Laidunnuksen vaikutus herefordsonnien käyttäytymiseen

Suomessa sonnien laiduntaminen on harvinaista. Syynä ovat esimerkiksi sonnien aktiivinen ja aggressiivisuuteenkintaipuvainen luonne sekä käsitys sonneista rauhattomina ja heikkoina laiduntajina. Vertailimmesonnien käyttäytymistä laitumella ja eristämättömässä pihatossa.Tutkimuksessa käytettiin 29 herefordrotuistasonnia, jotka olivat koetta edeltävän talven eristämättömässäpihatossa. Laidunkauden alussa sonnit olivat noin 14 kk ikäisiä. Kolme viiden sonninryhmää siirrettiin kolmelle laidunlohkolle (640–720 m2/eläin). Yksi neljän ja kaksi viiden sonnin ryhmääjätettiin eristämättömään pihattoon kolmeen osakuivikepohjaiseen ryhmäkarsinaan (6,4–8,0m2/eläin). Laidun kasvoi timoteinurmea. Pihatossa sonnit saivat vapaasti nurmisäilörehua. Sekä pihattoettälaidunsonnit saivat ohraa 5 kg/eläin/vrk ja kivennäistä 150 g/eläin/vrk. Pihatossa oli syömistilaa70–90 cm eläintä kohden ja laitumella väkirehukaukalolla 50 cm eläintä kohden. Sonnien käyttäytymistähavainnoitiin hetkellisellä seurannalla kuuden minuutin otantavälillä kesä- jaheinäkuussa,kumpanakin kuukautena yhden vuorokauden ajan. Sonnien asento ja käyttäytymistoiminto kirjattiinylös. Lisäksi jokainen havaintopiste luokiteltiin sen mukaan, kuinka monta eläintä ryhmän sisällä käyttäytyisamalla tavalla. Sonnien ajankäyttö testattiin lineaarisella sekamallilla ja syömisjamakuukäyttäytymisensynkronisuus eli samanaikaisuus x2-testillä.Sonnien ajankäyttö oli hyvin samanlaista laitumella ja pihatossa. Laidunsonnit kuluttivat syömiseenenemmän aikaa kuin pihattosonnit. Pihattosonnit puolestaan märehtivät enemmän kuin laidunsonnit.Nämä erot olivat seurausta pihattojalaidunsonnien erilaisista ruokinnoista (säilörehu vs. laidunruoho).Sosiaaliseen käyttäytymiseen, turkin hoitoon, tutkiskeluun, rakenteiden manipuloimiseensuulla, joutilaana seisomiseen sekä lepoon käytetyissä ajoissa ei ollut eroja koeryhmien välillä tai erotolivat pieniä. Sonnit liikkuivat laitumella enemmän kuin pihatossa. Stereotyyppistä kielenpyöritystä eihavaittu kummassakaan kasvatusympäristössä, eikä puskemisen määrässä ollut eroa kasvatusympäristöjenvälillä. Sonnien makuujasyömiskäyttäytyminen oli kuitenkin synkronisempaa laitumella kuinpihatossa, mikä johtui todennäköisesti laitumella olleesta suuremmasta syömisjamakuutilasta. Tämäsaattoi vaikuttaa edullisesti laidunsonnien hyvinvointiin, koska synkroninen käyttäytyminen on osanaudan lajityypillistä käyttäytymistä. Tässä vertailussa molemmat kasvatusympäristöt, laidun ja tilavapihatto, osoittautuivat hyväksyttäviksi sonnien hyvinvoinnin kannalta, koska vakavista hyvinvointiongelmistakertovia käyttäytymismuutoksia ei havaittu kummassakaan ympäristössä

Aikuiskoulutuksen ”uuteen” tulemiseen koulutussuunnittelun perinteisin menetelmin

The article deals with the quantitative forecasting methods and goal setting in educational planning used by the Education of the Population 2000 Report. Particular attention is directed at the use of alternative methods in manpower forecasting and the possibilities of the demand approach to education, at the importance of the population’s training preferences, at the problems of the expansion of adult education, and at the contribution of training to the possible control of the on-going structural change in economy.Artikkelissa tarkastellaan Väestön koulutus 2000 -mietinnön käyttämiä määrällisen koulutussuunnittelun menetelmiä ja aikuiskoulutuksen tavoitteenasetteluja. Erityisesti huomiota kiinnitetään vaihtoehtoisten työvoimaennusteiden käyttämiseen ja koulutuksen kysyntämenetelmän mahdollisuuksiin, väestön koulutusprefenssien selvittämisen tärkeyteen, aikuiskoulutuksen laajentamisen ongelmiin ja koulutuksen osuuteen rakennemuutoksen hallinnassa

