Katsaus avoimiin oppimisympäristöihin peruskoulun 1.–6. luokkien kontekstissa

Tiivistelmä. Tämä tutkielma käsittelee avoimia oppimisympäristöjä peruskoulun 1.–6. luokkien kontekstissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisista tekijöistä avoimet oppimisympäristöt koostuvat, minkälaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat opetukselle sekä oppimiselle sekä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet oppimisympäristöjen muutokseen. Tutkielmassa pohditaan myös avoimen oppimisympäristön tuomia haasteita sekä ongelmakohtia niin opettajan, kuin oppilaankin näkökulmasta. Avoimiin oppimisympäristöihin siirtyminen on ollut monien tekijöiden summa ja taustalla ovat vaikuttaneet muun muassa oppimiskäsityksen ja oppimisympäristöajattelun muutos sekä ajatukset taidoista, joita koulussa tulisi opettaa. Käsitysten muutokset ovat vaikuttaneet myös perusopetuksen opetussuunnitelman sisältöihin sekä tavoitteisiin, jotka painottavat nykyisin yhä enemmän ryhmätyöskentelyä, vuorovaikutustaitoja, itseohjautuvuutta sekä taitoja, joita oppilaat tulevat tarvitsemaan myös työelämässä. Tämä muutos ajattelussa on toiminut vaikuttavana tekijänä oppimisympäristöjen muutokseen. Tämä tutkielma käsittelee näiden tekijöiden merkitystä fyysisille oppimisympäristöille sekä avoimiin oppimisympäristöihin siirtymiselle peruskoulujen alaluokilla. Oppimisympäristöajattelu on muuttunut 2000-luvun aikana ja erityisesti 2010-luvun aikana oppimisympäristöt ovat ottaneet harppauksia kauemmas perinteisestä luokkahuoneen mallista. Luokkahuoneet eivät enää ole luentotiloja opettajia varten, vaan oppimisen, tutkimisen, leikkimisen sekä kehittymisen tiloja, jotka ovat suunniteltu nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukaisesti joustaviksi ja muunneltaviksi, vuorovaikutustaitoja sekä monipuolisia oppimisen tapoja tukevaksi ja perusopetuksen opetussuunnitelmassa asetettuja tavoitteita ajatellen. Myös tutkimustiedon tarve erilaisista fyysisistä oppimisympäristöistä on lisääntynyt, jotta uusia tiloja voidaan rakentaa pohjautuen tutkittuihin tuloksiin oppimisympäristöjen vaikutuksesta oppilaisiin, opetukseen sekä oppilaiden hyvinvointiin

Luokanopettajien luontosuhteen vaikutus oppilaiden luontosuhteen tukemiseen alakoulussa

Tiivistelmä. Luontosuhde tarkoittaa sitä, kuinka ihminen kokee luonnon, millainen asema luonnolla on hänen elämässään ja millaisen arvon hän luonnolle antaa. Luontosuhde vaikuttaa siihen, miten ihminen kohtelee luontoa ja millaisen luonnonvarojen käytön hän hyväksyy. Positiivinen luontosuhde voi olla myönteinen voimavara, mutta se muuttuu myös helposti toiminnaksi eli haluksi vaikuttaa luonnon tilaan. Luontosuhde muodostuu kokemusten kautta, johon vaikuttaa elinympäristön lisäksi myös läheiset ihmiset. Näiden ohella myös koulu ja siellä saadut luontokokemukset ja opitut asiat vaikuttavat lapsen luontosuhteen muodostumiseen. Ympäristökasvatuksella pyritään tukemaan positiivisen luontosuhteen syntyä. Ympäristökasvatuksen keskeisiä sisältöjä ovat toiminnallinen oppiminen, luonnon tarkkailu ja tutkiminen. Näiden avulla lapsella on mahdollista saada kosketus luontoon myönteisten kokemusten kautta. Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin luokanopettajat pyrkivät tukemaan oppilaiden luontosuhteen kehittymistä ja millä tavalla luokanopettajan oma henkilökohtainen luontosuhde ohjaa hänen opetustaan. Keskeistä on saada selville, millaisia ympäristökasvatuksellisia menetelmiä luokanopettajat hyödyntävät osana opetustaan ja mikä on ympäristökasvatuksen sekä luokanopettajan luontosuhteen välinen yhteys. Pro gradu -tutkielman teoreettisessa keskiössä ovat luontosuhde ja sen muodostuminen sekä ympäristökasvatus. Lisäksi tutkielmassa käsitellään ympäristökasvatuksen keskeisiä näkökulmia alakoulussa sekä opettajuuteen liittyviä ympäristökasvatuksen eettisiä haasteita. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen tutkimusote on fenomenografinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkkokyselyllä 15 luokanopettajalta ja se on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä mukaillen. Tutkimustulokset osoittavat, että luokanopettajat toteuttivat ympäristökasvatusta ja pyrkivät tukemaan oppilaan luontosuhteen kehittymistä monipuolisesti. Tutkimuksen perusteella luokanopettajan luontosuhteella ei ole suoraa yhteyttä siihen, millä tavalla hän toteuttaa ympäristökasvatusta ja pyrkii tukemaan oppilaan luontosuhteen kehittymistä. Tutkimuksella saatiin kuitenkin selville, että luokanopettajan luontosuhteella on yhteys siihen, kuinka tärkeänä hän kokee oppilaan luontosuhteen kehittymisen tukemisen ja mitkä tekijät ohjaavat hänen ympäristökasvatuksellista toimintaansa. Ne opettajat, joiden luontosuhde oli vahva, motivaattorina toimi oma kiinnostus ja halu tukea luontosuhteen muodostumista. Sen sijaan ne luokanopettajat, joiden luontosuhde oli etäinen, toteuttivat ympäristökasvatusta pääsääntöisesti vain silloin, kun opetuksen aihe sitä vaati