Maailmanloppu Muumilaaksossa: Apokalyptinen kuvasto ja juonirakenne teoksessa Kometen kommer (Muumipeikko ja pyrstötähti)

Tarkastelen tutkielmassani apokalyptista kuvastoa ja juonirakennetta Tove Janssonin teoksessa Kometen kommer (Muumipeikko ja pyrstötähti). Teoksessa Muumilaaksoa uhkaa pyrstötähti, jonka oletetaan tuhoavan koko laakson asukkaineen. Seikkailuntäyteinen aika vie hahmoja eteenpäin alati synkistyvässä maailmassa, mutta lopulta pyrstötähti ei iskeydykään maahan. Tarkoitukseni onkin osoittaa, että teos voidaan laskea apokalyptiseksi, vaikka itse maailmanloppua ei tapahdukaan. Toisessa luvussa käsittelen Tove Janssonia ja Muumien syntyajan historiallista kontekstia. Muumikirjat saivat alkunsa toisen maailmansodan aikana ja on mahdollista todeta sodan kytkökset niin kirjailijan ajatusmaailmaan, kuin sinä aikana syntyneisiin teoksiinkin. Apokalyptisissa teoksissa käytetään usein sodan tematiikkaa ja kuvastoa, joten sotakytköstä on mielekästä tutkia kohdeteoksestani. Kolmannessa luvussa erittelen kohdeteoksen apokalyptista kuvastoa sekä sodan, uhkaavan komeetan että Raamatun ilmestyskirjan lopun merkkien kautta. Neljännessä luvussa analysoin teoksen juonirakenteen apokalyptisyyttä. Käytän apunani Mikko Mäntyniemen apokalyptista kronotooppia, sekä hänen erittelemiään apokalyptisen kerronnan tekstuaalisia keinoja. Luvussa erittelen teoksen juonirakenteen kolmeen osaan: mimeettiseen maailmaan, apokalyptiseen aikaan ja pelastukseen. Apokalyptinen aika alkaa Piisamirotan antamasta profetiasta ja päättyy apokalyptisen singulariteetin kautta pelastukseen. Apokalyptisen kronotoopin keskeisin osa-alue on apokalyptinen aika, joka määrittää suurimman osan teoksesta. Analysoin myös kohdeteoksen hahmojen toimintaa apokalyptisessa ajassa, mikä on ulkoa tulevan uhan takia rajattua. Käsittelen myös apokalypsin aiheuttamaa muutosta hahmoissa. Viidennessä luvussa käsittelen Muumien luontosuhdetta. Muumeille luonto näyttäytyy erittäin tärkeänä ja rakkaana, ja näin ollen lähestyvän pyrstötähden aiheuttamat muutokset luonnossa koettelevat myös Muumien luontoa. Käsittelenkin Muumien luontosuhdetta myös ekokritiikin kautta. Johtopäätöksenä totean teoksen kuvaston, juonirakenteen ja hahmojen muutoksen tukevan ajatustani siitä, että teos on nähtävä apokalyptisenä pelastuksesta huolimatta

