”Kuka elää 300:lla kuussa, vielä lasten kanssa?”: Lapsiköyhyyden yhteydet mielipiteisiin perhevapaista sekä suhtautuminen Juha Sipilän hallituksen perhepolitiikkaan

Suomessa syntyvyys on laskenut koko 2010-luvun ajan ja lasku on muuttunut entistä jyrkemmäksi vuoden 2015 jälkeen. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen helpottanut taloustilanne ei katkaissut syntyvyyden laskevaa trendiä. Samaan aikaan myös lapsiköyhyys on lisääntynyt ja huolestuttanut niin kansalaisia, poliitikkoja kuin tutkijoita ja asiantuntijoita. Suomen nykyinen pääministeri Antti Rinne nosti jopa sen yhdeksi asiakysymyksesi hallitustunnusteluissaan. Eri alojen asiantuntijat ovat puhuneet asiasta jo pidemmän aikaa, mutta nyt myös poliitikot puhuvat entistä useammin perhepolitiikan muutostarpeista. Perhepolitiikka tarkoittaa julkisen vallan keinoja auttaa ja tukea sekä perheitä että sen perustamista harkitsevia. Se leikkaa monia politiikan eri sektoreita, kuten työllisyys-, koulutus- ja tasa-arvopolitiikkaa. Perheiden arjessa se näkyy etenkin tulosiirtoina ja erilaisina lapsiperheiden palveluina. Yksi Sipilän hallituskaudella keskiöön noussut perhepoliittinen teema oli perhevapaat. Eri puolueet esittelivät omia perhevapaamallejaan ja ottivat kantaa siihen, mitkä asiat olisivat uudistuksessa nostettava keskiöön, kuten tasa-arvon lisääminen tai perheen oma oikeus valita kuka vapaat pitää. Tässä tutkielmassa selvitettiin lapsiköyhyyden yhteyksiä lapsiperheiden mielipiteisiin perhevapaista sekä suhtautumista Juha Sipilän hallituksen perhepolitiikan onnistumiseen. Analyysit osoittavat, että pienituloisuus ja suurituloisuus ovat yhteydessä mielipiteisiin perhevapaista sekä suhtautumiseen Sipilän hallituksen perhepolitiikan onnistumiseen. Suurituloiset kannattavat pienituloisia useammin nykyisen perhevapaan säilyttämistä ja pienituloiset puolestaan perhevapaiden pidentämistä. Avoimissa vastauksissa kuitenkin perheet esittivät pääsääntöisesti yhteneväisiä toiveita, tulotasosta riippumatta. Joustavuus ja valinnanvapaus korostuivat kaikkien vastauksissa. Suurituloiset kokivat pienituloisia useammin Sipilän hallituksen perhepolitiikan onnistuneen

Keski-ikäisten identiteetin kehittyminen ja sen yhteydet elämäntapahtumiin

Tutkimuksessa tarkasteltiin keski-ikäisten identiteetin kehittymistä, eli sen pysyvyyttä tai muutosta sekä elämäntapahtumien yhteyttä niihin. Aineistona käytettiin suomalaista Lapsesta aikuiseksi –pitkittäistutkimusta: 42 ja 50-vuotiaiden identiteettihaastattelua (n=216–243) ja 50-vuotiaiden elämänhistorian kalenteria (n=274). Tutkimuksen teoreettinen viitekehys oli Marcian identiteettiteoria, joka rakentuu neljästä identiteettiluokasta: selkiintymättömästä, omaksutusta, etsivästä ja saavutetusta. Tämän lisäksi identiteetti jakautuu osa-alueisiin, joista tässä tutkittiin politiikkaa, elämänkatsomusta, työtä, elämäntyyliä, parisuhdetta ja vanhemmuutta. Näiden ohella tarkasteltiin osa-alueista rakennettua kokonaisidentiteettiä. Lisäksi tutkittiin tyypillisiä ja poikkeuksellisia elämäntapahtumia, jotka ovat aiemmissa tutkimuksissa olleet yhteydessä identiteetin muutoksiin. Nämä olivat solmitut avo- tai avioliitot, avo- tai avioerot, lasten muutto pois kotoa, sekä työttömyys. Tutkimuksen kohteena olivat myös kriittiset ja yllättävät elämäntapahtumat, jotka olivat oma tai läheisen sairastuminen, onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi joutuminen ja kuolema. Identiteetin osa-alueiden identiteettiluokissa ilmeneviä sukupuolieroja tarkasteltiin χ² -riippumattomuustestillä ja identiteettiluokkien muutosta McNemarin testillä. Kokonaisidentiteetin muutosta testattiin toistomittausten MANOVA:lla. Elämäntapahtumien ja identiteetin muutosten välisiä yhteyksiä tutkittiin multinomisella logistisella regressioanalyysilla. Tulokset osoittivat, että kokonaisidentiteetti etenee keski-iässä kohti saavutettua identiteettiä, mutta kehittymisen suunta vaihtelee identiteetin eri osa-alueilla. Identiteetin osa-alueilla ilmeni pysyvyyttä etenkin saavutetussa ja omaksutussa identiteetissä ikävaiheesta toiseen. Poliittisessa identiteetissä esiintyi selkiintymättömyyden pysyvyyden ohella miehillä saavutetun ja naisilla omaksutun identiteetin kasvua. Etsintä oli keski-iässä vähäistä, mutta sitä esiintyi elämäntyyli-identiteetissä. Elämäntapahtumista ero parisuhteesta, rikoksen uhriksi joutuminen, onnettomuudet ja sairastumiset olivat yhteydessä identiteetin muutoksiin. Merkitseviä yhteyksiä ilmeni erityisesti työidentiteetissä, mutta myös poliittisessa ja elämänkatsomusidentiteetissä. Saavutetun identiteetin pysyvyys tai siihen siirtyminen oli tyypillistä eri elämäntapahtumien yhteydessä. Selkiintymättömän identiteetin pysyvyys tai siihen siirtyminen olivat yhteydessä parisuhteen päättymiseen. Tulostemme perusteella etenkin kriittisillä ja yllättävillä elämäntapahtumilla voi olla yhteyttä identiteetin kehittymiseen. Tutkimustuloksia voidaan soveltaa identiteetin kehittymisen ymmärryksen lisäämisessä. Keski-ikäisten elämäntapahtumien ja identiteetin välisten yhteyksien tutkiminen on ollut aiemmin vähäistä, joista tutkimuksemme toi arvokasta tietoa