Effect of supplemental vitamin E on the performance of growing-finishing pigs fed stored versus freshly harvested barley and on the storage stability and eating quality of frozen pork

A 2 × 4 factorial experiment was conducted with 80 growing-finishing pigs to evaluate effects of barley storage (stored barley harvested the previous year or freshly harvested barley) and supplemental vitamin E (0, 40, 80 or 160 mg/kg as all-rac-a-tocopheryl acetate) on pig performance and the storage stability and eating quality of frozen pork. Pigs were fed isoenergetic barley-soybean meal diets and vitamin E was rationed on the top of feed, a 2-d dose at a time. Stored and freshly harvested barley contained 33.5 and 31.2 mg/kg of vitamin E in the beginning and 33.0 and 38.7 mg/kg at the end of the study, respectively. Supplemental vitamin E had a quadratic effect on pig growth (P < 0.05), the greatest weight gains being observed with 40 mg/kg of supplemental vitamin E in both barley diets. Vitamin E supplementation increased linearly serum (P < 0.001) and quadratically back fat a-tocopherol (P < 0.01). Plasma gluthathione peroxidase activity increased as pigs grew older (P < 0.001), and at slaughter it decreased linearly with supplemental vitamin E (P < 0.05). Dietary vitamin E supplementation did not affect the content of thiobarbituric acid reactive substances (TBARS) or the organoleptic quality of pork stored frozen (-18°C) for 16 weeks. The TBARS content of pork increased with time (0 to 8 d) thawed meat was displayed under fluorescent light at 8°C (P < 0.001) which was detected as a poorer taste. In conclusion, supplemental dietary vitamin E above 40 mg/kg feed does not improve pig performance nor the storage stability or eating quality of frozen pork when freshly harvested or stored barley from good harvest conditions is fed to growing-finishing pigs.;Kasvatuskokeessa selvitettiin E-vitamiinilisäyksen (all-rac-a-tokoferyyliasetaattina) tarvetta ruokittaessa lihasikoja vastapuidulla, kuivatulla ohralla. Lisäksi selvitettiin, voidaanko tavanomaiseen rehuun lisätyllärunsaalla E-vitamiinimäärällä parantaa sianlihan pakastussäilyvyyttä ja syöntilaatua. Vastapuitu ja edelliskesänä puitu ohra olivat samaa Pohto-lajiketta, joita korjattaessa olosuhteet olivat hyvät. Koe aloitettiin kuukauden kuluttua ohran puinnista. Vastapuidun ohran E-vitamiinipitoisuus oli kokeen alussa 2,3 mg/kg pienempi ja lopussa 5,7 mg/kg suurempi kuin varastoidun ohran. Koe oli 2 × 4 faktoriaalinen. Kummastakin ohrasta tehtyihin seoksiin lisättiin E-vitamiinia 0, 40, 80 ja 160 mg/kg. Yhteensä 80 sikaa, joiden alkupaino oli keskimäärin 26,6 kg, jaettiin kahdeksaan ruokintaryhmään yksilöruokinnalle. Siat saivat rehua 1,2-2,8 ry/pv 15 viikon ajan. Jokaisen ryhmän viidestä siasta otettiin verinäytteet ennen kokeen alkua, 30 päivän kuluttua kokeen alkamisesta ja teurastuksen yhteydessä E-vitamiinin ja glutationiperoksidaasientsyymin aktiivisuuden määritystä varten. Samojen sikojen ruhoista otettiin kyljysnäytteet silavan E-vitamiinimääritystä varten ja jokaisen E-vitamiinitason 5 eläimestä kyljysnäytteet lihan pakastusvarastoinnin kestävyysmääritystä varten. Viimeksi mainitut näytteet olivat pakastettuina vakuumipakkauksissa (-18°C) 16 viikon ajan. Sulatuksen jälkeen ne siirrettiin päivänvalolampun alle (+8°C). Näytteistä määritettiin tiobarbituurihappoon reagoivat yhdisteet (TBARS) eli rasvan hapettumista kuvaava TBARS-luku päivänvaloon siirtopäivänä ja 3. ja 8. päivänä siirron jälkeen. Lisätty E-vitamiini paransi sikojen kasvua vain 40 mg/kg lisäystasolla. Eri ohrilla ruokittujen sikojen kasvu oli samanlainen. E-vitamiinilisäys lisäsi veren seerumin a-tokoferolipitoisuutta. Silavan a-tokoferolipitoisuus suureni myös rehuun lisätyn E-vitamiinin myötä. Vastapuidulla ohralla ruokittaessa silavan a-tokoferolipitoisuus oli hieman suurempi kuin varastoidulla ohralla ruokittaessa, johtuen ilmeisesti vastapuidun ohran E-vitamiinipitoisuuden kohoamisesta kokeen aikana. Sikojen plasman glutationiperoksidaasiaktiivisuus kohosi iän myötä, mutta väheni E-vitamiinipitoisuuden lisääntyessä rehussa teurastuksen yhteydessä otetussa näytteessä. Ilmeisesti lisääntynyt E-vitamiini yhdessä seleenin kanssa suojasi solukalvoja kuljetuksen ja teurastuksen aikana. Rehuun lisätyllä E-vitamiinilla ei ollut vaikutusta lihan pakastussäilyvyyteen, makuun, mureuteen eikä mehukkuuteen. Ruokittaessa sikoja vastapuidulla, hyvissä olosuhteissa korjatulla kuivatulla ohralla, riittää E-vitamiinilisäykseksi 40 mg/ry. Suuremmat lisäykset eivät parantaneet lihan pakastusvarastointikestävyyttä eivätkä syöntilaatua