Soluble adhesion molecules in preclinical type 1 diabetes

Tyypin 1 diabetes on T-soluvälitteinen autoimmuunisairaus, jossa elimistön oma puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman Langerhansin saarekkeiden insuliinia tuottavat beetasolut. Taudin puhkeamista edeltää jopa vuosia kestävä esidiabeettinen vaihe, jonka aikana beetasolut tuhoutuvat asteittain niin, että vain 10-20% insuliinia tuottavista soluista on enää jäljellä taudin puhkeamishetkellä. Insuliinin puutteen vuoksi verensokeri kohoaa ja tällöin on aloitettava elinikäinen insuliinikorvaushoito pistoksin. Suomalaiset lapset ja nuoret sairastuvat tyypin 1 diabetekseen useammin kuin muiden maiden lapset ja nuoret. Emme tiedä tähän syytä. Nykykäsityksen mukaan sekä perimä että ympäristötekijät vaikuttavat sairastumisalttiuteen. Vaikka sairastumisriskiä voidaan jo nykyisin arvioida varsin hyvin perintötekijöiden, elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa kuvastavien ilmaisimien eli autovasta-aineiden sekä varhaisen insuliinivasteen avulla, on sairauden puhkeamisen ennustaminen yksilötasolla vielä puutteellista. Tehokas taudin ennustaminen on edellytys taudin ehkäisylle niin, että alkanut beetasolutuho pystyttäisiin tällöin mahdollisesti pysäyttämään ja diabeteksen puhkeaminen estämään. Edellytyksenä autoimmuunireaktion käynnistymiselle on T-solujen siirtyminen kohdekudokseensa eli haiman Langerhansin saarekkeisiin. Keskeinen osa tässä tapahtumassa on adheesio- eli ns. tarttumismolekyyleillä, jotka ilmentyvät valkosolujen ja verisuonten endoteelisolujen pinnalla. Nykyisin tunnetaan suuri joukko adheesiomolekyylejä, ja niitä pystytään määrittämään myös liukoisessa muodossaan perifeerisestä verenkierrosta. Kohonneita pitoisuuksia on tavattu sekä autoimmuunisairauksissa että monissa muissakin tulehduksellisissa tiloissa. Omassa työssäni tutkin liukoisten adheesiomolekyylien (sICAM-1 ja sL-selektiini) pitoisuuksia verenkierrossa esidiabeteksen eri vaiheessa olevilla lapsilla ja nuorilla. Keskeistä oli selvittää peilautuuko diabeettinen tautiprosessi kohonneina pitoisuuksina ja voitaisiinko näiden molekyylien avulla parantaa entisestään taudin puhkeamisen ennustettavuutta lapsilla ja nuorilla. sICAM-1 ja sL-selektiinipitoisuudet määritettiin ELISA-menetelmällä useilta sadoilta eri-ikäisiltä DiMe ja DIPP-tutkimukseen sekä pohjoissuomalaiseen koululaistutkimukseen osallistuneilta lapsilta ja nuorilta. Emme havainneet yhteyttä sICAM-1-pitoisuuksien ja luokan II HLA-geenien määräämän tautialttiuden välillä mutta HLA-DQB1-genotyypillä voi olla vaikutusta L-selektiinipitoisuuksiin niin, että vähäisen perinnöllisen riskin omaavilla lapsilla ja nuorilla sL-selektiinitasot olivat korkeammat kuin korkeamman riskin omaavilla lapsilla ja nuorilla. Tämä ero tuli tosin esiin vain yksilöillä, joilla ei ollut ensimmäisen asteen tyypin 1 diabetesta sairastavaa sukulaista. Beetasoluautoimmuniteetti itsessään ei liittynyt kohonneisiin sICAM-1 tai sL-selektiinipitoisuuksiin sillä vaikka korkean sairastumisriskin autovasta-aineprofiili eli positiivisuus useammalle kuin yhdelle autovasta-aineelle, korkea ICA-taso sekä IA-2A-positiivisuus assosioituivatkin kohonneisiin sICAM-1 ja sL-selektiinipitoisuuksiin lapsilla, joiden sisar oli aiemmin sairastunut tyypin 1 diabetekseen, emme voineet nähdä vastaavaa yhteyttä terveillä koululaisilla. Heillä autovasta-aineiden lukumäärä tai spesifisyys ei näyttänyt vaikuttavan adheesiomolekyylitasoihin, vaikkakin korkea sICAM-1-pitoisuus assosioitui korkeaan IA-2A-tasoon IA-2A-positiivisilla koululaisilla. sL-selektiinitasot olivat korkeampia koululaisilla, joiden varhainen insuliinivaste todettiin alentuneeksi verrattuna niihin, joilla tämä vaste oli normaali kuvastaen mahdollisesti voimakasta valkosoluaktivaatiota liittyen vaikeaan ja etenevään beetasolutuhoon. Varhain alkava, etenevä beetasoluautoimmuniteetti, tai edes sairastuminen tyypin 1 diabetekseen viidenteen ikävuoteen mennessä, ei heijastunut kohonneina liukoisten adheesiomolekyylien pitoisuuksina perifeerisessä verenkierrossa kahden ensimmäisen ikävuoden aikana perinnöllisesti tyypin 1 diabetekselle alttiilla lapsilla vaikkakin serokonversio autovasta-ainepositiiviseksi peilautui kolmen kuukauden ajan kohonneina sL-selektiinitasoina. Tyypin 1 diabetekseen sairastuneiden lasten sisaruksilla totesimme kohonneet sICAM-1-tasot 6-48 kuukautta ennen sairastumishetkeä mikä saattaa kuvastaa menossa olevaa immuuniaktivaatiota ja/tai kudostuhoa tänä aikana liittyen beetasolutuhoon. Toinen mahdollisuus voisi olla elimistön puolustuksellinen reaktio beetasolutuhon hillitsemiseksi. Kuitenkin sekä tautiin sairastuneilla että seurannan aikana terveinä pysyneillä lapsilla ja nuorilla liukoisten adheesiomolekyylien pitoisuudet vaihtelivat huomattavasti koko seurannan ajan niin, että niiden avulla ei pystytty ennustamaan sairastuvia riittävän hyvin. Tämä huomattava yksilöiden välinen, mutta myös sisäinen vaihtelu, tuli esiin myös perinnöllisesti tyypin 1 diabetekselle alttiilla pienillä lapsilla viitaten siihen, että monet beetasoluautoimmuniteettiin liittymättömät ja tässä työssä vakioimattomat seikat vaikuttavat näiden molekyylien tasoihin perifeerisessä verenkierrossa. Näin ollen sICAM-1 tai sL-selektiinipitoisuuksien määrittämisestä ei näyttäisi olevan käytännön hyötyä tyypin 1 diabeteksen ennustamisessa lapsilla ja nuorilla.The aim of this work was to characterize the active autoimmune process preceding the clinical manifestation of human type 1 diabetes, both familial and non-familial, based on the quantification of circulating concentrations of sICAM-1 and sL-selectin, which are established markers of endothelial and leukocyte activation. We also aimed at assessing whether these markers could be used to discriminate between disease progressors and non-progressors, in order to improve the prediction of type 1 diabetes on an individual basis in children and adolescents. sICAM-1 and sL-selectin concentrations were analysed with specific ELISA kits. The subjects were derived from the nationwide Childhood Diabetes in Finland (DiMe) study, the Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) study and from the study of beta-cell autoimmunity in schoolchildren in northern Finland. We did not observe any relationship between sICAM-1 and HLA class II-conferred susceptibility to type 1 diabetes, but sL-selectin concentrations were higher in autoantibody-negative schoolchildren carrying HLA-DQB1 genotypes conferring low or decreased risk for type 1 diabetes. Autoimmunity per se is not associated with elevated concentrations of sICAM-1 or sL-selectin. Autoantibodies with strong predictive value, i.e. multiple autoantibodies, high ICA levels and positivity for IA-2A, are related to increased concentrations of soluble adhesion molecules in familial type 1 diabetes, but not in non-familial cases, indicating that these markers only partly overlap with conventional humoral immune markers, i.e. autoantibodies against islet cell antigens. They may reflect other characteristics of the autoimmune process, although intra-individual and inter-individual variation is substantial, indicating that there are several other unrelated factors affecting the concentrations of soluble adhesion molecules in the peripheral circulation. Increased concentrations of sL-selectin in subjects with impaired beta-cell function may reflect leukocyte activation associated with destructive insulitis. Early-onset progressive beta-cell autoimmunity, or even progression to clinical type 1 diabetes by the age of 5 years, is not reflected in overall increased concentrations of soluble adhesion molecules in the peripheral circulation during the first 2 years of life in children with increased HLA-conferred disease susceptibility, although elevated concentrations of sL-selectin were found to be temporally associated with seroconversion to autoantibody positivity. The older children representing familial type 1 diabetes presented with increased levels of sICAM-1 6-48 months before diagnosis, which may reflect immune activation and/or tissue destruction going on in the progressors. Alternatively it may be a defensive attempt to reduce aggressive insulitis. The substantial overlapping in the circulating levels of soluble adhesion molecules between the progressors and non-progressors on all occasions implies, however, that peripheral sICAM-1 and sL-selectin concentrations cannot provide a clinically meaningful tool for differentiating those children who will develop clinical type 1 diabetes from those who will remain non-diabetic

