The contemporary endovascular treatment of intracranial aneurysms

The first endovascular treatment of intracranial aneurysms began with simple coiling in 1991. Ever since, it has developed significantly, and endovascular treatment is now the first choice for most intracranial aneurysms. However, some intracranial aneurysms such as wide-necked, blood-blister-like, fusiform and dissecting intracranial aneurysms are not suitable for simple coiling. In 2008, intraluminal flow diversion was introduced for uncoilable saccular intracranial aneurysms of the internal carotid artery, and since then, the indications of intraluminal flow diversion have expanded to complex aneurysms like blister-like, dissecting, and fusiform intracranial aneurysms. In 2010, intrasaccular flow disruption was introduced with the Woven EndoBridge (WEB) for the treatment of naïve wide-necked bifurcation aneurysms. Several studies have shown the safety and efficacy of flow diverters and WEB in the treatment of intracranial aneurysms. In our study the safety and efficacy of the WEB and flow diverters were assessed in Finnish population. Furthermore, we identified and analysed the factors influencing radiological outcomes after the contemporary endovascular treatments. A rate of 90% adequate radiological outcomes can be achieved in the treatment of naïve and recurrent wide-necked intracranial aneurysms with the WEB. No rupture or re-rupture observed after the WEB treatment. The flow diverters can provide a high occlusion rate for elective and acutely ruptured intracranial aneurysms. However, a 45% rate of complications was observed in flow diversion for acutely ruptured intracranial aneurysms. The WEB for wide-necked intracranial aneurysms including wide-necked recurrent intracranial aneurysms appears to be safe and efficient, and is a valuable alternative when the conventional methods are not amenable. The aneurysm morphology and size seem to influence the radiological outcomes after the WEB treatment. Flow diverters provides high occlusion rates. However, the flow diversion of acutely ruptured intracranial aneurysms carries a high rate of complications. Flow diversion can be justified as a last-resort option when other endovascular methods are not suitable for acutely ruptured intracranial aneurysms.Aivovaltimoaneurysmien nykyaikainen suonensisäinen hoito Aivovaltimoaneurysma hoidettiin koiliembolisaatiolla onnistuneesti ensimmäisen kerran vuonna 1991, ja siitä lähtien endovaskulaariset tekniikat ovat kehittyneet merkittävästi. Endovaskulaarinen menetelmä onkin nykyään ensisijainen valinta useimpien aneurysmien hoitoon. Koska rakkulamaiset, dissekoivat ja fusiformiset aneurysmat ovat vaikeita hoitaa tavanomaisilla endovaskulaarisilla menetelmillä, vaikeahoitoisia aneurysmia varten otettiin vuonna 2008 käyttöön flow diverter -stentit. Niiden alkuperäinen käyttöaihe oli sisemmän kaulavaltimon jättianeurysmien hoito; nyt käyttöaiheet ovat laajentuneet niin rakkulamaisten kuin dissekoivien aneurysmien hoitoon. Intrasakkulaarinen laite Woven Endobridge (WEB) kehitettiin vuonna 2010 leveäkaulaisten aivovaltimoaneurysmien hoitoon. Useat tutkimukset ovat osoittaneet sekä flow diverter -stentin sekä WEB:in turvallisuuden ja tehokkuuden aivoaneurysmien hoidossa. Tutkimuksessa arvioitiin WEB ja flow diverter -hoidon turvallisuutta ja tehokkuutta Suomessa. Erityistä huomiota kiinnitettiin tekijöihin, jotka ennustavat radiologisia tuloksia nykyaikaisen hoidon jälkeen. Tutkimuksella todettiin, että WEB-hoidolla voidaan saavuttaa 90%:sti lähes täydellinen radiologinen hoitotulos. WEB-hoidon jälkeen aneurysmien puhkeamista ei havaittu. Flow diverter -hoidolla saavutetaan 90%:sti täydellinen tai lähes täydellinen radiologinen tulos, mutta 45%:lla potilaista esiintyy jokin flow diverter -hoitoon liittyvä komplikaatio akuutisti puhjenneiden aneurymien hoidossa. WEB on tehokas menetelmä sekä uusien että uusiutuneiden leveäkaulaisten aneurysmien hoidossa. Se on käyttökelpoinen silloin, kun perinteiset menetelmät eivät riitä. Aneurysman muoto ja koko vaikuttavat WEB:in hoitotuloksiin. Flow diverterit mahdollistavat hyvän radiologisen hoitotuloksen akuutisti repeytyneissä aivoaneurysmissa. Niiden flow diverter -hoitoon liittyy kuitenkin huomattavan korkea komplikaatioriski, mutta mikäli muu menetelmä ei potilaan akuutisti puhjenneen aneurysman hoitoon sovellu, sitä voidaan viimeisenä hoitomuotona perustellusti käyttää