Aromatic borate anions and thiophene derivatives for sensor applications

Abstract This study was part of a project targeted at developing chemical sensors for organic cations and metal ions by exploiting the interactions between cations and anionic borate derivatives. As well, the chemical synthesis of thiophene monomers with charged or neutral ion-recognition sites was investigated. The primary task in the first part of the work was to prepare anionic receptor molecules based on synthesized borate derivatives and study their complexation with N-heteroaromatic and tropylium cations. The complexation was studied in solution by 1H NMR and ESIMS techniques and in solid state by X-ray crystallography. Crystal structures showed evidence of weak noncovalent interactions–hydrogen bonding, cation···π interactions, and π-stacking. In addition, the crystal structure of the alkali metal complex of tris[3-(2-pyridyl)pyrazolyl]hydroborate was determined. Stability constants of borate complexes were measured by 1H NMR titration in methanol/acetonitrile (1:1) solution at 30 °C. Various derivatives of aromatic borate anions synthesized within this project, some commercially available derivatives, and two neutral carriers containing aromatic anthryl groups were also studied as recognition sites for aromatic cations where N-methylpyridinium was used as primary ion in PVC membrane-based all-solid-state ion sensors. The results showed that borate derivatives offer new possibilities for molecular recognition by ion-selective electrodes (ISEs). The aim of the second part of the study was to develop chemical ion sensor materials where the ion-recognition unit and the charge-compensating ion are covalently coupled to the backbone of a conductive polymer. Sulfonated thiophenes were used as doping ions for the fabrication of Ag+-ISEs. More than 15 differently substituted monomers were synthesized. The materials differed with respect to the receptor unit, extent of oxidation, counteranion, and length of the chain

Faba beans in diets for growing-finishing pigs

Two experiments were carried out to study the effects of using the new faba bean (Vicia faba L.) cultivar Kontu as a domestic protein source for growing-finishing pigs.In Experiment 1,120 pigs were used with a body weight (BW)of 25110 kg to study the effects of replacing 0, 25, 50, 75,and 100%of rapeseed meal with faba beans in barley +rapeseed meal based diets. Restrictedly fed grower and finisher diets contained 137317 and 114260 g kg1 faba beans, respectively. A barley +soya bean meal based diet was included as a control. The replacement of rapeseed meal with faba beans exerted a quadratic effect on daily weight gain and on the feed conversion ratio of pigs in the growing period and during total fattening (PHärkäpapu (Vicia faba L.) on palkokasvi,joka on siementen melko suuren valkuaispitoisuuden (raakavalkuaista 300 g kg1 kuiva-ainetta)vuoksi potentiaalinen soijaa korvaava kotimainen valkuaisrehu. Kahdessa kasvatuskokeessa selvitettiin uuden Kontu härkä papulajikkeen sopivuutta lihasikojen valkuaisrehuksi ja härkä papuruokintojen vaikutusta lihan laatuun.Ensimmäisessä kasvatuskokeessa verrattiin ohra-soijarouhe- ja ohra-rypsirouhepohjaisia ruokintoja ohra-rypsirouhe-härkä papuruokintoihin, joissa rypsirouheesta 25, 50, 75 tai 100 % korvattiin härkäpavulla. Alkukasvatusrehuissa oli 137317 ja loppukasvatusrehuissa 114260 g/kg papua. Kokeessa oli 120 lihasikaa, jotka kasvatettiin pareittain 25 kg alkupainosta 110 kg loppupainoon. Korvattaessa 75100 % rypsirouhetta härkä pavulla sikojen päivä kasvu ja rehuhyötysuhde huononivat alkukasvatuksessa verrattuna ohra-soijarouhe- ja hra-rypsirouhepohjaisiin ruokintoihin. Rehun syönti pieneni, kun rypsi korvattiin kokonaan härkä pavulla. Loppukasvatuksessa sikojen päivä kasvussa ja rehuhyötysuhteessa ei ollut eroja erilaisten ruokintojen välillä. Koko kasvatusajan päiväkasvu ja rehuhyötysuhde oli paras, kun 50 % rypsirouheesta korvattiin härkä pavulla. Tällä ruokinnalla siat kasvoivat paremmin kuin ohra-rypsirouheruokinnalla, ja rehuhyötysuhde oli parempi kuin ohra-rypsirouhe- tai ohra-soijarouheruokinnalla. Rypsirouheen asteittainen korvaaminen härkä pavulla ei vaikuttanut sikojen teuraslaatuun tai lihan aistinvaraiseen laatuun, mutta tummensi selkä lihaksen väriä. Toisessa kasvatuskokeessa selvitettiin härkä papuruokinnan vaikutusta lihan väriin ja pH:hon. Kokeessa oli 20 lihasikaa, joille syötettiin ohra-soijarouhe- tai ohra-härkäpapupohjaista rehua 25107 kiloisina. Selkä lihaksen pH oli 24 h teurastuksesta korkeampi ohra-härkä papu- kuin ohra-soijarouheruokinnoilla, mutta lihan värissä ei havaittu eroja. Tulosten perusteella härkä papua suositellaan lihasikojen alkukasvatusrehuun korkeintaan 200 g/kg, sillä suuremmat määrät voivat huonontaa kasvua. Loppukasvatuksessa härkäpavun käytölle ei ole rajoitteita. Härkäpapu saattaa tummentaa lihan väriä, mutta tämä ilmiö vaatii lisätutkimusta

