisen työn uudelleenorganisoinnin ja työntekijöiden oman digitaalisen toimijuuden merkityksen keinoina ylittää työelämän digitaalisia kuiluja. Julkaisu toimii Työsuojelurahaston ja Työterveyslaitoksen rahoittaman vuosina 2020-21 toteutetetun tutkimusprojektin ”Digitalisaatio kaikkien kaveriksi” loppuraporttina

Participative development for improving nuclear safety : results and implications of three methods in nuclear maintenance work

This research report summarizes the results and implications of three participative methods, which we applied and evaluated in nuclear maintenance in the PARSA project in 2019–2021. We aimed to assess whether these methods are applicable and whether they add value to participative orientation in nuclear safety improvement. The nuclear industry is highly proceduralized and technology intensive, which sets special demands for bottom-up and human-centred approaches. The changes facing the nuclear industry are ageing personnel and technology, modernization, and new ways of organizing work in nuclear power plants. This situation emphasizes the relevance of participative development (PD). New ways to commit and motivate personnel, and to develop competence, work practices and new learning through human contribution are necessary to maintain high safety levels in the nuclear domain. As an approach, PD is embedded in the art and practice of human factors (HF), which is regarded as mandatory in the nuclear energy industry. HF strives towards improved system performance, safety, and well-being. The three methods evaluated in the PARSA project were video-based reflection of workplace learning, collaborative work process analysis of maintenance work phases, and nuclear-specific human performance (HU) tools, especially pre-job briefings and post-job review. These methods are considered to improve learning and work practices, work process knowledge and mutual co-operation across organizational levels and units. This research report introduces the aims and needs of three evaluated methods as approaches to PD in the nuclear energy industry and summarizes the findings and the implications of our project. The final results of the PARSA project will be published in the end of 2022. PARSA is funded by the SAFIR2022 research programme (2019–2022), funded by the Ministry of Economic Affairs and Employment of Finland, and organized by VTT, the Technical Research Centre of Finland

Turvallisesti raiteilla : Opas inhimillisten ja organisatoristen tekijöiden huomiointiin työssä

Tässä oppaassa avataan työn kehittämistä ja turvallisuuden edistämistä inhimillisten ja organisatoristen tekijöiden näkökulmasta. Käymme läpi, mitä inhimilliset ja organisatoriset tekijät ovat, kenen tulisi niitä ymmärtää ja miten niitä voi huomioida käytännössä

Inhimilliset tekijät turvallisuudessa : interventioiden vaikutukset ja toimivuus

Inhimillisten tekijöiden (HF, Human Factors) teoreettisessa tutkimuksessa ja kehittämisinterventioissa on havaittu sen potentiaali turvallisuusajattelun ja -käytäntöjen kehittämisessä. Tietoa puuttui siitä, miten aihepiirin kehitystyö, ns. HF-toiminta, vaikuttaa organisaation toimintaan tai turvallisuuden kehittämiseen käytännössä. Arvioimme HF-toiminnan kehitysvaiheita, nykytilaa, vaikutuksia ja toimivuutta, sekä oppimisen prosesseja kolmessa lennonvarmistuksen, lentokenttäoperaatioiden ja raideliikenteen organisaatiossa, joissa HF-toiminta oli lakisääteistä, normein ohjattua ja sitä oli toteutettu 5-20 vuotta organisaatiosta riippuen. Havaintojemme pohjalta kuvaamme konkreettisia keinoja toteuttaa HF-toimintaa onnistuneesti. Haastattelimme 21 asiantuntija-, esimies- ja johtotehtävissä olevaa henkilöä ja havainnoimme 13 operatiivisen tason työntekijän työtä. Laadimme 11 organisatorista tunnuslukua, joiden avulla arvioimme organisaatioiden HF-toimintaa. Kussakin organisaatiossa toteutettiin kaksi yrityskohtaista työpajaa ja yksi kaikille organisaatioille yhteinen ’vertailukehittämisen työpaja’. Työpajoissa oli yhteensä 67 osallistujaa, joista osa samoja henkilöitä eri kerroilla (37 hlöä). Osallistujat eivät juurikaan tuoneet esille aihepiirin pakollista, normipohjaista luonnetta. HF-toiminta eteni aalloittain ja toiminnan kohteet muuttuivat ja laajenivat ajan myötä. HF-toiminnan vaikutukset näkyivät tietotaitona inhimillisistä tekijöistä, kykynä ajatella omaa työtä aihepiirin ideoita ja jäsennyksiä hyödyntämällä sekä käytännön sovelluksina turvallisuuskäytännöissä ja työmenetelmissä. Kehittämisen tarvetta on HF-näkökulman integroinnissa operatiivisen työn prosesseihin, ja toisaalta siinä, miten hallintaa kehitetään systeemisesti ja ennakoivasti. Kohdeorganisaatioiden HF-toiminnassa oli eroja; mitä lyhyemmän aikaa HF:ää oli sovellettu, sitä enemmän työntekijät korostivat sen liittyvän yksilöiden toimintaan. Kauemmin HF-toimintaa toteuttaneissa organisaatioissa työprosessit oli mietitty tarkasti ja laajemmat työhyvinvointiin, ryhmän ja organisaation toimintaan liittyvät tekijät nousivat selvemmin esiin. HF-toiminta näyttäytyi yhtäältä selkeästi esille tuotuna aiheena (eksplisiittinen HF), toisaalta HF-näkökulma oli osin niin syvälle juurtunut, ettei sen vaikutusta erikseen tunnistettu tai tuotu esille (implisiittinen HF). HF-käsityksissä oli eroa johto-, päällikkö- ja asiantuntijatason sekä toisaalta operatiivisen tason välillä; taito niveltää ja soveltaa HF-näkökulma eri työtehtäviin, rooleihin ja organisaatiotasoille korostuu. HF-toiminnan vaikutuksia ei systemaattisesti arvioitu, mutta tähän soveltuvan tiedon saatavuus lisääntyi organisaatioissa ajan myötä. Koostimme johtopäätökset onnistuneen HF-toiminnan elementeiksi. Onnistunut HF-toiminta pohjautuu kokonaisvaltaiseen, systeemiseen käsitykseen ja tutkittuun tietoon inhimillisistä tekijöistä. Sitä tulee viedä käytäntöön ratkaisukeskeisesti, käytännönläheisesti ja osallistavasti. HF-toiminnan organisointi on tietoinen, systemaattinen, pitkäjänteinen ja jatkuva prosessi. Se ei tapahdu automaattisesti, vaan edellyttää sen ottamista strategiseksi kehittämisen kohteeksi, mikä edellyttää ymmärrystä organisaation oppimisesta