Tvåspråkiga föräldrars hemspråksval och dess bakgrunder

Abstrakt. I denna biämnesavhandling har jag undersökt tvåspråkiga föräldrars hemspråksval och dess bakgrunder. Min uppfattning som tvåspråkig finländare är att valet av hemspråk för en tvåspråkig individ kan vara svårt och avhandlingens syfte är således att få mer kunskap varför och av vilka skäl tvåspråkiga föräldrar väljer att uppfostra sina barn till tvåspråkighet eller inte. Denna enkätstudie har besvarats av 52 tvåspråkiga föräldrar som huvudsakligen (94 %) är bosatta i Finland. De flesta av informanterna (92 %) är tvåspråkiga i språken finska och svenska och 60 % uppskattar att de använder mer finska i sin vardag. I enkäten ställs frågor om informanternas språkliga kunskaper, språkliga identitet samt vilket språk de valt för kommunikationen mellan förälder och barn, hur de upplevt valet och om barnen blivit tvåspråkiga. Enkäten består av såväl öppna som slutna frågor, och jag använder mig av forskningslitteratur och både kvantitativa och kvalitativa metoder för att hitta svar på mina forskningsfrågor. Resultaten visar att tvåspråkigheten har förts vidare till nästa generation i majoriteten (88 %) av informantfamiljerna och föräldrarna betraktar tvåspråkigheten som en rikedom i livet. I enkätsvaren beskriver informanterna att en tvåspråkig uppfostran är en krävande uppgift i praktiken, men att den ändå är mödan värd och också givande för föräldern. Vanliga orsaker bakom valet av en tvåspråkig uppfostran är föräldrarnas vilja att ge barnen en bredare språklig identitet (79 %) och bredare studie- och arbetsmöjligheter i framtiden (75 %). Många informanter väljer också gärna sitt modersmål och känslospråk till kommunikationen med sitt barn. Att välja sitt hemspråk visar sig snarare vara en lätt än svår uppgift för majoriteten (77 %) av mina tvåspråkiga informanter. Min undersökning når dock fler föräldrar som gjort valet att uppfostra sina barn tvåspråkiga. Troligen på grund av att informanterna hittades via en svenskspråkig skola och svenskspråkiga daghem i Finland. Tvåspråkiga föräldrar som valt att inte uppfostra sina barn till tvåspråkighet är däremot en minoritet i min studie och orsaker till det valet kan därför inte studeras i samma utsträckning. Enbart 10 % av informanterna svarar nämligen att deras barn inte har blivit tvåspråkiga. För möjlig vidare forskning inom ämnet vore det intressant att studera och få mer kunskap om varför tvåspråkighet inte alltid förs över till nästa generation.Tiivistelmä. Sivuainetutkielmassani olen tarkastellut, minkä kielen kaksikieliset vanhemmat valitsevat kotikieleksi ja mitkä asiat vaikuttavat tähän valintaan. Kaksikielisenä suomalaisena ajattelen, että kaksikieliselle yksilölle kotikielen valinta voi olla vaikea, ja tutkielman tarkoitus on siksi koota lisää tietoa siitä, miksi ja millä perustein kaksikieliset vanhemmat valitsevat kaksikielisen tai yksikielisen kasvatuksen. Kyselytutkimukseeni on vastannut 52 kaksikielistä vanhempaa, joista suurin osa (94 %) asuu Suomessa. Suurin osa vastaajista on suomen- ja ruotsikielisiä (92 %), ja 60 % kertoo käyttävänsä enemmän suomea arjessaan. Kyselylomakkeeni sisältää sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä, ja olen hyödyntänyt tutkimuskirjallisuutta sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia metodeja etsiessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini. Tulokset osoittavat, että kaksikielisyys on siirtynyt sukupolvelta toiselle enemmistössä vastaajien perheistä (88 %) ja vanhemmat pitävät kaksikielisyyttä rikkautena elämässä. Vastauksissa tulee ilmi, että kaksikielinen kasvatus on vaativa tehtävä käytännössä, mutta että vaiva on sen arvoista ja lisäksi myös antoisaa vanhemmalle