Feeding weaned piglets and growing-finishing pigs with diets based on mainly home-grown organic feedstuffs

In 2000, EU regulations for organic animal production set new guidelines for organic pig feeding requiring that this be based on mainly home-grown organic feedstuffs. Doubts were however raised whether these feeding regimes can maintain good growth performance and carcass quality of pigs. Three experiments were carried out to study different organic feeding regimes in weaned piglets and fattening pigs. In Experiment 1, we evaluated the use of peas and faba beans (0, 120, or 240 g kg-1) in diets for weaned piglets. Piglets fed pea diets performed as well as those fed the control diet, whereas the highest faba bean level resulted in reduced feed intake and growth performance. In Experiment 2, we studied the replacement (0, 33, or 67%) of rapeseed cake with blue lupins in fattening pig diets. The dietary lupin level had a quadratic effect on the weight gain of growing pigs, the best performance being observed at the 33% replacement level. However, dietary lupin level did not influence weight gain during the finishing period and total fattening. Back fat became softer with increasing dietary lupin levels. In Experiment 3, different protein supplements were compared in organic diets from weaning to slaughter. In two-phase feeding, the best performance was observed when whey protein was used as the protein supplement, followed by soya bean cake + whey protein and rapeseed cake + fish meal. The effects of a one-phase organic feeding regime with cold-pressed rapeseed cake + whey protein did not differ from those of the two-phase organic feeding regimes. Fattening pigs fed organic diets required from two to seven days longer to reach slaughter weight than those fed conventional diets. Pigs fed organic diets had fatter carcasses, but the eating quality of organic pork did not differ from that of pork from pigs fed conventional diets. Feed costs and the circulation rate of pigs, weaners in particular, were greater and carcass prices lower in the organic feeding regimes than in the conventional ones.;Vuonna 2000 voimaan tulleet EU:n luonnonmukaisen kotieläintuotannon säädökset muuttivat luonnonmukaisestituotettavien sikojen ruokintaa. Sikojen ruokinnan tuli perustua pääasiassa tilalla luonnonmukaisesti tuotettuihin rehuihin, tavanomaisesti tuotettujen rehujen käyttöä rajoitettiin ja puhtaiden aminohappojen käyttö kiellettiin. Uudet säädökset herättivät epäilyjä siitä, säilyvätkö luomusikojen hyvä kasvu ja ruhon laatu myös uusien säädösten mukaisilla ruokinnoilla. Kolmessa kokeessa selvitettiin luonnonmukaisen tuotannon säädösten mukaisten ruokintavaihtoehtojen vaikutuksia porsaiden ja lihasikojen tuotantotuloksiin sekä sianlihan syöntilaatuun. Ensimmäisessä kokeessa tutkittiin herneen ja härkäpavun käyttömäärän (0, 120 tai 240 g/kg rehua) vaikutusta vieroitettujen porsaiden kasvuun ja rehun hyväksikäyttöön. Herneruokinnoilla olleet porsaat kasvoivat yhtä hyvin kuin kontrolliryhmän porsaat. Sen sijaan suurin härkäpapumäärä pienensi rehun kulutusta ja hidasti kasvua. Myös kasvun hajonta oli herne- ja papuruokinnoilla suurempi kuin kontrolliryhmässä. Toisessa lihasikojen kasvatuskokeessa korvattiin luomuruokintojen rypsipuristeesta 0, 33 tai 67 % sinilupiinilla. Alkukasvatuksessa sikojen kasvu oli luomuruokinnoilla paras, kun kolmannes rypsistä oli korvattu tutkimuskeskuslupiinilla, mutta suurempi määrä lupiinia hidasti kasvua. Loppukasvatuksen ja koko kokeen aikaiseen kasvuun lupiinin osuus ei vaikuttanut. Lupiinin osuuden suuretessa sikojen selkäsilava pehmeni. Kolmannessa kasvatuskokeessa tutkittiin erilaisten valkuaistäydennysten vaikutusta sikojen kasvuun ja rehuhyötysuhteeseen sekä ruhon ja lihan laatuun luomuruokinnoilla vieroituksesta teurastukseen. Kaksivaiheisilla luomuruokinnoilla sikojen kasvu oli paras, kun kotoisia rehuja täydennettiin heravalkuaisella, seuraavaksi paras, kun valkuaistäydennyksenä olivat soijapuriste ja heravalkuaisjauhe, ja huonoin, kun valkuaistäydennyksenä olivat rypsipuriste ja kalajauho. Kylmäpuristettua rypsiä ja heravalkuaisjauhetta sisältäneellä yksivaiheruokinnalla olleiden sikojen kasvu ei eronnut muista kaksivaiheisista luomuruokinnoista. Luomuruokinnoilla olleiden lihasikojen kasvatusaika oli kahdesta seitsemään päivään pidempi tavanomaiseen ruokintaan verrattuna. Luomuruokinnoilla olleiden sikojen ruhot olivat rasvaisempia kuin tavanomaisella ruokinnalla, mutta sianlihan syöntilaadussa ei ollut eroja. Luomuruokinnoilla rehukustannus ja sikojen kiertonopeus olivat suurempia ja ruhon arvo pienempi kuin tavanomaisella ruokinnalla

