Ahmimishäiriötä ja laihuushäiriötä sairastavien naisten elämänlaatu ja hoidon tuloksellisuus

Eating disorders (ED) are serious medical conditions leading to high mortality and having a major impact on the health-related quality of life (HRQoL) of the sufferers. HRQoL is the most commonly used measure of the quality of life subconcept, assessing one s life specifically in relation to health. In addition, the costs of treating EDs are considered high. Despite these facts, the cost-effectiveness of treatment in terms of quality-adjusted life years (QALYs) (i.e. cost-utility) has not previously been studied. There is no information on the long-term quality of life in eating disorders, and the prognostic factors regarding HRQoL are undetermined. The aims of this naturalistic follow-up study were to measure the cost-utility (i.e. the cost per QALY) of the treatment of bulimia nervosa (BN) (Study I) and anorexia nervosa (AN) (Study II), to identify prognostic factors related to HRQoL in AN using the Bayesian method (Study III) and to measure the long-term development of HRQoL in AN and BN (Study IV). The study participants comprised 72 AN (mean age 23 SD 7.3) and 110 BN (mean age 25 SD 6.3) patients, who were mainly young females, entering treatment in the Eating Disorder Unit of Helsinki University Central Hospital, Finland, from June 2002 to December 2003. The Eating Disorder Unit provides treatment at the tertiary care level for adult ED patients within a catchment area of approximately 1.5 million people. Most treatment is provided at the outpatient level, but day patient treatment and inpatient wards are also available. The patients were asked to complete the 15D HRQoL questionnaire and the Eating Disorder Inventory (EDI) questionnaire, as well as a specific questionnaire developed for the needs of this study before the start of treatment. Follow-up questionnaires were mailed at 6 months, 2 years and approximately 8 years after the beginning of the treatment. All patients received normal hospital treatment and were followed up in a naturalistic setting in order to gain more information on the everyday-life effectiveness of ED treatment. Direct hospital costs concerning the treatment of individual patients in the Eating Disorder Unit were obtained from the clinical patient administration system (Ecomed®). The quality-adjusted life years (QALYs) gained were calculated and the cost-utility was assessed. Two assumptions based on the development of HRQoL in eating disorders were made: the best-case scenario (i.e. the most optimistic scenario) and the base-case scenario (i.e. the most pessimistic scenario). Prognostic factors concerning AN were investigated based on a Bayesian approach, which allows the analysis of small data sets, and was performed using a naïve Bayes classifier. The baseline HRQoL of BN and AN patients was poor, but improved during the follow-up (6 months in BN, 2 years in AN). The cost per QALY in BN varied from 1455 (best-case scenario) to 16 481 (base-case scenario) ( 4428 to 19 663 discounted 5%). In AN, the cost per QALY varied from 5296 (best-case scenario) to 64 440 (base-case scenario) ( 11 559 or 71 600 discounted 3%), depending on the assumptions used in the analysis. In Study III, a set of prognostic factors was identified in AN. An impaired follow-up HRQoL score was associated with three baseline risk factors: low self-reported vitality (15D), high scores in eating control and a poor self-reported health status. A low baseline body mass index (BMI) and a high need for support in the eating dimension of the 15D predicted a low follow-up BMI. In Study IV, the 8-year health-related quality of life in AN and BN continued to improve, but did not achieve the level of the normal population. In conclusion, the costs of treating AN have been considered high, but in our study, the cost-utility was in the same range as other interventions investigated in our hospital. The cost per QALY in BN was less than the guidelines recommend, and in AN the cost per QALY was in the range the commonly cited guidelines recommend for the adoption of health care interventions, indicating that the treatment of AN and BN in young women is cost-effective and worthwhile. A set of prognostic factors regarding HRQoL was identified and the long-term HRQoL was studied. However, the participants were all female, so the conclusions can only be generalized to female samples, although this is usually the case in research regarding eating disorders. The assessment of HRQoL in ED patients can be a valuable measurement when taking into consideration the long-lasting impact of the disorder on HRQoL. More information on the everyday-life effectiveness of different treatment options should be gathered.Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia, joihin liittyy korkea kuolleisuus sekä heikentynyt terveyteen liittyvä elämänlaatu. Syömishäiriöiden hoitoa on pidetty kalliina, mutta syömishäiriöiden hoidon kustannusvaikuttavuutta ei ole aikaisemmin mitattu käyttäen laatupainotteisia elinvuosia (Quality adjusted life year eli QALY). Syömishäiriöpotilaiden elämänlaadun pitkäaikaiskehityksestä ei ole tietoa, eikä myöskään tunneta terveyteen liittyvän elämänlaadun muutosta ennustavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli mitata ahmimishäiriön ja laihuushäiriön hoidon tuloksellisuutta käyttäen mittarina laatupainotteisia elinvuosia (QALY) ja niiden kustannuksia (osatyöt I ja II). Osatyössä III laihuushäiriön osalta kartoitettiin tekijöitä, jotka ennustivat laihuushäiriöstä kärsivien terveyteen liittyvän elämänlaadun ja painoindeksin (BMI) korjautumista hoidon avulla. Tässä käytettiin apuna Bayesilaista ennustamista. Yhtenä tavoitteena oli myös mitata syömishäiriöpotilaiden terveyteen liittyvän elämänlaadun pitkäaikaiskehitystä (osatyö IV). Tutkimukseen osallistui 72 laihuushäiriöpotilasta (keski-ikä 23 vuotta) ja 110 ahmimishäiriöpotilasta (keski-ikä 25 vuotta). Tutkimukseen kutsuttiin ne potilaat, jotka olivat aloittamassa hoitoa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) syömishäiriöyksikössä kesäkuusta 2002 joulukuuhun 2003. Kaikki tutkimukseen osallistuneet potilaat olivat naisia. Syömishäiriöyksikkö on yli 18-vuotiaita hoitava syömishäiriöpotilaiden erityishoidon yksikkö, joka tuottaa palveluita ensisijaisesti HUS-alueen väestölle (väestömäärä on noin 1,5miljoonaa). Hoito on avohoitopainoitteista, mutta myös sairaala- ja päiväsairaalahoitoa voidaan tarjota. Ennen hoidon alkua potilaat vastasivat terveyteen liittyvään elämänlaadun kyselyyn (15D), syömishäiriöoireita kartoittavaan kyselylomakkeeseen (EDI) sekä tutkimusta varten kehitettyyn seurantalomakkeeseen. Seurantalomakkeet postitettiin 6 kuukauden, 2 vuoden ja 8 vuoden kuluttua hoidon alkamisesta. Seurannan aikana potilaat saivat tavanomaista hoitoa syömishäiriöyksikössä, lisäksi hoidon kustannukset poimittiin tietokannasta, johon ne tallentuvat (Ecomed®). Tarkoituksena oli saada lisätietoa syömishäiriöyksikön tavanomaisen hoidon tuloksellisuudesta. Laatupainotteisten elinvuosien hinta määritettiin käyttäen kahta eri laskelmaa: ns. best-case (ns. optimistisin laskelma) ja base-case (ns. pessimistisin laskelma). Laihuushäiriön ennustetekijöitä kartoitettiin Bayes-mallin avulla, jolla voidaan löytää ennustetekijöitä myös pienissä aineistoissa. Tutkimustulosten mukaan ahmimishäiriö- ja laihuushäiriöpotilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu oli ennen hoitoa heikentynyt, mutta parani merkitsevästi seurannassa. Ahmimishäiriöpotilaita seurattiin 6 kuukautta(osatyö II) ja laihuushäiriöpotilaita 2 vuotta (osatyö II). QALYn hinnaksi muodostui ahmintahäiriössä 1,455 (optimistisin laskelma) ja 16,481 (pessimistisin laskelma) (5% diskontatut hinnat 4,428 ja 19,663) ja laihuushäiriössä 5 296 (optimistisin laskelma) ja 64 440 (pessimistisin laskelma) (diskontattuna 3% vastaavat luvut 11 559 tai 71 600). Osatyössä III löydettiin laihuushäiriöön liittyviä ennustetekijöitä: heikentynyt energisyyden kokemus, runsas syömisen kontrollointi ja kokemus huonosta terveydentilasta hoidon aluksi ennustivat, että terveyteen liittyvä elämänlaatu oli edelleen heikentynyt seurannassa. Alkuvaiheen matala painoindeksi ja lisääntynyt tuen tarve syömisessä (15D) ennusti sitä, että painoindeksi ei saavuttanut normaaliarvoa seurannassa. Osatyössä IV seurattiin syömishäiriöpotilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua 8 vuoden kuluttua hoidon alkamisesta. Terveyteen liittyvä elämänlaatu koheni seurannassa, mutta oli edelleen heikentynyt verrattuna normaaliväestöön. Vaikka laihuushäiriön hoitoa on pidetty kalliina, tässä tutkimuksessa laihuushäiriön ja ahmimishäiriön hoidon tuloksellisuus QALYjen avulla mitattuna oli samaa luokkaa kuin muiden HUS:n sairaaloiden somaattisten sairauksien hoito. Ahmimishäiriössä QALYn kustannukset olivat jopa pienemmät kuin yleiset ohjeistukset suosittelevat QALY:n kattohinnaksi. Laihuushäiriön osalta QALY:n hinta oli suositusten mukainen. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka syömishäiriöpotilaiden hoitoa on pidetty kalliina, oli se QALYjen laskennan avulla kustannusvaikuttavaa. Laihuushäiriössä löydettiin terveyteen liittyvän elämänlaadun ennustetekijöitä ja elämänlaadun pitkäaikaiskehityksestä saatiin lisätietoa. Tutkimukseen osallistuneet potilaat olivat naisia, joten tuloksia ei voi yleistää miehiin. Elämänlaatumittausten käyttäminen syömishäiriöpotilaiden hoidossa voi antaa lisätietoa sairaudesta varsinkin kun tämän potilasryhmän terveyteen liittyvä elämänlaatu oli vielä kahdeksan vuoden kuluttua hoidon alkamisesta heikentynyt. Lisää tietoa tarvitaan erilaisten hoitojen arkivaikuttavuudesta syömishäiriöissä

Does the systematic use of stimulus reduction shorten hospitalization in acute mania? A pilot study

Peer reviewe