Tyttöjen huolenaiheet ja niiden liittymäkohdat

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa on tarkasteltu nuorten tyttöjen huolenaiheita ja huolestuneisuuteen liittyviä psykososiaalisia tekijöitä. Tutkimusten mukaan nuoret voivat olla huolissaan hyvin monenlaisista asioista. Ympäristön saastumiseen ja muihin globaaleihin ongelmiin liittyvät huolenaiheet ovat tavallisia. Myös henkilökohtaista elämää ja omaa tulevaisuutta koskevat ongelmat saattavat huolestuttaa nuoria. Lähes poikkeuksetta tyttöjen on todettu olevan poikia huolestuneempia. Tutkielmassa taustaoletuksena on ollut, että huolestuneisuus on ilmiönä hyvin moniulotteinen. Huolenaiheet liittyvät erilaisiin elämänalueisiin ja huolestuneisuuteen vaikuttavat niin psyykkiset ja sosiaaliset kuin yhteiskunnalliset ja globaaliset tekijät. Tutkimus on osa suurempaa Kansanterveyslaitoksessa vuosien 1990-91 vaihteessa toteutettua nuorten mielenterveyttä koskevaa tutkimushanketta. Tässä tutkimuksessa tutkittavat (n=825) olivat 14 - 20-vuotiaita aineiston keruuvaiheessa ja opiskelivat lukiossa Helsingissä tai Jyväskylässä. Lomakekyselyllä selvitettiin, kuinka huolestuneita tytöt ovat 11 erilaisesta, lähinnä tulevaisuuteen liittyvästä huolenaiheesta, joiden ajateltiin olevan tavallisia nuorten keskuudessa. Tarkastelunkohteeksi valittiin lisäksi seuraavat persoonallisuutta ja hyvinvointia kuvaavat tekijät: tulevaisuuden koherenssin tunne, negatiiviset ja positiiviset elämäntapahtumat, ahdistustaipumus, itsetunto ja psyyken puolustustyylit sekä ikä. Faktorianalyysin avulla huolenaiheiden keskuudesta etsittiin perusulottuvuuksia. Regressioanalyysien avulla tarkasteltiin em. tekijöiden yhteyttä huolestuneisuuteen erikseen saaduilla perusulottuvuuksilla (faktoreilla). Tavoitteena oli löytää ne tekijät, jotka parhaiten olisivat yhteydessä tyttöjen huolestuneisuuteen. Keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että vaikka tytöt yleisesti ottaen ilmaisivat paljon huolta erilaisista ympäristöllisistä ongelmista, ympäristöllinen huolestuneisuus oli kuitenkin merkitsevästi yhteydessä siihen, että oma tulevaisuus nähtiin merkityksellisenä, hallittavana ja kiinnostavana. Keskimääräistä vähemmän tytöt olivat huolissaan henkilökohtaisemmista, lähinnä omaa terveyttä ja olemassaoloa koskevista asioista. Henkilökohtaisemmista uhkista ja vaaroista huolestuminen oli kuitenkin tavallisempaa niiden vastaajien keskuudessa, joilla oli suurempi taipumus ahdistua erilaisten asioiden vuoksi. Kaiken kaikkiaan tulokset ilmentävät huolenaiheiden ja huolestuneisuuden moniulotteisuutta ja -merkityksellisyyttä. Toisin sanoen erilaiset huolenaiheet saattavat eri tavoin ilmentää tyttöjen hyvinvointia. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty P. Niemelän ym. (1991, 1993, 1994a, 1994b, 1997) suomalaisten turvattomuuskokemuksia koskevia tutkimuksia sekä suomalaisia ja ulkomaisia huolestuneisuutta ja erityisesti nuorten huolenaiheita ja huolestuneisuutta käsitteleviä julkaisuja

Vegetation impacts ditch methane emissions from boreal forestry-drained peatlands—Moss-free ditches have an order-of-magnitude higher emissions than moss-covered ditches

