Endophytic phyllosphere fungi and nutrient cycling in terrestrial ecosystems

201

Suomen Sotatieteellisen Seuran uudet kunniajäsenet

Seuran puheenjohtajan laatimassa esittelyssä kuvataan lyhyesti uusien kunniajäsenten vara-amiraali Oiva Tapio Koiviston ja kenraaliluutnantti Paavo Ilmolan upseeriuria. Hän toteaa lopuksi, että " Molemmat uudet kunniajäsenemme, vara-amiraali Koivisto ja kenraaliluutnantti Ilmola ovat tuollaista rauhallista, kestävää työtä tekevää yleisesikuntaupseerityyppiä, miehiä, jotka rakentavasti sopeutuvat työyhteisöön, mutta ovat voimakastahtoisina myös vastuunalaisina komentajina paikallaan, siis korkeitten mittojen sotilaita.

Suomen Sotatieteellisen Seuran uusi kunniajäsen jalkaväenkenraali K. A. Tapola

Suomen Sotatieteellisen Seuran kahdeksannen kunniajäsenen, jalkaväenkenraalin Kustaa Anders Tapolan henkilöesittely. "Kyseessä ei kuitenkaan ollut vain kunnianosoitus ansioituneelle sotilaalle, vaan ennen kaikkea seuramme tunnustuksen ja kiitollisuuden osoitus yleisesikuntaupseerille, joka 37-vuotisen vakinaisen palvelukautensa kestäessä on ollut monella tavoin ansiokkaasti ja suuntaa näyttävästi keskeisissä tehtävissä suomalaisen sotataidon kehittämisessä ja sen opettamisessa.

Tervehdyspuhe seuran 50-vuotisjuhlassa

Suomen Sotatieteellisen Seuran puheenjohtaja eversti K. J. Mikolan tervehdyspuhe aloitti seuran 50-vuotisjuhlat huhtikuussa 1977. Läsnä olivat muun muassa puolustusministeri ja puolustusvoimain komentaja. Hän toteaa puheensa alussa tyytyväisyytensä siitä, että sotatieteellinen tutkimus hyväksytään osaksi "kansallista hengenviljelyämme". Puheensa sisällöstä hän toteaa, että "Tässä yhteydessä en käy kertailemaan 50 vuotta täyttävän seuramme vaiheita. Keskityn vain luonnehtimaan piirissämme harrastetun tutkimuksen keskeisimpien tavoitteiden muovautumista kuluneiden vuosikymmenten eri vaiheissa.

Seuramme kymmenes kunniajäsen kenraaliluutnantti Mannerheim-ristinritari Ilmari Armas-Eino Martola

Vuosikokouksessaan 7.4.1975 Suomen Sotatieteellinen Seura kutsui kenraaliluutnantti Ilmari Armas-Eino Martolan kunniajäsenekseen. Se oli kiitoksen ja kunnioituksen osoitus yhtäjaksoisesti kuuden vuosikymmenen aikana tehdystä mitä moninaisimmasta tuloksekkaasta työstä Isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi sodassa ja rauhassa. Artikkelissa kuvataan lyhyesti seuran uuden kunniajäsen elämänuraa ja hänen upseeritehtäviensä merkittävimpiä tapahtumia

Jalkaväenkenraali , Mannerheim-ristin ritari Ilmari Armas-Eino Martola 12.5.1986-6.2.1986

Muistokirjoituksessa tarkastellaan jalkaväenkenraali , Mannerheim-ristin ritari Ilmari Armas-Eino Martolan monipuolista uraa upseerina ja siviilimaailmassa. "Jalkaväenkenraali Martolan virkauraa sotilaana ja toimia eri siviili aloilla tarkastellessaan todella kunnioitusta tuntien hämmästyy sitä, miten monen eri alan tehtävissä hän ennätti pitkän elämänsä aikana olla ja miten hän aina uuden tehtävän edessä osoittautui sen mittaiseksi. Suomen upseerikunta näkee hänessä korkeitten mittojen esikuvan, joka pitkän elämänsä aikana on henkilökohtaisesti toteuttanut yleisesikuntaupseerille asetettuja vaatimuksia olla valmis uusiin tehtäviin, aina tehtäviinsä perehtyen mutta itsensä unohtaen: Viel leisten, wenig hervortreten, mehr sein als scheinen."ISBN: 951-99761-6-

