Opetussuunnitelman ohjaustapa ja opettajan opetussuun-nitelmaosaaminen : opettajan toimijuuden osa-alueiden tarkastelua

Tämän väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä suomalaisen peruskoulun valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden ohjaustavasta ja opettajan opetussuunnitelmaosaamisesta. Opetussuunnitelmassa ilmaistaan kulloisenkin ajan koulutuksellinen tahto, ja opettaja toimii merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa tämän tahdon tulkitsijana ja toteuttajana. Opetussuunnitelman tarkoitusten toteutumisen koulun arjessa edellyttää kuitenkin, että opetussuunnitelma onnistuu ohjaamaan tarkoituksenmukaisesti opettajan työtä. Toisaalta opettajalla on oltava myös opetussuunnitelmaosaamista. Tämän osaamisen perusta rakentuu opettajankoulutuksessa. Opettajan työssä opetussuunnitelmaosaamista merkitys korostuu erityisesti opetuksen suunnittelussa, kun opettaja yhdistää opetussuunnitelman vaatimuksia oppilaiden tarpeisiin. Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Osatutkimus I tarkasteli, minkälaista perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tekstin välittämä ohjaus on ja kuinka paljon ohjauksesta kohdistuu selkeästi opettajaan ja opetukseen. Aineistona olivat ”Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS) 2004”-asiakirja sekä ”Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutokset ja täydennykset”-asiakirja vuodelta 2010. Analyysiyksikkönä olivat asiakirjan virkkeet (n = 2451). Tulokset osoittivat, että POPS 2004/2010 -asiakirjan tekstin välittämä ohjaus oli kirjavaa ja osin tulkinnanvaraista sekä opettajan ja opetuksen ohjaus vähäistä. Opetussuunnitelman tulkinnalle nähtiin olevan haasteena myös perusteiden Curriculum- ja Lehrplan-ajatteluun perustuva teoreettinen ja rakenteellinen kaksijakoisuus. Lisäksi haasteeksi koettiin, ettei perusteteksti määrittele selkeästi opettajan vastuun ja vapauden suhdetta opetussuunnitelman tarkoitusten toteuttajana. Osatutkimuksessa II tarkasteltiin, millaista luokanopettajaksi valmistuvien opiskelijoiden opetussuunnitelmaosaaminen oli heidän itsensä kokemana. Tutkimukseen osallistui 24 luokanopettajaopintojen maisterivaiheen opiskelijaa. Tutkimus toteutettiin avoimena haastatteluna, johon opiskelijat valmistautuivat laatimalla opetussuunnitelmaosaamistaan kuvaavan käsitekartan. Tulosten mukaan luokanopettajaopiskelijoiden kokemukset opetussuunnitelmaosaamisestaan vaihtelivat merkittävästi. Tulokset osoittivat myös, että mitä monipuolisempaa opiskelijoiden kokemus omasta opetussuunnitelmaosaamisestaan oli, sitä paremmin he myös tiedostivat kehittymistarpeitaan, osasivat arvioida opetussuunnitelmaosaamistaan sekä löysivät oma-aloitteisesti ja sujuvasti ratkaisuja sen kehittämiseksi Osatutkimuksessa III oltiin kiinnostuneita siitä, miten ne opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 2010 tehdyt muutokset, jotka koskevat kaikkien oppilaiden opetusta eli opetusmenetelmiä ja työtapoja sekä eriyttämistä ja ohjausta, olivat osana opettajien pedagogista ajattelua heidän kertoessaan opetuksensa suunnittelusta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 luokan-, aineen- ja erityisopettajaa kaikilta perusopetuksen luokka-asteilta. Tutkimus toteutettiin avoimena haastatteluna, johon opettajat valmistautuivat laatimalla opetuksensa suunnittelua kuvaavan käsitekartan. Tulosten mukaan opettajat huomioivat opetuksensa suunnittelussa opetussuunnitelman perusteiden muutokset sekä määrällisesti että laadullisesti hyvin eri tavoin. Opettajat, jotka olivat sisäistäneet opetussuunnitelman tarkoitukset osaksi pedagogista ajatteluaan, myös suunnittelivat opetustaan opetussuunnitelman tarkoitusten suunnassa. Tutkimuksen tuloksia tarkastellaan lopuksi toimijuuden käsitteen avulla. Tulosten mukaan POPS 2004/2010 -asiakirjan ohjaustapa sekä edistää että rajoittaa opettajan toimijuutta opetussuunnitelman tarkoitusten toteuttajana. Lisäksi luokanopettajaksi valmistuvilla ja opettajina työskentelevillä oli hyvin vaihtelevaa opetussuunnitelmaosaamista toimijuutensa tukena. Opiskelijoiden osaamiskokemusten eroja selittivät erityisesti opiskelijoiden erilaiset opintovalinnat ja mahdollisuudet kehittyä opetussuunnitelmaosaamisessaan opetusharjoitteluissa. Opettajien opetussuunnitelman suunnassa tapahtuvaa pedagogista ajattelua opetusta suunnitellessa tuki erityisesti opettajien osallistuminen koulun opetussuunnitelmaprosessiin. Tulosten perusteella ehdotetaan sellaisia toimenpiteitä ja käytäntöjä, jotka