Mixing of high-consistency fiber-foam suspensions

Foam-forming has been gaining attention recently to manufacture sustainable packaging and cushioning products in various sectors, including food, automobile and construction [1]. Conventionally, foam suspension is made in a mixing tank at a lower fibre consistency, ≤ 2% resulting in large volumes of water consumption. Besides, the excess moisture from the final foam-formed product needs to be removed by drying. Replacing the current foaming methods with High-consistency foam (HCF) can reduce water consumption, drying energy and equipment footprint. However, increasing the fibre consistency makes the rheology of fibre-foam suspension complex [2], posing challenges in mixing. The present work focuses on mixing this complex suspension to generate a homogeneous HCF by selecting proper impeller geometry, mixing time and surfactant dosage. The lab-scale testing facility consisted of a 0.43 m tall and 0.16 m wide transparent acrylic tank equipped with a top-mount impeller assembly. Three impeller geometries, namely bend-disc, Bakker turbine and high solidity pitched blade turbine, and four impeller combinations were used. Chemi-thermomechanical pulp (CTMP) with a mean fibre length of 2.0 mm, a width of 39 μm and Canadian standard freeness (CSF) of 600 ml was used as the fibre material. The consistency varied from 5% to 15%. An 80/20 mol% mixture of sodium dodecyl sulphate (SDS) and Tween 20 (T 20) was used as the surfactant. The surfactant dosage was varied from 0.5 g/l to 2.0 g/l based on fibre consistency. The quality of the HCF was assessed in terms of air content, foaming time and X-ray microtomography. Preliminary results indicated that the used impeller combination should be selected on the base of fibre consistency. No improvement in the air content was noticed beyond 1.2 g/l surfactant dosage. However, increasing the surfactant dosage reduced foaming time at higher consistencies. Currently, experiments are carried out to understand the role of fibre length and the addition of binders such as guar gum in the mixing. In summary, this work provides an understanding of the mixing geometry and foam chemistry that enables the manufacturing of sustainable packaging products at a much lower water consumption

Pipe rheology of wet coating foams

ObjectivesIn paper and board making, additives have traditionally been added to the pulp suspension before forming. More recently, spray coating of the additives has been developed, which gives such advantages as increased mechanical retention and better wet strength without impairing the sheet uniformity. Spray coating, however, creates mist, has difficulties in dealing with highly viscous fluids and suffers from clogging of the spray nozzles. Foam coating, which is widely used in the textile industry [1], gives the advantages of spray coating without its disadvantages. This technology is currently being developed also for the pulp and paper industry. To engineer processes utilizing foam coating, the complex flow behavior [2,3] of the coating foams must be quantified.Materials and methodsPolyvinyl alcohol (which is a widely used strength additive) and an experimental additive were used as surfactants. Their concentration was widely varied to study the effect of the viscosity and surface tension of the base solution on the foam properties. The air content of foams, generated with a commercial foam generator, was varied between 0.7 and 0.9. The rheological properties of foams were measured with three horizontal pipes (D = 8, 12 and 19 mm). Here, the volumetric flow rate, slip velocity, pressure gradient and bubble size distribution were measured. In the viscosity analysis, the real shear rate at the pipe wall was calculated by applying the Weissenberg-Rabinowitsch correction. Notice that we used a pipe rheometer [4,5,6] instead of a rotational rheometer to minimize the disturbance due to the dying of foam and to measure the foam slip behaviour [3] in process-like conditions. Main conclusionsGenerally, the foam viscosity/slip velocity is a function of air density, air content, solution density, solution viscosity, solution surface tension, bubble size, and shear rate/wall shear stress. These quantities were written in a dimensionless form by using dimensional analysis. Then, by using regression analysis, accurate formulas for the foam viscosity and the slip flow were found that were similar to the theoretically derived formulas presented in Ref. [3].<br/

High-intensity focused ultrasound therapy in the uterine fibroid: a clinical case study of poor heating efficacy

