Congregations and rural development The case of the Evangelical Lutheran Church of Finland

Approximately 84 percent of Finns are members of the Evangelical Lutheran Church. Most of the Church’s 562 congregations are located in rural areas. In local communities Church congregations typically play a significant role, providing job opportunities, offering various services and promoting social and mental welfare. This paper examines the role that the Evangelical Lutheran Church of Finland and its congregations have in rural development. The activities of the rural congregations are examined, firstly, from the point of view of rural development on the whole. What is the potential of the congregations in rural development? Secondly, the role of congregations in rural development is examined by taking into consideration the religious motivations and justifications that the Church and congregations give for their social action.religion, Evangelical Lutheran Church of Finland, congregations, rural, development, community attachment, social sustainability, Community/Rural/Urban Development,

Tietoja viljelysmaiden aloista ja maanomistusoloista siirtoväen pika-asutustoimintaa varten

Sisältää 2 artikkelia: Ilvessalo, Yrjö. Viljelykelpoisen ja viljellyn maan alat vv. 1936-38 suoritetun valtakunnan metsien arvioinnin valossa, s. 5-8. Erkkilä, E.E. Moskovan rauhan jälkeisen Suomen viljelysaloja ja maanomistussuhteita valaisevia tilastotietoja, s. 13-55. 1 korjauslehti sivun 12 liitteeseen.Yrjö Ilvessalo: Viljelykelpoisen ja viljellyn maan alat vv. 1936-38 suoritetun valtakunnan metsien arvioinnin valossa, s. 5-8. E.E. Erkkilä: Moskovan rauhan jälkeisen Suomen viljelysaloja ja maanomistussuhteita valaisevia tilastotietoja, s. 13-55. lopussa 1 korjauslehti sivun 12 liitteeseen. (15/11 1940

History and future lines of urbanization process in Finland

Urbanization began in Finland relatively late by comparison with other European countries, but the process has taken place all the more rapidly. The population has concentrated to the southern part of Finland and there are nowadays only few growth centres. The purpose of this paper is to examine the process of urbanization over a long time span and light up the different scenarios of future population distribution. The number of cities and towns in Finland increased by 57 % between 1950 and 1998, but one notable feature of these cities and towns is their small size in terms of population, 86 % of them having less than 50 000 inhabitants and only 6 of them exceeding 100 000 inhabitants in 1998. According to forecasts the population will concentrate still in future in Finland. The proportion of people who are living in the built-up areas will be 84 % in 2005. Finland`s development is 15 years behind Sweden: Sweden reached this figure already in 1990. The population of the rural areas will continue to decrease in future. Population of Helsinki will grow up to 2020 by almost 68 000 persons. The population level will be then 611 361 inhabitants.

Vihreän kasvun Häme : Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueellinen maaseutusuunnitelma 2014–2020

Hämeen ELY-keskuksen alueellisessa maaseutusuunnitelmassa luodaan pohja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 toteutukselle alueella. Laajapohjaisen osallistavan strategiatyön kautta ohjelmassa nousi esille neljä painopistealuetta ja kaksi läpikäyvää teemaa: 1. Ruokaketju 2. Metsä- ja puutuoteala, metsästä saatava energia ja muu metsään liittyvä yritystoiminta 3. Matkailu ja siihen liittyvä palveluliiketoiminta 4. Asuminen 5. Biotalous – läpikäyvä teema 6. Yrittäjyys – läpikäyvä teema. Suunnitelman visio on, että Hämeen maaseutu on vuonna 2020 elinvoimainen, vihreän kasvun ja hyvinvoinnin edelläkävijä. Maaseutua kehitetään monimuotoisena, houkuttelevana asuinmaaseutuna, joka tarjoaa toimeentulon lisäksi riittävät palvelut ja muut viihtyisän ja hyvinvoivan pysyvän ja vapaa-ajanasumisen edellytykset. Hämeestä kehitetään vihreän talouden edelläkävijä. Hämeen erinomainen saavutettavuus ja pääkaupungin läheisyys hyödynnetään. Hämeen kilpailukykyä parannetaan osaamispääomaa hyödyntämällä ja innovaatioympäristöjä kehittämällä. Suunnitelmassa tuodaan kultakin painopistealueelta esille nykytila ja mahdollisuudet sekä tavoitteet ja esimerkkejä toimenpiteistä

