Laskennallinen analyysi shakuhachin dynamiikasta ja soinnista honkyoku-musiikissa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään laskennallista musiikkianalyysia hyödyntäen, millä tavoin japanilaisen bambuhuilun shakuhachin dynamiikan ja soinnin käsittely ilmenee honkyoku-musiikissa. Shakuhachia soitetaan tyypillisesti soolona tai pienissä yhtyeissä. Honkyoku viittaa yhdellä – tai muutamissa harvoissa tapauksissa kahdella – shakuhachilla soitettavaan musiikkiin, jonka alkuperä on 1600–1800-luvuilla zenbuddhalaisen tradition piirissä soitetuissa kappaleissa. Aineisto koostuu 111 kappaleesta 21 levyltä japanilaisten shakuhachin soittajien esittämänä. Materiaali jaetaan hengityksen mittaisiin osiin eli niin sanottuihin äänisoluihin. Äänisoluista laaditaan aaltomuotokuvaajan perusteella dynamiikkaa kuvaavia verhokäyriä ja spektrin perusteella sointia kuvaavia taajuussisällön muutosta merkitseviä käyriä eli deskriptoreita. Verhokäyrät ja deskriptorit kategorisoidaan klusterointimenetelmillä. Kategorisoinnilla on kaksi tavoitetta: 1) korpuksen deskriptiivinen tulkinta sekä 2) eri soittajien tyylien vertaileminen. Pääasiallisina tutkimustyökaluina hyödynnetään MATLAB-laskentaohjelmointiympäristössä käytettäviä MIRtoolbox- ja Statistics and Machine Learning Toolbox -työkalupaketteja. Korrelaatioetäisyysmittaan perustuvalla kokoavalla hierarkkisella klusteroinnilla pystyttiin tarkoituksenmukaisesti selittämään noin 32 prosenttia aineistosta dynamiikan osalta. Analyysin perusteella honkyoku-musiikin dynamiikka koostuu ainakin neljästä kategoriasta: 1) nopea voimakas aluke, joka vaimenee vähitellen, 2) nopeahko, voimakas aluke, jota seuraa vastaavanlainen vaimeneminen sekä pitkä häntä lopussa, 3) selvä erillinen aluke, jonka jälkeen signaali vaimenee hetkeksi ennen etenemistä korkeimpaan huippuun ja loppuun vielä asteittainen vaimeneminen ja 4) asteittainen voimistuminen korkeimpaan huippuun ja vastaavanlainen vaimeneminen. Soittajien tyylien vertaileminen ei ollut mielekästä, koska analyysista syntyneet kategoriat eivät selittäneet kaikkien muusikoiden tyyliä riittävän kattavasti. Kehitellyt työkalut ovat todennäköisesti sovellettavissa jatkotutkimuksissa. Soinnin analysoiminen jäi tässä tutkimuksessa työkalujen testauksen tasolle. Tuloksien perusteella äänisolu ei ole sopiva rakenneosa soinnin analysoimiseen. Soinnin kuvaajiksi kaavaillut ominaisuudet niin sisällön kuin teknisten seikkojen suhteen kuvasivat lopulta liian monitulkintaisesti asioita