Intracranial aneurysms in patients with Kawasaki disease or thoracic aortic aneurysms

Saccular intracranial aneurysm (sIA) is the most common type of IAs and characterized by outpoching sac with a neck arising from the cerebral artery wall. Pathophysiology of IAs are still poorly understood. Fusiform IA is a focal circumferential dilatation of the cerebral artery and unlike sIAs, do not have aneurysm neck, which make their treatment more complex compared to sIAs. The primary goal in the study I and II were to evaluate if Kawasaki disease (KD) is associated with increased risk for IAs (I) and white matter hyperintensities (WMH) (II); in the study III if sIAs are related with increased risk for thoracic aortic aneurysms (TAA) or dilatations (TAD); and in the study IV was to evaluate outcomes of flow diverter stent (FD) treatment of the ruptured posterior circulation fusiform IAs. In the study (I and II) 40 adults with a history of KD in a childhood were screened with brain Magnetic Resonance Imaging and Angiography for IAs and brain WMHs. No IAs were found in KD patients, which is significantly under the prevalence of 10% (95% CI 0%-8.8%, p = 0.03) that is the recommended limit for IA screening. In the study (II), we found that Kawasaki disease is related with increased WMH burden compared to age- and sex-matched migraine controls. Our study suggests that KD is not associated with IAs, but instead is associated with increased WMH burden, indicating long-term cerebrovascular involvement of KD. In the study (III) we retrospectively reviewed 411 patients with sIAs and available imaging studies (computed tomography or magnetic resonance imaging) of all thoracic aortic segments for TADs and TAAs. The prevalence of TADs and TAAs were 18% and 8%. Rheumatic disease and alcohol abuse were significant risk factors for TADs/TAAs. Our results suggests that sIAs might be associated with increased risk for TAAs and TADs. In the study (IV) five patients with ruptured posterior circulation fusiform aneurysms and treated with a FD were reviewed rertrospectively. We found that FD is a feasible treatment option for ruptured fusiform posterior circulation IAs, with a high aneurysm occlusion rate (100% at 6-months) and 80% of patients had a good outcome. However, FD treatment carries a significant risk for complications and should be considered only when other treatment options are not available.Aivovaltimoaneurysmien yhteys Kawasakin tautiin ja rinta-aortan laajentumiin. Sakkulaarinen aivovaltimoaneurysma (sIA) on yleisin aivoaneurysmatyyppi. SIA on aivovaltimoiden seinämästä työntyvä paikallinen pullistuma, joka yhdistyy aivovaltimon seinämään kaulalla. Fusiforminen IA on aivovaltimon paikallinen laajentuma ja toisin kuin sIA:ssa, fusiformisessa IA:ssa ei ole erillistä kaulaa, joka tekee hoidosta haastavaa. IA:ien syntymisen patofysiologia tunnetaan huonosti. Tutkimuksien (I) ja (II) tavoitteena oli selvittää, onko lapsuuden Kawasakin taudilla yhteyttä suurentuneeseen riskiin vuotamattomille IA:lle ja aivojen valkean aineen muutoksille. Tutkimuksen (III) tavoitteena oli selvittää ovatko sIA:t yhteydessä suurentuneeseen riskiin torakaaliaortan aneurysmille (TAA) tai dilataatioille (TAD). Tutkimuksen (IV) tarkoituksena oli selvittää flow diverter stenttihoidon (FD) tuloksia vuotaneiden takaverenkierron fusiformisten IA:ien hoidossa. Tutkimuksissa (I ja II) 40:lle lapsuudessa Kawasakin taudin sairastaneelle potilaalle suoritettiin aivojen ja aivoverisuonten magneettikuvaus IA:ien ja WMH muutosten seulomiseksi. Valkean aineen muutosten määrää verrattiin ikä- ja sukupuolivakioituihin verrokkeihin (migreenipotilaat). Kawasakin taudin sairastaneilla potilailla ei todettu IA:a ja prevalenssi oli merkittävästi alle suositellun IA:en seulontarajan 10 % (95 % CI 0 %-8.8 %, p= 0.03). Sen sijaan Kawasakin taudin sairastaneilla henkilöillä oli merkittävästi enemmän valkean aineen muutoksia verrokkeihin nähden, viitaten siihen, että Kawasakin taudilla voi olla myös aivoverisuoniin kohdistuvia vaikutuksia. Tutkimuksessa (III) analysoimme retrospektiivisetsti 411 sIA potilasta, joilla oli kuvannettu rinta-aortta tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella. TAD:n ja TAA:n prevalenssi oli 18 % ja 8 %. Reumasairaus ja alkoholin väärinkäyttö lisäsivät merkittävästi riskiä TAD:lle/TAA:lle. SIA:iin saattaa liittyä suurentunut riski TAD:lle/TAA:lle. Tutkimuksessa (IV) analysoimme retrospektiivisesti viisi potilasta, joiden vuotanut aivojen takaverenkierron fusiforminen IA oli hoidettu FD:llä. Aneurysmien hoitotulokset olivat hyviä FD:llä ja 80 % potilaista toipuivat hyvin. FD hoitoon liittyy kuitenkin merkittäviä komplikaatioriskejä ja FD hoitoa tulisi miettiä vuotaneissa aneurysmissa vain, jos muut hoitovaihtoehdot katsotaan mahdottomiksi

