The European project HIALINE (Health Impacts of Airborne Allergen Information Network): results of pollen and allergen of Betula monitoring in Parma (2009)

Introduction. Exposure to allergens is pivotal in determining sensitization and allergic symptoms in individuals. Pollen grain counts in ambient air have traditionally been assessed to estimate airborne allergen exposure. However, the exact allergen content in ambient air is unknown. HIALINE therefore monitored atmospheric concentrations of Betula, Poaceae and Olea pollen grains and matched their major allergens Bet v1, Phl p5 and Ole e1 across Europe. Monitoring the allergens themselves together with pollen in ambient air might be an improvement in allergen exposure assessment. New knowledge through the use of new experimental approaches in the field of aerobiological monitoring will enable better in the prevention and clinical management of pollinosis. In order to disseminate the knowledge of the project we present the results of first year of birch pollen grains and the matched major pollen allergen Bet v1 monitored in Parma (UNIPR), Italy with a short reference to the results obtained by the other participants and about developing models of dissemination and forecasts of pollen and allergens. Materials and methods. The pollen was sampled by a Hirst pollen trap. Allergens was collected with a CHEMVOL® high-volume cascade impactor, extracted from pollen and quantified by ELISA. Antibodies for analysis of Bet v1 are delivered by the industrial partner in this project. Quality control has been carried out for the monitoring pollen activities and allergen concentrations. Results. The project has highlighted that it is possible also to measure pollen allergen in ambient air in different European areas. The results obtained from the center of Parma and other European partners have highlighted the different allergenic powers of pollen of Betula, in different geographical areas. Moreover, daily in each area the allergenic power of pollen grains was very variable. Discussion. HIALINE has been a very important project to understand the mechanisms of sensitization, clinical management of pollinosis and to improve immunotherapy towards a tailored immunotherapy. The results of the project will help medical doctors, authorities and patients, to better manage the different aspects related to pollinosis

Airborne olive pollen counts are not representative of exposure to the major olive allergen Ole e 1

Pollen is routinely monitored, but it is unknown whether pollen counts represent allergen exposure. We therefore simultaneously determined olive pollen and Ole e 1 in ambient air in C ordoba, Spain, and Evora, Portugal, using Hirst-type traps for pollen and high-volume cascade impactors for allergen. Pollen from different days released 12-fold different amounts of Ole e 1 per pollen (both locations P < 0.001). Average allergen release from pollen (pollen potency) was much higher in C ordoba (3.9 pg Ole e 1/pollen) than in Evora (0.8 pg Ole e 1/pollen, P = 0.004). Indeed, yearly olive pollen counts in C ordoba were 2.4 times higher than in Evora, but Ole e 1 concentrations were 7.6 times higher. When modeling the origin of the pollen, >40% of Ole e 1 exposure in Evora was explained by high-potency pollen originating from the south of Spain. Thus, olive pollen can vary substantially in allergen release, even though they are morphologically identical