itselleen. Tavallisia perusteita kaksikieliselle kasvatukselle on vanhempien halu antaa lapselle laajempi kielellinen identiteetti (79 %) ja laajemmat opiskelu- ja työmahdollisuudet tulevaisuudessa (75 %). Moni vanhempi valitsee myös mielellään äidinkielensä ja tunnekielensä vanhemman ja lapsen väliseksi kieleksi. Suurimmalle osalle (77 %) tutkimukseen osallistuneista vanhemmista kotikielen valinta on pikemminkin helppo kuin vaikea tehtävä. Kyselyyn vastasi kuitenkin enemmän vanhempia, jotka olivat päätyneet kaksikieliseen kasvatukseen. Luultavimmin tämä johtui siitä, että suurin osa osallistujista löytyi ruotsinkielisen koulun ja päiväkotien kautta, jotka sijaitsevat Suomessa. Vähemmistö tutkimukseen osallistuneista vanhemmista ei ollut valinnut kaksikielistä kasvatusta. Vain 10 % vastaajista toteaa, että heidän lapsensa eivät ole kaksikielisiä. Mikäli aihepiirin tutkimusta olisi mahdollisuus jatkaa, niin olisi kiinnostavaa saada lisää tietoa siitä, miksi kaksikielisyys ei aina siirry sukupolvelta toiselle

Der Erwerb der Aussprache in Fremdsprachen:beeinflussende Faktoren, Identitätsaspekt und Erfahrungen von finnischen Deutschlernern

Die Bedeutung der mündlichen Sprachfertigkeit ist in den letzten Jahrzehnten größer geworden und die Forscher sowohl in Finnland als auch im Ausland interessieren sich immer mehr für den Unterricht der Aussprache in Fremdsprachen. Obwohl die Aussprache traditionell keine zentrale Rolle im Fremdsprachenunterricht in finnischen Schulen gespielt hat, wird sie heute immer wichtiger. Mündliche Prüfungen in Fremdsprachen werden nämlich üblicher und bei ihnen spielt Aussprache eine zentrale Rolle. Allerdings können die Kenntnisse der Fremdsprachenlehrer über Aussprache oder Ausspracheunterricht mangelhaft sein. Außerdem scheint es, dass der Erwerb der Aussprache nicht immer einfach für den Fremdsprachenlerner ist. Mehr Wissen über Aussprache und Ausspracheunterricht in Fremdsprachen ist also nachgefragt. Aus diesen Gründen untersuchte die vorliegende Pro-Gradu-Arbeit, wie unterschiedliche Faktoren den Lernprozess einer fremden Aussprache beeinflussen und was das Lernen dieser Aussprache für die Identität des Individuums bedeutet. Diese Arbeit sammelte Informationen über das Lernen der Aussprache in Fremdsprachen mithilfe von Forschungsliteratur und Erfahrungen von Lernern. Im Theorieteil der Arbeit wurden Faktoren wie Muttersprache, Alter, Persönlichkeit, fremdsprachliches Input, Modell, Ziel und Übung beschrieben, denn sie beeinflussen unter anderem den Erwerb der fremden Aussprache. Zusätzlich wurde die Beziehung zwischen Aussprache und Identität behandelt. Der Analyseteil konzentrierte sich auf die Daten, die aus Antworten auf einen Fragebogen von 30 Erwachsenen und aus einem Interview mit vier 12-jährigen Schülern bestanden. Alle waren Deutschlerner in Finnland. Die Schüler hatten gerade an einer deutschsprachigen Sprachdusche teilgenommen und beschrieben so Anfängererfahrungen mit der deutschen Aussprache. Der Fragebogen konzentrierte sich auf drei Themen: Aussprache in Fremdsprachen, Aussprache im Deutschen und Aussprache im Klassenzimmer. Da der Fragebogen sowohl offene als auch geschlossene Fragen enthielt, handelt es sich um eine Mixed-Methods-Studie mit qualitativen und quantitativen Zügen. Die Daten zeigten, dass ein gesteuerter Unterricht der Aussprache für die Informanten wichtig und sogar gewünscht war. Die meisten Lerner wollten auch ihre Aussprachekenntnisse in Deutsch verbessern. Eine gute Aussprache fanden die Informanten bedeutsam für sowohl das Verstehen als auch das Verstandenwerden. Mit anderen Worten wurde eine gute Aussprache für eine funktionierende Kommunikation für wichtig befunden. Die Schüler dagegen