Protecting Against Child-Killing Demons : Uterus Amulets in the Late Antique and Byzantine Magical World

Abstract

This doctoral dissertation examines medicinal-magical amulets pertaining to the uterus and the protection of women and children, the accompanying tradition of magical texts, and the mythology and folktales of demons believed to kill children and parturient women. The amulets and the folktales of the demons they were believed to protect against are intertwined. The amulets cannot be studied merely as archaeological or art historical objects, but must be taken together with folktales and narrative charms. The amulets discussed in this dissertation are from Late Antiquity (250-750 CE) and the Middle Byzantine period (843-1204 CE), and they come from the areas of Syria, Palestine, Egypt, Greece, and Asia Minor. The stories of the demons these amulets protected against are even earlier; the first mentions date to the time of Sappho in Archaic Greece (6th-7th centuries BCE), and they still appear in manuscript copies as late as the 15th century CE. The amulets discussed in this dissertation represent only a fraction of the amulets from Antiquity to Byzantine times intended to aid in pregnancy and childbirth. They must be seen as part of a tradition of amulets and narrative charms (stories that themselves acted as magical protection) against disease-causing demons. In narrative charms, the demon (who is both disease-causing and the disease itself) is depicted as animal-like, non-human, and usually rising from the sea. She meets a divine figure (Artemis in the older versions of the story, King Solomon, Jesus, or Virgin Mary in the later ones), who interrogates and banishes her. In addition, I propose that seeing the amulets in the context of belief in the evil eye may help explain many of their features and accompanying stories. The evil eye was thought to cause all manners of maladies. Contextualized in terms of the Indo-European and Semitic wet-dry division of life, the evil eye steals the liquids of life: mother s milk, blood, and semen. By attacking the very essence of the household and its continued survival (i.e. reproduction), the evil eye was a significant element behind the amulets and narrative charms. Furthermore, the concept of the evil eye was an extremely important tool in conflict resolution in small, close-knit communities, as a specific conflict could be resolved by placing blame on an immaterial scapegoat while maintaining social cohesion by not identifying any single individual as guilty.Tämä väitöskirja käsittelee bysanttilaisia lääketieteellis-maagisia amuletteja, jotka liittyvät kohtuun ja sen hyvinvointiin, raskaana olevien ja synnyttävien naisten, sekä raskauden ja lasten suojelemiseen. Käsittelen myös näihin amuletteihin liittyvää maagisten tekstien käsikirjoitusperinnettä ja kreikkalais-roomalaisia kansanuskomuksia, jotka kertovat lapsia varastavista ja tappavista demoneista. Nämä amuletit ja kansanuskomukset nivoutuvat yhteen. Amuletteja ei voida tutkia vain arkeologian tai taidehistorian suppeasta näkökulmasta, vaan ne tulee nähdä samassa kokonaisuudessa kuin kansantarinat ja demoneja vastaan suunnatut tarinaloitsut (historiola, pieni tarina joka itsessään toimi amulettina). Lapsia tappavista demoneista kertovilla tarinoilla on yhtymäkohtia erityisesti sairautta aiheuttavia demoneita vastaan suunnattuihin tarinaloitsuihin. Näissä tarinaloitsuissa demoni (joka sekä tuo mukanaan sairauden että on sairauden henkilöitymä) kuvataan eläimellisenä, epäinhimillisenä, ja usein merestä nousevana olentona. Demoni tapaa pyhän hahmon, joka kuulustelee demonia ja karkottaa tämän. Tämä hahmo on versiosta riippuen Artemis-jumalatar, kuningas Salomon, arkkienkeli Mikael tai Jeesus. Tässä väitöskirjassa käsitellyt amuletit ovat myöhäisantiikin (250-750 jaa.) ja keskibysanttilaisen kauden (843-1204 jaa.) ajalta, Syyrian, Palestiinan, Egyptin, Kreikan ja Vähä-Aasian alueilta. Tarinat demoneista, joilta näiden amulettien uskottiin suojelevan, ovat varhaisempia. Ensimmäinen maininta kreikaksi on arkaaiselta kaudelta (600-480 eaa.) ja nämä demonit esiintyvät edelleen 1400-luvun jaa. käsikirjoituksissa. Tässä väitöskirjassa käsitellyt amuletit edustavat vain pientä osaa kaikista amuleteista, joita käytettiin raskauden ja synnytyksen suojelemiseen ja edistämiseen antiikista aina bysanttilaiseen kauteen saakka. Amulettien monet piirteet selittyvät, jos amuletit nähdään osana laajempaa uskomusjärjestelmää, joka liittyy kateuteen ja pahaan silmään. Pahan silmän uskottiin aiheuttavan erilaisia vaivoja ja huonoa onnea. Se liittyy indoeurooppalaisessa ja seemiläisessä maailmankatsomuksessa esiintyvään märkä-kuiva-jakoon, joka korreloi elämä-kuolema -jaon kanssa. Paha silmä on yhtä kuin kuivuus ja hedelmättömyys, ja viemällä elämän nesteitä (äidinmaito, veri, siemenneste) se hyökkää elämän jatkuvuutta ja lisääntymistä vastaan. Amulettien takana on loppujen lopuksi paha silmä, joka aiheuttaa monenlaisia vaivoja, mukaan lukien keskenmenoja ja lapsien kuoleman