Betonielementtijulkisivujen mikrobiologinen toimivuus

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisessa asuntotuotannossa yleisesti käytettyjen betonielementtijulkisivujen mikrobiologista toimivuutta. Elementtien eristetilassa esiintyvää mikrobikasvua, sen syitä ja vaikutusta sisäilman laatuun tarkasteltiin asumisterveyden kannalta. Kerrostalorakentamisessa on käytetty julkisivurakenteena 1960-luvulta lähtien erittäin yleisesti sandwich-elementtejä. Rakenteen pitkäaikaiskestävyys ei ole vastannut kaikin osin odotuksia ja vanhenevan betonikuoren vauriot ja kosteustekniset puutteet ovat suhteellisen yleisiä. Ulkokuoren kosteustekniset puutteet voivat johtaa eristetilan pitkäaikaiseen kastumiseen, jolloin mikrobikasvu voi olla mahdollista. Tutkimuksessa käsitellään todellisia rakennuksia Etelä-Suomesta. Laajasta rakennusaineistosta (100 kpl) valittu tutkimusryhmä (26 kpl) oli iältään ja pintaratkaisuiltaan vaihteleva. Lisäksi käytettiin kuntotutkimus- ja julkisivukorjauskohteista sekä tarkemmin tutkituista Case-kohteista koostuvaa täydentävää aineistoa (yhteensä 53 rakennusta). Mikrobikasvustojen esiintymistä eristetilassa tutkittiin ulkokuoren läpi porattujen reikien kautta otetuista eristenäytteistä. Näytteiden mesofiilinen mikrobipitoisuus (sienet, sädesienibakteerit ja muut bakteerit) tutkittiin viljelymenetelmällä. Vain 6,6 % kaikista tutkituista näytteistä (1713 kpl) oli selvästi mikrobivaurioituneita. Tutkimusryhmän taloista 40 % ja tutkituista elementeistä 63 % oli luokiteltavissa mikrobien suhteen puhtaiksi. Elementin eristetila osoittautui homesienille ja sädesienibakteereille suhteellisen epäsuotuisaksi kasvupaikaksi. Tutkimusryhmässä julkisivun kunto luokiteltiin ennen näytteenottoa kunnon ja kosteusteknisen toimivuuden mukaan. Rakennuksen julkisivujen huonon kunnon ja ulkoisen runsaan kosteusrasituksen sekä eristetilan mikrobikasvustojen välillä vallitsi selvä yhteys. Ulkoisten tekijöiden perusteella ei voida kuitenkaan ennustaa mikrobikasvustojen esiintymistä tai määrää, koska selkeät kasvustot ovat harvinaisia. Sisäilman mikrobiologinen laatu selvitettiin ulkoseinän eristetilaltaan eri asteisesti mikrobivaurioituneista ja vauriottomista asunnoista toistetuilla Andersen-ilmanäytteillä. Valitut asunnot olivat sisäpuolisilta rakenteiltaan kosteusteknisesti hyväkuntoisia. Eristetilassa havaitun mikrobikasvun vaikutusta sisäilmaan suhteessa muihin lähteisiin ja mittaustilanteeseen mallinnettiin yleistetyillä lineaarisilla sekamalleilla. Voimakas elementin reunaosissa esiintynyt sädesienikasvu vaikutti sisäilman laatuun. Muilla bakteereilla ja sienillä ei havaittu vastaavaa eristeen ja sisäilman yhteyttä. Ulkoilman tausta vaikutti vain sieni-itiöpitoisuuksiin. Eristetilan mikrobikasvu tulee ottaa huomioon korjaussuunnittelussa, jos julkisivuelementtien lämmöneristeen runsas kastuminen on ollut todennäköistä, eli esimerkiksi silloin, kun julkisivuissa esiintyy poikkeuksellista kosteusrasitusta, riskirakenteita tai asunnoissa havaitaan ulkoseiniin liittyviä kosteusjälkiä. Tuloilman oikealla reitityksellä voidaan vähentää eristetilan mikrobikontaminaation vaikutuksia.publishedVersio