Kaupungin herrat ja salomaiden ymmärtämättömät asukkaat : maaseutu ja kaupunki Mikkelin paikallislehtien keskusteluissa 1861-1910

Tutkimuksessa analysoidaan vuosina 1861–1910 Mikkelissä julkaistujen paikallisten sanomalehtien kirjoituksia ja etsitään vastauksia kysymyksiin: 1) Minkälaisissa konteksteissa maaseudun ja kaupungin suhteista on kirjoitettu? 2) Mitä sisältöjä ja minkälaisia käsityksiä maaseudusta ja kaupungista kirjoituksissa esiintyy? Maaseudun ja kaupungin suhteilla tarkoitetaan käsityksiä maaseudulla ja kaupungissa vallitsevista olosuhteista sekä käsityksiä maalaisten ja kaupunkilaisten omaksumista toimintatavoista, käsityksiä heistä itsestään ja näiden ryhmien keskinäisistä asenteista toisiaan kohtaan. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Aineiston muodostivat vuosina 1861–1910 Mikkelissä ilmestyneet paikalliset sanomalehdet, jotka ovat verkossa digitoituina tavoitettavissa ja vapaasti käytettävissä Kansalliskirjaston sivuilla (http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti). Aineisto kattoi yhteensä 7 057 lehdennumeroa 11 erinimisestä sanomalehdestä. Aineistosta poimittiin kirjoituksia, joissa käsiteltiin sekä maaseutua että kaupunkia tai niihin liittyviä asioita. Tarkempaan analyysiin otettiin 188 lehtikirjoitusta tai -ilmoitusta. Tutkimuksessa löydettiin neljä maaseutu–kaupunki-keskustelujen kontekstia, jotka vaikuttavat maaseutua ja kaupunkia sekä niiden suhdetta kuvaaviin representaatioihin: 1) tapahtumapaikkakonteksti, 2) kehittämiskonteksti, 3) tunnekonteksti ja 4) politiikkakonteksti. Tapahtumapaikkakontekstissa maaseutu ja kaupunki kuvataan neutraaleina tapahtumapaikkoina ilmoituslehdessä. Kehittämiskontekstissa maaseutu ja kaupunki kuvataan toimivina ja kokevina ympäristöinä yhteiskunnallisista muutoksista kertovissa kirjoituksissa. Tunnekontekstissa maaseudusta ja kaupungista sekä niiden suhteesta tulee intohimoisten keskustelujen ja kiistojen kohteita. Politiikkakontekstissa maaseutu ja kaupunki kuvataan mahdollisuuksien areenoina puoluepoliittisten aatteiden kilpailussa. Maaseutua ja kaupunkia koskevissa keskusteluissa ja representaatioissa on nähtävissä ajallista muutosta. Sanomalehtikirjoitusten 1860-luvun lopun neutraaleista tapahtumapaikkakontekstien kuvauksista siirryttiin vuosisadan loppua lähestyttäessä lamakauden selviytymiskertomuksiin, kansallisuusaatteen voimistumiseen ja edelleen intohimoiseen keskusteluun maaseudun ja kaupungin hyvistä ja huonoista puolista sekä maalaisten kaupunkilaisten moraalista. 1900-luvun alussa maaseutu ja kaupunki näyttävät lehtikirjoituksissa neutraloituvan ja palaavan muiden, tuossa ajassa keskeisten aiheiden tapahtumapaikoiksi. Suhde aatteelliseen ja poliittiseen toimintaan korostuu. Tuona aatteellisten kamppailujen aikana maaseutuväestön ja kaupunkilaisten välisiä eroja ei korostettu. Erilaisten keskustelukontekstien välittäminä synnytetään erilaisia maaseutua ja kaupunkia sekä niiden suhdetta koskevia kuvauksia eli representaatioita. Siinä missä akateeminen keskustelu pyrkii ymmärtämään maaseudun olemusta ja sen kokemista, niin esimerkiksi politiikka- ja kehittämiskontekstien kautta tuotetuissa maaseuturepresentaatioissa korostetaan maaseudun itseisarvoa ja merkitystä sekä siellä olevaa kasvupotentiaalia

