Quantitative Methods for the Analysis of Medieval Calendars

The article explores the uses of quantitative approaches used in textual scholarship in studying large amounts of medieval hand-written calendars. Calendars are exceedingly numerous among medieval manuscript sources but have been studied surprisingly little in spite of the insights they offer into the values and ideals of the communities using and updating them. Moreover, the study of a large number of calendars helps shape patterns of cultural contacts, for instance. The constant copying and modifying of a medieval calendar is analogous to copying of other manuscripts by hand in the Middle Ages. However, the overall pattern of influences was much more complex than in traditional copying, and new quantitative methods are called for. In this article, we propose three different quantitative methods for the analysis of medieval calendars. They provide a scholar with sound hypotheses on the relationships between a large number of calendars, on the broader context of an individual calendar's contents as well as on the single feasts that can be indicative of the origin of one or several calendars.Peer reviewe

Edessä loistava menneisyys : kirkkohistoria ja ihmisyyden arvoitukset

Kirkkohistoria perehtyy länsimaitten perinteisen valtakulttuurin menneisyyteen, kehitykseen ja vaikutukseen. Se on ollut kompassi, jonka avulla sukupolvi toisensa jälkeen on asemoinut itseään maailmanhistorian vuossa ja kulttuurien kirjossa. Tieteessä se on ollut akateemisen tutkimuksen, opetuksen ja sivistyksen ytimessä vuosisatoja. Mutta mitä annettavaa kirkkohistorialla on 2020-luvulla

The roots of Turku medieval calendar : The uniformity of the saints' feasts of the Missale Aboense calendar in the church province of Uppsala

Tutkimuksessani tarkastelen mitkä kalenterit ovat lähinnä Missale Aboensen kalenteria. Tutkimuksen painopiste kohdistuu dominikaanien sekä Uppsalan kirkkoprovinssin hiippakuntien kalentereihin. Missale Aboense painettiin 1488, ja se on dominikaanimissalen kopio muutamine eroavaisuuksineen. Yksi eroavaisuus on missalen kalenteri. Kalenterien vertailussa käytän kvantitatiivisia metodeja. Liturgiset kalenterit sisältävät pyhimysten juhlapäiviä. Pyhimys itsessään voidaan nähdä arvona. Kalenteri on yhteisön sopimus siitä, miten päivät rytmitetään ja ketä on tarpeen muistaa. Muistamisen kautta luomme kulttuuria ja ilmaisemme arvojamme. Kalenteri on yhteisön arvojen tiivistys. Lähdeaineistona on Herman Grotefendin Zeitrechnung des Deutschen Mittelalters und der Neuzeit kirjan toinen osa, joka sisältää keskiajan hiippa- ja sääntökuntien pyhimyskalentereita saksankielisiltä alueilta sekä Skandinaviasta. Loin kirjan digitaalisesta versiosta rakenteistetun tietokannan nimeltään pyhimys.net ja se on vapaasti käytettävissä Internetissä. Keskiajan kalentereissa pyhimyksen nimi on voitu kirjoittaa monella eri tavalla. Juhlapäivien päivämäärät vaihtelevat jonkin verran kalenterista toiseen. Rakenteistamisessa olen pyrkinyt siihen, että yksittäinen pyhimysjuhla on riippumaton pyhimyksen kirjoitusasusta ja päivämäärästä. Rakenteistettuja kalentereita vertailtiin toisiinsa kosinin läheisyys (Cosine Similarity) -algoritmilla. Linköpingin hiippakunta ja Götanmaan mahtimiehet vaikuttivat merkittävästi Suomen kristillistymiseen. Uppsalaan perustettiin arkkihiippakunta 1164, mutta sillä ei ollut kuitenkaan aktiivista roolia Suomen kristillistämisessä. Päätökset tehtiin etelämpänä. Ensimmäiset piispat, joista meillä on historiallisia lähteitä, olivat joko dominikaanitaustaisia tai kuninkaan nimittämiä Götanmaan mahtimiehiä. Tutkimukseni perusteella Turun läheisin hiippakunta on Linköping. Kyseisten hiippakuntien kalentereiden yhteneväisyys on 81,5 %. Seuraavaksi läheisimmät kalenterit ovat muut Uppsalan kirkkoprovinssin kalenterit. Dominikaanisääntökunnan kalenterin yhteneväisyys on 74,1 %. Kalenterivertailun perusteella Turun kalenterin yhteydet Uppsalan kirkkoprovinssin muihin kalenteriin ovat heikommat kuin kirkkoprovinssin muiden kalenterien yhtenäisyys keskenään. Merkittävin ero muihin Uppsalan kirkkoprovinssin kalentereihin on Turun kalenterin juhlapäivien vähäisyys. Missale Aboense heijastaa dominikaanien ja Linköpingin vaikutusta Turun hiippakuntaan. Sen kalenteriosaan painettiin seurakuntien yleisimmät pyhimysjuhlat. Linköpingin hiippakunta on voimakkaasti vaikuttanut Suomen kristillistymiseen ja luultavasti varhaisimmat sekä Suomessa tällöin eniten levinneet pyhimysjuhlat ovat tulleet sieltä. Näin kalenteri heijastaa Linköpingin perintöä. Dominikaanit puolestaan ovat vaikuttaneet voimakkaasti liturgiaan, ja itse missaleosio oli heidän sääntökuntansa messukirjan kopio