Betonielementtijulkisivujen mikrobiologinen toimivuus

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisessa asuntotuotannossa yleisesti käytettyjen betonielementtijulkisivujen mikrobiologista toimivuutta. Elementtien eristetilassa esiintyvää mikrobikasvua, sen syitä ja vaikutusta sisäilman laatuun tarkasteltiin asumisterveyden kannalta.Kerrostalorakentamisessa on käytetty julkisivurakenteena 1960-luvulta lähtien erittäin yleisesti sandwich-elementtejä. Rakenteen pitkäaikaiskestävyys ei ole vastannut kaikin osin odotuksia ja vanhenevan betonikuoren vauriot ja kosteustekniset puutteet ovat suhteellisen yleisiä. Ulkokuoren kosteustekniset puutteet voivat johtaa eristetilan pitkäaikaiseen kastumiseen, jolloin mikrobikasvu voi olla mahdollista.Tutkimuksessa käsitellään todellisia rakennuksia Etelä-Suomesta. Laajasta rakennusaineistosta (100 kpl) valittu tutkimusryhmä (26 kpl) oli iältään ja pintaratkaisuiltaan vaihteleva. Lisäksi käytettiin kuntotutkimus- ja julkisivukorjauskohteista sekä tarkemmin tutkituista Case-kohteista koostuvaa täydentävää aineistoa (yhteensä 53 rakennusta).Mikrobikasvustojen esiintymistä eristetilassa tutkittiin ulkokuoren läpi porattujen reikien kautta otetuista eristenäytteistä. Näytteiden mesofiilinen mikrobipitoisuus (sienet, sädesienibakteerit ja muut bakteerit) tutkittiin viljelymenetelmällä. Vain 6,6 % kaikista tutkituista näytteistä (1713 kpl) oli selvästi mikrobivaurioituneita. Tutkimusryhmän taloista 40 % ja tutkituista elementeistä 63 % oli luokiteltavissa mikrobien suhteen puhtaiksi. Elementin eristetila osoittautui homesienille ja sädesienibakteereille suhteellisen epäsuotuisaksi kasvupaikaksi.Tutkimusryhmässä julkisivun kunto luokiteltiin ennen näytteenottoa kunnon ja kosteusteknisen toimivuuden mukaan. Rakennuksen julkisivujen huonon kunnon ja ulkoisen runsaan kosteusrasituksen sekä eristetilan mikrobikasvustojen välillä vallitsi selvä yhteys. Ulkoisten tekijöiden perusteella ei voida kuitenkaan ennustaa mikrobikasvustojen esiintymistä tai määrää, koska selkeät kasvustot ovat harvinaisia.Sisäilman mikrobiologinen laatu selvitettiin ulkoseinän eristetilaltaan eri asteisesti mikrobivaurioituneista ja vauriottomista asunnoista toistetuilla Andersen-ilmanäytteillä. Valitut asunnot olivat sisäpuolisilta rakenteiltaan kosteusteknisesti hyväkuntoisia. Eristetilassa havaitun mikrobikasvun vaikutusta sisäilmaan suhteessa muihin lähteisiin ja mittaustilanteeseen mallinnettiin yleistetyillä lineaarisilla sekamalleilla.Voimakas elementin reunaosissa esiintynyt sädesienikasvu vaikutti sisäilman laatuun. Muilla bakteereilla ja sienillä ei havaittu vastaavaa eristeen ja sisäilman yhteyttä. Ulkoilman tausta vaikutti vain sieni-itiöpitoisuuksiin.Eristetilan mikrobikasvu tulee ottaa huomioon korjaussuunnittelussa, jos julkisivuelementtien lämmöneristeen runsas kastuminen on ollut todennäköistä, eli esimerkiksi silloin, kun julkisivuissa esiintyy poikkeuksellista kosteusrasitusta, riskirakenteita tai asunnoissa havaitaan ulkoseiniin liittyviä kosteusjälkiä. Tuloilman oikealla reitityksellä voidaan vähentää eristetilan mikrobikontaminaation vaikutuksia

Betonielementtijulkisivujen mikrobiologinen toimivuus

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisessa asuntotuotannossa yleisesti käytettyjen betonielementtijulkisivujen mikrobiologista toimivuutta. Elementtien eristetilassa esiintyvää mikrobikasvua, sen syitä ja vaikutusta sisäilman laatuun tarkasteltiin asumisterveyden kannalta.Kerrostalorakentamisessa on käytetty julkisivurakenteena 1960-luvulta lähtien erittäin yleisesti sandwich-elementtejä. Rakenteen pitkäaikaiskestävyys ei ole vastannut kaikin osin odotuksia ja vanhenevan betonikuoren vauriot ja kosteustekniset puutteet ovat suhteellisen yleisiä. Ulkokuoren kosteustekniset puutteet voivat johtaa eristetilan pitkäaikaiseen kastumiseen, jolloin mikrobikasvu voi olla mahdollista.Tutkimuksessa käsitellään todellisia rakennuksia Etelä-Suomesta. Laajasta rakennusaineistosta (100 kpl) valittu tutkimusryhmä (26 kpl) oli iältään ja pintaratkaisuiltaan vaihteleva. Lisäksi käytettiin kuntotutkimus- ja julkisivukorjauskohteista sekä tarkemmin tutkituista Case-kohteista koostuvaa täydentävää aineistoa (yhteensä 53 rakennusta).Mikrobikasvustojen esiintymistä eristetilassa tutkittiin ulkokuoren läpi porattujen reikien kautta otetuista eristenäytteistä. Näytteiden mesofiilinen mikrobipitoisuus (sienet, sädesienibakteerit ja muut bakteerit) tutkittiin viljelymenetelmällä. Vain 6,6 % kaikista tutkituista näytteistä (1713 kpl) oli selvästi mikrobivaurioituneita. Tutkimusryhmän taloista 40 % ja tutkituista elementeistä 63 % oli luokiteltavissa mikrobien suhteen puhtaiksi. Elementin eristetila osoittautui homesienille ja sädesienibakteereille suhteellisen epäsuotuisaksi kasvupaikaksi.Tutkimusryhmässä julkisivun kunto luokiteltiin ennen näytteenottoa kunnon ja kosteusteknisen toimivuuden mukaan. Rakennuksen julkisivujen huonon kunnon ja ulkoisen runsaan kosteusrasituksen sekä eristetilan mikrobikasvustojen välillä vallitsi selvä yhteys. Ulkoisten tekijöiden perusteella ei voida kuitenkaan ennustaa mikrobikasvustojen esiintymistä tai määrää, koska selkeät kasvustot ovat harvinaisia.Sisäilman mikrobiologinen laatu selvitettiin ulkoseinän eristetilaltaan eri asteisesti mikrobivaurioituneista ja vauriottomista asunnoista toistetuilla Andersen-ilmanäytteillä. Valitut asunnot olivat sisäpuolisilta rakenteiltaan kosteusteknisesti hyväkuntoisia. Eristetilassa havaitun mikrobikasvun vaikutusta sisäilmaan suhteessa muihin lähteisiin ja mittaustilanteeseen mallinnettiin yleistetyillä lineaarisilla sekamalleilla.Voimakas elementin reunaosissa esiintynyt sädesienikasvu vaikutti sisäilman laatuun. Muilla bakteereilla ja sienillä ei havaittu vastaavaa eristeen ja sisäilman yhteyttä. Ulkoilman tausta vaikutti vain sieni-itiöpitoisuuksiin.Eristetilan mikrobikasvu tulee ottaa huomioon korjaussuunnittelussa, jos julkisivuelementtien lämmöneristeen runsas kastuminen on ollut todennäköistä, eli esimerkiksi silloin, kun julkisivuissa esiintyy poikkeuksellista kosteusrasitusta, riskirakenteita tai asunnoissa havaitaan ulkoseiniin liittyviä kosteusjälkiä. Tuloilman oikealla reitityksellä voidaan vähentää eristetilan mikrobikontaminaation vaikutuksia