A clinical case study of high-intensity focused ultrasound (HIFU) treatment in the uterine fibroid was conducted. During the therapy, poor heating efficacy was observed which could be attributed to several factors such as the local perfusion rate, patient-specific anatomy or changes in acoustic parameters of the ultrasound field. In order to determine the cause of the diminished heating, perfusion analyses and ultrasound simulations were conducted using the magnetic resonance imaging (MRI) data from the treatment. The perfusion analysis showed high local perfusion rate in the myoma (301.0 +- 25.6 mL/100 g/min) compared to the surrounding myometrium (233.8 +- 16.2 mL/100 g/min). The ultrasound simulations did not show large differences in the focal point shape or the acoustic pressure (2.07 +- 0.06 MPa) when tilting the transducer. However, a small shift (-2.2 +- 1.3 mm) in the axial location of the focal point was observed. The main causes for the diminished heating were likely the high local perfusion and ultrasound attenuation due to the deep location of the myoma.Comment: Conference Proceedin

Feasibility of T2 relaxation time in predicting the technical outcome of MR-guided high-intensity focused ultrasound treatment of uterine fibroids

PurposeThe aim of this study was to assess the feasibility of T2 relaxation time in predicting the immediate technical outcome i.e., nonperfused volume ratio (NPVr) of magnetic resonance-guided high-intensity focused ultrasound (MRgHIFU) treatment of symptomatic uterine fibroids and to compare it with existing T2-weighted imaging methods (Funaki classification and scaled signal intensity, SSI).Materials and methods30 patients with 32 uterine fibroids underwent an MRI study including a quantitative T2 relaxation time measurement prior to MRgHIFU treatment. T2 relaxation times were measured with a multi-echo fast imaging-based technique with 16 echoes. The correlation between pretreatment values of the uterine fibroids and treatment outcomes, that is nonperfused volume ratios (NPVr), was assessed with nonparametric statistical measures. T2 relaxation time-based method was compared to existing T2-weighted imaging-based methods using receiver-operating-characteristics (ROC) curve analysis and Chi-square test.ResultsNonparametric measures of association revealed a statistically significant negative correlation between T2 relaxation time values and NPVr. The T2 relaxation time classification (T2 I, T2 II, and T2 III) resulted in the whole model p-value of 0.0019, whereas the Funaki classification resulted in a p-value of 0.56. The T2 relaxation time classification (T2 I and T2 II) achieved a whole model of a p-value of 0.0024, whereas the SSI classification had a p-value of 0.0749.ConclusionsA longer T2 relaxation time of the fibroid prior to treatment correlated with a lower NPVr. Based on our results, the T2 relaxation time classifications seem to outperform the Funaki classification and the SSI method.</p

Finnish Forest Sector Economic Outlook 2018–2019. Executive Summary

The executive summary is a translation of the summary of the Finnish original publication, and is based on information available in early October 2018. Available at: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-628-5 Year 2018 will be a major economic peak in the Finnish forest sector. Forest industries’ production and export volumes are growing, industrial roundwood fellings are increasing, stumpage prices are rising, and operating profit in non-industrial private forestry is improving. Current cyclical peak is driven by growing world economy, which has increased the demand for forest industry products. Political decisions, such as restrictions on the import and use of recycled fibre and the closures of polluting mills in China, have contributed to the development of Finnish forest exports. In 2019, the growth in the world economy is expected to slow down. Uncertainty in export markets for forest industry products is maintained by, e.g. the Brexit and problems related to the accumulating debts in China and Italy. Despite the slowdown in the global economic growth, the Finnish forest sector is not expected to face a strong downturn. In 2019, the growth in production and export volumes of forest industry products will slow down for most products and the upward trend in export prices will level off. With regard to market pulp, the export price will decrease from the record high level of 2018.201

Wedged gel pad for bowel manipulation during MR-guided high-intensity focused ultrasound therapy to treat uterine fibroids: a case report

