Olipa kerran - Paikka valokuvassa

Tutkimukseni kohteena ovat tietyn paikan luonnosta ottamani valokuvat ja se millaisena kuvaamani paikka niissä minulle näyttäytyy. Tutkimusongelmani on selvittää millaisia merkityksiä valokuvani tuottavat paikasta. Tutkimukseni on laadullinen ja tehty hermeneuttis-fenomenologisen ajattelun mukaisesti. Merkitykset on haettu analysoimalla tutkimusaineisto denotaatio-konnotaatio käsiteparin avulla ja tulkitsemalla analyysistä nousseita teemoja paikan visuaalisen tutkimuksen näkökulmasta. Tutkin siis merkityksiä. Omaa merkitysmaailmaani, jota haluan ymmärtää paremmin. Haluan tietää, mitä merkityksiä löydän paikasta, joka ei enää olekaan se tuntemani konkreettinen paikka, vaan paikka ottamissani valokuvissa. Onko se vielä minun paikkani, kun katson sitä ulkopuolelta – objektina. Samalla kun tutkin merkityksiä, mietin myös valokuvien näkemisen ja paikan kokemisen suhdetta. Analyysin ja tulkinnan kautta päädyin esittämään, että paikka näyttäytyy kuvissani epätodellisena, kaksijakoisena ja voimakkaana. Kuvien paikka on epätodellinen, koska kuvat antavat siitä valheellisen, maalauksellisen ja satumaisen vaikutelman. Siihen, että paikka on kaksijakoinen vaikuttaa ennen kaikkea se, että kuvissa on yhtäaikainen tuttuuden ja outouden ilmapiiri ja että kuvat ovat samanaikaisesti liikkeessä ja pysähtyneitä. Voimakkaaksi paikan tekee eteenkin se, että kuvat voi kokea moniaistisesti ja että niihin on varastoituneena muistoja. Päädyin lopuksi edellä mainittujen teemojen pohdinnan jälkeen antamaan valokuvieni paikalle sen merkityksen, että sen voi käsittää lapsen silmin nähtynä sadun maailmana, johon yhdistyy aikuisen kokema nostalgia