Pajala–Kolarin ja Soklin kaivoshankkeisiin liittyvien rautatie- ja tieinvestointien ja Kemin satamainvestointien aluetaloudelliset vaikutukset

Lappiin suunnitteilla olevat Pajala–Kolarin rauta- ja Soklin fosforikaivos ovat megaluokan hankkeita. Kaivosten rakentaminen ei voi kuitenkaan toteutua jos niiden tarvitsemia rautatie-, satama- ja tieinvestointeja ei voida toteuttaa. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida näiden väyläinvestointien aluetaloudellisia vaikutuksia. Tutkimus on jatkoa Ruraliassa juuri valmistuneelle yhdeksää Pohjois- ja Itä-Suomen kaivoshanketta koskevalle tutkimukselle, jossa keskitytään itse kaivosinvestointien vaikutuksiin. Tutkimuksen on rahoittanut Liikenne- ja viestintäministeriö yhdessä Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Työvälineenä oli Ruraliassa kehitetty RegFinDyn-aluemalli. Simuloinnit suoritettiin vuosille 2008–2030 ja raportoitiin Lapin seutukuntien tasolla. Tulosten mukaan kaikki, mutta erityisesti mittavat rautatieinvestoinnit olisivat merkittäviä seutukuntien taloudelliselle kasvulle. Äkäsjoki–Ajos radan rakentaminen auttaisi Tunturi-Lapin, Torniolaakson ja Kemi–Tornion seutukuntia taantuman yli. Taloudellinen kasvu voisi lisääntyä läntisen Lapin seutukunnissa yhteensä 0,6–2,2% vuoteen 2011 ja yhteensä 1,3–4,3% vuoteen 2016 mennessä. Tämä olisi keskimäärin 0,1–0,5% vuodessa. Soklin kaivoksen tapauksessa Kemijärvi–Kelloselkä–Sokli rautatien vaikutukset Itä- ja Pohjois-Lapin seutukuntiin olisivat merkittäviä. Investointien edetessä Itä-Lapin seutukunnan taloudellinen kasvu voisi vahvistua kumulatiivisesti tarkasteltuna 8,3% vuoteen 2013 mennessä. Vuosikeskiarvona tämä olisi 2,8%. Radan vaikutus Pohjois-Lapin taloudelliseen kasvuun olisi pienempi, vuoteen 2014 mennessä yhteensä 3% eli keskimäärin 0,8% vuodessa. Väyläinvestointien työllisyysvaikutukset olisivat myönteisiä. Pajala–Kolarin kaivoksen rautatieinvestoinnit toisivat läntiseen Lappiin uusia työpaikkoja vuoteen 2015 mennessä yhteensä 418. Tästä Tunturi-Lapin osuus olisi 147, Torniolaakson 114 ja Kemi–Tornion seutukunnan 157. Vastaavat vuosikeskiarvot olisivat 52, 18, 14 ja 20. Soklin kaivoksen rautatieinvestoinnit toisivat jonkun verran enemmän uusia työpaikkoja Pajala–Kolariin verrattuna koska investoinnit olisivat suuremmat. Radan rakentaminen voisi tuoda Itä-Lappiin yhteensä 506 uutta työpaikkaa vuoden 2013 loppuun mennessä. Pohjois-Lapin työllisyys voisi lisääntyä 153 uudella työpaikalla. Yhteensä voisi siten syntyä 660 uutta työpaikkaa. Vastaavat vuosikeskiarvot olisivat 169, 51, 220 uutta työpaikkaa. Kun kaivoksia tarkastellaan yhdessä, työllisyysvaikutukset olisivat suurimmat vuonna 2015, jonka loppuun mennessä väyläinvestoinnit voisivat luoda yhteensä 1288 uutta työpaikkaa. Vastaava vuosikeskiarvo olisi 161. Taloudellisen kasvun ohella työllisyystulokset korostavat analysoitujen väyläinvestointien myönteistä aluetaloudellista merkitystä. Ruralia-instituutin arvioinnin perusteella molempien kaivosten rautatie-, satama- ja tieinvestoinnit olisivat toteuttamiskelpoisia aluetaloudellisin perustein. Ne lisäisivät tuotantoa, työllisyyttä, tuloja, kulutusta ja verotuloja useissa Lapin seutukunnissa

Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen

Tutkimuksen kohteena oli Suomen kaivosala. Tavoitteena oli analysoida yhdeksän vasta käynnistyneen tai valmisteilla olevan kaivoksen aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen. Tutkimukseen valitut kaivoshankkeet olivat Kevitsa, Kylylahti, Laivakangas, Länttä, Pajala–Kolari, Pampalo, Sokli, Suurikuusikko ja Talvivaara. Aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin kaivosten vaatimiin investointeihin ja tulevaan liikevaihtoon perustuen. Laskelmat tehtiin Ruralia-instituutissa kehitetyllä CGE RegFinDyn -aluemallilla periodille 2007–2020. Tulokset sisältävät aluetalouden täyden sopeutumisen ja kerroinvaikutukset. Tutkimuksen rahoittaja on Työ- ja elinkeinoministeriö. Kaivoksen investointi- eli rakentamisvaihe on kiihkeä, mutta suhteellisen lyhytaikainen. Toimintavaihe on puolestaan vakaa ja pitkäaikainen riippuen metallien maailmanmarkkinahintojen kehityksestä. Vaiheet voivat olla limittäisiä kuten Pajala–Kolarin ja Talvivaaran tapauksessa tai peräkkäisiä kuten Soklissa. Tulosten mukaan limittäisyys on aluetaloudellisen vaikuttavuuden kannalta parempi vaihtoehto. Kaivoksen rakentaminen ja kasvava malmin tuotanto luovat työllisyyttä ja kulutusmahdollisuuksia yhtä aikaa, jolloin vaiheiden yhteinen aluetaloudellinen vaikutus muodostuu suuremmaksi. Peräkkäisessä tapauksessa uuden tulovirran muodostuminen on selvästi tasaisempaa. Molemmissa tapauksissa työtulot jäävät toimintavaiheessa omaan maakuntaan. Ongelmaksi alueen kannalta muodostuu, kuinka saada ainakin osa pääomatuloista jäämään aluetta hyödyttämään. Tulosten perusteella kaivoshankkeista erottuu selvästi kolme taloudellisen kasvun kannalta vaikuttavinta: Pajala–Kolari, Sokli ja Talvivaara. Näiden kumulatiivinen pitkän tähtäimen vaikutus talouskasvuun olisi 1–3 prosenttia yli sijaintimaakuntiensa ennakoidun normaalikehityksen. Toinen ryhmä olisi Kevitsa ja Kylylahti, joiden vaikuttavuus olisi tasoa 0.7 prosenttia. Pampalo, Suurikuusikko, Laivakangas ja Länttä lisäisivät talouskasvua pitkällä tähtäimellä kumulatiivisesti tarkasteltuna 0.1–0.3 prosenttia yli maakuntiensa ennakoidun normaalikehityksen. Kaivokset loisivat huomattavan määrän uusia työmahdollisuuksia. Pajala–Kolarin ja Soklin kaivoshankkeissa suurimman työvoimatarpeen aikana vuonna 2014 työllisyys olisi parantunut viiden vuoden aikana yhteensä 4600–6000 henkilötyövuodella normaalikehitykseen verrattuna. Talvivaaran kaivoksella työllisyysvaikutuksen huippuvuosi on jo 2010, jolloin kaivos olisi luonut neljän vuoden aikana yhteensä 6000 uutta työpaikkaa. Kevitsan, Kylylahden ja Suurikuusikon kohdalla vastaavat korkeimmat kumulatiiviset luvut olisivat 1300, 1000 ja 800. Muiden hankkeiden vastaava työllisyysvaikutus olisi pienempi ja vaihtelisi 60–250 henkilötyövuoden välillä. Vuositasolla työvoimatarpeet olisivat Pajala–Kolarin ja Soklin tapauksessa keskimäärin 900–1200 ja Talvivaarassa 1200. Kaivoshankkeiden vaikutus elinkeinorakenteeseen näkyisi eri toimialojen tuotannon muutosten kautta. Kaivoksilla olisi luonnollisesti suora ja suuri vaikutus mineraalien kaivuuseen. Myös rakentamisen toimialaan kaivosten vaikutus olisi erittäin merkittävä, mutta väliaikainen ja rajoittuisi investointivaiheeseen. Rakentamisen ja mineraalien kaivuun tuotannon kasvu heijastuisivat muille aloille. Tuotanto nousisi muun muassa ei-metallisten mineraalituotteiden valmistuksen, koneiden ja laitteiden valmistuksen ja kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen toimialoilla. Yleinen elintaso nousisi, jolloin palvelutoimialoista koulutus ja terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut vahvistuisivat. Kaivosten vuoksi resursseja luovuttamaan joutuvia toimialoja olisi useita ja ne olisivat pääasiassa samoja kaivoksesta ja maakunnasta riippumatta. Pitkällä tähtäimellä tuotanto laskisi alkutuotannossa kuten myös metallien jalostuksen ja metallituotteiden, elintarvikkeiden, tekstiilien, massan ja paperin sekä puutavaran ja puutuotteiden valmistuksen toimialoilla. Kaivosalan voimakas kasvu Pohjois- ja Itä-Suomessa ei ratkaisisi kokonaan maakuntien taloudellisia ongelmia. Hankkeet tukisivat kuitenkin merkittävästi taantumasta nousua. Lisäksi suotuisa talouskehitys syntyisi käytännössä seutukunta- ja työssäkäyntialueilla eli maakuntaa pienemmissä aluetalouden yksiköissä, jolloin vaikutukset olisivat paljon vahvemmat. Kaivosalasta on mahdollisuus kehittyä pysyvä uusi toimiala tarkastelluissa viidessä maakunnassa, mikäli metallien hinnat eivät vaihtele liikaa

