Moniammatillisuus ikäihmisten lääkkeiden järkevän käytön edistämisessä : kansallinen selvitys ja suositukset

Lääkehoito on tärkeä osa iäkkäiden hoitoa. Toivottujen vaikutusten lisäksi lääkehoidoissa on monia ongelmia. Lääkitysongelmat lisäävät kustannuksia ja heikentävät potilaan elämänlaatua. Useita lääkkeitä tarvitsevien ikäihmisten hoidossa pyritään hallittuun monilääkitykseen. Iäkkäiden järkevää lääkkeiden käyttöä on pyritty viime vuosikymmeninä edistämään kehittämishankkeilla, laatusuosituksilla ja lainsäädännön muutoksilla. Tutkimusten mukaan valtaosa lääkehoidon ongelmista olisi ratkaistavissa erilaisilla arvioinneilla ja toimenpiteillä, mutta niiden toimeenpano on jäänyt kuitenkin vajaaksi. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea kokosi vuonna 2012 verkoston edistämään ikäihmisten lääkkeiden järkevää käyttöä moniammatillisuuden näkökulmasta. Verkoston tavoitteena oli kehittää ja pilotoida erilaisia moniammatillisia tiimityön malleja iäkkäiden lääkehoitojen optimoimiseksi. Tässä raportissa kuvataan Fimean koordinoiman verkoston vuosina 2012–2015 tekemää työtä ja kehitettyjä moniammatillisia toimintamalleja. Lisäksi raportti esittelee kansallisia suosituksia siitä, miten iäkkäiden lääkehoidon järkeistämistä tulisi edistää moniammatillisesti.Raportissa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa (luvut 2–3) kuvataan moniammatillisen verkoston toimintaa ja tuloksia. Toisessa osassa (luvut 4–5) kuvataan toiminnan tuloksien pohjalta annettavatsuositukset. Moniammatillinen verkosto koottiin ryväsotannalla haastattelemalla eri puolella Suomea moniammatillisesti toimivia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Verkostoon kuului lääkäreitä, sairaanhoitajia, farmaseutteja ja proviisoreita. Vuoden 2015 lopussa verkoston ydin koostui 14 moniammatillisesta tiimistä. Kehittämistiimit kattoivat laajasti koko potilaan lääkehoitopolun ja edustivat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöjä eri puolilta Suomea. Verkoston tavoitteena ei ollut etsiä nopeita ratkaisuja yksittäisiin lääkehoidon ongelmiin vaan kehittää toimintaa kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Fimea laati yhteistyössä Helsingin yliopiston kliinisen farmasian yksikön kanssa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen eri maissa toimivista moniammatillisista toimintamalleista.Katsauksen perusteella moniammatilliset toimintamallit näyttäisivät edistävän iäkkäiden lääkehoitojen tarkoituksenmukaisuutta ja hoitoon sitoutumista. Verkoston laatima selvitys osoittaa, että lääkkeiden järkevän käytön ongelmista on paljon tutkimustietoa. Lääkkeiden käytön järkevöittämiseksi on perustettu työryhmiä, annettu suosituksia, käynnistetty kehittämishankkeita ja järjestetty täydennyskoulutusta, mutta toimeenpano ei ole ollut riittävän tehokasta. Moniammatillisuuden näkökulmasta lääkkeiden järkevän käytön toteutumisessa on ongelmia kaikilla tasoilla: rakenteissa, organisaatioissa ja tiimien toimintatavoissa. Iäkkäiden lääkehoidon ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että potilaan hoito ei ole riittävän kokonaisvaltaista. Hoitovastuut ovat pirstaloituneet, eikä kukaan vastaa lääkehoidon kokonaisuudesta. Tilannetta heikentää potilastietojen puutteellinen kulku. Usein työtä kehittävät yksiköt tai ammattiryhmät, mutta toiminnan kokonaisuutta ei johdeta järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti. Uudistukset tulisi toteuttaa suunnitelmallisesti kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon tasoilla. Moniammatillinen yhteistyö voi vaihdella rinnakkain tekemisestä syvempään yhteisymmärryksen muodostamiseen ja rajanylityksiin perustuvaan yhdessä tekemiseen. Rinnakkain tekeminen voi riittää silloin, kun potilaan tilanne on suhteellisen yksinkertainen ja ammattilaiset voivat tehdä laadukkaat hoitopäätökset ilman vuorovaikutusta toisiin ammattilaisiin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi potilaan lääkehoidon ongelmien tunnistaminen ja ehkäisy, lääkityslistan ajantasaisuuden tarkistaminen ja lääkityksen tarkistus. Moniammatillinen lääkehoidon arviointi tai muut lääkehoidon arvioinnin muodot ovat yhdessä tekemisen esimerkkejä. Moniammatillinen toimintatapa ja sen kehittäminen ovat keskeisiä keinoja edistää potilaiden kokonaisvaltaista hoitoa.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniks

