Peter Grzybek (22.11.1957 – 29.05.2019)

Peter Grzybek (22.11.1957 – 29.05.2019

Practitioner and LIS Student Perspectives on Information Literacy for Librarians

This paper considers recent findings of ongoing research exploring how Library and Information Studies education can most effectively support students in developing their information literacy instruction practices. Practicing librarians in the UK were interviewed in order to gather their insights on the development of their information literacy instruction skills. The analysis identified key concepts and issues which may help to inform curriculum development in information literacy in LIS education, which is a growth area in the UK

Merkmale juristischer Fachsprache in persiflierten Erpressungsschreiben angehender Jurist*innen

Die vorliegende Studie untersucht die Verwendung juristischer Fachsprache bei Studienanfänger*innen der Rechtswissenschaften an der Universität Wien anhand persiflierter Erpressungsbriefe. Ziel ist es, zu erkennen welche fachsprachlichen Ausdrücke und Stilmittel, die dem juristischen Stil zugeordnet werden können, Studienanfänger*innen der Rechtswissenschaften einsetzen, um ihr Bewusstsein für die Komplexität der Rechtssprache zu messen. Das Forschungsinteresse begründet sich darauf, dass juristische Textkompetenz Dreh- und Angelpunkt der juristischen Ausbildung und Tätigkeit ist, jedoch erst sehr spät und ungenügend vermittelt wird. Neun Erpressungsbriefe bilden das Korpus, welches qualitativ untersucht wird. Die Hypothese, dass sich anhand dieser exemplarischen Analyse bereits Züge der juristischen Fachsprachverwendung erkennen lassen, welche näherer Präzisierung bedürfen, ließ sich auf Basis der Ergebnisse bestätigen, was wertvolle Hinweise für eine darauf aufbauende Theorie und fachspezifische Schreibkompetenzentwicklung liefert

Kielen universaalit ja kielen kompleksisuus : Kolme tapaustutkimusta lauseen pääjäsenten merkinnästä

In this dissertation I study language complexity from a typological perspective. Since the structuralist era, it has been assumed that local complexity differences in languages are balanced out in cross-linguistic comparisons and that complexity is not affected by the geopolitical or sociocultural aspects of the speech community. However, these assumptions have seldom been studied systematically from a typological point of view. My objective is to define complexity so that it is possible to compare it across languages and to approach its variation with the methods of quantitative typology. My main empirical research questions are: i) does language complexity vary in any systematic way in local domains, and ii) can language complexity be affected by the geographical or social environment? These questions are studied in three articles, whose findings are summarized in the introduction to the dissertation. In order to enable cross-language comparison, I measure complexity as the description length of the regularities in an entity; I separate it from difficulty, focus on local instead of global complexity, and break it up into different types. This approach helps avoid the problems that plagued earlier metrics of language complexity. My approach to grammar is functional-typological in nature, and the theoretical framework is basic linguistic theory. I delimit the empirical research functionally to the marking of core arguments (the basic participants in the sentence). I assess the distributions of complexity in this domain with multifactorial statistical methods and use different sampling strategies, implementing, for instance, the Greenbergian view of universals as diachronic laws of type preference. My data come from large and balanced samples (up to approximately 850 languages), drawn mainly from reference grammars. The results suggest that various significant trends occur in the marking of core arguments in regard to complexity and that complexity in this domain correlates with population size. These results provide evidence that linguistic patterns interact among themselves in terms of complexity, that language structure adapts to the social environment, and that there may be cognitive mechanisms that limit complexity locally. My approach to complexity and language universals can therefore be successfully applied to empirical data and may serve as a model for further research in these areas.Väitöskirjani tarkastelee kielen rakenteellista kompleksisuutta. Tavoite on kaksitahoinen: 1) määrittää kompleksisuuden käsite siten, että tietyn osa-alueen (esim. taivutus, sanajärjestys) kompleksisuutta voidaan verrata maailman kielissä ja 2) selvittää empiirisesti, missä määrin kompleksisuus vaihtelee systemaattisesti kielen eri osa-alueilla ja missä määrin puheyhteisön sosiaaliset piirteet voivat siihen vaikuttaa. Lähestyn aihetta kielitypologisesta näkökulmasta. Kielitypologia on yleiskielitieteellinen ala, jossa kielten rakenteellisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia vertaillaan maailmanlaajuisesti. Mielenkiinnon kohteina ovat kielten monimuotoisuus, eri osa-alueiden keskinäinen vaikutus sekä kielen rakenteen suhde sosiaalisiin, kognitiivisiin ja geneettisiin piirteisiin. Kompleksisuuden tutkimuksessa otan huomioon kielten maailmanlaajuisen vertailun tuomat rajoitteet. Pidän kompleksisuuden erillään kielenkäytön vaikeudesta ja määritän sen systeemin objektiivisena ominaisuutena informaatioteorian avulla. Mittaan kohteen kompleksisuutta tarkastelemalla kohteen rakenteesta tehdyn kuvauksen pituutta; lisäksi puran kompleksisuuden eri alalajeihin. Rajaan empiirisen tutkimuksen lauseen pääjäsenten merkintään. Kielissä käytetään kolmea muotokeinoa tekijän (subjekti) ja teon kohteen (objekti), erottelussa: kahta morfologista muotokeinoa, sijanmerkintää ja kongruenssia (esim. verbin persoonapääte), sekä sanajärjestystä. Tutkin näiden muotokeinojen kompleksisuuden vaihtelua tilastollisten (monimuuttuja)menetelmien avulla; aineistoni tulee kielioppikuvauksista, 50-850 kielen otoksista (riippuen osatutkimuksesta). Aineiston perusteella sijanmerkinnän kompleksisuus korreloi käänteisesti sanajärjestyksen kompleksisuuden kanssa ("enemmän sijoja vähemmän sanajärjestysrajoituksia"), ja morfologisen merkinnän puute korreloi subjekti-verbi-objekti sanajärjestyksen kanssa. Nämä tulokset vahvistavat aiempia alustavia käsityksiä ja antavat myös viitteitä kielen prosessoinnin mekanismeista, jotka voivat rajoittaa kielen kompleksisuutta. Lisäksi pääjäsenten merkinnän kompleksisuus korreloi käänteisesti puheyhteisön koon kanssa ("suurempi puhujayhteisö yksinkertaisempi merkintä"), mikä antaa viitteitä kielen rakenteen sopeutumisesta sosiaaliseen ympäristöön, vastoin yleisiä käsityksiä. Selitän tulokset ekonomia, erottuvuuden ja historiallisten tekijöiden avulla. Väitöskirjani nostaa kompleksisuuden tutkimusta kielitieteen reunamilta, selkiyttää kielen kompleksisuuden käsitettä ja luo pohjaa aiheen kielitieteelliselle jatkotutkimukselle. Erityisesti kompleksisuuden käsitteen selkiyttämisestä hyötyvät myös soveltavan kielitieteen alat, kuten kielen oppimisen ja opettamisen tutkimus