Pajala–Kolarin ja Soklin kaivosten rata-, satama- ja meriväyläinvestointien sekä kaivosten toiminnan vaikutukset valtion ja kuntien verotuloihin

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Pajala–Kolarin ja Soklin kaivosten rata-, tie-, satama- ja meriväyläinvestointien sekä kaivosten toiminnan vaikutuksia valtion verojen ja veronluonteisten maksujen kertymiin. Lisäksi tarkasteltiin vaikutuksia Kolarin ja Pajalan kuntien sekä Soklin kaivoksen läheisten Itä- ja Pohjois-Lapin kuntaryhmien verokertymiin. Laskelmat suoritettiin yleisen tasapainon (CGE) RegFinDyn -aluemallilla vuosille 2008–2020. Pajala–Kolarin kaivos toisi valtiolle yhteensä 374,0 miljoonaa euroa verojen ja veronluonteisten maksujen lisäkertymää. Suomen osuus lisäkertymästä olisi 206,1 (55,1 %) ja Ruotsin 167,9 (44,9 %) miljoonaa euroa. Valtio saisi väyläinvestointiensa kokonaiskustannukset takaisin noin vuonna 2022 eli 15 vuodessa, vaikkei Ruotsi osallistuisi rahoitukseen. Kolarin kunnan verokertymä kasvaisi vuosina 2011–2014 yhteensä 66 %:lla ja vuodesta 2017 lähtien 12 %:lla vuoteen 2012 verrattuna. Pajalan kunnan verokertymä kasvaisi vastaavina vuosina yhteensä 97 %:lla ja vuodesta 2017 lähtien 15 %:lla vuoteen 2011 verrattuna. Soklin kaivos toisi valtiolle yhteensä 178,9 miljoonaa euroa verojen ja veronluonteisten maksujen lisäkertymää. Valtio saisi väyläinvestointiensa kokonaiskustannukset takaisin noin vuonna 2030 eli 21 vuodessa. Kaivoksen läheisen seitsemän kunnan ryhmän verokertymä kasvaisi vuosina 2011-2014 yhteensä 30 %:lla ja vuodesta 2019 lähtien 1 %:lla vuoteen 2007 verrattuna

Bioenergy production in Finland - effects on growth, employment, and environment at regional level

The objective of this study is to assess the impacts of increasing bioenergy production on regional economies in Finland. The impacts on economic growth and employment in areas that are facing economic difficulties from other sources, e.g. down-scaling of more traditional industries, are of the main concern

Vähähiilisen puurakentamisen aluetaloudelliset vaikutukset Kymenlaaksossa ja Kouvolassa