hatten während der Sprachdusche bemerkt, dass Deutsch nicht immer so ausgesprochen wird, wie es geschrieben wird. Die Buchstaben-Laut-Beziehung im Deutschen ist also anders als im Finnischen. Die Schüler hatten die Sprachdusche gemocht, weil sie sich vom normalen Sprachunterricht unterschieden hatte und sie beispielsweise in der Turnhalle gespielt hatten. Weil das Lernen einer neuen Aussprache laut der Forschungsliteratur auch das Lernen einer neuen Identität bedeutet, verlangt es bei vielen Lernern, dass sie ihre Komfortzone verlassen. Die befragten Lerner stimmten zu, dass das Lernen der Aussprache in Fremdsprachen eine Art Loslassen verlangt. Um das Verlassen der Komfortzone und das Loslassen zu einer möglichst positiven Erfahrung für die Lerner zu machen, ist es von großer Bedeutung, dass die Atmosphäre im Klassenzimmer unterstützend ist und dass das Feedback des Lehrers konstruktiv ist. Dieser Meinung waren sowohl die Forscher als auch die Befragten. Laut dem aktuellen Curriculum (2014) der finnischen Gemeinschaftsschule ist Aussprache ein wichtiger Teil des Fremdsprachenunterrichts. Viele Fremdsprachenlehrer können jedoch das Gefühl haben, dass sie ungenügende Kenntnisse über den Erwerb einer fremden Aussprache besitzen. Ein tieferes Wissen über das Lernen einer Aussprache aus der Perspektive der Fremdsprachenlerner kann Hilfe für den Ausspracheunterricht bereiten. Deshalb war ein Ziel dieser Pro-Gradu-Arbeit, nützliche Informationen zu diesem Thema sowohl für mich als auch für andere Fremdsprachenlehrer und Interessierte in Finnland zur Verfügung zu stellen.Suullisen kielitaidon merkitys on kasvanut viime vuosikymmeninä ja tutkijat Suomessa sekä ulkomailla ovat yhä kiinnostuneempia ääntämisen opettamisesta vieraissa kielissä. Vaikka ääntäminen ei perinteisesti ole ollut keskeisimmässä asemassa vieraan kielen opetuksessa Suomessa, sen merkitys on kasvussa. Suulliset kokeet vieraissa kielissä ovat nimittäin lisääntymässä ja niissä ääntäminen on väistämättä läsnä. Opettajien osaaminen vieraan kielen ääntämisessä tai sen opettamisessa voi kuitenkin olla puutteellista. Lisäksi vaikuttaa siltä, että vieraan kielen ääntämisen omaksuminen ei aina ole helppoa oppijalle. Lisää tietoa ääntämisen opettamisesta ja oppimisesta siis kaivataan. Tästä johtuen tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten eri tekijät vaikuttavat ääntämisen oppimiseen ja mitä vieraan kielen ääntämisen oppiminen merkitsee oppijan identiteetille. Tutkielmaa varten koottiin tietoa ääntämisen oppimisesta sekä tutkimuskirjallisuuden että oppijoiden kokemusten kautta. Teoriaosiossa pohdittiin erilaisten tekijöiden kuten vieraskielisen kielisyötteen, ääntämismallin, puhumisen harjoittelun sekä oppijan iän, tavoitteen ja personallisuuden vaikutusta uuden ääntämisen oppimisprosessiin. Tämän lisäksi ääntämisen ja oppijan identiteetin välistä yhteyttä käsiteltiin. Analyysiosio puolestaan keskittyi aineistoon, josta välittyy 30 aikuisen ja neljän 12-vuotiaan saksankielenoppijan ajatuksia ääntämisen oppimisesta ja opetuksesta vieraissa kielissä. Aikuiset oppijat vastasivat kyselylomakkeeseen ja koululaisia haastateltiin. Koululaiset olivat juuri osallistuneet saksan kielen kielisuihkutukseen ja kertoivat siten aloittelijoiden kokemuksia saksan kielen ääntämisestä. Kysely keskittyi vuorostaan kolmen aihepiirin ympärille: ääntäminen vieraissa kielissä, ääntäminen saksan kielessä ja ääntäminen luokkahuoneessa. Kyselylomake sisälsi sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä. Tutkielma on siis sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia piirteitä sisältävä Mixed-Methods -tutkielma. Aineistosta selvisi, että ääntämisen opettaminen oli vastanneille oppijoille tärkeä ja