Javan yksikkö- ja integraatiotestaus: JVM:n käyttäytymisvetoiset testaustyökalut vastaan JUnit

This master’s thesis studied how do Behavior-Driven Development testing frameworks change the testing of Java-code compared to JUnit. The research was done as a case study. The case study was conducted in industry context at Vincit Plc, were two projects changed new unit and integration tests classes to use a new BDD-testing framework instead of JUnit. Before designing the study methods, related research and their findings were reviewed to guide the study to inspect problematic areas found in unit testing. Case study data collection methods included surveys, interviews and test code analysis. Case study provided promising results for problematic areas highlighted by earlier research. To summarize the developer practice changes, the collected data displayed an increase in unit test case granularity. Results also displayed unanimously that BDD-testing frameworks guide to write more self-documenting tests than JUnit. The structure of BDD tests highlighted better the different parts of the test. Study also revealed that the majority of participants had easier time understanding tests and removing repetition from test code. Developer perception changes in testing included the majority of study participants enjoying writing of tests more than with JUnit. The same majority also perceived that BDD-testing frameworks promote in writing higher quality test code than JUnit. Generally new test code was perceived more understandable and maintainable than tests with JUnit, although this was not unanimous. Learning curve to be effective varied between studied frameworks. Tool support of BDD-testing frameworks for testing Java Spring Framework were found ranging from adequate to good. In conclusion, this thesis results provide small scale evidence that BDD-testing frameworks could potentially ease the maintainability and readability of unit and integration tests while same time rising the enjoyment in testing.Tässä diplomityössä tutkittiin, kuinka käyttäytymisvetoiset testisovelluskehykset muuttavat Java-koodin testausta verrattuna JUnit:iin. Tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksen menetelmin Vincit Oy:ssa. Tutkimukseen valittiin kaksi projektia, joissa uudet yksikkö- ja integraatiotestausluokat kirjoitettiin käyttäytymisvetoisilla testaussovelluskehyksillä JUnit:in sijaan. Työhön liittyvät aiempien tutkimusten havainnot ohjasivat työtä tarkastelemaan näissä löydettyjä ongelmallisia alueita. Tiedonkeruukeinoina käytettiin kyselyitä, haastatteluita sekä testikoodin analyysia. Työn tulokset osoittautuivat lupaaviksi ratkaisuksi aiemmin löydettyihin ongelmallisiin seikkoihin. Kokonaisuudessaan sovelluskehittäjien testauskäytännöissä löytyi useita muutoksia. Yksikkötestien rakenne ohjautui aiempaa hienojakoisemmaksi. Tulokset osoittivat myös yksimielisesti, että käyttäytymisvetoiset testaussovelluskehykset ohjaavat kirjoittamaan aiempaa paremmin itseänsä dokumentoivia testejä. Myös testin eri loogiset osat olivat uusien testien rakenteesta helpommin luettavissa. Suurimmalla osalla tutkimukseen osallistuneista testit olivat aiempaa helpompia ymmärtää sekä niistä oli helpompi poistaa toistoa. Suurin osa koki testien kirjoittamisen myös aiempaa nautittavampana. Valtaosa vastaajista koki uusien menetelmien ohjaavan kirjoittamaan laadukkaampaa testikoodia kuin aiemmin. Yleisesti ottaen uutta testikoodia pidettiin ymmärrettävämpänä ja ylläpidettävämpänä kuin JUnit testejä, tosin ei täysin yksimielisesti. Oppimiskäyrä uusien testauskehyksien parissa vaihteli tutkittujen kehysten välillä. Java Spring-sovelluskehyksen testaustuki vaihteli riittävästä tuesta hyvään tukeen. Kokonaisuudessaan työ tarjosi pienessä skaalassa näyttöä siitä, että käyttäytymisvetoiset testaussovelluskehykset voivat mahdollisesti helpottaa yksikkö- ja integraatiotestien ylläpidettävyyttä, luettavuutta sekä koettua nautintoa näiden parissa