Tutkimuksessa vertailtiin kolmea päiväkodin rakentamistapaa. Ensimmäisessä materiaalina käytetään mahdollisimman paljon puuta. Toisessa käytetään puun lisäksi soveltuvin osin myös betonia. Kolmas vaihtoehto on moduuleina toteutettava päiväkoti, joka vietäisiin Uudellemaalle ja rakennettaisiin sinne Kouvolan seutukunnan työvoimaa käyttäen. Tulosten mukaan kaikki tutkitut päiväkodin rakennustavat tukevat Kymenlaakson maakunnan ja Kouvolan seutukunnan elintason, työllisyyden, palkkojen ja työtulojen kasvua. Rakentamisen aikana syntyy uusia työpaikkoja useille rakentamisen alihankintaketjun toimialoille. Uusien työpaikkojen määrä on korkein moduulivaihtoehdossa (8,0). Seuraavana on puusta rakentaminen, joka tuo 6,8 uutta työpaikkaa. Betonivaihtoehto tuo vähiten 5,8, uutta työpaikkaa. Tutkimuksen johtopäätös on, että päiväkodin rakentaminen on aluetalouden kannalta myönteinen asia elintasolla ja työllisyydellä mitattuna. Päiväkodin rakentaminen käyttäen mahdollisimman paljon paikallisia puumateriaaleja toisi yhden työpaikan enemmän kuin jos käytettäisiin puun lisäksi soveltuvin osin betonia

Suomen metsäteollisuuden uusien mahdollisuuksien aluetaloudelliset vaikutukset

Biojalostamo lisäisi talouskasvua ja työllisyyttä Tutkimuksessa selvitettiin biojalostamotoiminnan aluetaloudellisia vaikutuksia Kymenlaakson ja Satakunnan maakuntiin. Biodieselin valmistus kohentaisi molemmilla alueilla talouskasvua yhteensä 3,0–3,5 prosenttiyksiköllä eli noin 200 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Työllisyys paranisi Kymenlaaksossa 437 ja Satakunnassa 420 henkilötyövuodella. Biojalostamotoiminta näyttäisi tukevan työllisyyttä suhteellisesti vähemmän kuin talouskasvua johtuen alan pääomavaltaisuudesta. Kymenlaakso hyötyisi biojalostamosta hiukan enemmän kuin Satakunta johtuen aluetalouksien rakenteellisista eroista. Metsäteollisuuden menetyksiä voitaisiin kompensoida Kymenlaakso on kärsinyt metsäteollisuuden supistumisesta tähän asti suurimmat menetykset. Biojalostamon perustaminen Kymenlaaksoon voisi merkittävästi korvata paperin tuotannon laskusta aiheutuneita menetyksiä. Talouskasvun suhteen biojalostamo voisi korvata puolet menetyksistä. Työllisyysmenetyksistä biojalostamotoiminta pystyisi kompensoimaan noin neljäsosan. Tukien merkitystä biojalostamon aluetaloudellisiin vaikutuksiin selvitettiin tukityypeittäin ja -tasoittain. Sekä raaka-aine- että tuotantotukivaikutukset jäivät simuloinneissa vaatimattomiksi. Tukien tehottomuutta selittää niiden pienuus. Muut toimialat kärsivät biojalostamoalan tukemisesta, mikä vähentää tukien aluetaloudellista vaikuttavuutta. Toisaalta reaalimaailmassa tuet voivat olla ratkaisevassa asemassa bioenergia-alan käynnistyessä ja sen kehityksen alkumetreillä. Bioenergia-strategian mukainen kehitys tuottaisi tulosta Bioenergian käytön lisäämisen aluetaloudellista vaikuttavuutta tutkittiin Keski-Suomen maakuntaa koskevan tapaustutkimuksen avulla. Vaikutusten laskenta pohjautui maakunnan bioenergian käytön tavoitteiden mukaisiin määriin. Mikäli bioenergian käyttö kasvaisi Keski-Suomessa neljällä terawattitunnilla vuoteen 2015 mennessä, vaikutus talouskasvuun olisi yhteensä 0,5 prosenttiyksikköä eli 35 miljoonaa euroa. Maakunnan työllisyys paranisi yli 200 henkilötyövuodella. Todennäköisesti myönteisiä aluetalousvaikutuksia vahvistaisi vielä alueen energiaostoista johtuvien vuotojen väheneminen energiaomavaraisuuden kasvaessa. Keski-Suomelle voisi kertyä hyötyjä myös bioenergiateknologian alan laitevalmistuksen osaamisen lisääntymisen kautta. Biojalostamotoiminta on täysin uudenlaista toimintaa, joten tilastollista seurantatietoa tältä alalta ei ole käytettävissä. Julkisia teknis-taloudellisia selvityksiä biodieselin tuotannosta on saatavilla suhteellisen niukasti. Koska simuloinneista saadut tulokset perustuvat biojalostamolle oletettuun kustannusrakenteeseen, tuloksia on tästä syystä käsiteltävä vain suuntaa-antavina. Ruralia-instituutti suosittaa biojalostamotoiminnan aluetaloudellisten vaikutusten seuraamista ja laskelmien päivittämistä, kun tarkempaa tietoa biojalostamon tuotannon kustannuksista ja tuotteiden kysynnän rakenteesta on saatavilla. Biojalostamon kustannusrakenne. Biojalostamotoiminta kompensoisi noin puolet massa- ja paperiteollisuuden supistumisesta aiheutuneista talouskasvun menetyksistä Kymenlaaksossa