Maaseudun tyhjien rakennuskiinteistöjen harha: tyhjiksi merkittyjen rakennuskiinteistöjen tarkastelua Ranuan, Tervolan ja Sallan maaseutualueilla

Lapin maakunta on viimeisen viiden vuosikymmen aikana ollut varsin voimakkaiden muutosten kourissa. Voimakas maatilojen lukumääräinen pudotus ja maaseudun asukkaiden poismuutto on synnyttänyt käsityksen, jonka mukaan Lapin maaseudulla on paljon käyttämättömiä rakennuskiinteistöjä. Toinen vallitseva käsitys on, että nämä rakennuskiinteistöt ovat valtaosiltaan käyttökelpoisia asumiseen ja elinkeinotoimintaan. Tällä tutkimuksella selvitettiin, onko näin Ranuan, Sallan ja Tervolan maaseutualueilla. Lisäksi selvitettiin, onko edellä mainituissa kiinteistöissä sellaisia, jotka voisivat olla käytettävissä. Tutkimusta varten pyydettiin kyseisten kuntien kiinteistörekisteritiedot niiltä osin kuin ne koskivat asemakaavaalueiden ulkopuolisia alueita. Näillä kiinteistöillä tuli olla rakennuksia, ja ne täytyi olla merkittynä tyhjiksi. Tutkimuksessa tämä aineisto päivitettiin omistus- ja yhteystietojen osalta, ja alle 70 neliön rakennukset poistettiin. Jäljelle jäänyt ryhmä oli tutkimuksen aineistoa. Kuntien välillä kiinteistöjen käytön keskinäisellä suhteella ei ollut suuria eroja. Suurin poikkeama oli Sallan tyhjiksi merkittyjen kiinteistöjen suuri määrä verrattuna Tervolan ja Ranuan kiinteistöjen määrään. Kuntien kiinteistörekisterit näyttävät olleen päivittämättä. Ihmettelyä omistajissa herätti se, mistä tieto kiinteistön käytöstä on kunnan rekisteriin tullut. Suuri osa tavoitetuista, Ranualla 80 %, Sallassa 65,6 % ja Tervolassa 38,6 %, ilmoitti kiinteistöjen olevan käytössä vastoin rekisterissä olevaa merkintää. Tutkimuslupa paikalla tehtävään arviointiin saatiin niin pienelle määrälle, että kiinteistöjen kuntoa koskevia arviointeja ei voi suhteuttaa koko kiinteistömassaa koskevaksi. Kiinteistöjen yhteyshenkilöiden puhelinhaastattelussa nousi selkeästi esille kiinteistön omistamisen tarve loma-asuntona tai vakituisena asuntona. Kiinteistö oli usein uusien asukkaiden vakituinen asunto ja usein myös asunto johon halutaan muuttaa eläkkeelle jäämisen myötä. Kiinteistöjen omistajuuden vaihdos viittaa myös siihen, että uusi omistaja voi olla suvun ulkopuolelta tullut omistaja. Nämä havainnot tukevat ajatusta, jonka mukaan maaseudun käyttökelpoisella rakennuskannalla on yleisesti kuviteltua suurempi kysyntä. Tämä pätee erityisesti sellaisella paikoilla ja rakennuskannalla, joka täyttää kriteerit kunnon, maapohjan ja infrastruktuurin suhteen. Kaikissa kolmessa kunnassa oli nähtävissä samantyyppiset kehityssuunnat. Maatalouden osalta on tapahtumassa nautakarjatuotantoa koskeva lukumääräinen väheneminen ja heinän viljelyn lisääntyminen. Silti maatalous on edelleen yksi suurimmista työllistäjistä kaikissa kolmessa kunnassa. Väestön ikäryhmätarkastelussa kuntien väestön ikääntyminen tulee esille hyvin voimakkaasti. Huoltosuhdetarkastelussa nähdään myös sama ilmiö lisättynä yhteiskunnan taloudellisen tilan heilahtelun tuomina muutoksina. Tämä tutkimus nostaa esille asian, joka ei kovin hyvin näy tutkittavien kuntien elinkeinostrategiassa. Tutkimuksessa tulee esille, että maaseudun harvaan asutulla alueella käyttökelpoisella rakennuskannalla asuinkäytössä on olemassa kysyntää. Tästä kertoo se, että useimmat niistä asuinkiinteistöistä jotka ovat hyvässä kunnossa, asuin- ja elinkeinokelpoisia ja täyttävät infrastruktuurin osalta perusedellytykset ovat käytössä, menevät kaupaksi tai vuokralle. Harvaan asutulla maaseudulla Lapissa on voimakas hiljainen potentiaali. Maaseudun käyttökelpoisten rakennusten kysyntä vahvistaa tätä potentiaalia. Maaseutu sijoittuu Lapissa runsaan matkailukeskusverkoston vaikutusalueelle. Tämä maaseutu sisältää suuren määrän pienyrittäjyyttä, runsaan ohi virtaavan asiakasmäärän ja monialaisen osaamisen. Ottamalla huomioon tämän lisäksi maaseutukuntien eri ikäryhmien kehityksen, maaseudun vetovoimatekijät ja työntekijöiden toimialajakauman, saadaan maaseutukunnille omaleimainen ja kunnan itsensä näköinen vetovoimainen strategia