Microbial Growth in Insulation of External Walls: Modeling the Indoor Air Biocontamination Sources

publishedVersionPeer reviewe

Responses to the Start of Betula (birch) Pollen Seasons to Recent Changes in Spring Temperatures Across Europe

A shift in the timing of birch pollen seasons is important because it is well known to be a significant aeroallergen, especially in NW Europe where it is a notable cause of hay fever and pollen-related asthma. The research reported in this paper aims to investigate temporal patterns in the start dates of Betula (birch) pollen seasons at selected sites across Europe. In particular it investigates relationships between the changes in start dates and changes in spring temperatures over approximately the last 20 years. Daily birch pollen counts were used from Kevo, Turku, London, Brussels, Zurich and Vienna, for the core period from 1982 to 1999 and, in some cases, from 1970 to 2000. The sites represent a range of biogeographical situations from just within the Arctic Circle through to North West Maritime and Continental Europe. Pollen samples were taken with Hirst-type volumetric spore traps. Weather data were obtained from the sites nearest to the pollen traps. The timing of birch pollen seasons is known to depend mostly on a non-linear balance between the winter chilling required to break dormancy, and spring temperatures. Pollen start dates and monthly mean temperatures for January through to May were compiled to 5-year running means to examine trends. The start dates for the next 10 years were calculated from regression equations for each site, on the speculative basis that the current trends would continue. The analyses show regional contrasts. Kevo shows a marked trend towards cooler springs and later starts. If this continues the mean start date will become about 6 days later over the next 10 years. Turku exhibits cyclic patterns in start dates. A current trend towards earlier starts is expected to continue until 2007, followed by another fluctuation. London, Brussels, Zurich and Vienna show very similar patterns in the trends towards earlier start dates. If the trend continues the mean start dates at these sites will advance by about 6 days over the next 10 years. Following this work, amendments will be needed to pollen calendars and local predictive models. It will also be important to assess the implications of earlier seasons for allergy sufferers

Assembling spatially explicit landscape models of pollen and spore dispersal by wind for risk assessment

Models of windblown pollen or spore movement are required to predict gene flow from genetically modified (GM) crops and the spread of fungal diseases. We suggest a simple form for a function describing the distance moved by a pollen grain or fungal spore, for use in generic models of dispersal. The function has power-law behaviour over sub-continental distances. We show that air-borne dispersal of rapeseed pollen in two experiments was inconsistent with an exponential model, but was fitted by power-law models, implying a large contribution from distant fields to the catches observed. After allowance for this 'background' by applying Fourier transforms to deconvolve the mixture of distant and local sources, the data were best fit by power-laws with exponents between 1.5 and 2. We also demonstrate that for a simple model of area sources, the median dispersal distance is a function of field radius and that measurement from the source edge can be misleading. Using an inverse-square dispersal distribution deduced from the experimental data and the distribution of rapeseed fields deduced by remote sensing, we successfully predict observed rapeseed pollen density in the city centres of Derby and Leicester (UK)