The Natural Power of Intuition: Exploring the Formative Dimensions of Intuition in the Practices of Three Visual Artists and Three Business Executives

Both artists and business executives state the importance of intuition in their professional practice. Current research suggests that intuition plays a significant role in cognition, decision-making, and creativity. Intuitive perception is beneficial to management, entrepreneurship, learning, medical diagnosis, healing, spiritual growth, and overall well-being, and is furthermore, more accurate than deliberative thought under complex conditions. Accordingly, acquiring intuitive faculties seems indispensable amid present day’s fast-paced multifaceted society and growing complexity. Today, there is an overall rising interest in intuition and an existing pool of research on intuition in management, but interestingly an absence of research on intuition in the field of art. This qualitative-phenomenological study explores the experience of intuition in both professional practices in order to show comparability and extend the base of intuition, while at the same time revealing what is unique about its emergence in art practice. Data gathered from semi-structured interviews and online-journals provided the participants’ experience of intuition and are presented through individual portraits, including an introduction to their work, their worldview, and the experiences of intuition in their lives and professional practice. Framing outcomes through concepts of psychology, neuroscience, philosophy, theology, noetic sciences, quantum physics, metaphysics, and art theory, resulted in the emergence of five themes that offered perspectives on the purpose of intuition, optimum conditions for intuiting, spiritual aspects of intuition, conduits for intuitive knowledge, and suggested connections between art and intuition. The findings of the study suggest that the artists experienced heightened levels of intuition that the business executives did not. Data indicate that experiences of intuition are enhanced through methods of quieting the mind, which can be found in Eastern practices and that show similarities to processes in art practice, such as transcendence, focus, non-attachment, visualization, a body-mind-spirit connection, and intention. The findings suggest that distinct qualities of art practice allow for alternative knowledge-making methods that can create preferable conditions for intuition to flourish in art education, such as generating inclusive dialog, increasing self-awareness, processing emotions, developing focus, refining the senses, and fostering ethicality, all of which may awaken and strengthen abilities of intuition

Quantitative Ansätze in den Literatur- und Geisteswissenschaften

Since the beginning of the 19th century, quantitative techniques have been used in literary and human sciences to describe, analyze and interpret texts. Such approaches were underrepresented until the end of the 20th century, but are becoming increasingly important in the digital humanities. The aim of the volume is to contextualize theories of theory, methodology and subject history on the one hand, and on the other hand to examine the significance of their results with a view to the digital present. In view of the innovative verve of digital humanities, it should not be forgotten that the idea of ​​juxtaposing interpretive close reading with descriptive-analytical, remote reading is not much younger than the idea of ​​close reading itself. Counting is by no means the first through the 'digital revolution' of the humanities. Rather, what has been determined by late Dilthey as the subject of the understanding and qualitatively oriented humanities has been declared 'measurable' for some 200 years