toivottu sisältö vieraan kielen opetuksessa. Useimmat oppijat halusivat myös parantaa taitojaan saksan kielen ääntämisessä. Hyvää ääntämistä pidettiin merkittävänä sekä ymmärtämisen että ymmärretyksi tulemisen kannalta. Toisin sanoen hyvä ääntäminen nähtiin tärkeäksi toimivan kommunikaation kannalta. Haastatteluun osallistuneet oppilaat olivat kielisuihkutuksen aikana ehtineet huomata, että saksaa ei äännetä aina niin kuin sitä kirjoitetaan. Kirjain-äänne-vastaavuus on saksan kielessä siis eri kuin suomessa. Oppilaat olivat pitäneet kielisuihkutuksesta, joka oli poikennut tavanomaisesta kielenopetuksesta ja esimerkiksi sisältänyt pelejä ja leikkejä koulun liikuntasalissa. Koska uuden ääntämisen oppiminen on tutkimuskirjallisuuden mukaan uuden identiteetin oppimista, voi se monen oppijan kohdalla merkitä epämukavuusalueelle menemistä. Kyselyyn osallistujat yhtyivät ajatuksen siitä, että vieraan kielen ääntämisen oppiminen vaatii eräänlaista heittäytymistä. Jotta oman mukavuusalueen jättäminen ja uuden ääntämisen omaksuminen luokkahuonetilanteessa olisi mahdollisimman positiivinen kokemus oppijalle, on tärkeää, että ilmapiiri luokassa on kannustava ja ääntämisestä annettu palaute rakentavaa. Tämän totesivat sekä tutkijat että kyselyyn osallistujat. Vuonna 2014 hyväksyttyjen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan ääntämisen opetus kuuluu vieraan kielen opetukseen. Moni vieraan kielen opettaja saattaa kuitenkin kokea puutteita omassa tietotaidossa koskien ääntämisen oppimista. Koska syvempi ymmärrys vieraan kielen ääntämisen oppimisesta oppijan näkökulmasta voi olla avuksi tässä tehtävässä, tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli koota hyödyllistä tietoa aiheesta, sekä minulle että muille vieraan kielen opettajille ja aiheista kiinnostuneille Suomessa

Pyhäsalmen alueen granodioriittien ja happamien vulkaniittien vertailu

Tutkielman aiheena on Pyhäjärven VMS-tyyppisen (engl. Volcanogenic massive sulphide) massiivisen sulfidimalmin itäpuolella sijaitseva, n. 20 km²:n laajuinen Kokkokankaan granodioriitti-intruusio ja sen mahdollinen geneettinen yhteys Pyhäsalmen alueen happamiin vulkaniitteihin. Lisäksi oli tarkoitus verrata kyseistä intrusiivista muodostumaa muualla maapallolla VMS-malmien yhteydessä esiintyviin subvulkaanisiin intruusioihin. Tutkimusta varten tehtiin syksyllä 2012 kallioperähavaintoja ja tutkittiin alueen kairasydämiä. Kokkokankaan granodioriitista ja happamista vulkaniiteista kerättiin näytteitä paljastumista ja kairasydämistä yhteensä 50, joista jokaisesta teetätettiin geokemiallinen pääalkuaine- ja hivenalkuaineanalyysi ICP-AES- ja ICP-MS-menetelmillä ja ohuthieet Oulun yliopiston hielaboratoriossa. Kemialliset analyysit osoittivat Kokkokankaan intruusion koostuvan differentaatiosarjasta, jossa tonaliittia, trondhjemiittia, granodioriittia sekä graniittia SiO₂-pitoisuuden vaihdellessa pääasiassa välillä 68–74 p.-%. Kivet ovat kohtalaisesti rikastuneet keveistä lantanideista raskaisiin nähden kondriittinormalisoidun (La/Yb)N-suhteen ollessa 22–40 ja niillä on selvä negatiivinen Eu-anomalia. Happamien vulkaniittien joukossa on Kokkokankaan granodioriitti-intruusion kanssa geokemiallisesti hyvin samanlaisia kiviä Pyhäsalmen malmin läheisyydessä sekä intruusion pohjoispuolella. Vastaavanlaisia VMS-malmeihin liittyviä paleoproterotsooisia ja arkeeisia intruusioita löytyy myös esim. Kanadasta. Etenkin Richard Laken ja Beidelman Bayn subvulkaaniset intruusiot vastaavat geokemialtaan Kokkokankaan granodioriittia (Galley 2003). Johtopäätöksenä voidaan esittää, että Kokkokankaan granodioriitti on mahdolisesti ollut osallisena malminmuodostusproseissa tuottaen lämpöä metallien kuljetuksen vaatimaan hydrotermiseen kiertoon