Suomen kaivosalan vaikuttavuuden kehitys ja haasteet vuosina 2010–2020

Kaivostoiminta on syklistä ja metallien ja mineraalien hintakehitys vaikuttaa suoraan kaivosten kannattavuuteen. Vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen lama pudotti voimakkaasti raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja. Tämä on vaikuttanut Suomessakin kaivosten kannattavuuteen ja johtanut tuotannon keskeytyksiin. Pidemmällä aikavälillä metallien ja mineraalien maailman laajuisen kysynnän oletetaan kuitenkin kasvavan kaupungistumisen ja elintason kasvaessa. Tutkimuksessa oli mukana kymmenen kaivosta tai -hanketta: Suurikuusikko, Kevitsa, Talvivaara, Kylylahti, Pampalo, Laiva, Sokli, Hannukainen, Länttä ja Suhanko. Kaivosten aluetaloudellisen vaikuttavuuden tarkastelu tehtiin vuoteen 2020 saakka. Aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin Ruralia-instituutissa kehitetyllä yleisen tasapainon RegFinDyn-aluemallilla. Laskelmien perustana olivat tiedot kaivosten ja -hankkeiden investointien suuruudesta ja vuosittaisista liikevaihdoista. Toimivista kaivoksista suurin aluetaloudellinen vaikuttavuus on Lapissa sijaitsevilla Kevitsan ja Suurikuusikon kaivoksilla. Kevitsan kaivos tuotti rakentamisen aloituksesta lähtien vuoteen 2013 mennessä Lapin vuotuiseen elintasoon keskimäärin 97 miljoonan euron lisäyksen ja työllisyys parani keskimäärin 745 henkilötyövuodella vuosittain. Vaikutus elintasoon on keskimäärin 146 miljoonaa euroa vuodessa ja keskimäärin 628 vuotuista henkilötyövuotta periodilla 2010-2020. Suurikuusikon kaivos on lisännyt Lapin elintasoa keskimäärin 102 miljoonalla eurolla vuodessa ja parantanut Lapin vuotuista työllisyyttä keskimäärin 685 henkilötyövuodella vuosina 2009–2013. Kaivoksen toiminta lisää Lapin elintasoa keskimäärin 97 miljoonalla eurolla vuosittain ja tuottaa vuosittain keskimäärin 421 henkilötyövuotta periodilla 2009-2020. Pienempien toimivien kaivosten aluetaloudellinen vaikuttavuus vaihtelee periodilla 2014-2020 vuotuisina keskiarvoina ilmaistuna elintason osalta 20 (Pampalo) - 21 (Kylylahti) miljoonaa euroa. Työllisyys parantuu vastaavasti keskimäärin 139 (Pampalo) – 324 (Kylylahti) henkilötyövuodella. Suunnitteilla olevista kaivoksista suurin aluetaloudellinen vaikuttavuus on Lapissa sijaitsevilla Suhangon, Hannukaisen ja Soklin kaivoshankkeilla. Suhangon kaivos lisäisi Lapin elintasoa keskimäärin 255 miljoonalla eurolla vuodessa ja parantaisi Lapin vuotuista työllisyyttä keskimäärin 1 214 henkilötyövuodella kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Hannukainen lisäisi vuosittain Lapin elintasoa keskimäärin 172 miljoonalla eurolla ja työllisyyttä keskimäärin 713 henkilötyövuodella kunakin vuotena. Soklille vastaavat luvut olisivat vuositasolla keskimäärin 115 miljoonaa euroa ja 707 henkilötyövuotta. Suuri kaivosinvestointi lisää paitsi alueen kuntien verotuloja myös nettomuuttoa alueelle. Kasvava väestö tuo tarpeen lisätä julkisten palveluiden tarjontaa. Kaivosten vaikutusten tarkastelujaksolla työtuloihin perustuva kunnallisveron efektiivinen kertymä kattaa 21–28 prosenttia lisääntyneestä julkisesta kulutuksesta. Kaivosten sijaintikuntien on kerättävä kiinteistöveroina, yhteisöjen tuloveron palautuksina ja valtionosuuksina tarpeeksi rahoitusta, joka kattaisi lisääntyvien julkisten palveluiden kustannukset pidemmällä tähtäimellä. Kaivosten investointivaihe on suhteellisen lyhyt, mutta toiminta-aika pitkä. Tehtyjen laskelmien mukaan maakuntien vienti alkaa kasvaa pian investointivaiheen päätyttyä samalla kun tuonti alkaa vähentyä. Kaupan tase kääntyy positiiviseksi muutaman vuoden jälkeen tuotannon saavutettua tavoitellun tason. Laskelmien tulokset osoittavat kaivostoiminnalla olevan mahdollisuus tuoda merkittävä lisä alue- ja kunnallistalouteen ja osaltaan vaikuttaa myönteisesti alueen väestökehitykseen