Aneurysmal Subarachnoid Hemorrhage : Posterior Communicating Artery Aneurysms and Long-Term Excess Mortality

Introduction Aneurysmal subarachnoid hemorrhage (aSAH) is a serious form of stroke, caused by a ruptured intracranial aneurysm. The origin of the posterior communicating artery (PComA) is one of the most common locations for ruptured aneurysms causing aSAH. There are specific features related to the rupture and occlusive treatment of PComA aneurysms. It has been believed that after successful rehabilitation aSAH patients should have a similar life-expectancy to that of the general population. However, lately there have been indications of excess mortality in the long run. The aims of this work are 1) to identify the morphological features related to PComA aneurysms and their rupture, 2) to study the treatment and outcome after PComA aneurysm rupture and aSAH, 3) to discover if there is long-term excess mortality after aSAH compared to the general population. Patients and Methods Each publication includes a subgroup of 7289 patients with intracranial aneurysms treated in Helsinki University Hospital between 1980 and 2014. The computed tomography angiography analysis on PComA aneurysm morphology was based on images of 391 patients; the treatment and outcome was evaluated in 620 patients with ruptured PComA aneurysm and long-term excess mortality was evaluated after follow-up of 3078 aSAH survivors. Results The most marked morphological features of the PComA aneurysms were saccularity (99%), inferoposterior dome orientation (42%), infrequency of large or giant aneurysms (4%), narrow neck compared to the aneurysm size, PComA originating directly from the aneurysm neck or the dome (28%), and fetal or dominant PComA on the side of the aneurysm (35%). A notable proportion (38%) of PComA aneurysms ruptured at small sizes (<7mm), and there were location-related parameters like irregular aneurysm dome that were associated with rupture. Most of the patients made a good recovery at 1 year after PComA aneurysm rupture and aSAH (62%). A small proportion of patients were left severely disabled (4%), and 20% died during the first year. The risk factors for impaired outcome were poor preoperative clinical condition, intracerebral or subdural hematoma due to aneurysm rupture, age over 65, artery occlusion in postoperative angiography, occlusive treatment-related ischemia, delayed cerebral vasospasm and hydrocephalus requiring a shunt. There was long-term excess mortality after aSAH compared to matched general population even among young patients and patients who recovered well initially. The highest excess mortality was among patients with multiple aneurysms, old age, poor preoperative clinical condition, conservative aneurysm treatment, and unfavorable clinical outcome at 1 year. Conclusions PComA aneurysms rupture also at small sizes, and there are location-related morphological parameters associated with the rupture. Even though most treated aSAH patients recover well after PComA aneurysm rupture, there are occlusive treatment-related complications like artery occlusions and treatment-related brain infarctions causing impaired outcome irrespective of the treatment method. PComA aneurysms may have been seen as uncomplicated lesions, but occlusive treatment of a ruptured PComA aneurysm seems to be a high-risk procedure. There is excess mortality after aSAH among patients with all aneurysm locations in a long-term follow-up. Cardio- and cerebrovascular causes were overrepresented as causes of death. Treatment of vascular risk factors is important after aSAH. Certain