Teho- ja anestesiahoitotyön perehdytysohjelmat sairaanhoitajien ammatillisen kasvun alustana : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Teho- ja anestesiasairaanhoitajat tarvitsevat työssään erityistä ammatillista pätevyyttä. Työelämässä ammatillinen kasvu teho- ja anestesiasairaanhoitajaksi alkaa usein työyksikön perehdytysohjelman kautta. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien ammatilliseen kasvuun liittyviä tekijöitä teho- ja anestesiahoitotyön perehdytysohjelmien aikana. Tutkimuskysymykseksi kirjallisuuskatsauksessa muodostui: Mitkä tekijät liittyvät sairaanhoitajien ammatilliseen kasvuun teho- ja anestesiahoitotyössä käytössä olevien perehdytysohjelmien aikana? Tietokannoiksi kirjallisuuskatsauksessa valittiin Cinahl, Medline, PubMed, Nursing & Allied Health Database, Web of Science, Medic, Cochrane Library ja Scopus. Tietokannoissa käytettiin hakusanoina termejä "transition program*", "transitional program*", "orientation program*", "orientation plan*", internship*, perehdytysohjelm*, nurs*, sairaanhoitaj*, ”intensive care”, ICU*, MICU*, ”critical care”, CCU*, "anesthesia care", PACU, "anesthesia nurs*", perianesthe*, teho-osas*, tehohoi*, anestesiahoi* ja heräämö*. Sisäänottokriteerien mukaan artikkelissa tuli käsitellä teho- tai anestesiahoitotyössä käytössä olevaa perehdytysohjelmaa, artikkelin tuli olla tieteellinen alkuperäistutkimus, artikkelin julkaisuvuoden tuli olla välillä 2007–2022 ja julkaisukielenä suomi tai englanti. Haun kokonaistulokseksi saatiin 2014 artikkelia, joista tietokantarajausten ja poissulkukriteerien sekä laadun arvioinnin ja manuaalihaun jälkeen valikoitui kirjallisuuskatsaukseen sisällytettäväksi 20 kansainvälistä alkuperäistutkimusta. Alkuperäistutkimuksista saatiin kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksen kannalta keskeisten tulosten perusteella aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmää apuna käyttäen tulokseksi kuusi yläluokkaa. Teho- ja anestesiasairaanhoitajien perehdytysohjelmien aikaiseen ammatilliseen kasvuun liittyvät tekijät jakautuivat yläluokkiin perehdytysohjelman toimivuus perehdyttämisessä teho- ja anestesiahoitotyöhön, teho- ja anestesiasairaanhoitajaksi eriytyminen, tarve työyhteisön tarjoamasta tuesta, psyykettä horjuttavat tekijät, epävarmuus omasta pystyvyydestä sekä yhteisöllisen integraation epäonnistuminen. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella tulisi tarkastella perehdytysohjelmien rakenteen toimivuutta, sen perehtyjälle tuomaa tietotaitoa ja sen aikana perehtyjällä ilmeneviä psykososiaalisia tekijöitä. Esiin tuli useita viitteitä perehdytysohjelman aikaisesta perehtyjän psyykkisestä rasituksesta ja perehtyjän psyykkisen tuen menetelmät perehdytysaikana tulisi olla selvillä perehdytyksessä. Työyksikköjen tulisi aktiivisesti suunnata työilmapiiriä uuden työntekijän perehtymistä tukevaksi

Kognitiivisen toimintakyvyn arviointi : Kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetyön taustalla on Omahoito ja digitaaliset arvopalvelut -hanke, jossa pyritään sosiaali- ja terveyspalveluiden toiminnalliseen muutokseen. Opinnäytetyön tarkoitus oli tuottaa tietoa tälle hankkeelle kognitiivisen toimintakyvyn arvioinnista esittelemällä kognitiivisen toimintakyvyn arviointiin käytettäviä mittareita. Tavoitteena oli löytää näyttöön perustuvia mittareita, joiden avulla saadaan tuotua hyötyä potilaiden ja asiakkaiden kognitiivisen toimintakyvyn omahoidon alueelle. Tutkimusongelma muodostettiin kolmen kysymyksen avulla, joiden kautta tutkimuksen tavoitteisiin päästään. Nämä tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. Miten kognitiivista toimintakykyä arvioidaan? 2. Millaisia näyttöön perustuvia kognitiivisen toimintakyvyn mittareita on olemassa, ja mihin tarkoitukseen ne on tehty? 3. Millaisia mittareita on olemassa kognitiivisen toimintakyvyn arviointiin digitaalisesti ilman asiantuntijan läsnäoloa? Ensimmäisen kysymykseen vastataan pääosin esitetyn teorian kautta ja kysymyksiin 2. ja 3. kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa. Tuloksissa käsiteltiin kahdeksaa kognitiivista toimintakykyä arvioivaa mittaria niistä teh-tyjen tutkimusartikkelien kautta. Mittareista kuutta voidaan käyttää digitaalisesti sellaisenaan ilman asiantuntijan läsnäoloa. Erilaisia ihmisen kognitiota havainnoivia mittareita on olemassa runsaasti, mutta suurin osa niistä ei ole digitaalisesti käytettävissä ilman asiantuntijan läsnäoloa. Tulevaisuudessa olisi tärkeää etsiä ja kehittää erilaisia interventiomahdollisuuksia kognitiivisesta toiminnanvajauksesta kärsiville. Tutkimusta tulisi tehdä kognitiivisen toimintakyvyn parantamisen omahoidosta ja siitä, kuinka sairaanhoitaja voi tukea ja edistää potilaiden kognitiivista toimintakykyä päivittäisessä hoitotyössä.This study is based on the Omahoito ja digitaaliset arvopalvelut project which aims at functionally reforming of social and health care services. The purpose of this thesis was to collect information for the project about cognitive functionality by introducing tests developed to assess cognitive functionality. The objective of this thesis was to find evidence-based tests to provide benefits for clients and patients in the area of the self-care of cognitive functioning. The research problem was developed through three questions with which the objective would be reached. These questions were 1. How to assess cognitive functioning? 2. What kind of evidence-based measurements of cognitive functioning exist and for what purpose are they made of? 3. What kind of measurements exist for assessing cognitive functionality digitally without the presence of a professional? While question 1 is answered mainly in the theoretical part of this study, questions 2 ja 3 are answered through the descriptive literature review. In the results section, eight cognitive functionality assessment systems were discussed through research articles. Six of these systems can be administered digitally without the presence of a professional. There are plenty of different assessment systems for human cognition but most of them cannot be administered without the presence of a professional. In the future, it would be important to find and develop different intervention possibilities for those who suffer from cognitive impairment. Further research is needed about the self-care of cognitive functioning and how a nurse can support and improve cognitive func-tioning of patients in daily nursing