Socioeconomic status and health among the elderly Chinese people : A longitudinal study

Abstract

The association between socioeconomic status and health has been well studied. It has been found that people in higher social classes generally have better health and a lower mortality. However, it is still inconclusive whether the health advantage acquired by people with a higher socioeconomic status weakens in later life. Although empirical evidence in Western societies has revealed different age-related patterns of health inequality, little is known about the situation in China, which has the largest population of elderly people in the world. Recent studies in some industrialised societies also indicate that socioeconomic status is not only individual but also family level resource. In other words, the family s socioeconomic status affect the health of family members. However, few studies have been conducted in middle-income countries such as China. Unlike in Western societies, co-residence with children is still the main living arrangement among the Chinese elderly, and family members play a significant role in the provision of healthcare for them. Thus, it is reasonable to speculate that the socioeconomic status of family members is even more important in terms of maintaining the health of elderly people in China than it is in Western societies. The main objective of the present study was to investigate the trajectories of health in later life by means of different indicators of socioeconomic status, and to assess whether, and if so how the socioeconomic status of family members affects the health and mortality risk of elderly people in China. The specific aim was to find out whether elderly people with a higher socioeconomic status have better physical and cognitive functioning at baseline and a lower rate of decline with age. A further aim was to assess the extent to which higher educational levels among spouses and offspring are associated with self-rated good health and a lower mortality risk among elderly people. The data used in this study came from the Chinese Longitudinal Health and Longevity Survey (CLHLS) conducted in China in 2002-2011. The CLHLS produced the largest set of population-based survey data covering Chinese people aged 65 and over. It was based on internationally compatible questionnaires and yielded extensive information on socioeconomic status, family structure and background, living arrangements, daily activities, life styles, and health conditions. The results indicate that elderly people with a higher socioeconomic status have generally better physical and cognitive functioning at baseline, but the higher status did not protect against a decline in functioning with age. High education and household income predicted better cognitive functioning but were not associated with activities of daily living (ADL) functioning at baseline. High income was related to better instrumental activities of daily living (IADL) functioning but had no effect on the rate of change in IADL. Inadequate financial resources and unavailability of health services were mainly associated with poorer physical functioning at baseline. The findings also revealed an association between higher spousal education and a lower mortality risk among elderly people. Male elderly people living with a highly-educated child seem to have a lower mortality risk than those living with offspring educated to a low level. It was also found that elderly men and women with a low level of education but living with highly-educated adult children were more likely to report good health, although the interaction effect was only significant for females. Thus, the main effect of education on mortality among elderly males should be interpreted with caution because it may vary according to the education of co-resident children. The findings attest to the importance of socioeconomic status, in particular access to financial resources and health care services, in maintaining physical functioning among elderly people in China. Furthermore, living with a highly educated spouse or child also plays a significant role in reducing mortality risk.Sosioekonomisen aseman ja terveyden välistä yhteyttä on tutkittu paljon. Ylemmissä sosiaaliluokissa ihmiset ovat keskimäärin terveempiä ja heillä on alempi kuolleisuus kuin matalissa sosiaaliluokissa. Ei ole kuitenkaan selvää kaventuvatko nämä erot myöhemmin elämässä. Länsimaissa toteutetuissa tutkimuksissa on löydetty erilaisia kehityspolkuja kuinka sosioekonomiset terveyserot muuttuvat ikääntyessä. Kuitenkin edelleen tiedetään vähän tästä asiasta Kiinassa, jossa on maailman suurin ikääntyneiden väestö. Viimeaikaiset tutkimukset teollisuusmaissa viittaavat myös siihen, että sosiaalinen asema on paitsi yksilö- myös perhetasoinen tekijä. Tällöin perheen sosioekonomisella asemalla on vaikutusta yksittäisen perheenjäsenen terveyteen. Kuitenkin vain vähän tutkimusta on tehty keskituloisissa yhteiskunnissa kuten Kiinassa. Toisin kuin länsimaissa, Kiinassa vanhukset asuvat tyypillisesti lastensa kanssa ja perheenjäsenillä on tärkeä rooli heidän terveydenhoidossaan. Voidaankin ajatella, että perheenjäsenten sosiaalisella asemalla on jopa suurempi vaikutus vanhusväestön terveyteen Kiinassa kuin länsimaisissa yhteiskunnissa. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia terveyden kehityskulkuja myöhemmässä elämässä käyttämällä eri sosioekonomisen aseman osoittimia sekä selvittää kuinka perheenjäsenten sosioekonominen asema vaikuttaa ikääntyneiden terveydentilaan ja kuolleisuuteen Kiinassa. Erityisenä tavoitteena oli selvittää oliko korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla ikääntyneillä parempi fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky ja heikkenikö se hitaammin ikääntymisen myötä kuin alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Selvitimme myös kuinka puolison ja lasten koulutus oli yhteydessä ikääntyneiden itseraportoituun terveydentilaan ja kuolleisuuteen. Käyttämämme aineisto (Chinese Longitudinal Health and Longevity Survey; CLHLS) oli kerätty Kiinassa vuosina 2002 2011. CLHLS on laajin väestötasoinen tutkimus Kiinan 65 vuotiaasta ja sitä vanhemmasta väestöstä. Se perustuu kansainvälisesti vertailukelpoisiin kyselylomakkeisiin ja tuotti kattavaa tietoa sosioekonomisesta asemasta, perherakenteesta ja taustasta, asumisjärjestelyistä, päivittäisestä toiminasta, elämäntavoista ja terveydentilasta. Tulosten mukaan paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla oli keskimäärin parempi fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky seurannan alussa, mutta se ei suojannut ikääntymisen aiheuttamalta toimintakyvyn laskulta. Hyvä koulutus ja kotitalouden tulot ennustivat parempaa kognitiivista suorituskykyä, mutta eivät olleet yhteydessä suorituskykyyn kun sitä mitattiin suoriutumisena päivittäistoiminnoista. Hyvä tulotaso oli yhteydessä parempaan toimintakykyyn mitattuna suoriutumisena päivittäisistä välinetoiminnoista, mutta ne eivät olleet yhteydessä hitaampaan toimintakyvyn alentumiseen. Riittämättömät taloudelliset voimavarat ja puutteelliset terveyspalvelut olivat yhteydessä alentuneeseen fyysiseen toimintakykyyn. Puolison korkea koulutus oli yhteydessä ikääntyneiden alempaan kuolleisuuteen. Erityisesti miehillä lapsen korkea koulutus oli yhteydessä alempaan kuolleisuuteen. Havaitsimme myös että alemman koulutuksen saaneilla miehillä että naisilla, jotka asuvat korkean koulutuksen saaneiden lasten kanssa, oli parempi itseraportoitu terveys; yhdysvaikutus oli kuitenkin merkitsevä ainoastaan naisilla. Oman koulutuksen terveysvaikutuksiin ikääntyneillä näyttäisikin osittain vaikuttavan lapsen koulutus. Tulokset osoittavat sosioekonomisen aseman, erityisesti taloudellisten resurssien ja terveyspalveluiden puute, merkityksen fyysiselle toimintakyvylle Kiinassa. Lisäksi asuminen korkeasti koulutetun puolison tai lapsen kanssa oli yhteydessä alempaan kuolleisuuteen