Microcredit, Production System and Technical Efficiency of Smallholder Rice Production in Northern Ghana

Abstract

The purpose of the study was to evaluate technical efficiency in smallholder rice production and how it relates to the production system and participation in agricultural microcredit in Northern Ghana. Smallholder farmers play an important role in agricultural production in Ghana and account for about 80 percent of domestic food production. However, smallholders continue to face challenges concerning access to and utilization of production resources thus constraining their productivity and efficiency. Research has shown that raising the productivity and efficiency of smallholder farmers requires an improvement in access to and utilization of agricultural inputs particularly microcredit, fertilizer and irrigation. Available statistics show that while global food production is on the increase, many developing countries particularly in Sub-Saharan Africa continue to face the challenge of inadequate food production. The critical factors limiting agricultural production in most of these countries include resource constraints, over-reliance on rainfall, low uptake of improved technologies, weak and poorly developed input and output markets, weak extension service and inadequate government support for agriculture. This thesis, based on four articles, used data from a farm household survey conducted in 2014 involving 300 smallholder rice-producing households in Northern Ghana. The empirical analysis used both parametric and non-parametric frontier approaches to estimate efficiency. The study also used propensity score matching to account for self-selection arising from non-randomness in assignment of participants into irrigation and microcredit. Probit analysis was used as the selection model to estimate participation in microcredit and irrigation. In article I, the study estimated technical efficiency and its determinants using an extended Cobb-Douglas stochastic frontier production function. Mean technical efficiency was 63.8 percent, indicating considerable scope for improving the efficiency of production at the current level of technology and input use. Irrigation technology and double-cropping were associated with higher productivity. The study also revealed regional variation in productivity among the producers. In article II, the study evaluated technical efficiency of microcredit users and non-users using a Cobb-Douglas stochastic frontier production function. The study addressed self-selection into microcredit using propensity score matching. The empirical results showed a non-significant association between microcredit and technical efficiency. The result may be due to the small loan sizes. The study also revealed regional variation in farmers participation in microcredit. In article III, the study compared the technical efficiency of irrigators and non-irrigators using a Cobb-Douglas stochastic frontier production function which incorporated an inefficiency effects model. Self-selection into irrigation was addressed using propensity score matching. Based on a heterogeneous production technology assumption, irrigators were found to be 9.2 percentage points more efficient than rain-fed producers. The difference in efficiency was however larger when selection bias was ignored and the wrong technology type was assumed. In article IV, the study investigated scale efficiency of smallholder rice farmers in northern Ghana using a two-stage data envelopment analysis (DEA). The DEA scores from the first stage were regressed on farm and farmer characteristics using truncated regression with bootstrap to overcome the limitations associated with the standard Tobit model in two-stage DEA models. Smallholder farmers in the study area had a scale efficiency of 69.5 percent. Larger farms were found to be more scale efficient justifying the need for smaller farms to expand their scale of operation. The study also identified socio-economic factors associated with the scale efficiency of smallholder rice production in the study area. The results of the study highlight considerable inefficiency in production implying that there is scope for enhancing farmers level of efficiency. The use of agricultural microcredit by smallholders remains a critical challenge in the study area. Irrigation technology had a positively significant relationship with efficiency and productivity of the farmers while participation in farmer-based organizations was positively related to efficiency of production. Farmer groups are important to smallholder producers because they are effective conduits for extension delivery, access to inputs, agricultural microcredit, among others. Incentivizing these farmer groups will therefore enable them to continue to offer such services to their members. Keywords: Technical efficiency, irrigation, microcredit, smallholder farmers, Northern Ghana, stochastic frontier analysis, propensity score matching, probit model, selection bias.Monissa kehitysmaissa ruokaturva ja köyhyys ovat haasteita, joihin vaikuttavat sekä alhaiset viljelykasvien satotasot että alhainen tuotannon tehokkuus. Tässä tutkimuksessa määritettiin riisin pientuotannon tekninen tehokkuus ja se, miten tekninen tehokkuus kytkeytyy keinokastelun ja mikroluottojen käyttöön Pohjois-Ghanassa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 300 riisin pientuottajan vuonna 2014. Empiirisessä tutkimuksessa sovellettiin niin parametrisia kuin ei-parametrisia rintamamenetelmiä teknisen tehokkuuden määrittämiseen. PSM menetelmää käytettiin otettaessa huomioon mahdollinen valikoitumisharha, joka aiheutuu haastateltavien ei-satunnaisesta valikoitumisesta keinokastelun ja mikroluoton käyttäjiksi. Ensimmäisessä artikkelissa teknisen tehokkuuden asteeksi määritettiin 63,8 prosenttia, joten viljelijöiden on mahdollista parantaa huomattavasti panosten hyväksikäyttöä olemassa olevalla nykyteknologialla. Keinokastelulla ja kahden sadon tuottamisella yhden sijaan on yhteys korkeampaan tuottavuuteen. Myös alueiden välillä oli havaittavissa tuottavuuseroja. Toisen artikkelin tulokset osoittivat, että mikroluottojen ja teknisen tehokkuuden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta, mikä saattoi olla yhteydessä mikroluottojen pieneen kokoon. Alueiden välillä oli eroja myös mikroluottojen käytössä. Kolmannen artikkelin mukaan keinokastelua käyttävät olivat 9,2 prosenttiyksikköä tehokkaampia kuin pientuottajat, jotka viljelivät pelkästään sateiden varassa. Ero oli tätäkin suurempi, jos valikoitumisharhaa ei otettu huomioon ja jos tuotantoteknologiasta tehty oletus ei ollut oikea. Neljännessä artikkelissa pientuottajien keskimääräiseksi skaalatehokkuudeksi saatiin 69,5 prosenttia. Suuret tuottajat olivat skaalatehokkaampia kuin pienet. Tämä viittaa siihen, että on olemassa mahdollisuus parantaa panos-tuotossuhdetta tuotannon mittakaavaa kasvattamalla. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että pientuottajien tuotannossa on huomattavaa tehottomuutta. Mikroluottojen käytössä tehokkuuden parantamiseksi on edelleen suuria haasteita. Keinokastelun hyödyntäminen sekä tuottajapohjaisiin järjestöihin kuuluminen ovat positiivisessa yhteydessä tuotannon tekniseen tehokkuuteen. Viljelijäryhmät ovat pientuottajille tärkeitä, sillä niiden avulla muun muassa neuvonnan, panosten käytön ja mikroluottojen vaikuttavuutta voidaan parantaa. On tärkeää kannustaa viljelijäryhmien toimintaa, jotta ne kykenevät tarjoamaan palveluja jäsenilleen myös jatkossa. Avainsanat: tekninen tehokkuus, keinokastelu, mikroluotto, pientuottaja, Pohjois-Ghana, stokastinen rintama-analyysi, PSM, probit malli, valikoitumisharha