Erilaisten karsinaratkaisujen vaikutus kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten karsinaratkaisujen vaikutusta kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin. Useimpien kasvatuskokeiden perusteella karsinan pohjamateriaalilla ei ole vaikutusta lihanautojen kasvuun, rehunkäyttöön, rehuhyötysuhteeseen tai ruhon ja lihan laatuun. Lihanaudoilla esiintyy enemmän käyttäytymisongelmia rakolattialla kuin päällystetyillä lattioilla (olkipohja, kumipäällysteet), mikä johtuu rakolattian kovasta ja liukkaasta pinnasta. Erityisesti makuulle asettuminen ja ylös nouseminen vaikeutuvat. Lisäksi rakolattialla eläimet liukastelevat ja voivat jopa vältellä tasapainoa vaativia toimintoja.Yleisesti lihanaudoilla näyttäisi olevan enemmän terveysongelmia rakolattialla kuin muilla lattiamateriaaleilla. Häntävauriot, ontuminen ja polvinivelien kasvuhäiriöt vaivaavat lihanautoja useammin rakolattialla kuin olkipohjalla. Ontuminen ja kasvuhäiriöt näyttäisivät kuitenkin olevan ongelma myös vinolla pohjalla. Pehmeällä alustalla sorkat eivät kulu yhtä paljon kuin kovemmalla alustalla ja voivat sen seurauksena kasvaa pitkiksi. Kiinteällä lattialla ongelmia aiheuttaa lattialle kerääntyvä liete, joka voi syövyttää sorkkaa ja aiheuttaa bakteeritulehduksia.Preferenssikokeissa naudat ovat selvästi osoittaneet, että ne makaavat mieluummin pehmeällä kuin kovalla alustalla. Tämä on ymmärrettävää, koska naudat ovat alun perin sopeutuneet makaamaan joustavalla alustalla luontaisessa elinympäristössään, ruohotasangolla. Preferenssikokeiden perusteella rakolattia on lihanautojen mielestä kaikkein epämiellyttävin pohjamateriaali, jota eläimet todennäköisesti karttavat sen liukkauden ja kovuuden vuoksi. Pehmeä alusta sen sijaan tarjoaa sorkalle pitävämmän pohjan ja vartalon muotoja mukailevan pinnan eläimen maatessa.Tutkimustulosten perusteella lihanautojen hyvinvointia voidaan parantaa tarjoamalla niille mahdollisuus maata pehmeällä alustalla. Tämä voidaan toteuttaa kuivittamalla osa karsinasta makuualueeksi tai vaihtoehtoisesti päällystämällä osa palkeista kumipäällysteellä. Kiinteitä lattioita ja kuivikkeita käytettäessä lattian puhdistuksesta ja kuivikkeiden riittävästä käytöstä on tärkeää huolehtia eläinten puhtauden ja sorkkaterveyden vuoksi. Sorkkien kasvun hillitsemiseksi karsinaan tulisi sijoittaa myös kovapohjaisia alueita. Jalkaongelmien vähentämiseksi vinopohjan kaltevuus tulisi olla korkeintaan 10 prosenttia