Magnetic resonance guided high-intensity focused ultrasound (MR-HIFU) therapy is not feasible in all patients with uterine fibroids because of limiting anatomical factors such as scar tissue, bowel loops or other obstacles in the sonication path. These may prevent the treatment or limit the treatment window, and therefore, also the volume where HIFU therapy can be delivered. Bowel loops present a particular problem because of bowel gas bubbles and hard particles which may cause reflection or absorption of ultrasound energy, potentially leading to thermal damage and even bowel perforation. Most commonly used techniques for bowel repositioning are bladder and/or rectum filling but these are not always sufficient to reposition the bowel loops. With more efficient bowel repositioning technique, the number of eligible patients for MR-HIFU treatment could be increased, and therapy efficacy be improved in cases where bowel loops limit the treatment window.A wedged exterior gel pad was used in two patients presented with in total of four symptomatic fibroids undergoing MR-HIFU treatment when bladder and/or rectum filling was not sufficient to reposition the bowel loops. No severe adverse effects were observed in these cases. The non-perfused volume ratios (NPVs) immediately after treatment were 86% and 39% for the first patient, and 3% for the second patient.Our preliminary experience suggests that the use of a wedged gel pad during MR-HIFU treatment could be an effective tool to manipulate the bowels in cases where the bladder and/or rectum filling is not sufficient to reposition the bowel loops. A wedged gel pad could also be used in other situations to achieve better treatment coverage to the uterine fibroid.</p