patient groups require follow-up.Johdanto Lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV) aivovaltimopullistumasta eli aneurysmasta on vakava aivoverenkiertohäiriö. Takimmaisen yhdysvaltimon haarautumiskohta on yksi yleisimmistä sijainneista vuodon aiheuttaneelle aneurysmalle. Näiden hoitoon liittyy juuri tälle sijainnille tyypillisiä haasteita. Aiemmin on ajateltu, että onnistuneen kuntoutumisen jälkeen SAV-potilaiden elinajanodote on vastaava kuin normaaliväestöllä. Viimeaikaiset tutkimustulokset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että SAV:sta toipuneilla saattaa olla ylikuolleisuutta suhteessa normaaliväestöön. Tutkimuksemme tavoitteita ovat: 1) tutkia morfologisia piirteitä, jotka liittyvät takimmaisen yhdysvaltimon aneurysmiin sekä niiden puhkeamiseen, 2) raportoida hoidon tulokset sekä mahdolliset toipumista heikentävät seikat takimmaisen yhdysvaltimon aneurysman puhkeamisesta seuranneen SAV:n jälkeen sekä 3) ottaa selvää, esiintyykö SAV :n jälkeen ylikuolleisuutta. Metodit Jokainen julkaisu sisältää alaryhmän 7289 potilaasta, jotka on hoidettu vuotaneen tai vuotamattoman aneurysman vuoksi Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 1980-2014. Tietokonetomografiakuva-analyysi perustui 391 potilaan kuviin; hoidon ja toipumisen suhteen arvioitiin 620 potilasta, jotka oli hoidettu takimmaisen yhdysvaltimon aneurysman puhkeamisesta seuranneen SAV:n vuoksi; ja ylikuolleisuutta arvioitiin 3078 SAV:sta selviytyneen potilaan pitkäaikaisseurannassa. Tulokset Määritimme takimmaisen yhdysvaltimon aneurysman tyyppipiirteet. Havaitsimme, että kliinisesti merkittävä paksu kehityksellinen jäänne takimmaisesta yhdysvaltimosta aneurysmaan liittyen oli tavallinen (35%). Vaikka aneurysman koon lisääntyminen yleisesti suurentaa vuororiskiä, havaitsimme, että takimmaisen yhdysvaltimon aneurysmat vuotivat usein myös pienikokoisina. Suurin osa potilaista, jotka olivat sairastaneet SAV:n takimmaisen yhdysvaltimon aneurysmasta, toipuivat hyvin vuoden kuluessa (62%). Vain pieni osa potilaista jäi vaikeasti vammautuneeksi (4%), ja joka viides menehtyi ensimmäisen vuoden kuluessa. Riskitekijöitä heikommalle toipumiselle olivat huono leikkausta edeltävä kunto, aivokudoksensisäinen tai kovakalvonalainen verenvuoto SAV:oon liittyen, yli 65 vuoden ikä, aivovaltimon tukkeuma kontrollikuvaksessa, aneurysman hoitoon liittyvä aivoverenkiertohäiriö, viiveellä ilmenevä oireinen aivovaltimoiden spasmi tai vuodon jälkeinen vesipäisyys, joka vaati aivokammiosuntin. Totesimme SAV:n sairastaneilla ylikuolleisuutta pitkässä seurannassa suhteessa normaaliväestöön. Ylikuolleisuus korostui potilailla, joilla oli useita aneurysmia, iäkkäillä, ennen hoitoa huonokuntoisilla sekä niillä, joiden toipuminen oli heikkoa vuoden kohdalla sairastumisesta. Johtopäätökset Takimmaisen yhdysvaltimon aneurysmat vuotavat usein pieninäkin, ja havaitsimme koon lisäksi muita piirteitä, jotka liittyivät puhkeamiseen. Vaikka suurin osa hoidetuista potilaista toipuu varsin hyvin takimmaisen yhdysvaltimon aneurysmavuodon jälkeen, aneurysman hoitoon liittyy haasteita, kuten aivovaltimon tukkeumia sekä aivoinfarkteja, jotka heikentävät toipumista. Näitä esiintyi kaikissa hoitomuodossa. Takimmaisen yhdysvaltimon aneurysmien hoito on nähty melko mutkattomana, mutta se vaikuttaa riskialttiilta toimenpiteeltä. SAV:sta toipuneilla potilailla esiintyy ylikuolleisuutta suhteessa normaaliväestöön pitkäaikaisseurannassa. Sydän- ja aivoverisuonisairaudet korostuivat kuolinsyinä. Verisuonisairauksien riskitekijöiden hoito on hyvin tärkeää SAV:n jälkeen.Tietyt potilaat vaativat tehostettua seurantaa