Ryhmäkoon ja eläintiheyden vaikutus kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, miten ryhmäkoko ja eläintiheys vaikuttavat kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin. Suhteellisen pieni ryhmäkoko (noin 5-20 eläintä) on turvallinen valinta nautojen tuotannon kannalta. Nautojen kasvu saattaa heiketä ryhmäkoon kasvaessa (20-60 eläintä), mutta suurien ryhmäkokojen osalta kaivataan lisätutkimuksia. Nautojen sosiaalisen käyttäytymisen perusteella pieni ryhmäkoko on suurta suositeltavampi. Pienessä ryhmässä eläinten on helpompi tunnistaa toisensa yksilöllisesti ja muistaa oma asemansa lauman hierarkiassa suhteessa muiden laumanjäsenten asemaan kuin suuremmassa ryhmässä. Ryhmäkoon ylärajana voidaan pitää 50-70 eläintä, jonka ylittyessä naudan kyky tunnistaa toisia yksilöitä heikkenee. Jos lihanautoja pidetään suurissa ryhmissä, tilaa on oltava runsaasti, jotta eläimet voivat halutessaan muodostaa pienempiäalaryhmiä.Eläintiheyden kasvaessa lihanautojen kasvu, rehunkulutus ja rehuhyötysuhde heikkenevät, mutta eläintiheydellä ei ole havaittu vaikutusta ruhon tai lihan laatuun. Eläintiheyden kasvu heikentää lihanautojen terveyttä lisäämällä häntäpolkemia. Lisäksi lisämunuaisten toiminta voi muuttua, minkä voidaan katsoa johtuvan kroonisesta stressistä. Eläintiheyden kasvaessa lihanaudat myös likaantuvat herkemmin. Eläintiheyden kasvulla on monia negatiivisia vaikutuksia lihanautojen käyttäytymiseen. Karsinatilan pienentyessä vasikoiden leikkikäyttäytyminen vähenee. Makuutilan vähentyessä ryhmän makuukäyttäytyminen muuttuu epäsynkronisemmaksi ja makaavien eläinten häirintä voi lisääntyä. Hyvin korkeassa eläintiheydessä eläinten makuulla viettämä aika vähenee. Eläintiheyden kasvaessa nojailukäyttäytyminen voi lisääntyä. Rakolattialla karsinan ahtaus vaikeuttaa makuulle asettumista ja ylösnousua, minkä vuoksi epänormaalisti suoritetut liikkeet lisääntyvät. Korkeassa eläintiheydessä eläimillä voi olla vaikeuksia haluamansa yksilötilan säilyttämisessä tai dominoivan lajikumppanin väistämisessä, mikä lisää eläinten välisiä aggressioita.Tutkimustuloksien perusteella Suomen eläinsuojelusäädöksissä esitetyt ryhmäkasvatettavien nautojen vähimmäistilasuositukset (1,8-4,0 m2/eläin eläinten koosta ja karsinatyypistä riippuen) ovat lihanautojen kasvatuksessa ehdoton eläintiheysminimi. Jotta naudoilla olisi mahdollisuus toteuttaa paremmin lajintyypillistä käyttäytymistään, tilaa eläintä kohden tulisi olla suosituksiakin enemmän. Etenkin rakolattiakasvatuksessa lisätila parantaisi eläinten terveyttä ja voisi vaikuttaa myönteisesti myös eläinten kasvuun. Suosituksissa kaikille yli 500 kg:n painoisille lihanaudoille on annettu sama minimitila, mutta on selvää, että yli 600 kg:n painoinen eläin tarvitsee enemmän tilaa kuin 500 kg:n painoinen eläin. Siten varsinkin kasvatuksen loppuvaiheessa naudoilla tulisi olla käytössään vähimmäistilasuosituksiakin suurempi karsinatila