Tehokkaat ohjauskeinot maa- ja metsätalouden ilmastovaikutusten edistämiseksi

Tässä raportissa pohditaan, kuinka julkisen vallan ohjausta tulisi muuttaa, jotta se entistä tehokkaammin tukisi maankäyttösektorin hiilinielujen lisäämistä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä maa- ja metsätaloudessa ottaen samalla huomioon ruoan-, puun- ja ympäristöhyötyjen tuotantoa koskevat tavoitteet. Tutkimustietoa tähän liittyen on jo runsaasti. Metsien hiilinieluja voidaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä kasvattaa eniten vähentämällä hakkuita. Seuraavaksi eniten nieluihin ja päästöihin voidaan nykytiedon perusteella vaikuttaa suometsien hoidon käytännöillä, erityisesti nostamalla pohjaveden pintaa ojitetuissa turvemaametsissä. Muiden metsissä tehtävien toimenpiteiden vaikutukset ovat samoilla aikaväleillä huomattavasti vaatimattomampia typpilannoitusta lukuun ottamatta. Vedenpinnan nosto turvemaapelloilla vähentäisi eniten kasvihuonekaasupäästöjä maataloudessa, jossa on myös muita mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen ruoantuotantoa heikentämättä. Tarvitaan kuitenkin aiempaa vaikuttavampaa politiikkaohjausta tukijärjestelmineen, jotta eri toimenpiteet tulisivat myös maanomistajille houkutteleviksi ja käyttöön. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman mukaiset toimenpiteet ja ohjaustoimet hiilinielujen lisäämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi metsätaloudessa näyttäisivät tuovan varsin pieniä muutoksia nykykäytäntöihin (VNS 2022). Sitä kautta myös ilmastohyödyt jäisivät verraten vähäiseksi sekä suometsissä että yleisesti metsätaloudessa. Esimerkiksi metsitystuet ovat ilmaston kannalta hidasvaikutteisia. Toimenpiteet erityisesti suometsissä on suunniteltu toteutettavan uuden metsätalouden tukijärjestelmän puitteissa, joka kuitenkin pohjautuu olennaisesti samoille tavoitteille, eli pääasiassa puuntuotannon lisäämiselle ja välillisesti hakkuiden edistämiselle, kuten nykyinen sekä aiemmat tukijärjestelmät. Suometsien suunnittelutuella pyrittäisiin ohjaamaan suometsien hoidon ja käytön suunnittelua aikaisempaa kokonaisvaltaisempaan suuntaan, mitä voidaan pitää perusteltuna tavoitteena. Suunnitelmissa tulisi aina selvittää jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen mahdollisuudet, kartoittaa luontokohteet ja suunnitella vesiensuojelu. Toisaalta kyseessä ei välttämättä olisi kovin kokonaisvaltainen suunnitelma, koska se voisi sisältää vähimmillään vain kaksi metsänkäsittelytoimenpidettä, esimerkiksi päätehakkuun ja kunnostusojituksen. Vesiensuojelua lukuun ottamatta toimenpiteiden varsinainen toteutus suometsissä riippuisi pääosin metsänomistajien investointihalukkuudesta, johon voidaan vaikuttaa eri toimenpiteiden toteutustuilla. Ehdotettujen toteutustukien ja niiden ehtojen seurauksena käytännön toiminnassa luultavasti painottuisi edelleen perinteiset toimenpiteet, taimikon ja nuoren metsän hoito sekä tuhkalannoitus, koska nämä ovat metsänomistajille yleensä muutenkin taloudellisesti kannattavia toimenpiteitä. Siirtymää jatkuvaan kasvatukseen ei maa- ja metsätalousministeriön laatiman säädösluonnoksen mukaan edelleenkään tuettaisi eikä metsänomistajille maksettaisi markkinattomista ympäristöhyödyistä (pl. ympäristötuki). Tämän johdosta valtion tuki saattaisi jatkossakin ohjautua suometsissä merkittäviltä osin pääasiassa puuntuotantoa lisääviin ja jaksollista kasvatusta suosiviin toimenpiteisiin, millä voi olla nykyisen tutkimustiedon mukaan haitallisia ilmastovaikutuksia ainakin rehevillä paksuturpeisilla soilla. Jos metsänkasvatus on päättynyt tai päättyy avohakkuuseen, kunnostusojituksen (ml. täydennysojitus) suunnittelun