Children in outdoor contexts : affordances and independent mobility in the assessment of environmental child friendliness

According to James J. Gibson, the concept of the affordance refers to the functionally significant properties of the environment, and provides a psychologically relevant means to analyze evolving child-environment relationships. Affordances operationalize the transactional approach. Thus the concept allows researchers to bring the material environment back into the realm of environmental psychology. The framework of ecological perceptual psychology, and in particular the concept of the affordance, was utilized in determining the criteria for child-friendly environments. An assessment model for a child-friendly environment was constructed, which comprises two central criteria for environmental child friendliness: children's possibilities for independent mobility and their opportunities to actualize affordances. By combining various degrees of these two criteria, four hypothetical types of environment were distinguished, Bullerby, Wasteland, Cell, and Glasshouse. The Bullerby type represents a child-friendly environment, as it allows a positive interactive cycle to develop between a child and the environment. In the Bullerby type sufficient possibilities for independent mobility enables to a child to discover environmental affordances. Actualized affordances for their part motivate the child to move around more in the environment, which creates more possibilities for new affordances to become actualized. The empirical results from the study of eight- and nine-year-old children indicated that the developed model was sensitive enough to assess the child friendliness of different communities in Finland and Belarus (Belorussia). All hypothesized environmental types appeared in the data. Each neighborhood had a unique combination of affordances and independent mobility in terms of the model. The Bullerby type of setting abounded in the Finnish communities. The Cell, Wasteland, and Glasshouse types of environment were the most common in the Belorussian data. In general, the proportion of Bullerby-type settings decreased and that of Glasshouse-type settings increased as the degree of urbanization rose. The two-dimensional assessment model presented here could be further developed so that it includes a third dimension such as, for example, the emotional value of affordances for children. At the same time an essential future challenge for ecological perceptual psychology, that of studying the motivational basis of affordances, could be met. As the transactional approach of environmental psychology allows for the integration of children's experiences with the material world, it provides information that can be used in the design and planning of child-friendly environments.reviewe

Environmental, Individual and Personal Goal Influences on Older Adults’ Walking in the Helsinki Metropolitan Area

Physical activity is a fundamental factor in healthy ageing, and the built environment has been linked to individual health outcomes. Understanding the linkages between older adult’s walking and the built environment are key to designing supportive environments for active ageing. However, the variety of different spatial scales of human mobility has been largely overlooked in the environmental health research. This study used an online participatory mapping method and a novel modelling of individual activity spaces to study the associations between both the environmental and the individual features and older adults’ walking in the environments where older adult’s actually move around. Study participants (n = 844) aged 55+ who live in Helsinki Metropolitan Area, Finland reported their everyday errand points on a map and indicated which transport mode they used and how frequently they accessed the places. Respondents walking trips were drawn from the data and the direct and indirect effects of the personal, psychological as well as environmental features on older adults walking were examined. Respondents marked on average, six everyday errand points and walked for transport an average of 20 km per month. Residential density and the density of walkways, public transit stops, intersections and recreational sports places were significantly and positively associated with older adult’s walking for transport. Transit stop density was found having the largest direct effect to older adults walking. Built environment had an independent effect on older adults walking regardless of individual demographic or psychological features. Education and personal goals related to physical activities had a direct positive, and income a direct negative, effect on walking. Gender and perceived health had an indirect effect on walking, which was realized through individuals’ physical activity goals.Peer reviewe