Maitorotuisten sonnien laiduntaminen b) Vaikutus käyttäytymiseen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää laiduntamisen vaikutusta maitorotuisten sonnien käyttäytymiseen. Kokeessa käytettiin yhteensä 19 maitorotuista ayrshire- ja holstein-friisiläissonnia. Laidunkauden alkaessa sonnit olivat noin 15 kuukauden ikäisiä. Kaksi ryhmää (4 ja 5 sonnia) siirrettiin kahdelle laidunlohkolle (0,1 ha/eläin). Kaksi viiden sonnin ryhmää jätettiin eristämättömään pihattoon kahteen osakuivikepohjaiseen ryhmäkarsinaan (6,4 m2/eläin). Laitumet kasvoivat yksivuotista kaura-raiheinänurmea tai monivuotista timoteinurmea. Pihatossa sonneille annettiin vapaasti säilörehua. Kaikille eläimille annettiin lisäksi ohraa 5 kg/sonni/vrk ja kivennäistä 150 g/sonni/vrk. Sonnien käyttäytymistä tarkkailtiin yhden vuorokauden ajan heinäkuun alussa ja heinäkuun lopussa. Tarkkailujen aikana laidunsonnit olivat yksivuotisilla kaura-raiheinänurmea kasvavilla lohkoilla. Laitumella tarkkailut tehtiin suoralla seurannalla ja pihatossa videonauhoilta. Tarkkailumenetelmänä käytettiin hetkellistä seurantaa kuuden minuutin otantavälillä.Laidunsonnit käyttivät syömiseen (laiduntaminen, rehun syöminen ruokintakaukalosta) enemmän aikaa kuin pihattosonnit. Rakenteiden nuolemiseen ja nakertamiseen käytetyssä ajassa ei ollut eroa koeryhmien välillä heinäkuun alussa, mutta heinäkuun lopussa rakenteiden manipuloimista ha-vaittiin enemmän pihatossa. Stereotyyppistä kielenpyöritystä esiintyi hyvin harvoin, eivätkä koeryhmät eronneet sen määrässä. Heinäkuun alussa märehtimistä esiintyi enemmän pihatossa kuin laitumella, mutta heinäkuun lopussa koeryhmien välinen ero tasoittui. Sosiaalisen puskemis- ja nuolemiskäyt-täytymisen määrässä ei ollut eroa koeryhmien välillä. Muuta sosiaalista käyttäytymistä (seurustelu, seksuaalinen käyttäytyminen) oli heinäkuun alussa enemmän laidunsonneilla kuin pihattosonneilla, mutta heinäkuun lopussa eroa ei enää ollut. Hankaamista esiintyi enemmän pihatossa kuin laitumella. Itsensä nuolemisessa ei ollut eroa koeryhmien välillä. Joutilaana tai tarkkaavaisena seisoskelussa ei ollut eroa koeryhmien välillä. Myöskään joutilaana makaamiseen tai nukkumiseen käytetyssä ajassa ei ollut eroa koeryhmien välillä.Ero syömiseen käytetyssä ajassa johtuu ryhmien erilaisista ruokinnoista. Laidunsonnit keräsivät itse ravintonsa laitumelta kun taas pihattosonneille säilörehu tarjottiin valmiiksi silputtuna. Ahtaampi pihattoympäristö ei lisännyt pihattosonnien puskemiskäyttäytymistä. Laitumella sonnien saama liikun-ta parantanee eläinten lihaskuntoa ja voi siten edistää eläinten hyvinvointia. Laitumella sonnien mahdollisuuksista turkin hoitoon tulisi huolehtia tarjoamalla niille sopivia hankaamiskohteita. Tässä vertailussa molemmat kasvatusympäristöt osoittautuivat hyväksyttäviksi sonnien hyvinvoinnin kannalta, koska vakavista hyvinvointiongelmista kertovia käyttäytymismuutoksia ei havaittu kummassakaan ympäristössä. Täytyy ottaa kuitenkin huomioon, että tässä tutkimuksessa sonneilla oli myös pihatossa tilavammat olot kuin tavanomaisessa naudanlihantuotannossa

