Käsitelty vilja ei tehosta karitsojen kasvua

Jyvien litistäminen tai jauhaminen ei paranna ohran tai kauran hyväksikäyttöä karitsoilla. Ruokintakokeessa karitsat söivät kasvatuskaudella ohraa ja kauraa yhtä paljon, mutta heinän syönti ohraruokinnalla oli selvästi suurempi. Ohraruokinnalla karitsat tyydyttivät paremmin energian ja valkuaisen tarpeensa ja tuottivat täten myös enemmän lihaa kuin kauraruokinnalla.vo

Ympärivuotisen karitsoinnin merkitys lihantuotantoon ja kannattavuuteen

vokKHO22Kirjasto Aj-k. Yksikön huom.: Kirjasto, ERAERAEffect of out-of-season lambing on meat production and profitabilit

Yhteislaiduntaminen ei lisää loisongelmaa

Kuiva ja lämmin laidunnusjakso vähensi selvästi eläinten loisia. Samalla laitumella olleet karitsat ja naudat hyödynsivät laidunta tehokkaasti. Eläinten loismääriin tai terveyteen yhteislaidunnus ei vaikuttanut. Loiset eivät myöskään juuri tarttuneet eläinlajista toiseen.vo

Niukempi ruokinta riittää suomenlammasuuhille

Siitokseen jätetyt suomenlammasuuhikaritsat voidaan kasvattaa lihakaritsoiden suositusten mukaisesti tuotoksen siitä kärsimättä. Astutuskauden lisäruokintaa ei ole tarpeellista antaa aikuiselle suomenlammasuuhelle. Maidontuotantokaudella kahta ja kolmea karitsaa imettävien uuhien energian ja valkuaisen saantia voidaan vähentää ainakin 10 prosenttia. Suomenlampaan energia- ja valkuaisen tarvesuositukset ovat liian suuria ja vaativat tarkentamista.vo

Lampaiden ravinnontarve ja ravinnontarvenormit

vokKirjasto Aj-

Yksivuotiset virna- ja apilaseokset maistuvat hyvin karitsoille

Viljelyvarmojen ja laidunnusta kestävien monivuotisten nurmipalkokasvien vähäinen määrä on tuonut erityisesti luonnonmukaisessa tuotannossa esiin tutkimustarpeen yksivuotisten nurmipalkokasvien soveltuvuudesta laitumeen. Jokioisilla tehdyssä tutkimuksessa persianapilaa, ladinotyypppistä valkoapilaa sekä rehu- ja ruisvirnaa sisältäneet laidunseokset tuottivat runsaan ja valkuaispitoisen sadon ja soveltuivat nopeakasvuisina ja maittavina hyvin kasvavien karitsoiden lisärehuksi.VO

Feeding value of grass ensiled with absorbents assessed in growing lambs

Four absorbent materials incorporated into grass at ensiling were compared in terms of their effects on silage quality, effluent production, diet digestibility, ad libitum intake and growth of lambs. The materials used (50 kg t-1 grass) to retain silage effluent flow were molassed and unmolassed sugar beet shreds (MSBS, SBS), a commercial product (CP) based on MSBS (75%) and wheat bran (20%), and rolled barley (RB). With the exception of MSBS and a control (C2), all silages were ensiled with formic acid solution. Unmolassed sugar beet shreds were also ensiled with a granulated formic acid product (grFA). The silages were fed to 56 Finnish Landrace lambs for 21 days. Silage effluent retention rates were similar (1.44-1.55 kg kg-1 absorbent) for the sugar beet shred-based absorbents but zero for RB. The organic matter digestibilities of the diets were not affected (p>0.05) by the silage absorbent treatment. The digestibility of SBS silage was, however, improved by grFA as an additive. Silage intake was generally increased by absorbent inclusion, and was about 29% higher in lambs receiving silages treated with sugar beet shreds than in those receiving untreated silages. The daily growth rate of lambs was highest with the SBS treatment (124 g) followed by SBS ensiled with grFA (108 g) and MSBS (86 g); it was lowest with RB (36 g). With regard to effluent chemical oxygen demand, digestibility and silage intake, the use of SBS as an absorbent material is recommended by ensiling with either liquid or grFA

Yhteislaitumella lampaan kuparimyrkytyksen riski kasvaa

Emolehmien ja karitsoiden yhteislaitumella ruohon kuparipitoisuus ylitti kolminkertaisesti karitsoiden kuparintarvesuosituksen. Kuparia laidunruohoon kertyi maaperästä ja ulosteista. Ruohon korkea kuparipitoisuus ei kuitenkaan aiheuttanut suomenlammaskaritsoille terveydellistä haittaa.vo

Ohra ja kaura karitsoiden ruokinnassa

ei saatavill

The transfer of 137Cs through the soil-plant-sheep food chain in different pasture ecosystems

A grazing experiment with sheep was carried out in 1990-1993 on natural, semi-natural and cultivated pasture on clay soil. The pastures were located in Southern Finland and were moderately contaminated with 137 Cs by Chernobyl fallout. Natural pasture refers to forest pasture and serai-natural pasture to set-aside field pasture, the latter having been under cultivation about 15 years ago. The transfer of 137Cs to sheep was clearly higher from forest pasture than from the other two pastures and it was lowest from cultivated pasture. The transfer was higher to muscle and kidney than to liver and heart. The transfer of 137Cs to plants and to meat varied with years. Seasonal variation in the plant 137 Cs was followed-up on forest and set-aside field pasture; the activity concentration of plants reached a maximum in June, a lesser increase occurred later in the autumn. In 1993, which was considered an average year with respect to 137Cs transfer to plants, the mean soil-plant transfer factors of 137Cs for forest, set-aside field and cultivated pastures were 1.78, 0.36 and 0.09, and soil-meat aggregated transfer factors 11.0, 0.28 and 0.03, respectively