Intensive Care Management in Cerebral Aneurysm and Arteriovenous Malformations

Aneurysmal subarachnoid hemorrhage is an important group of intracranial hemorrhage with a high risk of disability and mortality. The initial amount of bleeding, rebleeding, and delayed cerebral ischemia are considered as the most important factors in determining the prognosis of aneurysm-induced bleeding. In arteriovenous malformations, its location and deep venous drainage play a role in the prognosis. Cardiac complications, neurogenic pulmonary edema, hypertension, hyperglycemia, infections, and prolonged mechanical ventilation in aneurysmal subarachnoid hemorrhage lead to morbidity and mortality. Aneurysm bleeding control, appropriate fluid replacement to ensure euvolemia, when necessary external ventricular drainage and/or decompressive craniectomy, mannitol or hypertonic saline application, and infection control are the main principles of treatment

Cerebral aneurysms - Facts and Conflicts: State-of-the-Art-Outcome (New Scoring System)

Zusammenfassung Hintergrund: Der am häufigsten benutzte Ergebniswert für die Bewertung der Behandlung cerebraler Aneurysmata ist der Glasgow Outcome Score (GOS). Dieser Score zeigt jedoch lediglich die Sicherheit der Behandlung an, wobei dessen Effizienz außer Acht gelassen wird. Ein unvollständig okkludiertes Aneurysma ist jedoch eine der Hauptursachen für eine verminderte Lebensqualität der Patienten (lebenslange Kontrolle oder erneute Behandlung, gesteigertes Blutungsrisiko). Daher schlagen wir ein neues Ergebnis-Scoring-System (BRS) vor, das auf dem konventionellen GOS basiert und nun zusätzlich den Grad der Okklusion des Aneurysma enthält. Zielsetzungen: 1- Das Grundwissen über die zerebralen Aneurysmen mit einer kurzen zusammenfassendenden Betrachtung von Konfliktbereichen zu überprüfen um den aktuellen Forschungsstand bezüglich cerebraler Aneurysmen zu kennen um die zukünftigen Forschungstrends abzuleiten. 2- Wissenschaftliche Evaluation durchzuführen, um einen dieser Konflikte zu lösen und um eine neue Skala zu entwickeln welche das Ergebnis der Behandlung cerebraler Aneurysmen bewertet. Material und Methoden: Wir haben unsere institutionelle Datenbank konsultiert und 532 Patienten (mit 622 Aneurysmen) identifiziert, bei denen mindestens ein cerebrales Aneurysma mit Clip oder Coil behandelt wurde. Wir haben alle für die neue Beurteilung erforderlichen spezifischen Daten (BRS - kombinierter Score: GOS + Okklusionsgrad) extrahiert: die neurologische Leistung und den Grad der Okklusion des Aneurysma (basierend auf der postoperativen Rotationsangiographie (Okklusionsgrad: vollständig = A; kleiner Rest ≤ 3 mm = B; großer Rest> 3 mm = C)). Ergebnisse: • Bei innozenten Aneurysmen: GOS, Clipping Gruppe: 5=98.8% (n=166), 4=1.2% (n=2). GOS, Coiling Gruppe: 5=95.9% (n=139), 4=4.1% (n=6). BRS score, Clipping Gruppe: 5A=79.2% (n=133), 4A=1.2% (n=2), 5B=15.5% (n=26), 5C=4.2% (n=7). BRS score, Coiling Gruppe: 5A=64.8% (n=94), 4A=0.7% (n=1), 5B=14.5% (n=21), 4B=2.1% (n=3), 5C=17.9% (n=26). • Bei rupturierten Aneurysmen: GOS, Clipping Gruppe: 5=61.5% (n=80), beeinträchtigtes Patientenergebnis=24.7% (n=32), Coiling Gruppe: 5=62% (n=111), beeinträchtigtes Patientenergebnis=17.3% (n=31). BRS score, Clipping Gruppe: 5A=56.2% (n=73), 5B=2.3% (n=3), 5C=3.1% (n=4). 