Potentiaalisista leviämisvaikutuksista ja kehityshaitoista rakentuva paikkaperustaisen aluekehittämisen indeksi Suomessa. Paikallisen työpaikkakehityksen vahvistaminen Manner-Suomessa

Aluekehityksessä on jo pitkään ollut teemana alueiden ja kuntien eriytyminen. Konkreettisesti tämä on näkynyt väestön ja uusien työpaikkojen keskittymisenä suurimpiin keskuksiin ja niiden lähiympäristöön. Työpaikkojen keskittymisen taustalta on tutkimusten perusteella useita syitä, kuten suotuisa ja kasvualtis keskittymisetuja hyödyntävä elinkeinorakenne, väestön ominaisuudet ja tietoyhteiskunnan keskeisten tuotantotekijöiden alueelliset ominaisuudet. Samoin myös alueen etäisyys kasvaviin keskuskuntiin on määrittänyt kuntien kehityspotentiaalia, sillä kasvukeskusten lähellä sijaitsevat alueet ovat voineet hyötyä näiden kasvusta. Kaukana sijaitseville alueille on syntynyt sijaintihaittaa, mikä on estänyt näiden hyötymisen kasvualueista, esimerkiksi työssäkäynnin välityksellä. Tämän tutkimuksen perusteella epätasainen aluekehitys on tuottanut Suomessa erityisesti reuna-alueille kehityshaittoja, jotka ovat vähentäneet alueiden kilpailukykyä ja heikentäneet näiden menestymismahdollisuuksia tulevaisuudessa. Tämä raportti esittelee tiivistetysti vuosina 2013–2015 toteutetun ”Kuntien työpaikkakehitykseen vaikuttavat tekijät” -hankkeen tuloksia. Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa tutkittiin vuosien 2006–2010 työpaikkakehitystä. Menetelmällisesti hanke pohjautuu tilastollisiin simulointimalleihin sekä aikkatietoanalyyseihin. Näiden menetelmien pohjalta hankkeessa kehitetään paikkaperustaisen aluekehittämisen indeksi, joka kuvaa paikallistalouden reunaehtoja ja tarjoaa uusia näkökulmia aluekehittämistyön suuntaamiseen työpaikkakehityksen turvaamiseksi koko Suomessa. Indeksi rakentuu paikkatiedosta ja se koostuu kasvualueiden työssäkäyntimahdollisuuden määrittämistä potentiaalisista leviämisvaikutuksista sekä alueiden työpaikkakehitystä säätelevistä kehityshaitoista ja se kuvaa alueiden riippuvuutta paikallisesta työpaikkakehityksestä. Indeksin avulla saadaan erityisesti tietoa niistä alueista, jotka tarvitsisivat tukea paikallisen kehityksen vahvistamiseksi, mikäli alueiden välisiä eroja työpaikkakehityksessä halutaan Suomessa vähentää. Suomessa harjoitetaan paikkaperustaista politiikkaa muun muassa LEADER-toiminnassa, mutta tutkimustietoa tämän politiikan kohdentamisen erityistarpeista ei