Turvallinen asuinalue : Tampereen Muotiala suunnitelmissa ja kokemuksissa

Turvallinen asuinalue -tutkimus tarttuu ajankohtaiseen, kansainvälisesti kiinnostavaan aiheeseen. Raportissa pohditaan eri näkökulmista, missä määrin fyysisen ympäristön suunnittelun keinoin voidaan vähentää rikollisuutta ja edistää asuinalueiden koettua turvallisuutta. Tampereen Muotialan asuinalue Suomessa on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa asuinalue, jonka suunnittelussa on tietoisesti ja monipuolisesti toteutettu rikollisuuden ennaltaehkäisyyn luotuja periaatteita ja toimintatapoja. Ulkomailla, erityisesti USA:ssa mutta myös Pohjoismaissa kuten Tanskassa ja Ruotsissa turvallisuussuunnittelua on sen sijaan hyödynnetty jo pitkään ja alalle on syntynyt useita, hieman toisistaan poikkeavia turvallisuussuunnittelun konsepteja. Tämä ympäristöministeriön Ympäristöklusteri-tutkimusohjelman rahoittama hanke on neliosainen. Ensinnäkin raportin teoriaosuuksissa olemme esitelleet sekä turvallisuuslähtöiseen suunnitteluun että koettuun turvattomuuteen liittyviä teorioita. Koska alan kotimaista tutkimusta ja tutkimuskirjallisuutta on olemassa varsin niukasti, katsaukset painottuvat kansainväliseen kirjallisuuteen. Toiseksi tutkimuksessa on analysoitu Muotialan suunnittelua ja toteutusta verraten sitä kansainvälisiin turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioihin ja malleihin. Kolmanneksi on tutkittu Muotialan suunnittelusta ja toteuttamisesta saatuja kokemuksia. Lopuksi on kartoitettu asukkaiden kokemuksia Muotialasta asuinalueena, erityisesti asuinympäristön koettua turvallisuutta unohtamatta asukkaiden kokemuksia yhteisöllisyydestä ja alueen julkisten tilojen käytöstä. Tutkimusmenetelminä on käytetty teemahaastatteluja sekä asukastutkimusosuudessa internet-pohjaista pehmoGIS-kyselyä ja tähän nojaavaa tilastollista ja paikkatietoanalyysia. Eräs turvallisuussuunnittelun keskeisimmistä käsitteistä on territoriaalisuus, jolla tarkoitetaan oman alueen tunnistamista ja siihen identifioitumista. Territorinen tila lisää turvallisuuden tunnetta ja sitä voidaan vahvistaa suunnittelulla muun muassa seuraavin keinoin: lisäämällä asukkaiden ulkotilojen kontrollimahdollisuuksia, jaottelemalla ulkotilat selkeästi yksityisiin ja puoliyksityisiin tiloihin, suunnittelemalla yhteiset sisäänkäynnit palvelemaan mahdollisimman pientä joukkoa asukkaita, sijoittamalla julkiset ulkotilat, kuten leikkikentät, puistikot mahdollisimman lähellä asuntojen sisäänkäyntejä tai yksityisten pihojen välittömään läheisyyteen. Toinen turvallisuussuunnittelun keskeinen ajatus on lisätä alueen niin sanottua luonnollista valvontaa jolloin kuka tahansa asukas tai ohikulkija voi tarkkailla ympäristöään ja samalla lisätä mahdollisten rikollisten kiinnijäämisen riskiä. Suunnittelun keinoja luonnollista valvontaa varten ovat: ikkunoiden sijoittaminen siten, että niistä on näkymät jalkakäytäville ja parkkipaikoille, kevyen liikenteen väylien sijoittaminen siten, että ne tuovat elävyyttä ja potentiaalisia tarkkailijoita alueelle, sisäänkäyntien sijoittaminen niin, että niitä on mahdollista valvoa / ne voidaan nähdä muualta, läpinäkyvien materiaalien käyttö sisäänkäyntien yhteydessä olevissa eteisissä ja tuulikaapeissa, matalien, näkyvyyttä rajoittamattomien aitojen ja muurien käyttö, valaistuksen huolellinen suunnittelu muun muassa. niin, että näkyvyys on esteetön mutta häikäisyminimoitu, pimeitä kohtia vältetään ja valaistus mahdollistaa kasvojen tunnistamisen. Turvallinen asuinalue on myös yhteisöllisyyttä ja alueen sosiaalista elämää tukeva. Tätä voidaan tavoitella korostamalla suunnittelussa: inhimillistä mittakaavaa, urbaaneja kohtauspaikkoja, nuorison tapaamispaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia, asukkaiden osallistumismahdollisuuksia alueen yhteiseen toimintaan, asukkaiden omaa aluettaan koskevaa vastuullisuutta. Muotialan suunnittelussa on hyödynnetty lähes kaikkia edellä mainittuja periaatteita. Tutkimuksen toimijahaastattelut osoittivat, että Muotialan suunnittelussa ja toteutuksessa mukana olleiden viranomaistoimijoiden sekä rakennusliikkeiden edustajien kokemukset turvallisuussuunnittelusta olivat lähes pelkästään myönteisiä. Turvallisuuslähtöisen suunnittelun toteuttaminen asuntotonteilla ei tullut lainkaan tai vain vähän tavanomaista kalliimmaksi, vaikka kyseessä oli pilottikohde. Sen sijaan lopputulos, erityisesti pihojen toteutus, oli rakennuttajien mukaan tavallista huomattavasti onnistuneempi. Hankkeessa kokeiltu yhteistoiminnallinen menettely lisäsi eri toimijoiden välistä ymmärrystä turvallisuuden edistämisestä. Kokonaisuutena ympäristön turvallisuustavoite nivoutui Muotialan suunnittelussa elimelliseksi osaksi ympäristön laadullisia tavoitteita. Myös tutkimuksemme asukaskyselyn mukaan alueen suunnittelu oli varsin onnistunutta. Asukaskyselyn tulokset osoittivat, että Muotiala koetaan erittäin turvallisena alueena ja alueen julkisia tiloja käytetään vilkkaasti. PehmoGIS-metodin mahdollistama, tiettyjen turvallisuussuunnitteluun liittyvien ratkaisujen vertailu asukkaiden paikallistettuihin kokemuksiin, vahvistaa käsitystä Muotialan suunnittelun onnistuneisuudesta. Sosiaalisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen pyrkivät suunnitteluratkaisut, kuten sosiaalista kanssakäymistä edistävä korttelirakenne ja laadukkaat pihat, ovat asukkaiden kokemusten paikannusten perusteella varsin onnistuneita ratkaisuja. Vastaavasti hyvin suunniteltu valaistus näyttää lisäävän turvallisuuden kokemuksia ja alueiden aktiivista käyttöä. Sosiaalista turvattomuutta koetaan hyvin vähän Muotialan alueen sisällä. Tulevaisuudessa turvallisuuslähtöiselle suunnittelulle saattaa olla kasvavaa kysyntää. Kestävän kehityksen mukaisten, tiiviisti rakennettujen urbaanien ympäristöjen kääntöpuolena saattaa olla juuri koettu turvattomuus. Tampereen Muotiala on toiminut turvallisuusajattelun test bed alueena ja laboratoriona. Tutkimuksemme on tuottanut periaatteita, kriteeristöä ja paikkatiedon analysoinnin tapoja, joita voidaan hyödyntää myös muiden asuinalueiden suunnittelussa. Peräänkuulutamme erityisen pohjoismaisen turvallisuusajattelun jalostamista. Tällöin turvallisen asuinalueen suunnittelun tulee lähteä avoimen yhteiskunnan ajatuksesta: rikoksen pelon ei pidä antaa rajoittaa elämäämme niin, että teemme ympäristöstämme tylsän, suljetun ja vartioidun