Aspects of Self-awareness: An Anatomy of Metacreative Systems

We formulate a model of computational metacreativity. It consists of various aspects of creative self-awareness that potentially contribute, in various combinations, to the metacreative capabilities of a creative system. Our model is inspired by a psychological view of metacreativity promoting the awareness of one's thoughts during the creative process, and draws from the field of self-adaptive software systems to explicate different viewpoints of metacreativity in creative systems. The model is designed to help in analyzing metacreative capabilities of creative systems, and to guide the development of creative systems to a more autonomous and adaptive direction.Peer reviewe

Future export markets of industrial wood construction – A qualitative backcasting study

The forest sector can play a major role in the transformation to a sustainable bioeconomy, driven by climate change, population growth, and accelerated urbanization. However, in most contexts, the industrial wood construction markets, as a promising field for sustainable bioeconomy, are still at a niche level. The analysis in this study concerns the preferred future export markets for industrial wood construction for the Finnish wood construction industry, as viewed by a panel of industrial, policy and academic experts. The aim is to identify promising export markets for Finland, and to identify required pathways by 2030. A qualitative participatory backcasting method was applied to explore the future visions of the industrial wood construction (IWC) sector and its export markets, as well as the pathways from the current towards the envisioned future. Thirty-five experts formed a panel which produced five visions of the development of industrial wood construction sector exports from Finland, covering the period 2020-2030. All the visions foresaw that the domestic market needs to develop first, to build up the competencies needed to fuel the growth in the exports. Asia, particularly China with its rapidly growing markets, and Europe, with its growing sustainability awareness, commonly appeared as the most promising areas for export growth. The resulting visions differed in terms of export portfolios, varying from more traditional wood materials and products to product-service-solutions. The policy measures identified to accelerate the envisioned growth included harmonization of product and building standards and regulations in the Nordic region and beyond, developing the educational base, and using of digital solutions in building new networks and communication in the IWC sector.Peer reviewe