tukemista valtion varoin on vaikea perustella ilmasto- ja muiden ympäristöhyötyjen saavuttamisella. Kunnostusojitusten lupakäytäntöä tulisi tiukentaa ja esimerkiksi ojitussyvyyksiä ja täydennysojituksia rajoittaa aikaisempaa enemmän. Näin on toimittu esimerkiksi Ruotsissa. Metsätalouden tukijärjestelmää olisi mahdollista kehittää huomattavasti monipuolisemmaksi ottamalla käyttöön laaja joukko uudentyyppisiä tulosperusteisia tukia ja kannustinpalkkioita markkinattomien ilmasto- ja muiden ympäristöhyötyjen tuottamiseksi. Tulosperusteisuus antaisi mahdollisuuksia toimien kohdentumiseen sinne, missä ne ovat kustannustehokkaimpia. Komission luonnokset valtiontukien suuntaviivoiksi uudelle rahoituskaudelle antavat tällaiseen muutokseen uudenlaisia mahdollisuuksia. Suomen metsätalouden, metsäluonnon ja metsäteollisuuden edun mukaista olisi tarttua näihin uusiin mahdollisuuksiin. Uuden tukijärjestelmän tulisi mahdollistaa erilaisten tulosperusteisten tukien ja kannustinpalkkioiden kokeiluhankkeet. Taimikonhoidolla voidaan vaikuttaa metsän rakenteeseen ja puulajikoostumukseen yleensä enemmän kuin millään muulla toimenpiteellä metsänuudistamista lukuun ottamatta. Ilmastonmuutokseen liittyvien riskien ja niihin sopeutumisen kannalta onkin erityisen tärkeää, miten taimikonhoidossa vaikutetaan puulajisuhteisiin. Tutkimustiedon perusteella sopivalla lehtipuusekoituksella voidaan vähentää puuston kehitykseen liittyviä abioottisia ja bioottisia riskejä etenkin lämpenevän ilmaston olosuhteissa. Lehtipuusekoitus edistää myös luonnon monimuotoisuutta ja hajauttaa omistajan taloudellista riskiä monokulttuureihin nähden. Lehtipuuston osuuden lisääminen on ollut metsänhoidon keskeinen tavoite Suomessa jo yli 30 vuotta, mutta tulokset ovat jääneet osin vaatimattomiksi. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja biodiversiteetin edistämisen näkökulmasta taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen tulisi aikaisempaa enemmän ohjata lehtipuuston osuuden kasvattamiseen. Tämä voitaisiin toteuttaa muuttamalla tukiehtoja niin, että aikaisempaa hieman suurempi osa havupuuvaltaisten rehevien kohteiden käsittelyalasta olisi mahdollista ja kannattavaa jättää lehtipuuston perkaustoimenpiteiden ulkopuolelle. Säästö- ja lahopuun lisäämisellä ja suojavyöhykkeiden leventämisellä voitaisiin edistää useita ympäristötavoitteita samanaikaisesti. Kannustavuuden ja tehokkuuden turvaamiseksi tällaisten toimenpiteiden toteutukseen ohjattujen tukien tulisi kuitenkin johtaa sellaisiin toimiin, jotka ylittävät paitsi lainsäädännön myös metsäsertifiointien vaatimukset. Kivennäismaiden terveyslannoitukseen boorilla ei liity samanlaisia ilmaston kannalta potentiaalisia haitallisia maaperävaikutuksia kuin turvemaiden tuhkalannoituksiin. Kivennäismaiden boorilannoitusten tarvetta on kuitenkin tutkittu valitettavan vähän. Tukea kivennäismaiden boorilannoituksiin olisi perusteltua lisätä, jos tutkimustieto sen tarpeesta ja myönteisistä ympäristövaikutuksista lisääntyy. Samalla tulisi edellyttää, ettei boorilannoituskohteelta kerätä energiapuuta, koska se voi johtaa ravinnehävikkeihin ja boorilannoitusten toistuvaan tarpeeseen. Myös juurikäävän torjunnalla voidaan katsoa olevan myönteisiä ilmastovaikutuksia. Nykyinen lainsäädäntö velvoittaa torjumaan juurikääpää havupuuvaltaisten metsien hakkuissa toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana, kun kantojen läpimitta on yli 10 cm. Kyseiselle läpimittarajalle ei ole mitään luonnontieteellistä perustetta; tutkimusten mukaan juurikääpä voi levitä jopa 2 cm:n läpimittaisille kannoille ja myös taimikonhoidossa. Jos nykyisen velvoitteen läpimittarajan alentamisen katsotaan