Intracellular localization of Treponema denticola chymotrypsin-like proteinase in chronic periodontitis

Treponema denticola is an important periodontal pathogen capable of tissue invasion. Its chymotrypsin-like proteinase (CTLP) can degrade a number of basement membrane components in vitro, thus suggesting a contribution to tissue invasion by the spirochete. The aim of this study was to analyze the localization of CTLP in chronic periodontitis tissues ex vivo. A polyclonal antibody specific to T. denticola cell-bound CTLP was used to detect the spirochetes in the gingival tissues of patients with moderate to severe chronic periodontitis (n=25) by immunohistochemistry and periodic acid-Schiff staining (PAS). The presence of T. denticola in the periodontal tissue samples was analyzed by PCR. Periodontal tissue samples of 12 of the 25 patients were found to be positive for T. denticola by PCR. Moreover, CTLP could be detected in the periodontal tissues of all these patients by immunohistochemistry. In the epithelium, the CTLP was mostly intracellular. Typically, the positive staining could be seen throughout the whole depth of the epithelium. When detected extracellularly, CTLP was localized mainly as granular deposits. The connective tissue stained diffusely positive in four cases. The positive staining co-localized with the PAS stain in nine cases. T. denticola and its CTLP could be detected in diseased human periodontium both intra- and extracellularly. The granular staining pattern was suggestive of the presence of T. denticola bacteria, whereas the more diffused staining pattern was indicative of the recent presence of the bacterium and shedding of the cell-bound proteinase

Community Pharmacists' Contribution to Medication Reviews for Older Adults : A Systematic Review

ObjectivesTo identify medication review interventions for older adults that involve community pharmacists and evidence of outcomes of these interventions. DesignSystematic review. MeasurementsCinahl, MEDLINE (Ovid), Scopus, International Pharmaceutical Abstracts, and Cochrane Library were searched for articles published between January 2000 and February 2016. Articles involving community pharmacists in medication reviews for outpatients aged 65 and older were included. Evidence of economic, clinical, and humanistic outcomes of interventions was summarized. ResultsSixteen articles were found that described 12 medication review interventions, of which 6 were compliance and concordance reviews, 4 were clinical medication reviews, and 2 were prescription reviews according to a previously developed typology. Community pharmacists' contributions to reviewing medications varied from sending the dispensing history to other healthcare providers to comprehensive involvement in medication management. The most commonly assessed outcomes of the interventions were medication changes leading to reduction in actual or potential drug-related problems (n=12) and improved adherence (n=5). ConclusionRegardless of community pharmacists' contributions to interventions, medication review interventions seem to reduce drug-related problems and increase medication adherence. More well-designed, rigorous studies with more sensitive and specific outcomes measures need to be conducted to assess the effect of community pharmacists' contributions to reviewing medications and improving the health of older adults.Peer reviewe

Towards interprofessional networking in medication management of the aged : current challenges and potential solutions in Finland

Peer reviewe

Saattohoidon osaamisen kehittäminen : Attendo Helinä-kodilla ja Attendo Tapalankalliolla

