Product Cycle Model and the Location Structure of Finnish Industries

Abstract Different variations of the product cycle model (cf. e.g., Malecki 1991) have been used in the analysis of regional change. The basic idea of the model is simple: products go through four stages from innovation to growth, maturity and decline. The locational factors are different in the different stages of the product cycle, and this has impacts on regional development. During the innovation period certain functions are centred in metropolitan regions and during the mature stage of the cycle in peripheral regions. This conditions the regional division of labour in the case of an individual country as well as in the global economy. This paper makes an attempt to find out whether the changes in the location of manufacturing industries have been in accordance with the assumptions of the product cycle model in Finland from the 1970s to the 1990s. The empirical observations are made on the basis of a large data set covering employment figures on 80 manufacturing industries the regional division being Helsinki metropolitan region vs. rest of Finland. Observations Aconcerning Sweden are used as a standard of comparison. The empirical findings of this paper can be summarised as follows: the location structure of the Finnish manufacturing industries has evolved from the 1970s to the 1990s so that the Helsinki metropolitan region can be considered as a forerunner of development or conductor of growth. It can be argued that the role of Helsinki for Finland has been similar to the role of Stockholm for Sweden. At he end of the paper some remarks are made concerning whether the observations can be interpreted from the point of view of regional policy, and to what extent changes follow the pattern outlined above in the present global economy.

Distant neighbours. Economic adjustment processes at the Finnish-Russian border

For decades, the closed East/West border was an effective barrier for cross-border interaction at a local and regional level. It was reflected, among other things, in production structures and settlement patterns in the border regions. Since around 1990, economic and other forms of cross-border linkages have been possible, and they have raised the issue about adjustment processes, that is, whether regional and local economic actors are able to utilise existing complementarities and create new ones, and how this will make itself felt in the roles of the border regions in the international division of labour. The paper investigates regional adjustment processes in the case of the Finnish-Russian border, which is characterised by one of the deepest socio-economic and cultural gaps in Europe. First, the reasons for the specialisation of the neighbouring regional economies under the period of the closed border are analysed. Against this background, the repercussions of the partial opening of the border are evaluated in relation to the other driving forces of their development trends in the 1990s. It is concluded that the regions on both sides have lagged behind their respective national averages, although border-related adjustment processes have had quite diverse economic impacts. In Finland, these impacts have remained relatively marginal in most border regions. In the Russian borderlands, some local and regional economies have undergone profound changes in their market orientation due to the proximity of the border; instead of being specialised producers for the Russian market, they are now locked in the international division of labour as economic peripheries.

Verkkosivuston uudistaminen : Case: LabraNet

Opinnäytetyössä uudistettiin JAMKissa toimivan LabraNetin verkkosivut vastaamaan nykypäivän tarpeita. Toimeksiantajana toimi Jyväskylän ammattikorkeakoulu, tarkemmin LabraNet. Tavoitteena oli saada verkkosivusta uusi toimiva kokonaisuus. Uudet verkkosivut rakennettiin WordPress-julkaisujärjestelmällä, joka on käytössä nykyisilläkin sivuissa. Sivusto pyrittiin suunnittelemaan ja rakentamaan niin, että käytössä on vain tarpeellinen määärä lisäosia. Teema on toteutettu lapsiteeman avulla muokkaamalla vanhaa WordPressin aloitusteemaa. Opinnäytetyön tuloksena syntyi täysin uusi sivusto. Sivuja viimeistellään vielä opinnäytetyön jälkeen. Työ onnistui olosuhteisiin nähden hyvin

Cryptosporidium-alkueläimen diagnostiikka ja esiintyminen vasikoilla

Kaikki Cryptosporidium-sukuun kuuluvat alkueläimet ovat solunsisäisiä parasiitteja, jotka voivat infektoida yli 150 nisäkäslajin lisäksi myös lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja. Kryptosporideja esiintyy kaikkialla maailmassa. Tutkituin Cryptosporidium-laji on Cryptosporidium parvum, joka on varsinkin nuorten vasikoiden parasiitti. Muita naudoilla esiintyviä kryptosporidilajeja ovat Cryptosporidium bovis, Cryptosporidium ryanae ja Cryptosporidium andersoni. Kryptosporidioosiksi kutsutaan Cryptosporidium-alkueläimen aiheuttamaa tautia, jonka tyypillisin oire on itsestään rajoittuva lievä ripuli. Kryptosporidioosi diagnosoidaan etsimällä Cryptosporidium-alkueläimen ookystamuotoja ulostenäytteistä. Yleisimmin käytössä oleva menetelmä on joko värjättyjen tai värjäämättömien näytteiden mikroskopointi. Cryptospordium-alkueläimiä voidaan tutkia suoraan ulostenäytteistä, mutta yleensä näytteet konsentroidaan ennen varsinaista diagnosointia. Konsentrointimenetelmillä pyritään kasvattamaan ulostenäytteiden ookystien määrää suhteessa näytetilavuuteen, jolloin niiden havaitseminen helpottuu. Konsentrointi tapahtuu käyttämällä apuna erilaisia sentrifugointi- ja flotaatiomenetelmiä sekä tietyn tiheyden omaavia suola- tai sokeriliuoksia. Kryptosporideille on viime vuosina kehitetty myös useita polymeraasiketjureaktioon (PCR) perustuvia molekylaarisia tunnistusmenetelmiä. Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata keskenään Cryptosporidium-alkueläinten diagnostiikassa käytettäviä analyysimenetelmiä sekä kartoittaa kryptosporidien esiintymistä vasikoilla. Ulostenäytteet kerättiin vasikoiden kolmivaihekasvattamosta, jossa vasikat olivat keskimäärin alle kuukauden ikäisiä. 64 näytettä sisälsivät riittävästi ulostetta, jotta ne voitiin hyväksyä tutkimukseen. Tutkimuksen kokeellisessa osassa tarkasteltiin kolmea yleisimmin käytössä olevaa kryptosporidien konsentrointimenetelmää, jotka olivat natriumkloridiflotaatio, sokeriflotaatio ja formaliini-etyyliasetaattimenetelmä. Cryptosporidium-ookystien havaitsemiseen konsentroiduista ulostenäytteistä käytettiin sekä Ziehl-Neelsen värjäysmenetelmää että polymeraasiketjureaktiota (PCR). Kahdeksan kryptosporidien suhteen positiivista ulostenäytettä tyypitettiin DNA-sekvensoinnin avulla, jotta saatiin tietoa Suomessa esiintyvien Cryptosporidium-lajien prevalensseista. Analysoiduista 64 ulostenäytteestä 19 (29,7 %) oli PCR-menetelmällä kryptosporidien suhteen positiivisia. DNA-sekvensointiin valituista kahdeksasta näytteestä seitsemän oli genotyypiltään C. bovis ja yksi C. ryanae. Verratuista Cryptosporidium-alkueläinten diagnostiikassa käytettävistä menetelmistä Ziehl-Neelsen värjäys sopii varsinkin kliinisten näytteiden analysointiin, jotka sisältävät paljon ookystia. PCR-menetelmää kannattaa käyttää näytteille, joiden ookystamäärä on vähäinen tai joiden parasitologinen status halutaan selvittää laji- tai genotyyppitasolle asti. Tämän tutkimuksen perusteella kryptosporidien diagnostiikassa käytettävistä konsentrointimenetelmistä toimivin on natriumkloridiflotaatio, ja se voidaan ongelmitta yhdistää joko PCR-menetelmään tai Ziehl-Neelsen-värjäykseen