Suomen Sotatieteellisen seuran 25-vuotistaival

Artikkelin ensimmäisessä osassa tarkastellaan toiminnan ja kehityksen ulkoisia puitteita, kuten muun muassa seuran syntyyn alkusysäyksen antaneen, vuonna 1927 perustetun, Sotakorkeakoulun upseerikerhon syntyvaiheita ja sen toimintaa. Kyseinen upseerikerho jäsenet epäilivät jo toisena toimintavuotenaan kerhon tarkoituksenmukaisuutta. Eri vaiheiden jälkeen upseerikerhon toiminta siirtyi perustetulle Suomen Sotatieteelliselle Seuralle, joka merkittiin yhdistysrekisteriin 19.10.1929. Tämäkin seura haki alkuvuosinaan toiminnalleen sopivia muotoja ja vähitellen vakiintuivat julkaisu- ja esitelmätoiminnan periaatteet. Toimintavuoden 1933-34 "tärkeimmäksi saavutukseksi" mainitaan vuosijulkaisun "Tiede ja ase" ilmestyminen, koska siitä alkaa vain sotien ajaksi keskeytynyt julkaisutoiminta. Lisäksi artikkelin ensimmäisessä luvussa käsitellään muun muassa esitelmätilaisuuksien järjestämistä, yhteyksien luomista muiden vastaaviin yhteisöihin sekä tarkastellaan seuran toimintamahdollisuuksia vuosien saatossa. Sotien jälkeen seuran ensimmäinen vuosikokous pidettiin 11.4.1948. Puheenjohtajaksi valittiin jalkaväenkenraali E. Heinrichs ja päätettiin jatkaa "Tiede ja ase"- teoksen julkaisemista sekä esitelmäiltojen järjestämistä.Seuran toiminta haki edelleen muotojaan ja muun muassa maaliskuussa 1953 annetussa julkilausumassa todettiin, että "seuran asiana ei ole johtaa määrättyjen ajankohtaisten kysymysten tutkimusta puolustusvoimien käytännöllistä tarvetta varten", koska tehtävä kuului puolustusvoimien johdolle. Sen ei kuitenkaan todettu estävän ajankohtaisten kysymysten esille ottamista. Toisessa luvussa tarkastellaan seuran 25-vuotisen toiminnan tuloksia, tuoden esille muun muassa julkaisujen sivumääriä, artikkelien aihepiirejä sekä esitelmien lukumäärät. Lisäksi tarkastellaan 25 vuotta seuran puheenjohtajana toimineen jalkaväenkenraali E. Heinrichsin merkitystä seuran toiminnan kehittämisessä

Tiede ja ase sotatieteellisen tutkimuksen julkisivu

Yleisesikuntaeversti, filosofian tohtori h.c. ja Suomen Sotatieteellisen Seuran puheenjohtaja K. J. Mikola kuvaa seuran 50-vuotispäivän merkeissä ilmestyvän teoksen artikkelinsa alussa teossarjan merkitystä. "Kymmenentuhatta sivua yhtenäistä tieteellistä julkaisusarjaa ei vielä ole saavutus sinänsä. Ei meidänkään oloissamme liioin ole erikoista siinä, että mainittua sarjaa on julkaistu jo viidettä vuosikymmentä. Tarkastelun arvoiseksi tämän tekee vasta se, että tuohon julkaisutoimintaan sotatieteiden alalla on lähdetty miltei tyhjästä, uranuurtajina on ollut vain pieni joukko tavoitteilleen uskollisia, että kyseessä on lajissaan maamme ainoa sotatieteellinen julkaisusarja ja että työ on tehty ensisijaisesti vain omin taloudellisin ponnistuksin." Artikkelissa tarkastellaan muun muassa teossarjan sisältöjä, aihealueita sekä kirjoittajien lukumääriä. Lopuksi kirjoittaja toteaa, että "Yliarvioimatta Tieteen ja aseen merkitystä puolustustutkimuksen esittelijänä puolustusvoimien ulkopuolelle ja sen merkitystä sotilas- ja siviilipiirien intressejä yhdistävänä tieteellisenä julkaisuna, on kuitenkin muistettava sen keskeinen merkitys sotatieteellisen tutkimuksemme innoittajana ja opastajana sekä väylänä, jota myöten monet sotilastutkijat saavat puheenvuoronsa julkisuuteen.

Vuosien 1940 - 1941 suomalais-saksalaisen yhteistoiminnan tarkoitusperien ja muotojen tarkastelua

Johdannossa todetaan ,että varsinasta uutta aineistoa lienee saatavissa vasta Neuvostoliiton arkistojen avautuessa. "Mutta koska kotimaisessakin tutkimuksessa on johduttu osittain jyrkästikin vastakkaisiin päätelmiin, lienee paikallaan tarkastella asiain silloista käsittelyjärjestystä, joka aika ajoin poikkesi aivan ratkaisevasti vastaavanlaatuisten asiain normaalista käsittelyjärjestyksestä, koska asioita hoidettiin virallisten teitten ulkopuolella." Ensimmäinen luku, "Moskovan rauhasta Veltjensin Helsingin matkaan", käsittelee Saksan asenteenmuutosta ja Suomen suhtautumista Saksaan sekä muutosten perusteita. Tämän jälkeen tarkastellaan heinäkuun tapahtumia ja Veltjensin esityksiä. Veltjensin tehtävä ja tapahtumat eivät kirjoittajan mukaan kaipaa toistamista "mutta muotojen tarkastelu on jäänyt osittain puutteelliseksi", joten niitä käsitellään hivenen tarkemmin.Toinen luku käsittelee syksyllä 1941 elpyvää yhteistoimintaa. Ensin tarkastellaan "Molemminpuolista tutustumista" ja muun muassa siihen liittyneitä upseerivierailuja. Sen jälkeen tuodaan esille Saksan asenteen hahmottumisen yhteydessä eri tasoilla käytyjä keskusteluja. Seuraavissa luvuissa käsitellään Sotilaallisen yhteistoiminnan tunnustelua ja sotilaiden virallisia yhteydenottoja, tuoden esille Salzburgin, Berliinin ja Helsingin neuvottelujen tapahtumat. Artikkelin yhdistelmässä pelkistetään suomalais-saksalaisen yhteistoiminnan vaikutteet ja menettelytavat. The article ends with a summary in English

Jalkaväenkenraali A. E. Heinrichs 21.7.1890 - 16.11.1965

Suomen Sotatieteellisen Seuran kolmas kunniajäsen, jalkaväenkenraali, Mannerheim-ristin ritari, filosofian tohtori honoris causa, Axel Erik Heinrichs siunattiin haudan lepoon. Artikkeli on muistokirjoitus henkilöstä, joka monien muiden tehtäviensä lisäksi oli toiminut 25 vuotta seuran puheenjohtajana ja vielä kymmenen vuotta kunniajäsenenä