Suomen metsät 2009–2013 ja niiden kehitys 1921–2013

Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11) tulokset Suomen metsävaroista ja metsien tilasta. Maastotiedot on kerätty vuosina 2009–2013. Metsien kehitystä tarkastellaan 1920-luvulta lähtien vertailemalla VMI11:n tuloksia aiempien inventointien (VMI1–VMI10) tuloksiin. Julkaisussa esitetään myös VMI11:n menetelmät maastomittausten ja laskentamenetelmien osalta. Puuston määrä on 2,4 miljardia kuutiometriä. Edelliseen inventointiin verrattuna lisäystä on 150 miljoonaa kuutiometriä ja 1920-luvun puumäärään verrattuna noin miljardi kuutiometriä. Puuston määrästä 50 % on mäntyä, 30 % kuusta, 20 % koivua. 1920-lukuun verrattuna kaikkien em. puulajiryhmien kokonaistilavuus on lisääntynyt selvästi, esimerkiksi lehtipuun määrä on lisääntynyt puolitoistakertaiseksi. Puuston vuotuinen kasvu inventoinnin mittausvuosia edeltäneinä 5 vuotena on ollut keskimäärin 105,5 miljoonaa kuutiometriä. Puuntuotannon metsämaan metsistä 36 % on nuoria kasvatusmetsiä, 30 % varttuneita kasvatusmetsiä, 19 % taimikoita ja 13 % uudistuskypsiä metsiä. Puuttomia uudistusaloja sekä siemen- ja suojuspuustoja on yhteensä vajaat 2 % puuntuotannon metsämaan alasta. Mäntyvaltaisia metsiä on 64 % koko Suomen metsämaan alasta, kuusivaltaisia 25 % ja lehtipuuvaltaisia 10 %. Etelä-Suomen nuorissa metsissä kuusivaltaiset metsät ovat yleistymässä, mikä kertoo siitä, että kuusta suositaan metsän uudistamisessa. Metsikön laatua alentavia tuhoja on 25 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta. Kuusivaltaisissa metsissä yleisimpiä tuhonaiheuttajia ovat tuuli ja lumi, mäntyvaltaisissa metsissä lumi ja hirvi, lehtipuuvaltaissa metsissä lahottajasienet ja hirvi. Metsien terveydentila on hyvä, sillä vakavia tuhoja esiintyy vain 3 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta. Puuntuotannon metsämaan metsistä 28 % on metsänhoidolliselta tilaltaan hyviä ja 44 % tyydyttäviä. Vajaatuottoisia metsiä on 7 %. Vajaatuottoisten metsien määrä on pienentynyt edelliseen inventointiin verrattuna hieman ja aiempiin inventointeihin verrattuna selvästi. Tulevana 10-vuotiskautena metsänhoidollisia ensiharvennustarpeita on 1,9-kertaisesti ja taimikonhoitotarpeita 1,5-kertaisesti menneen 10-vuotiskauden suoritemääriin verrattuna. Metsien monimuotoisuudelle tärkeän lahopuuston määrän lisääntyminen on Etelä-Suomessa jatkunut. Pohjois-Suomessa lahopuuston määrä on vähentynyt. Pohjois-Suomessa lahopuuston keskitilavuus metsämaalla (8,0 m³/ha) on kuitenkin edelleen yli kaksinkertainen Etelä-Suomeen (3,8 m³/ha) verrattuna. Pysyvien koealojen avulla laskettu puuston vuotuinen luonnonpoistuma on 6,5 miljoonaa kuutiometriä. Tästä 0,9 miljoonaa kuutiometriä on korjattu hakkuissa. Puuston rakenteen ja lahopuuston sekä ihmisen vaikutuksen suhteen luonnontilaisen kaltaisia metsiä on 517 000 hehtaaria.201

Laidunnuksen vaikutukset maitorotuisten sonnivasikoiden käyttäytymiseen ja hyvinvointiin luomunaudanlihantuotannossa

ei saatavill

Vasikoiden fysikaaliset ympäristöolosuhteet lypsykarjapihatoissa

Vasikoiden kasvatusympäristön tulisi tarjota vasikoille sellaiset olosuhteet, että ne tukevat vasikoidenhyvinvointia ja luovat edellytykset hyvälle kasvulle ja terveydelle. Kasvatusolosuhteissa ontilakohtaisia eroja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vasikoiden fysikaalisia kasvatusolosuhteitalypsykarjapihatoissa. Mittaukset suoritettiin talvella ja kesällä 2005.T u tk imus toteutettiin 19 lypsykarjatilalla, joissa oli lämminpihatto (keskimäärin 40 - 60lehmää). Tutkimuksessa selvitettiin vasikoiden kasvatusympäristön ilman lämpötila, -kosteus, -liike,hiilidioksidi- ja ammoniakkipitoisuus, valaistus ja melutaso sekä vasikoiden kasvatustilojen mitoitus jakäytetyt karsinamateriaalit.T utkimukseen osallistuneista tiloista erillinen vasikkaosasto omine ilmanvaihtoineen oli vainmuutamalla tilalla. Talvi- ja kesäolosuhteissa suoritettujen mittausten välillä suurimmat erot havaittiinilman lämpötilassa, -kosteudessa, -liikkeessä sekä kaasupitoisuuksissa. Talvella vasikkaosastonlämpötila jäi alle suositellun 15 ºC:n kaikilla tiloilla. Vetoisuus ei aiheuttanut erityisiä ongelmia, muttaammoniakkipitoisuudet olivat melko korkeita sekä vasikka- että lehmäosastoissa. Kesämittauksissavasikkaosaston suhteellinen ilmankosteus jäi alle suositellun 60 %:n yli puolella tutkimustiloista.V a l a istus oli erittäin hyvä kaikilla tutkimukseen osallistuneilla tiloilla. Melutasot olivatsuositusten ylärajoilla etenkin lehmien osastossa. Huomattavin yksittäinen melunaiheuttaja onilmastointi.Tilaa vasikkaa kohden oli keskimäärin 3 m2 , ryhmäkoko vaihteli välillä 2 - 11 vasikkaa/karsina.Siirto ryhmäkarsinaan tapahtui yleensä 1 - 3 vuorokauden kuluttua syntymän jälkeen. Karsinarakenteetolivat puuta ja teräsputkea, kuivitukseen käytettiin purua, olkea ja turvetta.Tutkimukseen osallistuneilla tiloilla vasikoiden fysikaaliset ympäristötekijät ovat yleensä Maajametsätalousministeriön säännösten ja suositusten mukaisia. Vasikoiden hyvinvoinnin kannaltahuomiota tulisi kiinnittää vasikkaosaston alhaiseen lämpötilaan talvella sekä korkeahkoihinmelutasoihin ja kaasupitoisuuksiin