Kehittämispainotteisena opinnäytetyönä järjestettiin Attendo Helinä-kodin ja Attendo Tapalankallion hoitohenkilökunnalle saattohoitokoulutus. Opinnäyteyön tavoitteena oli syventää hoitohenkilökunnan osaamista saattohoidossa ja tukea hoitohenkilökuntaa omaisten tukemisessa sekä saattohoitajana jaksamisessa. Kehittämispainotteisen opinnäytetyön tuotoksena syntyi PowerPoint-esitys, joka toimi saattohoitokoulutuksen runkona. Koulutuksessa käytiin läpi saattohoitoon liittyvää keskeistä käsitteistöä: oireenmukainen hoito, omahoitajuus saattohoidossa, omaisten kohtaaminen ja tukeminen sekä tunteiden merkitystä hoitajan jaksamiseen saattohoitotyössä. Keskeisten käsitteiden määrittämisessä käytettiin hoitotieteellisiä tutkimuksia ja alan kirjallisuutta. Käytettävä materiaali rajattiin siten, että lähteet ovat asiantuntijoiden kirjoittamia mahdollisimman tuoreita julkaisuja. Koulutuksessa ei annettu valmiita vastauksia, vaan annettiin tietoa kokonaisvaltaisesta saattohoidosta ja tuotiin esille hoitotilanteita uusista näkökulmista. Koulutuksen jälkeen kerättiin palaute koulutuksen odotuksista ja sisällöstä, lisäksi kahden kuukauden kuluttua koulutuksesta pyydettiin palaute koulutuksen vaikutuksesta työyhteisöissä. Saattohoitokoulutukselle oli tarve. Palautteen mukaan koulutus oli mielenkiintoinen, laaja ja käsitelty useasta eri näkökulmasta. Toivottavasti koulutuksen myötä hoitoyksiköissä syntyisi kiinnostusta ja halua kehittää saattohoidon osaamista. Palautteiden mukaan yksiköissä ei ole kehitetty saattohoitotyötä, vaikka kiinnostusta ja tarvetta saattohoidon kehittämiselle olisi. Johtopäätöksenä herääkin kysymys, että onko johto tarpeeksi sitoutunut saattohoidon kehittämiseen. Puuttuuko yksiköistä mahdollisesti vastuuhenkilö ja olisiko sellaisen nimeäminen tai mahdollisen työryhmän perustaminen paikallaan. Toivottavasti hoitoyksiköt voisivat jatkossa hyödyntää koulutusmateriaalia, joka on heillä sähköisessä ja kirjallisessa muodossa. Avainsanat: hoitajan jaksaminen, kehittäminen, koulutus, omaisten tukeminen, saattohoidon osaaminenTraining in terminal care for the staffs in Attendo Helinä Care Home and Atten-do Tapalankallio was organized as a thesis with the main staff on the develop-mental side. The objective for the training was to increase the staffs knowledge in terminal care, how to support them in supporting relatives and give the staff support delivering terminal care. The thesis was presented by PowerPoint, which was the bases of the training. Part of the training was to explain the central concepts of terminal care: symptom centered care, primary nurse in terminal care, facing and supporting relatives and also the meaning of feelings related to the strength needed from the nurses in terminal care. Researches on nursing and professional literature were used to explain the cen-tral concepts. All used material was limited to be as up-to-date publications as possible written by experts. The training did not give any straight answers, but gave information regarding holistic approach to terminal care and brought up nursing situations from new aspects. The participants’ feedback on the expectations and the contents of the training was gathered after the training. Feedback of the influence the training had had on the staff was asked two months later. There was a need for training on terminal care. According to the feedback, the training was interesting, extensive and viewed from many different angles. Due to the training, there will hopefully be increased interest on developing and wish to develop skills in terminal care in that care unit. According to the feedback, there has been no development in terminal care in that unit, although there is increased interest in improving and need to improve terminal care. As a conclusion it can be asked, if the management is committed enough to improve terminal care. Is the care unit missing a responsible person or would it be a place to name one or put together a working group? It would be good it the care unit could utilize the training material in the future. They have it in electronic and written form. Keywords: nurses coping, development, training, supporting relatives, terminal care skill