Ditches of forestry-drained peatlands are an important source of methane (CH4) to the atmosphere. These CH4 emissions are currently estimated using the IPCC Tier 1 emission factor (21.7 g CH4 m(-2) y(-1)), which is based on a limited number of observations (11 study sites) and does not take into account that the emissions are affected by the condition and age of the ditches. Furthermore, the total area of different kinds of ditches remains insufficiently estimated. To constructmore advanced ditch CH4 emission factors for Finland, we measured CH4 emissions in ditches of 3 forestry-drained peatland areas (manual chamber technique) and amended this dataset with previously measured unpublished and published data from 18 study areas. In a predetermined 2type ditch classification scheme, the mean CH4 emissions (+/- standard error) were 2.6 +/- 0.8 g CH4 m(-2) y(-1) and 20.6 +/- 7.0 g CH4 m(-2) y(-1) in moss-covered and moss-free ditches, respectively. In a more detailed 4-type classification scheme, the yearly emissions were 0.6 +/- 0.3, 3.8 +/- 1.1, 8.8 +/- 3.2, and 25.1 +/- 9.7 g CH4 m(-2) y(-1) in Sphagnum-covered, Sphagnum-and vascular plant-covered, moss-free and vascular plant-covered, and plant -free ditches, respectively. Hence, we found that Tier 1 emission factor may overestimate ditch CH4 emissions through overestimation of the emissions of moss-covered ditches, irrespective of whether they harbor potentially CH4 conducing vascular plants. Based on the areal estimates and the CH4 emission factors for moss-covered and moss-free ditches, CH4 emissions of ditches of forestry-drained peatlands in Finland were 8,600 t a(-1), which is 63% lower than the current greenhouse gas inventory estimates for ditch CH4 emissions (23,200 t a(-1)). We suggest that the Tier 1 emission factor should be replaced with more advanced emission factors in the estimation of ditch CH4 emissions of boreal forestry-drained peatlands also in other countries than in Finland. Furthermore, our results suggest that the current practice in Finland to minimize ditch-network maintenance by ditch cleaning will likely decrease CH4 emissions from ditches, since old moss-covered ditches have very low emissions.Peer reviewe

Impacts of forestry drainage on surface peat stoichiometry and physical properties in boreal peatlands in Finland

The data sets of the Geological Survey of Finland and Natural Resources Institute Finland analyzed in this study deposited in Zenodo: https://doi.org/10.5281/zenodo.8434148, https://doi.org/10.5281/zenodo.10068486 & https://doi.org/10.5281/zenodo.10068778.Management of drained peatlands may pose a risk or a solution on the way towards climate change mitigation, which creates a need to evaluate the current state of forestry-drained peatlands, the magnitude of degradation processes and indicators for carbon (C) loss. Using a large dataset (778 profiles, 891 peat samples, collected between 1977 and 2017) from peatlands having different fertility classes across Finland, we investigate whether the surface peat profiles of undrained and forestry-drained peatlands differ in C:N, von Post and dry bulk density. The utility of element ratios (C:N:H stoichiometry) as site indicators for degradation were further analyzed from a subsample of 16 undrained and 30 drained peat profiles. This subsample of drained sites had carbon dioxide (CO2) and methane (CH4) fluxes measured allowing us to link peat element ratios to annual C gas effluxes. Element ratios H:C, O:C and C:N and degree of unsaturation (combining C, N, H changes) were found widely valid: they captured both differences in the botanical origin of peat as well as its potential decomposition pathway (C lost via a combination of dissolved organic C and C gas loss and/or the gaseous loss predominantly as CO2). Of the stoichiometric indexes, peat H:C ratio seemed to be the best proxy for degradation following drainage, it indicated not only long-term degradation but also explained 48% of the variation in annual CO2 emission. The O:C ratio positively correlated with annual CH4 flux, presumably because high O:C in peat reflected the availability of easily degradable substrate for methanogenesis. The differences in C:N ratio indicated notable decomposition processes for Sphagnum-dominated peatlands but not in Carex-dominated peatlands. Degree of unsaturation showed potential for an integrative proxy for drainage-induced lowering water table and post-drainage changes in peat substrate quality

Metsätuholain arvioinnin jatkoselvitys : Kuorellisen puutavaran poiskuljetus ja männiköiden kantokäsittely turvemailla