Feeding weaned piglets and growing-finishing pigs with diets based on mainly home-grown organic feedstuffs

In 2000, EU regulations for organic animal production set new guidelines for organic pig feeding requiring that this be based on mainly home-grown organic feedstuffs. Doubts were however raised whether these feeding regimes can maintain good growth performance and carcass quality of pigs. Three experiments were carried out to study different organic feeding regimes in weaned piglets and fattening pigs. In Experiment 1, we evaluated the use of peas and faba beans (0, 120, or 240 g kg-1) in diets for weaned piglets. Piglets fed pea diets performed as well as those fed the control diet, whereas the highest faba bean level resulted in reduced feed intake and growth performance. In Experiment 2, we studied the replacement (0, 33, or 67%) of rapeseed cake with blue lupins in fattening pig diets. The dietary lupin level had a quadratic effect on the weight gain of growing pigs, the best performance being observed at the 33% replacement level. However, dietary lupin level did not influence weight gain during the finishing period and total fattening. Back fat became softer with increasing dietary lupin levels. In Experiment 3, different protein supplements were compared in organic diets from weaning to slaughter. In two-phase feeding, the best performance was observed when whey protein was used as the protein supplement, followed by soya bean cake + whey protein and rapeseed cake + fish meal. The effects of a one-phase organic feeding regime with cold-pressed rapeseed cake + whey protein did not differ from those of the two-phase organic feeding regimes. Fattening pigs fed organic diets required from two to seven days longer to reach slaughter weight than those fed conventional diets. Pigs fed organic diets had fatter carcasses, but the eating quality of organic pork did not differ from that of pork from pigs fed conventional diets. Feed costs and the circulation rate of pigs, weaners in particular, were greater and carcass prices lower in the organic feeding regimes than in the conventional ones.

Faba beans in diets for growing-finishing pigs

Two experiments were carried out to study the effects of using the new faba bean (Vicia faba L.) cultivar Kontu as a domestic protein source for growing-finishing pigs.In Experiment 1,120 pigs were used with a body weight (BW)of 25110 kg to study the effects of replacing 0, 25, 50, 75,and 100%of rapeseed meal with faba beans in barley +rapeseed meal based diets. Restrictedly fed grower and finisher diets contained 137317 and 114260 g kg1 faba beans, respectively. A barley +soya bean meal based diet was included as a control. The replacement of rapeseed meal with faba beans exerted a quadratic effect on daily weight gain and on the feed conversion ratio of pigs in the growing period and during total fattening (

Effect of dietary fat, cholesterol and modification of dietary fats on serum lipoproteins and tissue lipids of growing pigs

vo