aiheuttavan toimijoille liian suuria kustannuksia, siihen voitaisiin kannustaa tähän tarkoitukseen kohdennetulla tuella. Erityisen tärkeää tämä olisi nuorissa havupuuvaltaisissa energiapuukohteissa, joissa juurikääpätartunnan riski voi olla huomattava. Samalla tulisi pohtia, miten tällainen tuki voitaisiin toteuttaa kohtuullisilla hallinnollisilla kustannuksilla. Maataloudessa tulosperusteisia ohjauskeinoja ei toistaiseksi ole, mutta niiden suuntaan on mahdollista edetä. Niillä voidaan luoda kannattavan toiminnan mahdollistavia kannustimia ja päästä tuntuviin päästövähennyksiin sekä pienempiin päästövähennyskustannuksiin verrattuna kustannusperusteisiin ohjauksiin. Kokeiluhankkeet olisivat tarpeellisia. Olemassa oleviin mahdollisuuksiin tulisi tarttua pikimmiten. Ekojärjestelmä, joka tulee voimaan CAP-kaudella 2023–2027, sallii tietyissä rajoissa tulosperusteiset palkkiot ympäristön tilaa edistävistä toimenpiteistä viljelijöille. Ne voisivat soveltua etenkin toimiin, joita on tuettu hyvin vähän CAP-järjestelmästä. Tällaisista esimerkkinä voidaan mainita turvemaiden vettäminen eri tavoin. Myös kustannusperusteiset toimet voivat johtaa päästövähennyksiin, mutta niiden tulisi toimia nykyistä paremmin ja laajemmin. Yksittäisille toimenpiteille varattuja resursseja ja siten niiden mahdollista soveltamislaajuutta tulisi lisätä perusteena ilmastotavoitteiden painoarvon nousu. Kannustavuutta tarvitaan lisää. Jos viljelijä voisi osoittaa esimerkiksi toteuttaneensa useita hiilen sitomista ja hiilivarastojen säilymistä edistäviä toimia, hänelle olisi perusteltua maksaa yksittäisten kannustimien lisäksi palkkiota tietyn vähimmäisrajan ylittävästä toimenpiteiden kokonaisuudesta. Toimet maan hiilipitoisuuden ylläpitämiseksi tulisi ottaa osaksi ehdollisuutta ja/tai CAP:n toteutusta siten, että osan CAP-tuesta saisi vain, jos on sitoutunut toteuttamaan ja myöhemmin osoittanut toteuttavansa toimenpiteitä maaperän hiilipitoisuuden ylläpitämiseksi. Tämä voisi tarkoittaa käytännössä esim. sitä, että vahvasti kevätviljapainotteinen viljely ilman alus- ja kerääjäkasveja, tai turvepellon käyttö lähes yksinomaan yksivuotisten kasvien viljelyyn katsottaisiin maan hiilipitoisuutta vähentäviksi toimiksi. Tällöin viljelijän tulisi osoittaa toimenpiteitä, kuten monipuolisempia viljelykiertoja tai alus- ja kerääjäkasvien käyttöä, asiantilan korjaamiseksi, jotta täysi CAP-tuki voitaisiin maksaa ko. peltolohkoille. Kosteikkoviljelyn tukemisessa on riskinä, että ilmastohyödyistä tulee lyhytikäisiä, jos toimenpiteitä toteutetaan saatavien tukien eikä toimenpiteistä saatavan hyödyn takia. Kosteikkoviljelyssä tuotettaville kasveille tulee olla todellista käyttöä maatilalla tai markkinoilla maatilan ulkopuolella. Voidaan kuitenkin suositella rajallista määrää ilmastokosteikkoja, joille maksettaisiin kosteikkojen hoitotukea maataloustukien sijaan ilmasto-, vesistö- ja biodiversiteettihyötyjen tuottamiseksi. Laajamittaisempi ratkaisu turvepeltojen kosteikkojen luomiseen olisivat säätösalaojitetut tai säätöpadotut pellot, jotka tuottaisivat edelleen nurmirehua ruoantuotantoon eli maidon- ja naudanlihantuotantoon, tai kosteikkokasveja eri tarpeisiin. Mahdollisuudet korvaustason nostamiseen erilaisille ojitus- ja padotusratkaisuille tulisi selvittää huolellisesti. Tarvitaan myös hyvien käytäntöjen ja kokemusten keräämistä onnistuneista tapauksista viljelijöiden suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Maataloustukien ulkopuolisten korvausten, kuten esim. päästökompensaatiomaksujen, ehtona kosteikolle tulisi olla turvemailla pellon pohjaveden pinnan nosto tietylle tavoitetasolle (esim. 30 cm tai vain 5–10 cm maan pinnan alla, jolloin vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt pienenisivät noin 15 tai 3 tonniin CO2-ekv./ha). Sopivien kosteikkoalueiden kartoitus tulisi tehdä yhdessä alueellisten vesiviranomaisten, muiden asiantuntijoiden ja maanomistajien kanssa, jotta toimet osattaisiin kohdentaa sopiville alueille ja maankäyttöön liittyviltä ristiriidoilta voitaisiin välttyä. Turvemaalajia olevien huonotuottoisten peltojen poistaminen maataloustuotannosta ilman muita toimenpiteitä voi olla sovelias ratkaisu niiden peltojen osalta, joille on vaikea perustaa kosteikkoa, tai jotka eivät sovellu metsitykseen. Yksi etenemistapa tässä voisi olla heikkotuottoisten turve- ja kivennäismaiden poistaminen maataloustukien piiristä joko julkisilla varoilla tai yksityisten toimijoiden varoista maksettavilla korvauksilla. Uudet pellot ja peltoraiviot, ml. turvetuotannosta vapautuvat suopohjat, tulisi ilmastosyistä pyrkiä rajaamaan kaikkien maataloustukien ulkopuolelle. Samalla kannustin pellonraivaukseen pienenisi. Metsäkadolle tulisi kansallisesti asettaa hyväksyttävä tavoitetaso, jota seurataan vuosittain. Jos tavoitetaso ylitetään, käyttöön tulisi ottaa taloudellisia ohjauskeinoja, kuten maankäyttömuutosmaksu. Ilmastohaitan suuruiseksi asetettuna maankäyttömuutosmaksu on tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas ohjauskeino, koska metsänraivaus jätetään tekemättä vain niissä tapauksissa, joissa ilmastohaitta on suurempi kuin maankäytön muutoksesta aikaansaatava yksityinen hyöty. Yhden ohjauskeinon sijaan metsäkadon hillitsemiseksi olisi tarkoituksenmukaista soveltaa useamman ohjauskeinon yhdistelmää, kuten maankäyttömuutosmaksua ja maatalouden investointitukien ehtojen tarkistusta (esim. raivioiden soveltuvuus riittävän peltoalan osoittamiseen). Ohjauskeinojen yhdistelyssä keskeisiä tavoitteita ovat tasapaino rajoittamisen ja kannustavuuden välillä ja toisaalta eri sektorien tasapuolinen huomioiminen. Tärkeää olisi myös sopia kansallisesta metsäkadon ja sen päästöjen tavoitetasosta, jonka suhteen käyttöön otettavien ohjauskeinojen ja EU-lähtöisen sääntelyn vaikutuksia voidaan arvioida. Kasvihuonekaasuinventaariota on tärkeää kehittää niin, että erilaisten toimenpiteiden kasvihuonekaasupäästöjä vähentävät ja hiilivarastoja kasvattavat vaikutukset maa- ja metsätaloudessa tulisivat oikein huomioitua inventaariolaskelmissa ja esille suotuisina ilmastovaikutuksina. Vaikka kaikille metsänomistajille ja maatiloille eri alueilla tulee olla tarjolla ohjauksia ja kannustimia ilmastotoimiin, kannustavimmat ohjaukset tulee kohdentaa ensi sijassa toimiin, joilla saavutetaan merkittäviä ilmastovaikutuksia. Tämä voi tarkoittaa maatalous- ja metsäpolitiikan resurssien osittaista uudelleensuuntaamista ja painotusta sekä esimerkiksi tulosperusteisten ohjausten kokeiluhankkeita. Ellei entistä kannustavampia ohjauksia määrätietoisesti kehitetä ja oteta käyttöön jo lähivuosina, on todennäköistä, ettei merkittäviä ilmastovaikutuksia saada aikaan maa- ja metsätaloudessa 2020-luvulla, mikä heikentäisi Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista

Maa- ja metsätalouden tukijärjestelmiä on kehittävä rohkeasti ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi

Jos Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035, maa- ja metsätalouden tukijärjestelmiä on uudistettava niin, että ilmastotavoitteet ovat nykyistä suuremmalla painoarvolla mukana ohjauksessa. Tarvitaan selvästi enemmän kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä hiilivarastojen säilyttämiseen ja lisäämiseen. Tukijärjestelmien huolellisella suunnittelulla voidaan edesauttaa myös muiden yhteiskunnallisten ja ympäristötavoitteiden toteutumista