Informaatiosodankäynti : Media ja julkisuus lyömäaseina vuosina 1990–2015

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella informaatiosodankäynnin käsitettä ja sen toteutumista käytännössä vuosina 1190-2015. Käsite avataan lukijalle kultakin vuosikymmeneltä poimitun esimerkkikonfliktin kautta, kuitenkin huomioiden myös kullekin vuosikymmenelle ominaiset teknologiset ja kulttuuriset ominaisuudet. 2010-luvun informaatiosodankäyntiä tarkastellaan myös Krimin miehittämistä käsitelleiden Helsingin Sanomien pääkirjoitusten kautta kehysanalyysiä hyödyntäen. Tutkimuksen aluksi määritellään informaatiosodankäynti. Todetaan informaatiosodankäynnin tarkoittavan sotatekniseltä kannalta esimerkiksi hyökkäyksiä vastustajan komentoketjua tai tietojärjestelmiä vastaan. Julkiseen mielipiteeseen vaikuttamaan pyrkivät toimenpiteet kuvataan myös informaatiosodankäyntiin kuuluviksi ja rajataan tämä tutkimus koskemaan tätä informaatiosodankäynnin ulottuvuutta. Tästä näkökulmasta informaatiosodankäynti määritellään informaation hyödyntämiseksi osana suoraa sodankäyntiä sekä konfliktin osapuolten pyrkimykseksi vaikuttaa mediaan ja julkisuuteen itselleen suotuisalla tavalla. Informaatiosodankäyntiä kuvataan myös perinteisen teollisen sodankäynnin vastakohdaksi ja todetaan sen vaativan resursseja. Käsitteen määrittely pohjautuu Libickin, Rodgersin, Thussun ja Freedmanin näkemyksiin. 1990-luvun esimerkkikonfliktina käytetään Persianlahden sotaa, josta informaatiosodankäynnin menetelmien hyödyntämisenä mainitaan Yhdysvaltojen johtaman liittouman luoma pool-järjestelmä, jonka avulla kontrolloitiin konfliktista julkisuuteen päätyvää tietoa. 2000-luvun esimerkkinä käytetään toista Irakin sotaa, jossa todetaan Yhdysvaltojen organisoineen laajentaneen pool-järjestelmää ja ottaneen avukseen myös viestintä- ja PR-toimistoja sekä mediaorganisaatioita julkisen mielipiteen saamiseksi Irakissa operointinsa kannalle. 2010-luvun esimerkkinä käytetään arabikevään tapahtumia ja erityishuomiota kiinnitetään internetin ja sosiaalisen median tärkeään rooliin hallituksien kontrolloiman valtamedian sensuurin osittaisessa murtamisessa. Helsingin Sanomien Krimin miehitystä käsitteleviä pääkirjoituksia on tutkimuksen aineistona 11 kappaletta, joista löydetään viisi pääkehystä sekä kaksi toissijaista kehystä. Pääkehykset nimetään tulevaisuuden peloksi, Venäjän kontrolliksi, heikoksi Euroopan Unioniksi, historiaan vetoamisen mahdottomuudeksi ja taloudellisiksi pakotteiksi. Nämä viisi Krimin miehitystä tarkastelevaa kehystä eli näkökulmaa todetaan löytyvän Helsingin Sanomien pääkirjoituksista ajalta 1.2.2014-28.2.2015. Toissijaisena löydetään kaksi kehystä, jotka nimetään Venäjän toiminnan tuomitsemiseksi ja Venäjän propagandan vaarallisuudeksi. Johtopäätöksissä todetaan informaatiosodankäynnin käsitteen olevan jatkuvassa muutoksessa ja että se kehittyy yhdessä teknologian ja kulttuurin kanssa. Informaatiosodankäynnin nähdään myös muuttuneen yhä hienovaraisemmaksi ja ammattimaisemmaksi vuosikymmenten kuluessa. Käsitteen muuttuessa nopeasti nähdään viestintä- ja sotatieteiden yhteistyö jatkossa entistä tärkeämmäksi

Cast immobilization in bayonet position versus reduction and pin fixation of overriding distal metaphyseal radius fractures in children under ten years of age : a case control study

Purpose Completely displaced distal radius fractures in children have been traditionally reduced and immobilized with a cast or pin fixed. Cast immobilization leaving the fracture displaced in the bayonet position has been recently suggested as a non-invasive and effective treatment alternative. This is a pilot comparative study between reduction and no reduction. Methods We assessed subjective, functional and radiographic outcome after a minimum 2.5-year follow-up in 12 children under ten years of age who had sustained a completely displaced metaphyseal radius fracture, which had been immobilized leaving the fracture in an overriding position (shortening 3 mm to 9 mm). A total of 12 age-matched patients, whose similar fractures were reduced and pin fixed, were chosen for controls. Results At follow-up none of the 24 patients had visible forearm deformity and the maximal angulation in radiographs was 5 degrees Forearm and wrist movement was restored (<10 degrees of discrepancy) in all 24 patients. Grip strength ratio was normal in all but three surgically treated patients. All patients had returned to their previous activities. One operatively treated boy who was re-operated on reported of pain (visual analogue scale 2). Conclusion The results of this study do not demonstrate the superiority of reduction and pin fixation over cast immobilization in the bayonet position of closed overriding distal metaphyseal radius fractures in children under ten years with normal neurovascular findings.Peer reviewe

