The Nature of Retrograde Analysis for Chinese Chess

Retrograde analysis has been successfully applied to solve Awari and construct 6-piece Western chess endgame databases. However, its application to Chinese chess is limited because of the special rules about indefinite move sequences. Problems caused by the most influential rule, checking indefinitely were successfully solved in practical cases, with $50$ selected endgame databases constructed in accord with this rule, where the 60-move-rule was ignored. Other special rules have much less impact on contaminating the databases, as verified by the rule-tolerant algorithms. For constructing complete endgame databases, we need rigorous algorithms. There are two rule sets in Chinese chess: Asian rule set and Chinese rule set. In this paper, an algorithm is successfully developed to construct endgame databases in accord with the Asian rule set. The graph-theoretical properties are also explored as well

Cyber-Human Systems, Space Technologies, and Threats

CYBER-HUMAN SYSTEMS, SPACE TECHNOLOGIES, AND THREATS is our eighth textbook in a series covering the world of UASs / CUAS/ UUVs / SPACE. Other textbooks in our series are Space Systems Emerging Technologies and Operations; Drone Delivery of CBNRECy – DEW Weapons: Emerging Threats of Mini-Weapons of Mass Destruction and Disruption (WMDD); Disruptive Technologies with applications in Airline, Marine, Defense Industries; Unmanned Vehicle Systems & Operations On Air, Sea, Land; Counter Unmanned Aircraft Systems Technologies and Operations; Unmanned Aircraft Systems in the Cyber Domain: Protecting USA’s Advanced Air Assets, 2nd edition; and Unmanned Aircraft Systems (UAS) in the Cyber Domain Protecting USA’s Advanced Air Assets, 1st edition. Our previous seven titles have received considerable global recognition in the field. (Nichols & Carter, 2022) (Nichols, et al., 2021) (Nichols R. K., et al., 2020) (Nichols R. , et al., 2020) (Nichols R. , et al., 2019) (Nichols R. K., 2018) (Nichols R. K., et al., 2022)https://newprairiepress.org/ebooks/1052/thumbnail.jp

