Vankeusmaantieteellinen näkökulma Turun kehruuhuoneeseen, 1820–1825

publishedVersionPeer reviewe

Naisvankien kirjeet 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa

Johanna Annolan tutkimuksessa tarkastellaan seitsemän naisvangin kirjeitä vapaakirkollisen turvakodin johtajattarelle 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa. Annola tutkii, miten naiset kertoivat menneestä elämästään, ja miten kaksi laitosta, vankila läsnä olevana ja muisteltu turvakoti menneisyydessä, vaikuttivat naisten kirjeperformanssiin. Lisäksi hän analysoi, miten naiset rakensivat kirjeissään tulevaisuuttaan. Millaisia narratiiveja naiset käyttivät näissä tilanteissa? Annola lukee vankien kirjeitä erilaisten valtarakenteiden ohjaamina esityksinä. Tämä artikkeli avaa uuden näkökulman marginalisoituneiden työläisnaisten toimijuuteen

Kehollisuus osana johtajuutta : Kehon vaikutus urakehitykseen

Tutkimuksen taustalla vallitsee huomio siitä, että alaiset suhtautuvat samassa asemassa oleviin johtajiin eri tavoin. Suhtautumiseen vaikuttaa vahvasti monet tiedostamattomat asiat ja ajattelumallit, jotka kumpuavat ihmisten aikaisemmista kokemuksista alitajuisesti. Tutkimuksen taustalla vallitsee ajatus siitä, että nyky-yhteiskunnassa ihmiset ovat yhä korkeammin koulutettuja. Tämä heijastuu työelämään siten, että ammattitaitoisuuden käsite on laajentunut. Enää ei riitä, että johtaja on asiantuntija, vaan ammattitaitoa arvioidaan myös kehollisuuden perusteella. Asiantuntijuus ei välttämättä enää riitä takaamaan sitä, että ihminen menestyy urallaan, vaan menestys on monien, jopa osittain epäolennaisten, tekijöiden summa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiseksi mielletään hyvä johtaja ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Tutkin, kuinka erilaiset ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat kokemuksiin johtajan ammattitaidosta. Lisäksi tutkin, kuinka ulkonäkö, pukeutuminen ja esiintyminen vaikuttavat johtajan urakehitykseen ja muodostavatko nämä ominaisuudet rajoitteita. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Kysymykset liittyivät kolmeen aihealueeseen, ulkonäköön, pukeutumiseen ja esiintymiseen. Haastattelukysymysten lisäksi haastateltaville esitettiin kuvat kahdeksasta johtajasta ja heidän tuli valita ulkonäön perusteella sopivin sekä epäsopivin toimitusjohtaja. Lisäksi heidän tuli kuvailla, millaisia johtajia kuvissa esiintyvät ihmiset ovat ulkonäkönsä perusteella. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä kymmentä henkilöä, viisi miestä ja viisi naista. Haastateltavat ovat iältään 28–52-vuotiaita ja he edustavat eri alojen organisaatiota. He työskentelevät omissa organisaatioissaan erilaisissa asemissa, mukana on sekä johtotehtävissä että alaisena olevia henkilöitä. Tutkimuksen teoria pohjautuu jaettuun johtajuuteen ja kehollisuuteen. Jaetussa johtajuudessa johtaminen ja vastuun kantaminen kuuluvat organisaatiossa kaikille. Jaettu johtaminen on valtaistamista, jonka seurauksena työntekijät ottavat vastuuta yli omien työtehtäviensä. Johtamisen kehollisuudella halutaan tuoda ilmi sitä, että johtajuus rakentuu kaikkien kehon aistien avulla. Kehollisuus tuo johtajuuteen mukaan erilaiset kokemukset, arvot ja tunteet. Ammattitaitoinen johtaja on ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen. Hän näyttää siistiltä ja huolitellulta. Johtaja pukeutuu tilanteeseen sopivasti ja häneltä odotetaan sekä formaalia että epäformaalia pukeutumista sopivassa suhteessa. Esiintyjänä ammattitaitoinen johtaja on luonnollinen ja itsevarma. Erityisesti korkeimmissa asemissa johtajaan kohdistuu enemmän odotuksia, koska hän toimii yrityksen keulakuvana ja työntekijöiden esikuvana. Tutkimuksen keskeisimpinä havaintoina voidaan todeta, että johtajan ulkonäkö todella vaikuttaa hänen urakehitykseensä. Johtajana oleminen vaatii kultaisen keskitien löytämistä. Johtaja ei voi olla mitään liikaa tai liian vähän. Tämä pätee niin ulkonäköön, pukeutumiseen kuin esiintymiseen. Se millaiseksi ammattitaitoinen johtaja mielletään, on tällä hetkellä murroksessa. Tiukat normit ovat antamassa tilaa vapaammalle ajattelutavalle. Johtajan ei tarvitse aina pukeutua pukuun näyttääkseen ammattitaitoiselta. Persoonaa voi tuoda esille ja rajoja voi rikkoa jossain määrin. Tietyillä aloilla johtajan edelleen odotetaan olevan konservatiivisempi ja myös näyttävän siltä

Kristittyjä nuorukaisia kasvattamassa

Arvioitu teos: Lauri Julkunen: Kynällä ja Sanalla. Yrjö Karilas poikien kasvattajana 1910–1960-luvuilla. Jyväskylän yliopisto 2021. 306 s. ISBN 978-951-39-8926-2

"Joskus omat murheet tuntuu pieniltä ja arvostaa sitä mitä on." Myönteinen näkökulma lastensuojelun sosiaalityöhön tarkastellen työn ja perheen välistä vuorovaikutusta

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työn ja perheen välistä vuorovaikutusta sekä lastensuojelutyön motivoivia ja palkitsevia asioita. Työn ja perheen välistä vuorovaikutusta tarkastellaan rikastavuuden ja ristiriidan käsitteiden kautta. Tutkimuksen aineistona olivat 19 lastensuojelun sosiaalityöntekijän täyttämää kyselylomaketta sekä tutkimuksen teemoista esille tullut keskustelu. Tutkimuksen aineiston analysoinnissa yhdistetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia analysointimenetelmiä (mixed methods). Määrällisessä analysoinnissa aineistoa analysoidaan keskilukujen, prosenttijakaumien ja summamuuttujien avulla. Laadullista aineistoa analysoidaan sekä teorialähtöisen että teoriaohjaavan sisällön analyysin avulla. Kvantitatiivisen analyysin mukaan sosiaalityöntekijät kokivat perhe-elämänsä rikastavan työelämää enemmän kuin toisinpäin. Sosiaalityöntekijät kokivat työelämänsä vaikeuttavan enemmän perhe-elämää kuin toisinpäin. Kvalitatiivisen analyysin mukaan lastensuojelun sosiaalityön koettiin kuitenkin parantavan perhe-elämää monin eri tavoin. Lastensuojelun sosiaalityön motivoivat ja palkitsevat seikat jaettiin tutkimuksessa työn luonteeseen, asiakastyöhön ja työntekijälähtöisiin tekijöihin. Lastensuojelun sosiaalityön myönteisiä puolia on jatkossa tärkeää tuoda esille tutkimuksen kautta, jotta alalle jatkossa löytyy halukkaita työntekijöitä. Lisäksi negatiivisen lastensuojelun tutkimuksen rinnalle tarvitaan realistista työn myönteisiä puolia selvittävää tutkimusta