Luonnonvarakeskus arvioi metsälain ja metsätuholain muutosten vaikutuksia laajasti vuonna 2019 (Kniivilä ym. 2020). Nyt käsissä olevan maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman jatkoselvityksen tavoitteena oli vastata aiemmassa arvioinnissa esiin nostettuihin lisäselvitystarpeisiin. Tutkimuskysymykset noudattivat maa- ja metsätalousministeriön asettamia rajauksia. Metsätuholaki eli laki metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) jakaa Suomen etelä-pohjoissuunnassa kolmeen alueeseen: A, B ja C. Näille alueille on säädetty aikarajat kuorellisen puutavaran poistolle metsästä ja välivarastosta hyönteistuhojen ennaltaehkäisemiseksi. Lisäksi laissa on asetettu kasvatus- ja päätehakkuiden yhteyteen kantokäsittelyvelvollisuus juurikääpätuhojen ehkäisemiseksi. Tämä koskee kuusikoita sekä kivennäis- että turvemailla, mutta mäntyä vain kivennäismailla. Jatkoselvitys koostuu neljästä osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan kuorellisen kuusipuutavaran poiskuljetuksen aikarajojen toimivuutta suhteessa kirjanpainajan aikuistumiseen. Toisessa osassa lasketaan puunkorjuulogistiikalle aiheutuvia kustannuksia, jos B-alueen aikarajoja aikaistetaan A-aluetta vastaavaksi. Kolmannessa osassa tarkastellaan erikokoisten välivarastoitujen mäntypuutavarapinojen vaikutusta ympäristön ytimennävertäjätuhoriskiin. Neljäs osio käsittelee kantokäsittelyvelvoitteen laajentamista turvemaiden männiköihin liiketaloudellisen kannattavuuden näkökulmasta. Suurella osalla B-aluetta kirjanpainajat ovat useina vuosina aikuistuneet ennen metsätuholain säätämää kuorellisen kuusipuutavaran poiskuljetuksen aikarajaa. B-alueella eteläosassa kirjanpainajan aikuistumisesta kertova 700 dd:n tehollinen lämpösumma täyttyy riippuen alueesta keskimäärin 1–5 päivää ennen metsätuholain määräämää kuorellisen puutavaran poistopäivää 24.7. Näiltä alueilta Suomen metsäkeskus on myös vastaanottanut hyönteistuhohakkuuilmoituksia koodilla ”kirjanpainaja” ja feromonipyydyksin tehdyllä kannanseurannalla on havaittu nk. epidemiarajan (15 000 kirjanpainajaa/pyydysryhmä) ylittäneitä kirjanpainajamääriä. Tämän perusteella suositellaan osaa B-alueesta liitettävän A-alueeseen. Koko B-alueelle kaavailtu yhdeksän päivän aikaistus puutavaran poiskuljettamiseen koskisi sellukuusta, sillä sahatavaraksi käytettävät tukit ja raaka-aine kuusen mekaanisen massan tuottamiseen kuljetetaan joka tapauksessa nopeasti käyttökohteeseen ennen kuin raaka-aine pilaantuu välivarastossa. Kustannusvaikutuksia tarkasteltiin laskien nykyiselle perustasolle (BAU) muutosskenaariot, joissa puunkorjuun aikaistus yhdeksällä päivällä mahdollistettiin lisäämällä terminaalivarastointia (Skenaario1), lisäämällä puutavarapinojen pintaosan poiskuljettamista samalla terminaalivarastointia lisäten (Skenaario2) ja kolmanneksi lisäten junakuljetusta (Skenaario3). Muutosten vaikutuksia arvioitiin myös haastattelulla, jonka kohderyhmiksi valittiin puunkorjuusta, -kaukokuljetuksesta ja -hankintalogistiikasta vastaavia toimijoita. Tarkasteltaessa koko vuoden toimitusmääriä sellukuusella B-alueella, kuljetusten aikaistus yhdeksällä päivällä voi aiheuttaa 0,4–1,4 %:n kustannuslisän kuljetuskustannuksiin, kohdistuen suurelta osin lisävarastointiin ja siihen liittyviin kuljetuksiin. Käytännössä kuljetusten aikaistuksesta johtuvaan kustannuslisään vaikuttaa kunkin vuoden puunhankintatilanne, talven ja kevään korjuu- ja kuljetusolosuhteet, varastotasojen kehitys ja teollisuuden tuotantotila. Lisäksi aikaistuksesta mahdollisesti koituvien korjuun keskeytysten laskettiin aiheuttavan viikossa enimmillään 0,7 %:n kustannuslisän korjuukustannukseen. Kustannusvaikutuksen herkkyystarkasteluissa nousi esiin esimerkiksi uuden terminaalin perustamiseen ja sijaintiin liittyvät tekijät. Lyhyempi kuljetusjakso on myös aiempaa herkempi muuttuvien sääolosuhteiden vaikutuksille. Ytimennävertäjätuhoja selvitettiin jättämällä tutkimusta varten mäntypuutavarapinoja välivarastoon Suomen metsäkeskuksen luvalla metsätuholain säädettyjen aikarajojen yli. Tulosten perusteella puutavarapinoista kuoriutuu merkittäviä määriä pystynävertäjiä, joiden aiheuttama kasvaintuho on sitä suurempaa mitä suurempia pinot ovat. Keskimäärin tuhovaikutus yltää noin 40–60 m päähän pinosta. Alle 50 m3:n pinojen kohdalla tuhot jäävät lähes olemattomiksi ja niiden osalta puunkorjuuvelvoitetta voitaisiin lieventää. Juurikääpää ehkäisevän kantokäsittelyn taloudellista kannattavuutta turvemaiden männiköissä vaikeutti se, että männynjuurikäävän leviämisnopeutta turvemailla ei toistaiseksi tunneta. Tämän vuoksi Motti-ohjelmistolla tehdyissä simulaatioissa juurikäävän aiheuttamaa männyntyvitervastautia havainnollistettiin kaksinkertaistamalla metsiköissä normaalisti tapahtuva luontainen kuoleminen ja kohdistamalla se satunnaisesti metsiköiden puille. Tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että mitä pohjoisempana metsikkö sijaitsee, sen voimakkaampi tartunnan pitäisi olla, jotta kantokäsittely olisi liiketaloudellisesti kannattavaa. Liiketaloudellisen tarkastelun mukaan torjunta ei kuitenkaan ole järkevää, mikäli tuhonaiheuttajaa ei metsikössä ole. Juurikäävän epidemiologia kuitenkin puoltaa nimenomaan terveen metsikön kantokäsittelyä, jotta metsikkö pysyy terveenä jatkossakin. Juurikääpä siirtyy myös seuraavaan puusukupolveen. Pahimmillaan tauti kroonistuu ja alentaa kasvupaikan tuotoskykyä pysyvästi. Puhtaan liiketaloudellisen tarkastelun lisäksi kantokäsittelyn merkitystä on arvioitava laajemmin painottaen metsätuholaille tyypillistä ennaltaehkäisyn näkökulmaa. Raportin lopussa esitetään suosituksia metsätuholain uudistustyöhön sekä painotetaan lain toimivuuden jatkuvaa seurantaa lämpenevässä ilmastossa