Lost in technology: Towards a critique of repugnant rights

Modern law is founded on an idea of justice that is made felt through rights and entitlements legal subjects enjoy. As such, for law and its idea of justice, rights are inherently good and therefore abundant. On encounter with injustice, it has become commonplace to inquire what laws and rights have been flouted, as if injustice would disappear in encounter with rights that encode justice. But what if no number of laws and rights – even with faultless execution – is up for the task of upholding what we deem just? In this dissertation, I look at the heart of this question, and find the law’s answer not simply wanting but repugnant. The research is animated by interaction of three topoi: personhood, technology, and international law. The first part concerns how these concepts are perceived in law and by those working with laws. As part of the unearthing of the conceptual ground rules, a trilemma between effectiveness, responsiveness, and coherence familiar from regulatory research and international law rears its head. I show how setting the priority on effective and responsive solutions has amounted to derogation of justice and diminishment of law’s foundational entity, a natural person. I explore whether these outcomes could be avoided within liberal international law and answer my own question on the negative. I title this systematic outcome a theory of repugnant rights. The latter part of the dissertation concerns technology, its regulation, and tendency to produce repugnant outcomes in international law. I focus on bio- and information technologies and their legal coding as tools to dismantle legal protection provided by our quality of being human. I will show how intricate legal norms break and remake us in ways that blur the boundaries between persons and things. Once something falls beyond or below the category of a person, its legal status can be warped, twisted, and turned – all while remaining at arm’s length from the person it was once legally part of. Technological intervention to such things allows for effective circumvention of legal shelter provided by human rights, as I show through example of regulation of surrogacy and data storage. To come to terms with the repugnancy, I seek shelter from anger as a transitory category that would enable us to move across the present impasse with rights. I suggest that at the very least international lawyers ought to be angry at quotidian horrors international law upholds. And through such anger overcome the misery and repugnancy of international law.--- Moderni oikeus pohjaa ajatukseen oikeudenmukaisuudesta, joka ilmenee oikeussubjektien nauttimien ja käyttämien oikeuksien välityksellä. Näin ymmärrettynä oikeuden ja sen omaaman oikeudenmukaisuuden käsityksen kannalta oikeudet ovat itseisarvoisesti hyviä, mikä selittää niiden suuren määrän. Kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta tapaamme kysyä, mitä lakeja ja oikeuksia on loukattu, ikään kuin epäoikeudenmukaisuus kaikkoaisi sen kohdatessa oikeuden sisältämän oikeudenmukaisuuden idean. Mutta entä jos mikään määrä lakeja ja oikeuksia – edes täydellisesti täytäntöönpantuna – ei riitä puolustamaan oikeudenmukaisena pitämäämme? Väitöskirjassani kurkistan tämän kysymyksen ytimeen ja löydän vastauksen, joka ei ole ainoastaan riittämätön vaan myös vastenmielinen. Väitöksessäni operoin oikeushenkilön, teknologian ja kansainvälisen oikeuden rajapinnoilla. Väitökseni ensimmäinen osa koskee sitä, kuinka oikeuden ja lakien parissa työskentelevät mieltävät nämä käsitteet. Näiden käsitteiden tarkastelun yhteydessä havaitsen sääntelytutkimuksesta ja kansainvälisestä oikeudesta tutun tehokkuuden, responsiivisuuden ja johdonmukaisuuden välisen trilemman. Osoitan, miten tehokkaiden ja responsiivisten ratkaisujen asettaminen etusijalle on merkinnyt lipeämistä oikeudenmukaisuudesta ja samalla oikeuden keskeisen subjektin, luonnollisen henkilön, merkityksen pienentymistä. Tutkin, voitaisiinko tämä trilemma välttää liberaalin kansainvälisen oikeuden puitteissa, ja vastaan omaan kysymykseeni kielteisesti. Nimeän tämän tuloksen vastenmielisten oikeuksien teoriaksi. Väitöskirjan jälkimmäinen osa käsittelee teknologiaa, sen säätelyä ja sen taipumusta tuottaa vastenmielisiä lopputuloksia kansainvälisessä oikeudessa. Tarkastelen lähemmin bio- ja informaatioteknologioita ja niiden oikeudellista sääntelyä, sekä sitä millaisia välineitä ne tarjoavat ihmisyyden tarjoaman oikeudellisen suojan purkamiseen. Osoitan kuinka monimutkaiset oikeudelliset normit rikkovat ja muokkaavat meitä tavoilla, jotka hämärtävät ihmisten ja asioiden välisiä rajoja. Kun jokin ei ole enää henkilö, sen oikeudellista asemaa voidaan vääristää, vääntää ja kääntää. Teknologinen puuttuminen tällaisiin esineisiin ja asioihin mahdollistaa ihmisoikeuksien tarjoaman laillisen suojan tehokkaan kiertämisen, kuten osoitan sijaissynnytyksen ja datan tallennuksen sääntelyn kautta. Vastauksena oikeuden vastenmielisyydelle haen suojaa vihasta. Viha tarjoaa sellaisen tilapäisen kategorian, jonka avulla voimme välttää havaitsemani oikeuksien umpikujan. Katson, että kansainvälisen oikeuden harjoittajien olisi vähintäänkin oltava vihaisia kohdatessaan kansainvälisen oikeuden synnyttämiä ja mahdollistamia jokapäiväisiä kauhuja. Turvautumalla vihaan, jonka voimme myöhemmin asettaa sivuun, voisimme selättää kansainvälisen oikeuden surkeuden ja sen vastenmielisyyden

Where Regulation Ends: Enforceable Undertakings, the Australian Securities and Investments Commission and the Perils of Unresponsiveness

The Australian Securities and Investments Commission has staked its legitimacy and effectiveness on a commitment to responsive regulation. Arguably the most influential theory in the field since James Landis provided an initial justification for the regulatory state in The Administrative Process (1938), Ian Ayres and John Braithwaite’s account in Responsive Regulation (1992) privileges negotiation over coercion to exert social control over corporate behaviour, the subject of Christopher Stone’s magisterial account of Where the Law Ends (1975). How ASIC deployed the enforcement pyramid models at the core of responsive regulation, however, raises profound practical questions and theoretical issues. From a practical perspective, this thesis demonstrates tactical failure. At the theoretical level, ASIC’s blindness to the normative dimensions of responsive regulation highlights the danger of cherry-picking, for the regulator and the academy alike. The thesis evaluates ASIC’s enforcement strategy, most notably its preference for negotiated settlements over judicially determined deterrence strategies in the form of Enforceable Undertakings. Combining quantitative analysis of overarching enforcement strategies and qualitative case studies, the thesis casts doubt on the value of responsive regulation and the enforcement pyramids it mandates when critical embedded normative considerations are ignored or downplayed. In emphasising the importance of defining purpose at corporate, regulatory, judicial and legislative levels, the thesis offers ways to rescue responsive regulation from an intellectual and practical dead end