A Framework of Personality Cues for Conversational Agents

Conversational agents (CAs)—software systems emulating conversations with humans through natural language—reshape our communication environment. As CAs have been widely used for applications requiring human-like interactions, a key goal in information systems (IS) research and practice is to be able to create CAs that exhibit a particular personality. However, existing research on CA personality is scattered across different fields and researchers and practitioners face difficulty in understanding the current state of the art on the design of CA personality. To address this gap, we systematically analyze existing studies and develop a framework on how to imbue CAs with personality cues and how to organize the underlying range of expressive variation regarding the Big Five personality traits. Our framework contributes to IS research by providing an overview of CA personality cues in verbal and non-verbal language and supports practitioners in designing CAs with a particular personality

Towards Computer-Assisted Regulation of Emotions

Tunteet ovat keskeinen ja erottamaton osa ihmisen toimintaa, ajattelua ja yksilöiden välistä vuorovaikutusta. Tunteet luovat perustan mielekkäälle, toimivalle ja tehokkaalle toiminnalle. Joskus tunteiden sävy tai voimakkuus voi kuitenkin olla epäedullinen henkilön tavoitteiden ja hyvinvoinnin kannalta. Tällöin taidokas tunteiden säätely voi auttaa saavuttamaan terveen ja menestyksellisen elämän. Väitöstyön tavoitteena oli muodostaa perusta tulevaisuuden tietokoneille, jotka auttavat säätelemään tunteita. Tietokoneiden tunneälyä on toistaiseksi kehitetty kahdella alueella: ihmisen tunnereaktioiden mittaamisessa ja tietokoneen tuottamissa tunneilmaisuissa. Viimeisimmät teknologiat antavat tietokoneille jo mahdollisuuden tunnistaa ja jäljitellä ihmisen tunneilmaisuja hyvinkin tarkasti. Väitöstyössä toimistotuoliin asennetuilla paineantureilla kyettiin huomaamattomasti havaitsemaan muutoksia kehon liikkeissä: osallistujat nojautuivat kohti heille esitettyjä tietokonehahmoja. Tietokonehahmojen esittämät kasvonilmeet ja kehollinen etäisyys vaikuttivat merkittävästi osallistujien tunne- ja tarkkaavaisuuskokemuksiin sekä sydämen, ihon hikirauhasten ja kasvon lihasten toimintaan. Tulokset osoittavat että keinotekoiset tunneilmaisut voivat olla tehokkaita henkilön kokemusten ja kehon toiminnan säätelyssä. Väitöstyössä laadittiin lopulta vuorovaikutteinen asetelma, jossa tunneilmaisujen automaattinen tarkkailu liitettiin tietokoneen tuottamien sosiaalisten ilmaisujen ohjaamiseen. Osallistujat pystyivät säätelemään välittömiä fysiologisia reaktioitaan ja tunnekokemuksiaan esittämällä tahdonalaisia kasvonilmeitä (mm. ikään kuin hymyilemällä) heitä lähestyvälle tietokonehahmolle. Väitöstyön tuloksia voidaan hyödyntää laajasti, muun muassa uudenlaisten, ihmisen luonnollisia vuorovaikutustapoja paremmin tukevien tietokoneiden suunnittelussa.Emotions are intimately connected with our lives. They are essential in motivating behaviour, for reasoning effectively, and in facilitating interactions with other people. Consequently, the ability to regulate the tone and intensity of emotions is important for leading a life of success and well-being. Intelligent computer perception of human emotions and effective expression of virtual emotions provide a basis for assisting emotion regulation with technology. State-of-the-art technologies already allow computers to recognize and imitate human social and emotional cues accurately and in great detail. For example, in the present work a regular looking office chair was used to covertly measure human body movement responses to artifical expressions of proximity and facial cues. In general, such artificial cues from visual agents were found to significantly affect heart, sweat gland, and facial muscle activities, as well as subjective experiences of emotion and attention. The perceptual and expressive capabilities were combined in a setup where a person regulated her or his more spontaneous reactions by either smiling or frowning voluntarily to a virtual humanlike character. These results highlight the potential of future emotion-sensitive technologies for creating supportive and even healthy interactions between humans and computers