voivat tukea sekä tulevien opettajien että opettajana työskentelevien toimijuutta opetussuunnitelman tarkoitusten ja oppilaiden tarpeiden yhdistäjänä.The main aim of this dissertation is to increase understanding of the guidance of the Finnish basic education core curriculum and of the teacher's curriculum competence. The curriculum expresses the educational intent of the current time, and the teacher plays a significant role as interpreter and implementer of this will. However, the realisation of the curriculum's goals in the everyday life of the school requires that the curriculum manages to properly guide teacher’s work. On the other hand, the teacher must also have curriculum competence. The foundation of this competence is based in teacher education. In the teacher's work, curriculum competence is particularly important when planning for teaching, as the teacher combines curriculum requirements with pupils' needs. The dissertation comprises three studies. In Study I, the aim was to explore what kind of textual instruction can be found in the national core curriculum and how much of the instruction focuses clearly on the teacher and teaching. The data consisted of the National Core Curriculum for Basic Education (2004) and the Amendments and Additions to the National Core Curriculum for Basic Education (2010). The units of analysis were the sentences (n = 2451). The results of the study showed that the text was heterogeneous and partly interpretative and that there was very little text focusing specifically on the instruction of the teacher and teaching. In addition, the theoretical and structural dichotomy based on Curriculum and Lehrplan thinking was also considered to be a challenge for the interpretation of the curriculum. Furthermore, it was regarded as a challenge that the text does not clearly define the relationship between the teacher’s responsibility and freedom as an implementer and facilitator of the purposes of the curriculum. Study II examined in what ways soon-to-graduate primary school student teachers experience their curriculum competence. The participants were 24 master’s degree students. The study was conducted as an open interview, for which the students prepared by drawing up a concept map describing their curriculum competence. The results showed that the student teachers exhibited significant differences in their curriculum competence. Furthermore, the results showed that the more versatile students experienced their curriculum competence, the better they knew their development needs. In addition they also knew how to evaluate their curriculum competence and found their own initiative to develop it spontaneously and fluently. In Study III, the aim was to explore how changes made to the Finnish basic education core curriculum in 2010, concerning pedagogical practices that influence the learning of all pupils, are part of teachers’ pedagogical thinking when they are planning their teaching. The participants were twelve primary and secondary comprehensive school teachers of Grades 1–9. The study was conducted as an open interview, for which the teachers prepared by drawing up a concept map describing their planning for teaching. The results showed that the teachers paid very differently attention, both quantitatively and qualitatively, to the pedagogical purposes of curriculum changes when planning their teaching. When the teachers had internalised the curriculum goals into their pedagogical thinking, they also designed their teaching in the direction of the curriculum purposes. Finally, the results of the three studies are considered through the concept of agency. The results indicate that the guidance of the POPS 2004/2010 document both promotes and limits teacher’s agency in implementing curriculum goals. In addition, primary school teachers and teachers-to-be had very varied curriculum competence to support their agency. The differences between the student teachers’ experiences of their own curriculum competence were explained particularly by the students’ different study choices and opportunities to develop their curriculum competence in teacher training. Teachers’ participation in the school curriculum process supported their pedagogical thinking in the direction of the curriculum when planning for teaching. Based on the results, such measures and practices that can support the agency of both teachers and teachers-to-be in combining curriculum purposes and pupils’ needs, are proposed