Most surgeons still prefer to reduce overriding distal radius fractures in children

Background and purpose - Traditionally, overriding distal radius fractures in children have been reduced and immobilized with a cast or treated with percutaneous pin fixation. There is recent evidence that these fractures heal well if immobilized in the bayonet position without reduction. We evaluated the present treatment of these fractures. Methods - A questionnaire including AP and lateral radiographs of overriding distal radius fractures in 3 pre-pubertal children was answered by 213 surgeons from 28 countries. The surgeons were asked to choose their preferred method of treatment (no reduction, reduction, reduction and osteosynthesis), type and length of cast immobilization, and the number of clinical and radiographic follow-ups. Results - Of the 213 participating surgeons, 176 (83%) would have reduced all 3 presented fractures, whereas 4 (2%) would have treated all 3 children with cast immobilization without reduction. Most reductions (77%) would have been done under general anesthesia. Over half (54%) of the surgeons who preferred anesthesia would have fixed (pins 99%, plate 1%) the fractures. An above-elbow splint or circular cast was chosen in 84% of responses, and the most popular (44%) length of immobilization was 4 weeks. Surgeons from the Nordic countries were more eager to fix the fractures (54% vs. 31%, p <0.001) and preferred shorter immobilization and follow-up times and less frequent clinical and radiological follow-ups compared with their colleagues from the USA. Interpretation - Most of the participating surgeons prefer to reduce overriding distal radius fractures in children under anesthesia. There is substantial lack of agreement on the indications for osteosynthesis, type of cast, length of immobilization, and follow-up protocol.Peer reviewe

Beam-Like rods do not Provide Additional Improvement to Thoracic Kyphosis Restoration when Compared to Sagittal Reinforced rods in Adolescents Undergoing Spinal Fusion with Pedicle Screw Instrumentation for Idiopathic Scoliosis

Publisher Copyright: © 2022 The AuthorsObjective: Operative treatment of adolescent idiopathic scoliosis (AIS) with posterior spinal fusion aims for three-dimensional correction of coronal curve and thoracic kyphosis. Our aim was to compare two different designs of asymmetrical rods in adolescents who underwent a posterior spinal fusion with pedicle screw instrumentation for AIS with an emphasis on thoracic kyphosis restoration. Methods: This study was made with 76 consecutive adolescents (mean age 15.6 years, SD 2.0). Thirty-nine patients were operated with sagittal reinforced rods and 37 patients were operated with beam-like rods. The clinical and radiological results were assessed preoperatively, postoperatively, and during the follow-up visits at the outpatient clinic 6 months and 2 years after the surgery. Results: At the last follow-up, the mean (SD) major thoracic curves were 13° (6.2°) and 13° (6.0°) (P = 0.717). Correction percentages were 75% in the sagittal reinforced group and 73% in the beam-like rod group (P = 0.517). The mean (SD) thoracic kyphosis was 24° (11°) and 22° (7.8°) at the two year follow-up in the sagittal reinforced rod group and beamlike rod group (P = 0.517). There was a slight negative correlation between the major curve correction and thoracic kyphosis change in both groups, although this was not statistically significant (R = −0.19, P = 0.094 in the sagittal reinforced rod group, R=−0.16, P = 0.180 in the beam like rod group). Conclusions: There are no significant differences in the coronal or sagittal deformity restoration in adolescent patients who underwent a posterior spinal fusion with sagittal reinforced rods and beam-like rods for adolescent idiopathic scoliosis.Peer reviewe

Signal Space Separation Beamformer

We have combined Signal Space Separation and beamformers (SSS beamformer). The SSS beamformer was tested by simulation in the presence of simulated brain noise. The SSS beamformer performs at least as well as the conventional beamformer, provided that the expansion order is sufficiently high. For beamformer outputs which depend on power or power difference normalized by the projected noise, the spatial resolution of the SSS beamformer is significantly better than that of the conventional beamformers if the sources are deeper, and about the same as that of the conventional beamformer when the sources are superficial. For beamformer outputs which depend on the ratio of powers, the spatial resolutions of the SSS and conventional beamfomers are the same. The sensor noise covariance matrix in the SSS basis is non-diagonal. The SSS beamformers with diagonalized noise covariance matrix exhibit better spatial resolution than that with non-diagonal noise covariance matrix. The SSS beamformers are computationally more efficient than the conventional beamformers

Seasonal Temperature Changes Do Not Affect Cardiac Glucose Metabolism

Peer reviewe