Opas varhaisesta vuorovaikutuksesta vastasyntyneiden teho-osastolla hoidettavan keskosvauvan vanhemmille

Keskosella tarkoitetaan ennen raskausviikkoa 37 syntynyttä tai alle 2 500 g painavaa vastasyntynyttä. Suomalaisista vauvoista lähes 6 % on ennenaikaisesti syntyneitä. Vastasyntynyt kokee tarvetta olla vuorovaikutuksessa ja sen takia varhaisen vuorovaikutuksen kehittyminen alkaa heti syntymän jälkeen. Varhainen vuorovaikutus on kaikkea vauvan ja vanhemman yhteistä olemista ja tekemistä. Etenkin pienet keskoset tarvitsevat hoitoa vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla heti syntymänsä jälkeen. Lapsen keskosuus ja sairaalajakso aiheuttavat haasteita vanhemman ja vauvan välisen varhaisen vuorovaikutuksen kehittymiselle. Vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla vanhemman ja vauvan välisen vuorovaikutuksen kehittymistä pyritään tukemaan ja vahvistamaan. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa opas (liite 1) Kanta-Hämeen keskussairaalan vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla olevan keskosen vanhemmille. Tavoitteena on, että opas tukee keskosen vanhempia ja antaa tietoa varhaisesta vuorovaikutuksesta muuttuneessa elämäntilanteessa. Opas syntyi yhteistyössä vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosaston henkilökunnan kanssa. Oppaan sisältö perustuu keskosvauvan ja vanhemman varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Opinnäytetyössä käsitellään myös keskosuuteen liittyviä haasteita ja niiden hoitotyötä. Keskeinen sisältö on rakentunut kansainvälisen tutkimustiedon, kirjallisuuden sekä vastasyntyneiden teho ja tarkkailuosaston käytäntöjen kautta. Paperimuotoinen opas on A5 kokoinen lehtinen ja osaston sairaanhoitajat jakavat opasta keskosvauvojen vanhemmille. Opas tulee myös Kanta-Hämeen keskussairaalan nettisivuille sähköisessä muodossa. Opasta tehdessä alkuperäinen tavoite saavutettiin ja tuotokseksi syntyi opas, josta keskosen vanhemmat saavat tukea ja tietoa varhaisesta vuorovaikutuksesta.A premature infant is a newborn that is born before pregnancy week 37 or when the baby weighs under 2 500 grams. Almost 6 % of infants born in Finland are born premature. Newborns have natural needs to be in interaction right after the birth. The development of an early interaction starts immediately and it contains all the contact and communication between the parent and the infant. Premature infants, especially those born very early or of low birth weight, need care in the neonatal intensive care unit (NICU). Infants’ prematurity and treatment period causes challenges in the development of early interaction. The NICU nurses aim to strengthen and support the early interaction process between the parent and the infant. The purpose of this Bachelor’s thesis was to create a guide for premature infants’ parents in their changed life situation at the INCU of the Kanta-Häme Central Hospital. Therefore, also challenges related to premature infants and their care, were discussed in the thesis. The contents of the guide were based on supporting premature infants and parents’ early interaction. The guide, an A5 size flyer, was made in co-operation with NICU nurses. Background information was collected during the authors’ international studies, but also utilizing literature review and NICU practice. As a result of the study, the guide will also be available on the hospital’s website. In addition, the set goals were achieved by creating a supportive guide where premature infants’ parents can have information and support on the early interaction