paikallisesti ole vielä olemassa. Paikkaperustainen kehittäminen rakentuu paikallisten voimavarojen tunnistamisesta ja hyödyntämisestä toimintaympäristöjen muuttuessa ja asettaessa haasteita. Tiivistettynä hankkeen tulokset osoittavat, että Suomessa tarve paikkaperustaisen aluekehittämisen vahvistamiseksi vaihtelee huomattavasti alueiden ja kuntien kesken. Suurin tarve paikallisen kehityksen vahvistamiselle on Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Suomenselän alueella. Nämä alueet sijaitsevat kaukana kasvukeskuksista ja niille on muodostunut kasvualueiden supistumisvaikutuksista kehityshaittoja. Nämä laskevat alueiden kehitysmahdollisuuksia, jos niitä ei pystytä paikallisella kehityksellä kumoamaan. Sijainti- ja kehityshaitoista kärsiviä alueita voidaan kuvata kehitysongelmaisiksi, koska ne ovat riippuvaisia paikallisesta kehityksestä, mutta niiden kehitysmahdollisuudet ovat heikentyneet. Tilastojen perusteella tarve paikallisen kehityksen vahvistamiseksi ulottuu laajalle, sillä suurinta tarvetta kuvaava ylin viidennes paikkaperustaisen aluekehittämisen indeksissä kattaa Suomen pinta-alasta 46 prosenttia. Negatiivinen työpaikkakehitys ja siihen liittyvät ongelmat näyttäytyvät harvaan asuttujen alueiden ongelmina, sillä alhaisen väestötiheyden myötä ylimpään viidennekseen kuuluvissa kunnissa asuu alle 6 prosenttia Suomen väkiluvusta. Alhaisesta väestöosuudesta huolimatta alueilla on keskeinen merkitys koko maan resurssien hyödyntämisessä, sillä esimerkiksi biotaloudessa resurssipohja edellyttää hajautettua tuotantorakennetta lähellä raaka-ainetta. Koska työpaikkakehitys on ollut Suomessa epätasaista ja johtanut kehitysongelmiin kasvukeskuksista syrjäisillä alueilla, niin voidaan tulosten perusteella suositella paikkaperustaista aluekehittämistä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 43/2015 5 sekä sijaintihaittaan liittyvien kustannusten vähentämistä. Tämän paikallisen kehityksen vahvistamisen kohdentamisessa ja suunnittelussa voidaan hyödyntää hankkeessa tuotettua paikkatietoon pohjautuvaa paikkaperustaisen aluekehittämisen indeksiä, jolloin kehittämisen kohdentamisessa päästään eroon paikkasokean kehittämisen ongelmista ja mahdollisesta tehottomuudesta. Hankkeen suosituksena esitetään, että aluekehittämisessä tulisi huomioida entistä paremmin kunnan sijainti kehittämispolitiikan suuntaamisessa, kuntien monimuotoisuus ja vaihtelevat paikalliset resurssit.201