Bioenergy production in Finland and its effects on regional growth and employment

Finnish national climate and energy strategy sets the share of renewables in energy use to 38%, and a significant amount of this should be covered by biomass based energy. In 2020 forestry is set to contribute 24 TWh and agriculture 4-5 TWh to energy production. In particular, bioenergy resources are considerable in the rural areas. However, the regional aspects have gone without investigation before this study. This study is a general equilibrium analysis. We considered only the by-products and waste material from agriculture and forestry as the resources for bioenergy, and only heat and power production were considered as the potential end uses. A regional CGE-model (RegFinDynBio) was used to analyse the impact of increased use of bioenergy potential. Increase in bioenergy use will lower the levels of GDP and employment marginally but will, nevertheless, help to achieve the emission reduction goals. However, the regional results showed the uneven distribution of the costs. The regions that beforehand seemed to be the most promising ones fared the worst. Southern Ostrobothnia was the sole exception, because of its bioenergy export income. The greatest difficulties are seen in Kainuu. Eastern Uusimaa shows significant losses as well, but they can be traced back to the region's economic structure, which is heavily dependent on fossil fuel refining industries. Some regions that use gas as energy source are seen to gain marginally because of their more diverse energy production system. --bioenergy,agriculture and forestry,regional economy,growth,employment,CGE-modelling

Metallien jalostuksen ja metallituoteteollisuuden investointien aluetaloudelliset vaikutukset