Monitoring changes in forestry and seasonal snow using surface albedo during 1982-2016 as an indicator

Short summary The surface albedo time series CLARA-A2 SAL was used to study trends in the timing of the melting season of snow and preceding albedo value in Finland during 1982–2016 to assess climate change. The results were in line with operational snow depth data, JSBACH land ecosystem model, SYKE fractional snow cover and greening-up data. In the north a clear trend to earlier snowmelt onset, increasing melting season length, and decrease in pre-melt albedo (related to increased stem volume) was observed.The surface albedo time series, CLARA-A2 SAL, was used to study trends in the snowmelt start and end dates, the melting season length and the albedo value preceding the melt onset in Finland during 1982–2016. In addition, the melt onset from the JSBACH land surface model was compared with the timing of green-up estimated from Moderate Resolution Imaging Spectroradiometer (MODIS) data. Moreover, the melt onset was compared with the timing of the greening up based on MODIS data. Similarly, the end of snowmelt timing predicted by JSBACH was compared with the melt-off dates based on the Finnish Meteorological Institute (FMI) operational in situ measurements and the Fractional Snow Cover (FSC) time-series product provided by the EU FP7 CryoLand project. It was found that the snowmelt date estimated using the 20 % threshold of the albedo range during the melting period corresponded well to the melt estimate of the permanent snow layer. The longest period, during which the ground is continuously half or more covered by snow, defines the permanent snow layer (Solantie et al., 1996). The greening up followed within 5–13 days the date when the albedo reached the 1 % threshold of the albedo dynamic range during the melting period. The time difference between greening up and complete snowmelt was smaller in mountainous areas than in coastal areas. In two northern vegetation map areas (Northern Karelia–Kainuu and Southwestern Lapland), a clear trend towards earlier snowmelt onset (5–6 days per decade) and increasing melting season length (6–7 days per decade) was observed. In the forested part of northern Finland, a clear decreasing trend in albedo (2 %–3 % per decade in absolute albedo percentage) before the start of the melt onset was observed. The decreasing albedo trend was found to be due to the increased stem volume

Preface to the special issue on integrated research of atmosphere, ecosystems and environment at Pallas

201