Kirjanik Valev Uibopuu perekondlik kirjavahetus eksiilis: ühise kirjade ruumi loomine distantsi lühendamise abil

Writer Valev Uibopuu (1913–1997) lived in exile from 1943 to 1991. During the whole exile period he carried on an active correspondence. Especially important was the correspondence with his first wife, journalist and writer Tuuli Reijonen, which started in 1943, and the correspondence with his family members who lived in Estonia, which started in 1953. These two family correspondences lay the foundation for this article. I try to find out how was it possible to cross – or at least shorten – the physical and temporal distance between the writer and the reader and to create a common space of communication at the same time. The hermeneutic and empathetic approach has helped me to examine the letters. I approach letters as a communicative, social, and textual space which is created in the writer’s and reader’s dialogue, and which also creates their relationship. At least two worlds meet in this space of letters: the writer’s and reader’s physical and temporal places; in the case of a refugee it also means an encounter between a new and an old place. I found at least four different ways how to cross the distance in Uibopuu’s family correspondence: creating a common moment of communication, creating a feeling of mental and physical closeness, expressing the writer’s and reader’s own places, and remembering the lost home together. The writer could create the common moment of communication by using the present tense, “talking” to the reader, using forms of addressing, and guessing the place and time of reading the letter. The writer could also demonstrate the feeling of mental and physical closeness by expressing textually touching, proximity and active thinking of the other party. The reader, in turn, could move in thoughts to the writer’s place by reading the writer’s expressions of her/his own place, like the weather and the atmosphere. And by remembering the common lost home, the writer and reader together could move in thoughts to the common place of the past. With these means of crossing the distance penfriends had a chance to create a common communicative, social, and transnational space of letters

Kodin merkitys ja monet ulottuvuudet : Valev Uibopuun pakolaisvuodet

https://doi.org/10.54013/kk756a3Peer reviewe

ON AIKA SEIKKAILUN! – Seikkailukasvatusopas varhaiskasvatukseen

Tämän opinnäytetyön aiheena on seikkailukasvatus varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarjota seikkailukasvatuksen elämyksiä 4–6-vuotiaille lapsille sekä tarjota varhaiskasvatuksen työntekijöille menetelmiä seikkailukasvatuksen toteuttamiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa opas 4–6-vuotiaiden lasten seikkailukasvatuksen toteutukseen. Oppaan seikkailut on testattu päiväkodissa ohjaamillani seikkailutuokioilla. Opinnäytetyön toteutus on toiminnallinen ja opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä toimeksiantajan, Joensuussa sijaitsevan yksityisen päiväkodin kanssa. Keskeisiä menetelmiä työssä oli havainnointi, osallistaminen, reflektointi sekä seikkailukasvatuksen eri menetelmät. Opinnäytetyön tuotos eli seikkailukasvatusopas sisältää neljä valmista seikkailua sekä erilaisia seikkailukasvatukseen sopivia harjoitteita. Opas helpottaa seikkailukasvatuksen järjestämistä päiväkodissa sekä auttaa toiminnansuunnittelussa ja toteutuksessa, sekä lisää varhaiskasvattajien tietämystä seikkailukasvatukseen liittyen

"Mitä olisinkaan tehnyt ilman kirjeitäsi, miten jaksanut elää täällä vieraalla maalla?" : Valev Uibopuun kokemuksia pakolaisuudesta Tuuli Reijosen kanssa vuosina 1944 - 1991 käydyn kirjeenvaihdon valossa