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vuoden 2008 lopulla alkaneen laman näkymistä Suomen metalliteollisuudessa. Tehtävänä oli arvioida missä määrin toimialan tuotanto ja investoinnit ovat muuttuneen laman myötä. Lisäksi tuli tarkastella näiden muutosten aluetaloudellisia vaikutuksia. Tutkimus kohdennettiin yhdeksään seutukuntaan: Helsinki, Jyväskylä, Kemi-Tornio, Pori, Raahe, Rauma, Tampere, Turku ja Vaasa. Näillä alueilla toimii merkittäviä alan yrityksiä ja metalliteollisuudella on huomattava vaikutus. Lähtötiedot kerättiin eLomake-kyselyllä, haastatteluin ja hyödyntämällä ETLA:n maakunnallista tuotantoennustetta. Laskelmat tehtiin seutukuntatasoisina vuosille 2009–2013 käyttäen Ruralia-instituutissa kehitettyä yleisen tasapainon RegFinDyn-aluemallia. Tutkimuksen on rahoittanut Työ- ja elinkeinoministeriö. Kyselyyn vastanneiden ja ETLA:n ennusteen mukainen seutukuntien metalliteollisuuden lamanäkemys ovat lähellä toisiaan ja tuottavat saman johtopäätöksen. Alan tuotannon menetyksillä on huomattava negatiivinen vaikutus seutukuntien talouskasvuun ja työllisyyteen. Alueellisen BKT:n muutos on lamavuosina välillä -1,5% (Helsinki) ja -18,0% (Raahe) normaalikehitykseen verrattuna kun kerroinvaikutuksetkin huomioidaan. Vaikutukset ovat suhteellisesti suurimmat seutukunnissa, jotka ovat pieniä ja joissa toimiala on erittäin merkittävä. Tällaisia seutukuntia ovat Kemi-Tornio ja Raahe. Negatiivinen vaikutus kokonaistuotantoon on merkittävä myös Jyväskylän, Rauman, Tampereen ja Turun seutukunnissa. Kokonaistuotannon lasku on pienin Helsingin ja Porin seutukunnissa. Vaasan seutukunnan metalliteollisuuden kehitystä voi taloustilanteeseen nähden pitää hyvänä. Metalliteollisuuden lähiajan vaikutus alueen talouskasvuun ja työllisyyteen on neutraali. Tuotannon menetykset veisivät yhdeksän seutukunnan metalliteollisuudesta yhteensä 3500 henkilötyövuotta kun muun talouden kompensoiva vaikutuskin huomioidaan. Eniten henkilötyövuosia, yli 700 menettäisi Raahen seutukunta. Myös Helsingin, Tampereen ja Turun seutukuntien työpaikkojen menetykset olisivat tuntuvat, 400–600. Tulokset heijastelevat seutukunnan vahvimpien metalliteollisuuden alatoimialojen tilannetta. Raahen ja Kemi-Tornion vahvin metalliteollisuuden toimiala on perusmetallien valmistus, jonka vientiä lama on tiputtanut erityisen rajusti. Vaasan seutukunnan muista parempaa tilannetta selittää ainakin osaksi seudun voimakas energiaklusteri. Kyselyn ja ETLA:n ennusteiden mukaiset tuotannon muutokset eivät tutkimuksen mukaan pitäisi johtaa niin suureen toimialan investointien laskuun kuin mitä kyselyn vastaukset ennakoivat. Kemi-Tornion ja Tampereen seutukunnissa investointien ennakoitiin laskevan 70%:lla lamavuosien aikana. Syynä äkkijarrutukseen lienee maailmantalouden suuri epävarmuus, rahoituksen saamisen kiristyminen sekä yritysten pyrkimys investointeja leikkaamalla vähentää riskejään ja parantaa taseitaan. Tulosten mukaan tehokas yritys olisi leikannut investointejaan paljon vähemmän, 5–10%:lla. Tulosten mukaan hintojen lasku eli deflaatio on seutukuntatasolla selvästi suurempaa kuin koko kansantalouden tasolla on laman aikana tähän mennessä koettu. Metalliteollisuudesta riippuvaisissa seutukunnissa kuluttajahinnat laskivat välillä 1,1% (Helsinki) ja 5,8% (Raahe). Deflaatio on tulosten mukaan kuitenkin vain tilapäinen ilmiö, mutta auttaa laman aikana ylläpitämään yksityistä kulutusta. Teknologiateollisuus ry:n äskettäin esitetty lamanäkemys on synkkä, metalliteollisuus toipuisi vain hitaasti lamasta. Kyselyyn vastanneet suurten yritysten edustajat olivat sitä vastoin suhteellisen toiveikkaita. Heidän arvionsa oli, että lama voisi taittua jo vuoden 2010 keväästä lähtien

Rapu- ja kalatalouden aluetalousvaikutukset ilmastonmuutoksen oloissa : tarkastelussa Säkylän Pyhäjärvi Rauman seutukunnassa