4A=4.6% (n=6), 4B=0.8% (n=1), 3A=13.8% (n=18), 3B=0.8% (n=1), 2A (n=4.6%). Coiling Gruppe: 5A=33% (n=59), 5B=18.4% (n=33), 5C=10.6% (N=19), 4A=3.4% (n=6), 4B=3.4% (n=6), 4C=1.1% (n=2), 3A=5% (n=9), 3B=3.4% (n=6 ), 2A=0.6% (n=1), 2C=0.6% (n=1) . Im Vergleich mit dem GOS hatte der BRS eine signifikant höhere Sensitivität und Spezifität, um die Effizienz der Behandlung vorherzusagen. Nach dem BRS erreichten signifikant mehr Patienten nach dem Clipping den höchsten Grad (5A) als nach dem Coiling (p <0,05). Fazit: Unsere neuen Scores (BRS- und Extended BRS), die die neurologische Leistung und die radiographisch bestätigte Okklusion kombinieren, sind einfach anzuwendende Graduierungen um das Ergebnis nach der Behandlung cerebraler Aneurysmata präzise vorherzusagen

Evaluating Indices of Delayed Cerebral Ischemia and Poor Outcomes after Subarachnoid Hemorrhage: The Role of Cerebral Perfusion Pressure in Disease Pathogenesis

Background and Purpose: Delayed cerebral ischemia (DCI) and Hunt and Hess (HH) grade are known risk factors for poor outcomes after aneurysmal subarachnoid hemorrhage (aSAH). DCI is often attributed to focal perfusion deficit (vasospasm/infarction). Global perfusion deficit (e.g. inadequate cerebral perfusion pressure (CPP)) can impair cerebral blood flow (CBF). The relationship between CPP and DCI remains unclear. Further, the exact mechanism of how HH grade relates to poor outcomes is uncertain. This study aimed to describe the temporal profiles of CPP change and to investigate the relationship between CPP, DCI, HH, and post-aSAH outcomes. Method: DCI was defined as clinical deterioration due to impaired CBF. Growth curve analysis was used to examine temporal profiles of CPP change. Logistic regression was utilized to examine the association between DCI and percentages of CPP values >110, >100, 100 or >110 mmHg, the odds of DCI increased by 1.21 and 1.43, respectively. For every 10 mmHg increase in CPP, the odds of DCI increased by 2.78 (95%CI 2.00-3.87). High CPP was associated with earlier onset of DCI (p<.001). DCI did not mediate the relationship between HH and outcomes. Conclusions: When used prophylactically, induced hypertension contributes to higher CPP values. Based on the CPP trends/correlations observed, induced hypertension may not confer expected benefits in patients with aSAH. Findings raise concerns about safety of induced hypertension and the need for determining limits for hypertension, which current guidelines lack