Opetussuunnitelmaosaaminen tulevien luokanopettajien kokemana

Suomessa luokanopettajankoulutuksen tavoitteena on luoda perusta opettajan korkeatasoisen osaamisen kehittymiselle. Tämän korkeatasoisen osaamisen ytimessä on muun muassa opetussuunnitelmaosaaminen, kun opetussuunnitelman katsotaan muodostavan peruskoulun opettajan pedagogisen ajattelun ja toiminnan sekä koulun kehittämisen viitekehyksen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan millaista maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoiden (n = 24) opetussuunnitelmaosaaminen on heidän itsensä kokemana. Opetussuunnitelmaosaamista tarkastellaan henkilökohtaisen mielensisäisen tiedon osatekijöiden eli teoreettisen, käytännöllisen ja itsesäätelytiedon näkökulmasta, sillä yksilön korkeatasoisen ammatillisen osaamisen perustan nähdään muodostuvan näiden osatekijöiden integroituessa.  Tutkimukseen osallistujat jäsensivät aluksi opetussuunnitelmaosaamistaan laatimalla aiheesta käsitekartan, minkä jälkeen toteutettiin yksilölliset haastattelut. Litteroitu aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten mukaan opiskelijoiden opetussuunnitelmaosaamisessa oli merkittäviä eroja. Parhaimmillaan koulutuksen aikaiset kokemukset oman toiminnan tietoisesta tarkastelusta ja säätelystä opetussuunnitelman tarkoitusten suunnassa auttoivat opiskelijoita rakentamaan asiantuntevaa ymmärrystä opetussuunnitelmasta opetus- ja kasvatustyön perustana. Koulutus ei kuitenkaan pystynyt tuottamaan kaikille tuleville opettajille samalla tavalla vahvaa opetussuunnitelmaosaamista eli rakentamaan tulevien opettajien korkeatasoista henkilökohtaista mielensisäistä tietoa opetussuunnitelman tarkoituksista.  </p

Preparing students for interprofessional collaboration in services for children with special needs in Finland: A document analysis

IntroductionMultiple types of support and expertise are needed for the benefit of children with special needs, with the collaboration between psychologists, social workers and special education teachers playing a key role. Here, we studied the extent of their academic training in interprofessional collaboration.MethodsA document analysis of 24 curricula with 1699 courses from eight Finnish universities was applied. The courses focused on interprofessional collaboration were selected for the analysis. The course information was analysed with descriptive statistical methods, content analysis and qualitative quantification.ResultsA total of 38 courses focused on interprofessional collaboration. The courses were often mandatory; however, in psychology, they were often optional. The content of the courses included the basis of interprofessional collaboration, collaboration skills, and service systems and network familiarity. Two courses were common for the social work, psychology and special education programmes. Various learning methods were used, with five courses being based on independent online self-study.DiscussionConsidering the need for studies focusing on interprofessional collaboration, it was contradictory that these were largely maintained within one discipline and some were realised as independent self-studies. The variability of the curricula may reflect on students’ professional skills. For the collaboration of professionals working with children with special needs, it is also needed to deepen familiarity with cross-sectional services and the school system.</p

Kouluhyvinvointi syntyy vain yhteistyöllä

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) mukaan hyvinvoiva lapsi oppii ja kasvaa. Edessä olevan kouluvuoden alussa onkin hyvä pysähtyä miettimään mitä kouluhyvinvointi on ja miten voimme edistää sitä yhdessä.</p

Opettajankoulutuksen tilannekatsaus: tilannekatsaus marraskuu 2014

Artikkeli perustuu vuonna 2012 julkaistuun selvitykseen (Vitikka, Salminen &amp; Annevirta 2012), jossa tarkastelimme opetussuunnitelman k&auml;sittely&auml; suomalaisissa opettajankoulutuksissa. Selvityst&auml; varten analysoitiin 41 peruskoulun opettajan kelpoisuutta antavan koulutuksen lukuvuoden 2011&ndash;2012 kirjallista opetussuunnitelmaa. N&auml;ist&auml; 18 oli luokanopettajan koulutuksen opetussuunnitelmia ja 23 aineenopettajan koulutuksen opetussuunnitelmia. Tarkoituksena oli selvitt&auml;&auml;, kuinka n&auml;kyv&auml;sti opetussuunnitelma on esill&auml; opettajankoulutuksissa ja mist&auml; n&auml;k&ouml;kulmista opetussuunnitelmaa opettajankoulutuksissa k&auml;sitell&auml;&auml;n. Pohdimme t&auml;ss&auml; artikkelissa selvityksen n&auml;k&ouml;kulmien ja tulosten pohjalta opetussuunnitelman k&auml;sittelyn merkityst&auml; opettajankoulutuksessa sek&auml; sen my&ouml;t&auml; opetussuunnitelmaa opettajan ammatillisuuden rakentumisen prosessissa.</div

Monialaisen koulutuksen hyödyt monin verroin panoksia suuremmat

Sosiaali-, terveys- sekä kasvatus- ja opetusalojen työpaikoilla tehdään paljon moniammatillista yhteistyötä palvelujen piirissä olevien henkilöiden terveyden, hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja oppimisen edistämiseksi. Moniammatillisen osaamisen opetus on kuitenkin näiden koulutusalojen kesken toistaiseksi hyvin vähäistä. Turun korkeakoulujen yhdentoista koulutusalan yhteistyönä toteuttaman Moniammatillinen osaaminen hoidossa, kuntoutuksessa ja opetuksessa (Monelle) -opintojakson tavoitteena on asiakkaan tarpeista lähtevän moniammatillisen yhteistyön oppiminen. Monelle on monialaisuutensa osalta laajimpia opetuskokonaisuuksia Suomessa ja sen toteuttaminen vaatii jatkuvaa kehitystyötä toimijoiden kesken. Tässä artikkelissa kuvataan Monellen sisältöjä ja toteutustapoja sekä pohditaan opintojakson kehittämistä monialaisen koulutuksen ja sen järjestämisen haasteiden näkökulmasta. Lähestymme korkeakoulujen ja toimijoiden välistä yhteistyötä käsitteellä monialaisuus, ja Monelle-opintojaksolla oppimista ja toimimista käsitteellä moniammatillisuus.</p