Tutkielmani on osaelämäkerta, jossa tarkastelen virolaisen kirjailijan Valev Uibopuun henkilökohtaisia kokemuksia pakolaisuudesta Ruotsissa. Pääasiallinen aineisto koostuu Uibopuun ensimmäiselle aviopuolisolleen Tuuli Reijoselle kirjoittamista kirjeistä ja korteista, joita on yhteensä reilusti yli tuhat vuodesta 1944 vuoteen 1993. Tutkielmani teoreettinen viitekehys muodostuu sen tärkeimmistä käsitteistä eli pakolaisuudesta, kokemuksesta ja identiteetistä. Tutkin pakolaisuuden tuomaa elämänmuutosta kansallisen, etnisen ja kulttuurisen identiteetin muutoksen kautta. Aineistoanalyysissä olen soveltanut niin narratiivisen elämäkertatutkimuksen analyysiä kuin yleisempää historiantutkimuksen analyysiä. Etsin tutkielmassani uutta tietoa Uibopuun elämästä maanpaossa ja tarkastelen sitä kautta pakolaisuutta myös laajempana ilmiönä. Tarkastelen pakolaisuuden vaikutusta Uibopuun elämän eri osa-alueilla ja sitä, miten pakolaisuus määrittyy Uibopuun kirjeissä. Lisäksi tutkin Uibopuun käyttämiä selviytymiskeinoja pakolaisuudessa sekä hänen käsitystään pakolaisuudesta ja sen muutosta ajan kuluessa. Tutkimukseni osoittaa, että pakolaisuuden myötä entiset identiteetin osat eivät katoa, vaan identiteetistä tulee yhä moniulotteisempi ja risteytyneempi. Uibopuu sai Ruotsin kansalaisuuden myötä Ruotsin kansalaisen identiteetin, johon kuului työ, koti ja elämä uudessa kotimaassa. Samalla hänen lapsuudenkotinsa, perheensä ja muistonsa olivat Virossa. Hän edusti kulttuuria, jonka lähtökohdat olivat vanhassa, Viron tasavallan aikaisessa kulttuurissa, mutta samalla myös uutta, pakolaiskulttuuria, joka perustui virolaisten pakolaisten yhteiseen pakolaisidentiteettiin. Selviytymisessä pakolaisuuden rankoista kokemuksista auttoi erityisesti kirjeenvaihto Reijosen kanssa sekä virolaisen yhteisön tuki. Kirjeistä ilmi tulleet pakolaisuuden keskeisimmät piirteet ovat koti-ikävä, masennus, epävarmuus, sattumanvaraisuus, yhteisöllisyys, mutta myös yksinäisyys. Oman kansallisen ja etnisen kulttuurin piirteistä korostui ennen kaikkea kieli. Myös instituutioiden, ideologian ja politiikan merkitys korostuivat pakolaisuuden myötä. Uibopuu yritti pitkään uskoa mahdollisuuteen palata Viroon. Ajan kuluessa energia Viron puolesta taistelemisessa kuitenkin hiipui, ja hänen suhtautumisensa muuttui hiljalleen pessimistisemmäksi. Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen Uibopuulla ei ollut yhtään paikkaa, johon identifioitua kunnolla. Uudelleen itsenäistynyt Viro oli käynyt hänelle liian vieraaksi ja ruotsalaista identiteettiä hän ei taas ollut halunnut omaksua

Metsätuhot Pohjois-Karjalassa

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää yleisimmät metsätuhot Pohjois-Karjalan alueella ja metsätuhoaiheuttajien alueelliset erot ja taloudelliset tappiot ja tuhojen vakavuudet. Tutkimuksen muut tavoitteet olivat selvittää ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tehdyt metsänhoitotoimenpiteet eri metsätuhonaiheuttajat huomioon ottamalla jo tuhon sattuessa ja ennakoivasti. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimus menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuksen kohderyhmä valittiin asiantuntijaotannalla. Haastatteluun osallistujat olivat metsäasiantuntijoita, joilla on asiantuntijuutta metsätuhoista. Haastatteluun osallistujia oli yhteensä 9. Aineiston analyysimenetelminä kätettiin luokittelua ja teemoittelua. Tuloksissa ilmeni, että lumi- ja myrskytuhojen ovat suurimmat tuhonaiheuttajat laajuudeltaan ja yleisimmät tuhonaiheuttajat Pohjois-Karjalassa. Lumituhoihin tulevaisuudessa vaikuttavat tulevien talvien laatu ja talvisadannan koostumus. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on havaittu jo Pohjois-Karjalassa. Hoitotoimenpiteinä ehkäisyssä ja tuhon iskiessä suosituimmat olivat oikea-aikainen, hyvä metsänhoito ja metsänhoitosuosituksien noudattaminen.The aim of this thesis was to find out the most common causes of forest damages in the North Karelia region and the regional differences in the causes of forest damages and economic losses and the severity of the damages. The other goals of the study were to find out the effects of climate change and the forest management measures taken, considering the different causes of forest damages already when the damage occurs and proactively. The research was carried out as a qualitative research. A semi-structured thematic interview was used as the research method. The target group of the research was selected by expert sampling. The participants in the interview were forest experts who have expertise in forest damages. There was a total of 9 participants in the interview. Classification and theming were used as the data analysis methods. The results showed that snow and storm damage are the largest causes of damage in terms of extent and the most common causes of damage in North Karelia. Snow disasters in the future will be affected by the quality of future winters and the composition of winter precipitation. The effects of climate change have already been observed in North Karelia. The most popular treatment measures for prevention and when destruction struck were timely good forest management and compliance with recommendations