Turun tuomiokirkon Musta kirja ja lähteiden julkaisemisen jatkumo Suomessa varhaismodernista digitaaliseen aikaan

Väitöskirjassa rakennetaan keskiaikaisen Turun tuomiokirkon Mustan kirjan julkaisujen kautta yleiskuvaa lähteiden julkaisemisen jatkumosta Suomessa varhaismodernista digitaaliseen aikaan. Julkaisemista käsitellään historiantutkimuksen ja arkistotieteen näkökulmista avaten ja tehden läpinäkyväksi niitä syitä ja rakenteita, jotka vaikuttivat julkaisemisen taustalla. Analyysi keskittyy siihen, kuinka lähteitä julkaistiin, miten julkaisemista perusteltiin sekä millainen oli arkistojen ja tutkijoiden rooli julkaisutyössä. Tutkimuksessa kysytään myös, kuinka lähdejulkaisut asettuvat osaksi suomalaista historiakulttuuria. Mustan kirjan julkaisemisen vaiheet asetetaan laajempaan eurooppalaiseen kontekstiin vertaamalla niitä Daniela Saxerin ja Raoul C. van Caenegemin hahmottelemaan lähdejulkaisemisen yleiseurooppalaiseen ajalliseen jaotteluun. Tärkeimpänä lähdeaineistona ovat Mustasta kirjasta eri aikoina tehdyt lähdejulkaisut. Ne käsitetään tutkimuksessa historiakulttuurin ilmentyminä, joiden kautta voidaan rakentaa suhteita menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Lisäksi aineistona käytetään julkaisutyöhön liittyneiden henkilöiden, instituutioiden ja projektien arkistoja ja tieteellistä työtä. Analyysi pohjautuu monilähteiseen näkökulmaan. Tutkimus osoittaa, että lähteiden julkaiseminen noudattelee Suomessa kansainvälisiä kehityslinjoja, mutta ei vastaa niitä täysin. Musta kirja on monin tavoin ollut esikuvana suomalaiselle julkaisemiselle. Sen julkaisijat ovat hakeneet vaikutteita kansainvälisestä julkaisemisesta ja seuranneet uusimpia julka-sutekniikoita. Mustan kirjan editiot ovat yhtä aikaa saavutettava ja saavuttamaton osa suomalaista historiakulttuuria. Ne on nähty julkaisemisen eri vaiheissa kansallisen historiankirjoituksen pohjana, muistomerkkeinä, identiteetin rakennusosina ja tärkeänä yhteytenä länteen. Tutkimus osoittaa lisäksi, että arkiston rooli julkaisemisessa on muuttunut näennäisestä neutraaliudesta asiantuntijuuden jakamiseksi. Kaikissa julkaisemisen vaiheissa tutkimusedellytysten parantaminen ja aineistojen avoimuus ovat olleet tärkeimpiä tavoitteita. Lähteiden julkaiseminen myös digitaalisilla alustoilla pohjautuu arkistoissa ja julkaisutyössä aikaisemmin tehdyille valinnoille, joiden läpinäkyvyys mahdollistaa sen, että julkaisemisen ja arkistojen roolia tutkimusaineistojen muodostumisessa ja käytössä voidaan arvioida kriittisesti.The Black Book of Abo Cathedral and the Continuum of Source Publications in Finland from the Early Modern to the Digital Era The subject of this dissertation is the publication of medieval sources in Finland from the early modern period to the digital era. The study examines the publi-cations of The Black Book of Abo Cathedral as a part of a wider European context. The motives and structures that have had an influence on source pub-lications are studied in the context of archival science and history. The study examines how and why the sources were published, and what was the role of the archive and the scholars in the publication work. The study also examines how the editions fit in Finnish public history culture. The phases of the publication of the Black Book are compared to the chronological classi-fication of the publication work in Europe outlined by Daniela Saxer and Raoul C. van Caenegem. The source material of the study consists of the editions made of the Black Book and of the archives and scientific work of the individuals, institutions and projects involved in the publication work. The source publications are consid-ered as representations of public history culture. They allow to build connec-tions between the past, the present and the future. The analysis is based on source pluralism. The study shows that the publication of sources in Finland follows the in-ternational developments but does not thoroughly correspond with them. The Black Book has been a model for Finnish source publishing. Its editors were influenced by the international publications and followed the newest publishing techniques. The editions of the Black Book are at the same time both an achievable and an unachievable part of Finnish history culture. They have been considered as the basis of history writing, as memorials, as elements of identity building, and as an important connection to the west. In addition the study reveals that the role of the archive in source publishing has changed from seemingly neutral to recognized expertise. The openness of the archive and the improvement of research possibilities has been the most important goal in all the phases of source publishing. Even in the digital envi-ronment, publishing of sources is based on the previous selections done in ar-chives and by editors. The visibility of the continuum of source publications allows to critically evaluate the impacts of editing and of the archive in the formation and use of research materials