Moniammatillinen yhteistyö opiskeluhuollossa – tasapainoilua jännitteiden välillä

Hyvinvointialueet ovat vastanneet vuoden 2023 alusta lähtien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Monet hyvinvointiin liittyvät tehtävät ovat kuitenkin edelleen kuntien vastuulla. Tämän vuoksi hyvinvointialueiden ja kuntien kesken tarvitaan tiivistä yhteistyötä ammattilaisten välille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan moniammatillista yhteistyötä opiskeluhuollon kontekstissa. Opiskeluhuollolla tarkoitetaan oppilaan ja opiskelijan oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä koulu- ja oppilaitosyhteisössä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että eri alojen ammattilaisten jaettu ymmärrys opiskeluhuollosta on puutteellista, reaktiivista ja ongelmakeskeistä, jonka vuoksi opiskeluhuollon on vaikea saavuttaa proaktiivisia ja oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtääviä tavoitteita. Tässä tutkimuksessa lähestytään moniammatillisen yhteistyön haasteita jännitteisyyden näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamisen yhteydessä annetuista asiantuntijalausunnoista. Moniammatillista yhteistyötä ja jännitteisyyttä tarkastelevaa tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen ja teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla lausunnoista tunnistetaan kaikkiaan seitsemän jännitettä: i) terveyden edistäminen – koulu toimintaympäristönä, ii) opiskeluhuollon suunnitelmat – opiskeluhuollon käytännöt, iii) toimiva tiedonkulku – lasten ja nuorten tietosuoja, iv) opiskeluhuollon kokonaisvaltaisuus – opiskeluhuollon pilkkoutuminen, v) professioperustainen työskentely – moniammatillinen yhteistyö, vi) lapsen ja nuoren toimijuus – ammattilaisen velvollisuus ja vastuu sekä vii) ennaltaehkäisevän opiskeluhuollon tarpeet – moniammatillisen yhteistyön vaateet. Artikkelin johtopäätöksissä esitetään jännitteisyyden kohtaamisen tapoja ja pohditaan niiden implikaatiota käytännön opiskelijahuoltotyössä.©2024 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Opetussuunnitelman perusteiden välittämä ohjaus - mitä, kenelle ja miksi?

Uudet valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuoden 2014 loppuun mennessä. Perusteiden uudistamisella halutaan vastata voimakkaasti muuttuvan maailman haasteisiin (Halinen, Holappa & Jääskeläinen 2013). Perusteiden ohjaustehtävä pysyy kuitenkin edelleen ennallaan, sillä niiden tarkoitus on esittää yksiselitteisesti mitä opetuksen tulee suomalaisessa perusopetuksessa sisältää (Sarjala & Suopohja 2000). Opetussuunnitelman perusteet -asiakirjan tulee myös olla koulujen ja opettajan työtä selkeästi ohjaava kokonaisuus. Tässä artikkelissa etsitään vastauksia kysymyksiin, minkälaista opetussuunnitelman perusteiden, kirjoitetun opetussuunnitelman välittämä ohjaus on ja kuinka paljon ohjauksesta kohdistuu selkeästi opettajaan ja opetukseen. Näkökulmana on suomalaisen peruskoulun opettajan ohjaus opetussuunnitelman keinoin. Artikkelin aineistona ovat ”Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004” -asiakirja sekä siihen tehdyt muutokset ja täydennykset vuodelta 2010. Analysoitavana ovat opetussuunnitelman perusteiden virkkeet, joita tarkastellaan tekstin sisällönanalyysin keinoin. Tuloksista ilmenee, että opettajan ja opetuksen ohjaukseen selkeästi kohdistuvaa tekstiä on opetussuunnitelmassa hyvin vähän, kun sen sijaan informoivaa, valistavaa tai epäsuoraa ohjausta ilmentävää tekstiä on runsaasti. Tulosten perusteella pohditaan opetussuunnitelman perusteiden teoreettista taustaa erityisesti perinteisten Curriculum- ja Lehrplan-koulukuntien ajattelun näkökulmasta sekä nykyisten perusteiden ohjaustehtävää ja tämän ohjauksen yhteyttä opettajan autonomiaan. Asiasanat: opetussuunnitelman perusteet, opetussuunnitelmakoulukunnat, opetussuunnitelman ohjaus, opettajan autonomia</p