Nonlinear vibrations of an idealized saccular aneurysm

Intracranial saccular aneurysms are a small portion of a vessel that bulges outward forming a balloonlike sac. Approximately 3% of the worldwide population suffer from this pathology and its rupture entails subarachnoid haemorrhage, causing in most of the cases brain damage or even death. Many physical and clinical factors such as its location, geometry and growth, the surrounding fluids, other underlying condition, the sex or the age of the subject highly affect the evolution of aneurysms. However, although it is known that many parameters affect their development, the main criteria for deciding their treatment is their size. The main contribution of this work is the development of a 3D mathematical model to describe the behaviour of an idealized intracranial saccular aneurysm. An study of its mechanical behaviour is performed to understand under which conditions the aneurysm will break. The problem is divided into three main sections: the first one considers an aneurysm surrounded by a non-viscous Newtonian fluid and a constant internal pressure, the second one introduces the viscosity in the surrounding fluid and the last one introduces an internal pulsatile pressure. Additionally, this work analyzes how the variations of the internal pressure value, the thickness of the aneurysm and the density of both the surrounding fluid and aneurysm’s wall, affect the behaviour of the aneurysm.Ingeniería Biomédic

New Insight into Cerebrovascular Diseases

“Brain circulation is a true road map that consists of large extended navigation territories and a number of unimagined and undiscovered routes.” Dr. Patricia Bozzetto Ambrosi This book combines an update on the review of cerebrovascular diseases in the form of textbook chapters, which has been carefully reviewed by Dr. Patricia Bozzetto Ambrosi, Drs. Rufai Ahmad and Auwal Abdullahi and Dr. Amit Agrawal, high-performance academic editors with extensive experience in neurodisciplines, including neurology, neurosurgery, neuroscience, and neuroradiology, covering the best standards of neurological practice involving basic and clinical aspects of cerebrovascular diseases. Each topic was carefully revised and prepared using smooth, structured vocabulary, plus superb graphics and scientific illustrations. In emphasizing the most common aspects of cerebrovascular diseases: stroke burden, pathophysiology, hemodynamics, diagnosis, management, repair, and healing, the book is comprehensive but concise and should become the standard reference guide for this neurological approach

Comparison of Surgical Outcome of Anterior Circulation Aneurysms With and Without Proximal Temporary Artery Occlusion

Objective:&nbsp;To compare the outcome of the TAO vs. no TAO during aneurysm surgery in terms of clinically significant postoperative ischemic changes due to vasospasm. Material and Methods:&nbsp;&nbsp;A quasi-experimental study was conducted at Lahore General Hospital wherein 82 patients were enrolled. This study was conducted when the first author was working as PGR at LGH Lahore during 2015 to 2017. Patients were followed from admission to three-month post-op. During the follow-up, patients with clinical substantial post-op ischemic changes were calculated on CT Angiography for the presence of vasospasm. Results:&nbsp;&nbsp;Mean age of the patients was 45.23 years. Proximal TAO was done in 30% (n=25) patients. Clinically significant post-op ischemic changes were seen in 29.3% (n = 24) patients. Of the patients who underwent proximal TAO, longer occlusion time (&gt; 10 mins) was significantly associated with ischemic changes (p-value 0.015). Age &gt; 50 years also showed a statistically significant association with clinical vasospasm (p-value &lt; 0.001). Conclusion:&nbsp;&nbsp;Temporary proximal artery clipping when employed within a limited duration appears to be safe and has no significant impact on clinical vasospasm. Since vasospasm is multifactorial, avoiding a longer duration of proximal TAO in patients with advancing age could decrease the frequency of post-operative ischemic changes due to vasospasm in such patients