Residential relocation and travel behavior change:Investigating the effects of changes in the built environment, activity space dispersion, car and bike ownership, and travel attitudes

The influence of residential relocation, as a life event, on travel behavior has become the focus of research on determinants of travel behavior in recent years. Although several studies have investigated the influence of changes in the built environment of the residential environment, the complex relationships between the built environment, travel attitudes and travel behavior has remained controversial. One crucial research gap in this area is the paucity of longitudinal and semi-longitudinal research designs that could capture the influence of changes in the built environment, activity space dispersion, car and bike ownership, latent attitudes towards travel, as well as travel behavior, and the interrelationships between these factors. This study attempts to fill this gap by collecting retrospective travel behavior and attitudinal data in Helsinki Metro- politan Area using an online map-based survey tool. In total, 1321 residents who had relocated to a new residential location between three to eleven months prior to the survey date participated in the study. The study collected data related to common home-based trips during a typical week in September 2017 and September 2018, stated change in the use of different modes of transport after the move, as well as socio-demographic, and attitudinal data before and after the move. Based on residential location and the visited destinations during a typical week, respondents’ activity space dispersion was measured. Structural equation modelling was then used to inves- tigate the interrelationships between changes in the built environment, activity space dispersion, car and bike ownership, travel attitudes, and travel behavior. Results indicate the existence of reciprocal influences between changes in car and bike ownership, travel attitudes, and travel behavior. It is also found that the built environment can modify and change travel related atti- tudes and influence activity space dispersion, which in turn affects travel behavior. The results of this study support theeffectiveness of nudging approaches rather than marketing activities in changing travel attitudes and encouraging sustainable travel behavior.Peer reviewe

Quantifying the sensation of temperature : A new method for evaluating the thermal behaviour of building materials

Peer reviewe

Coping With Crisis: Green Space Use in Helsinki Before and During the COVID-19 Pandemic

Peer reviewe

Beyond geometries of activity spaces : A holistic study of daily travel patterns, individual characteristics, and perceived wellbeing in Helsinki metropolitan area

Activity space (AS) is a measure of spatial behavior used to summarize the mobility behavior of individuals. Current studies often highlight the fact that AS is highly complex and multidimensional in character. Therefore, the need for more holistic approaches providing more comprehensive descriptions of mobility patterns is evident. This article assesses the activity spaces of young adults aged 25-40 living in the Helsinki metropolitan area using a dataset collected with an online map survey. Using a wide range of measurements covering different aspects of AS, we identified seven components that define activity spaces, namely size, intensity of activities, volume of trips, exteriority, polycentricity, elongation, and destination specialization. We then used the components together with travel mode use to identify a typology of daily mobility patterns. The results show that individuals with different types of AS differ significantly in their socio-demographic characteristics, such as age, gender, employment, household characteristics, and residential neighborhood. Furthermore, the study reveals interesting associations between AS characteristics and different aspects of wellbeing. Overall, the results highlight the importance of multidimensional and comprehensive approaches to understanding daily mobility of urban residents.Peer reviewe