Raputalous on nykyisin merkittävä tulonlähde Säkylän Pyhäjärven alueella etenkin paikallisille ammattikalastajille. Kalastuksesta saatavat tulot ovat viime vuosina vaihdelleet muikkusaaliiden vaihtelun myötä. Vesistön mahdollisesta lämpenemisestä johtuen muikkusaaliit voivat olla tulevaisuudessa nykyistä pienempiä. Pyhäjärven täplärapukannat ja sen myötä rapusaaliit ovat puolestaan kasvaneet sen jälkeen, kun rapuja alettiin istuttaa eteläisen Suomen vesistöihin 1980-luvun lopulta alkaen. Pyhäjärven raputaloudella on hyvät mahdollisuudet kasvaa edelleen. SATAKUNTA – Innovation and research network in changing climate -hankkeessa tutkitaan täpläravun ekologista ja taloudellista merkitystä, tunnistetaan raputalouden keskeisimpiä mahdollisuuksia ja uhkakuvia sekä arvioidaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Aluksi, ennen kuin voitiin perehtyä ravustuksen taloudellisiin vaikutuksiin, Jyväskylän yliopistossa arvioitiin kala- ja rapupopulaatiot vuosille 2031–2060 hyödyntämällä ilmastomalleja. Arvioinnissa oletettiin, että Pyhäjärven keskilämpötila nousisi yhdellä celsiusasteella. Seuraavassa vaiheessa Helsingin yliopistossa muodostettiin Pyhäjärven kalataloudelle viisi skenaariota, jotka ovat saalismääriltään erilaisia. Skenaarioissa oletettiin, että ilmastonmuutos ei vaikuta saaliisiin (yksi skenaario); että Pyhäjärven lämpeneminen vaikuttaa saaliisiin (kaksi skenaariota); tai että ilmastonmuutosvaikutusten lisäksi saaliit muuttuvat järveen istutettavan kuhan myötä (kaksi skenaariota). Lisäksi Helsingin yliopistossa toteutettiin kustannus–hyöty-analyysi Pyhäjärven kala- ja raputaloudelle. Kolmannessa vaiheessa Ruralia-instituutissa selvitettiin Pyhäjärven kala- ja raputalouden vaikutukset Rauman seutukunnan aluetalouteen mainituissa skenaarioissa. Pyhäjärven rapu- ja kalatalouden aluetalousvaikutusten arvioinnissa käytettiin RegFin-mallia, joka on Ruralia-instituutissa kehitetty yleisen tasapainon malli. Aluetalousvaikutukset arvioitiin vuodelle 2031. Mallissa hyödynnettävät tietokannat perustuvat Tilastokeskuksen tuottamaan aineistoon. Pyhäjärven kala- ja raputaloutta kuvattiin saalismäärien ja kiinteiden yksikköhintojen avulla. Tämän selvitysjatkumon päätteeksi Pyhäjärvi-instituutissa tarkasteltiin raputalouden arvoketjuja aluetasolla. Aluetalousvaikutusten laskennan tulokset osoittavat, että mikäli ilmastonmuutos ei vaikuta saalismääriin, Pyhäjärven kala- ja raputalouden vaikutus Rauman seutukunnan ABKT:hen on lähes kaksi miljoonaa euroa. Lisäksi kala- ja raputalous luovat alueelle työllisyyttä noin 25 henkilötyövuoden verran. Tulosten mukaan aluetalousvaikutukset ovat suurimmillaan niissä skenaarioissa, joissa ilmastonmuutos vaikuttaa populaatioihin, mutta järveen ei istuteta uusia kalalajeja. Tällöin kala- ja raputalous vaikuttaisivat alueen ABKT:hen lähes kolmen miljoonan euron ja työllisyyteen 34 henkilötyövuoden verran. Edellä mainituista aluetalousvaikutuksista raputalouden osuus on noin miljoona euroa ABKT:hen ja 14 henkilötyövuotta alueen työllisyyteen. Tulosten mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttamasta vesistön lämpenemisestä johtuvat muutokset kala- ja rapupopulaatioissa ovat aluetaloudellisten vaikutusten kannalta myönteisiä. Tulokset eivät kannusta istuttamaan kuhaa Pyhäjärveen. Tulokset vahvistavat Pyhäjärvellä harjoitettavan raputalouden taloudellisen merkityksen