[pain]Byte VR Storytelling & Classical Ballet

This initial stage paper focuses on the Virtual Reality (VR) experience of the [pain]Byte ballet. The live and VR experience debut October 1st 2017, as part of the Brighton digital festival. Specifically, the development of the VR environment to compliment live performance by using the same choreography to create an option capture element of the VR story telling experience. Reviewing Virtual & Alternative reality gaming & storytelling works and the use of VR for chronic pain management (Chen, Win). Does the VR experience compare to that of the live theatre for the audience? The data visualisations and VR environment will be continuations of the Network Simulator, [data]Storm 2015. We are visualising and comparing the pain pathway system to that of a social network. Linking pain signals to viral/negative messaging for some of the visuals. The main purpose of the pieces links to how “we" present ourselves online, these better or veiled versions of ourselves. For chronic pain sufferers, this can be daily activity in the real world. The paper concludes by identifying some future directions for the research project. The Ballet: [pain]Byte is a data driven dance classical ballet performance and VR (virtual reality) experience. [pain]Byte, is about chronic pain and biomedical engineering, in particular the use of implanted technology - neuromodulation (Al-Kaisey et al). Using data as a medium for storytelling, what it means to be in chronic pain. The live augmented theatre and VR experience research focuses on how an audience’s exposure and understanding are impacted by the difference mediums used for [pain]byte

Kuntoutujan osallistaminen tavoitteenasettamisprosessiin ja tavoitteiden saavuttamisen arviointiin : Loppuraportti

Kuntoutujan osallisuus omassa kuntoutumisprosessissaan on ensiarvoisen tärkeää, jotta kuntoutumista edistävät toimet nivoutuvat osaksi kuntoutujan arkea ja kuntoutuja motivoituu ja sitoutuu muutokseen. Tässä Kelan rahoittamassa vuosina 2015 ja 2016 toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin kuntoutujan osallistamista kuntoutumistavoitteiden asettamiseen ja tavoitteiden seurantaan Goal Attainment Scaling -menetelmällä (GAS). Tutkimuksen tavoitteena oli 1) tarkastella kuntoutujan osallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tavoitteita asettaessa, 2) arvioida tavoitteiden saavuttamista ja siihen liittyviä tekijöitä sekä 3) vertailla kahden kuntoutujaryhmän yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia tavoitetyöskentelyssä. Tutkimus toteutettiin arviointitutkimuksena, jossa Keski-Suomen keskussairaalan vaativan kuntoutuksen osaston kuntoutujat (n = 20) sekä Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiirin kuntayhtymän eli Etevan kehitysvammapsykiatrian yksiköiden kuntoutujat (n = 20) asettivat omat tavoitteensa yhdessä moniammatillisen työryhmän kanssa käyttäen GAS-menetelmää. Tutkimuksen alussa ammattilaiset perehdytettiin kuntoutujan osallistamisen ideologiaan sekä GAS-menetelmään. Ammattilaisten tietämystä kartoitettiin kyselyllä alussa ja lopussa. Tutkija havainnoi kunkin kuntoutujan ja työryhmän tavoitekeskustelua, minkä jälkeen hän haastatteli yksilöllisesti kuntoutujaa ja omaisia sekä ryhmähaastatteluna moniammatillista työryhmää. Puolen vuoden kuluttua arvioitiin tavoitteen saavuttamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä haastattelemalla kuntoutujaa ja omaisia sekä ammattilaisia. Tavoitekeskustelut ja haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analyysissä painottuivat laadulliset menetelmät. Kuntoutujan osallistaminen tavoitekeskusteluun näyttäytyi täysivaltaisena ja osittaisena osallistumisena. Täysivaltaisen osallistumisen alatyyppeinä olivat kuntoutuja aktiivisena vallan- ja vastuunkäyttäjänä sekä kuntoutuja tuetusti osallistuvana. Osittaisen osallistumisen alatyyppeinä olivat kuntoutujan jättäytyminen sivuun jossain vaiheessa keskustelua, kuntoutujan jättäminen sivuun jossain vaiheessa keskustelua sekä kuntoutujan jääminen sivuun epätarkoituksenmukaisen tuen vuoksi. Kuntoutujan osallistumista tavoitteenasettamisprosessiin edistivät seuraavat asiat: Yksilölliset tarpeet ohjasivat päämäärätietoista tavoitekeskustelussa etenemistä, kuntoutujalla oli valmius asettaa omia tavoitteitaan, ammattilaiset käyttivät tarkoituksenmukaisia osallistamisen työtapoja sekä omaiset olivat mukana tavoitteen asettamisessa. Vaativan kuntoutuksen osaston kuntoutujat saavuttivat tavoitteensa keskimääräistä paremmin (T-lukuarvo 57, hajonta 12). Kehitysvammapsykiatrian kuntoutujilla oli tavoitteensaavuttamisessa vaihtelua, ryhmätasolla tavoitteen saavuttaminen jäi keskimääräistä heikommaksi (T-lukuarvo 45, hajonta 15). Tavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat tekijät liittyivät kuntoutujaan, kuntoutumisen tukimuotoihin sekä lähi-ihmisiin ja asuinympäristöön. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuntoutujan osallistuminen omien tavoitteiden asettamiseen sekä motivoi että sitouttaa kuntoutujaa kuntoutumisprosessiin. Kognitiiviset ongelmat ja kehitysvammaisuus eivät estä kuntoutujan aktiivista osallistumista tavoitteen asettamisprosessiin, mikäli ammattilaiset osaavat tukea ja kannustaa kuntoutujan osallisuutta ja päätöksentekoa. Kuntoutujan osallistaminen vaatii opettelua ja harjoittelua niin kuntoutujalta, yksittäiseltä ammattilaiselta, työyhteisöltä kuin koko organisaatiolta

Comparison of carbon balances between continuous-cover and clear-cut forestry in Sweden

Abstract Continuous-cover forestry (CCF) has been recognized for the production of multiple ecosystem services, and is seen as an alternative to clear-cut forestry (CF). Despite the increasing interest, it is still not well described how CCF would affect the carbon balance and the resulting climate benefit from the forest in relation to CF. This study compares carbon balances of CF and CCF, applied as two alternative land-use strategies for a heterogeneous Norway spruce (Picea abies) stand. We use a set of models to analyze the long-term effects of different forest management and wood use strategies in Sweden on carbon dioxide emissions and carbon stock changes. The results show that biomass growth and yield is more important than the choice of silvicultural system per se. When comparing CF and CCF assuming similar growth, extraction and product use, only minor differences in long-term climate benefit were found between the two principally different silvicultural systems